Oikeusvaltio vs oikeusvaltio

Vihreät vaativat pakkopalautusten lopettamista ainakin toistaiseksi, perusteena oikeusvaltio. Kai Mykkänen on eri mieltä, perusteena oikeusvaltio. Samalla perusteella asiaa ovat kommentoineet lukuiset poliittiset vaikuttajat. Onko oikeusvaltio alennettu trendikkääksi haukkumasanaksi vai onko se kovinkin joustava?

Sydäntä voi arvostaa

Heti alkuun haluan todeta, että sydämen äänellä on väliä. Aino Pennanen todennäköisesti kuunteli sydämen ääntä protestin kiireessä. Vaikka hänellä oli ja on syvä ymmärrys laista, se todennäköisesti pyyhkiytyi pois mielestä adrenaliinin tieltä. En halua elää maailmassa jossa ihminen moititaan pahaksi sen vuoksi että hän tuntee, semminkin kun kuitenkaan toiselle ihmiselle ei fyysistä vahinkoa tapahtunut. Tokihan hänen valitsemansa toimintapa oli törkeä, perusteet vailla faktapohjaa ja saattoivat pilata monen lomamatkat, mutta itse motiivia ei voi paheksua. Historiaa on muutettu paremmaksi tällaisilla tempauksilla. Tulevaisuuden historia näyttää kävikö tässä niin kuin hän halusi, täysin päinvastoin vaiko kenties ei yhtikäs mitään. Omasta mielestäni pidän hänen toimintaa hyvin moitittavana, mutta hänen ihmisyyttä ehjänä.

Ministeri Mykkänen sanoi asian mielestäni harvinaisen selkeästi: jos turvapaikan hakeminen johtaa aina turvapaikkaan eikä koskaan kieltoon, järjestelmältä putoaa pohja. Tämä jos mikä on näkökulma johon vihreiden pitäisi vastata, mutta eivät varmaankaan vastaa. Heidän potentiaalisia kannattajia tämä ei kiinnosta ja mikä tahansa vastaus sataisi vain vastustajien laariin. Se kuitenkin osoittaa miten helppoa oppositiosta on huudella. Tämä on toki heidän tehtävänsä, mutta niin on politiikkaa seuraavienkin tehtävä osoittaa ongelmakohdat. Minä en tiedä miten asia pitäisi ratkaista parhaiten. Toki jatkossa parempi olisi että katsottaisiin jo EU-rajoilla asiaa tarkemmin, mutta se muutos tuskin tapahtuu ja vaikka tapahtuisi, se ei poista nykyistä ongelmatilannetta. Vaikka EU-rajatoiminta muuttuisi huomenna, maassamme on yhä tuhansia vailla asianmukaista lupaa.

Vaan entäpä se oikeusvaltio? Kuunnelkaapas Ylen radiosarjaa oikeudenmukaisuuden historia. Ei hätää, se ohjelma ei vastaa mihinkään mutta esittää hitosti kysymyksiä. Laki ja oikeus eivät ole synonyymejä. Lain tulee heijastaa kansan oikeustajua, vaan se on aina haasteellista jos kansaan kuuluu yli yksi ihminen. Jos katsomme demokratiamme kirjattuja pelisääntöjä, muutoksia lakeihin pitäisi tehdä valiokunnassa, ei lentokoneessa. Jos kuitenkin katsomme demokratian arjen ohjeita, tiedämme että muutoksia ajetaan markkinoinnilla ja teatterilla. Ei tämä ole punavihreä ilmiö, vaan aivan samaa teatraalisuutta käyttävät kaikki Rinteestä Sipilään ja Halla-ahosta Kontulaan. Ehkä mielenkiintoisinta tässä tempauksessa oli kuitenkin se, että selvästi rikollinen toiminta otettiin puolueen nimiin. Yleensä laittomuudet selitetään henkilön omaksi teoksi ja puolueet harvemmin haluavat rohkaista lain rikkomiseen, saatika ottaa sellaista nimiinsä. Media tarttuu puolueväen laittomuuksiin yleensä herkästi, vaan miten käy tällä kertaa?

Odotan kokonaisvaltaista vastausta

Henkilökohtaisesti kallistun sille kannalle, että haluan elää maassa jossa Mykkäsen sanojen mukaan oikeuteen voi luottaa mutta myös maassa jossa Pennasen sydäntäkin saadaan kuulla. Haluan elää maassa jossa saa olla eri mieltä. Oman kokemukseni mukaan Suomen oikeusvaltiota ravistellaan sieltä sun täältä – parannettavaa löytyy. En kuitenkaan koe tilannetta katastrofaaliseksi. Väkisinkin mieleeni tulevat myös pakkopalautuksia vastustavat mielenosoitukset jotka tuppaavat sisältämään painiotteluita. Se nyt ei ainakaan mahdu oikeusvaltioon ihanteeseeni enkä jaksa uskoa että kukaan kansnedustaja vakavasti ajaisi väkivallan sallimista.

Sitten mieleeni tulee entinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Vuosia sitten, kun kerättiin nimiä pakkoruotsia vastaan, eräs nimiä kerännyt eläkeläinen joutui suomenruotsalaisten nuorten kovakouraiseen käsittelyyn. Oikeusministeri Henriksson valitteli Aamulehdessä eläkeläisen toimintaa ja osoitti ymmärrystä nuorten väkivallan käyttöön. Ehkä olemme sittenkin jo astuneet veteen piirrettyn viivan yli?

P.S. Lukuisista aiheen uutisoinneista ja kirjoituksista suosittelen vielä Rysky Riiheläisen kolumnia. Siinä oli tervettä asiaa.