Kun Venäjä pitkän asemasodan jälkeen aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan 24.2.2022, niin ryssillä ei ollut selvää painopistettä missään, vaan ryntäsivät kaikkialla hyvin pitkällä rintamalla eteenpäin kuin ”päättömät kanat”. Silläkin virheellisellä toiminnalla Venäjä menestyi jonkin verran, kun Ukraina ei varoituksista huolimatta uskonut suurhyökkäykseen, eikä siksi määrännyt liikekannallepanoa ennen kuin vasta suurhyökkäyksen alettua.
Sittemmin Ukrainan joukot ovat saaneet ajettua Venäjän joukot Ukrainan alueelta koko Pohjoiselta rintamalta – mutta Ukrainan joukkoja sitoutuu edelleen pohjoiseenkin, kun Venäjä voi käynnistää uuden hyökkäyksen mm. Kiovan valloittamiseksi.
Läntiset asiantuntijat ovat julkisuudessa sättineet aivan aiheellisesti Venäjää siitä, ettei se muodosta minnekään vahvaa painopistettä. Ryssät ovat tainneet olla kuulolla ja ovat lopulta muodostaneet painopisteen Itä-Ukrainaan Severodonetskin suunnalle ja saanevat valloitettua koko Luhanskin ”läänin” (Oblasti) alueen. Se ei ole Ukrainalle strateginen tappio, mutta on Venäjälle propagandavoitto.
Ehkäpä ryssät muodostavat seuraavaksi painopisteen Slovjanskin suunnalle, josta ukrainalaiset potkivat heidät pihalle jo tämän pitkän (8 vuotta) sodan aluksi – ja valtaavat senkin. Joku on taas kuiskuttanut ryssien korvaan, että hyökkääjä tarvitsee moninkertaisen ylivoiman, jotta hyökkäys voi menestyä – eli pitää muodostaa painopiste.
Saksan paras strategi marsalkka Erich von Manstein oli mestari painopisteen muodostamisessa. Hän otti muilta suunnilta joukot jopa vaarallisen vähiin, jotta sai painopisteeseen tarpeeksi joukkoja. Manstein osasi todella operoida alivoimaisilla joukoillaan suuria menestyksiä.