Petteri Orpo on oikeassa perustellessaan ongelmia natsilipun kanssa, mutta myös Jussi Halla-ahon väite symbolikieltojen ongelmista kestää kriittistä tarkastelua. Maailma on täynnä monia väkivallan symboleita, mutta vain yhdellä on näin vahva brändi. Miksi natsisymboliikka on näin vahvaa, vaikka mitattavin suurein kuvittelisi sen jo hävinneen kilpailijoilleen?
Historian rikastaminen
Väitän, että hakaristilipun voimasta vain osa tulee sen natsipuolueen aikaisesta historiasta Saksasta. Tokihan heillä oli maailmanluokan propagandakoneisto, mutta se kaikki tuhoutui hirveästi ja vielä moneen kertaan. Ensin, kun he hävisivät sodan ja tuhosivat kansansa samalla. Pian sen jälkeen uudestaan, kun heidän rikokset ihmisyyttä vastaan tulivat kaikkien kansojen tietoon. Se, mitä jäi kytemään, ei ollut yksin riittävän vahva jäädäkseen näin suureksi voimaksi näin pitkäksi aikaa.
Suoraan sanoen osa ongelmaa on tapa, jolla etenkin viime vuosikymmeninä on käyty natsiaatteen kimppuun. On päivänselvää että natsirikolliset eivät saa paeta rikosvastuuta, mutta esimerkiksi Simon Wiesenthal -järjestön toiminta ei jää tähän. Heidän, ja muiden vastaavien järjestöjen toimesta on lausuttu ukaaseja, tehty länsimaista oikeuskäytäntöä huonosti kestäviä tempauksia ja käyty aika lailla jokaisen tahon kimppuun joka ei osoita aktiivista, oikeaoppista vihaa natseja kohtaan. Toiminta on räväkkää, yhdistäen kaupallisuuden ja politiikan ikävät puolet – ja samalla tarjoten tarpeetonta brändiarvon nostoa aatteelle, jonka olisi pitänyt kuolla pysyvästi jo vuonna 1945.
Historiallisesti Neuvostoliiton symboliikka implikoi paljon suurempia joukkotuhoja ja raakuuksia kuin hakaristi. Vielä raaempia lukuja löytyy maolaisuudesta. Tietyt ääri-islamin symbolit taas ovat paljon kurantimpia kuin mikään historian optioista. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole pystynyt haastamaan hakaristin massiivista brändiarvoa. Miksi? Ehkäpä siksi, että niistä yhtäkään vastaan ei olla käyty niin lujaa, niin suurella rahaa, niin suurella poliittisella painolla ja niin globaalisti. Liittoutuneet ja neukut ampuivat natseja tykillä vuoteen 1945 asti. Sen jälkeen olisi pitänyt vaihtaa pistooliin, kuten tehtiin kommunismin haudalla.
Tavoite edellä
Tietenkään kansanmurhaa ei pidä unohtaa eikä suhtautua millään muotoa välinpitämättömästi natsilippujen heiluntaan Suomen kaduilla. Välttäkäämme kuitenkin yliampumista. Viiva natsismin tuomitsemisella ja sen brändiarvon korottamisella ei mielestäni ole veteen piirretty. Vähän vähemmän oman moraalin korostamista, vähän vähemmän yleistyksiä ja vähän enemmän huomiota haluttuun lopputulokseen.
Lopputuloksena nimittäin se mitä lähes jokainen suomalainen haluaa on saada SVL ja muut uusnatsit pois kaduilta, pois toreilta ja pois muustakin toiminnasta. Se on tärkeä ja kunnioitettava tavoite, joka vaatii monen ammattilaisen työtä. Älkäämme siis lähtekö soitellen sotaan.
