Sopivan mansellismielinen blogialusta
Ainakaan Varkauden seudulla.
Kävin aamulla taas katselemassa mitä metsään kuuluu – ja söin hieman mustikoita. Keräsin yksitellen kouraani ja kaadoin sitten kourasta suuhun.
Antaa niiden vielä kasvaa ja saada lisää makua.
Monivuotisessa kantarellipaikassani oli ensimmäisiä pieniä tiedustelijoita kurkistamassa mitä siellä maan pinnalla oikein tapahtuu. Silläkään saralla ei ole vielä asiaa metsään – vaikka metsässä on tietysti mukavaa ilman saalistakin.
Vihreä puolue vaatii jatkuvasti metsähakkuiden kieltämistä, tai paremminkin avohakkuiden kieltämistä. En tiedä kuuluuko se puolueen ohjelmaan, vai ovatko ko. mielipiteet yksittäisten puoluejäsenten mielipiteitä. Oli niin, tai näin tavoite ei ole oikea, minun oikeuksiani sillä loukataan.
Minä olen metsäpalstat ostanut, perinyt ja maksanut julmat verot, saanut lahjana ja maksanut vieläkin isommat verot, tai sitten hankkinut jollain muulla hyväksyttävällä keinolla. Olen voinut hankkia ne jopa niin kutsutuilla kepulikeinoilla, on niitä tietyissä piireissä menetetty ja hankittu jopa korttiringissä, sillä ei nyt ole suurtakaan merkitystä.
Minä olen saattanut uhrata aikaa vuosien varrella satoja tunteja, tai sitten tuhansia euroja rahassa, tai varmuudella molempia metsieni hoitoon. Taatusti mitään ei tapahdu, jos metsiä ei hoideta, tai jos tapahtuukin niin hyvin hitaasti. Eikä muodostu laatupuustoa, helposti tulee latvavikaista ja poikaoksaista jne.
Nyt joku paukapää sanoo ja määrää mitä minä saan metsässäni tehdä, tai en saa tehdä. Eikö minulla ole muuta, kuin jokamiehen oikeus ja velvollisuudet.
Mitä tapahtuu, jos minä sanon teille (noin yleistäen), että ette saa myydä osakettanne, tai taloanne. Tai jotain muuta omistajan oikeuksiin kuuluvaa. Ollaanko taas kerran menossa kohti neuvostoliittolaista vanhaa järjestelmää, joka ymmärtääkseni on ajat sitten hylätty.
Eipä ihme, Vihreän puolueen menestyksen alamäki vaan jatkuu.
Nyt ovat YLE ja muut ”puunhalaajat” pääsemässä osittain tavoitteeseensa. Jokamiehenoikeus puhuttaa taas kerran. Se on oikeus , jota kuulemma ulkomaalaiset eivät tahdo uskoa todeksi. Onhan se käytännössä näin ihan meidän jokaisen omien kokemuksien mukaankin.
Jokamiehenoikeutta ollaan esittämässä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kohteeksi. Siinä luettelossa ei vielä ole Suomesta yhtäkään kohdetta.
Mitä seuraavaksi, tietysti aiemminkin esitetty metsien kiinteistövero ja avohakkuiden kieltäminen. Niillä tulee olemaan suuri merkitys jokamiehenoikeuden soveltamiseen käytännössä.
Näitä asioita ajavat innokkaimmin kaupunkilaiset. Kaikki eivät huomaa,eivätkä edes tiedä, että kaupunkilaiset muistaakseni nykyään omistavat yli puolet Suomen metsistä. Siinä siis potkitaan osin omiin nilkkoihin.
Sitä hokevat varsinkin Ylen toimittajat nykyään ihan joka välissä, missä on hiukankin mahdollista.”Käyttäkää jokamiehen oikeuttanne”
Suomessahan jokamiehen oikeus on kaiketi pisimmällä ja laajin koko Euroopan alueella verrattuna, siis se on erittäin poikkeuksellinen ja säilyttämisen arvoinen.
Kuitenkin aina puhutaan vain oikeuksista, mutta ei koskaan velvollisuuksista. Ne oikeudetkin ovat paikoin melkoisen vaikeasti tajuttavia, kuten ylläolevasta hauskasta linkistä selviää.
Meille tuli kerran pari autoa pihaan ja koska satuin silloin olemaan pihalla kysyin mitä asiaa heillä on. Sanoivat vaan, että ei mitään, he menevät tuonne pellolle ja metsään ja etsivät muinaisesineitä. Laittoivat autot lukkoon ja hävisivät sinne viljapellolle. Eipä siinä käytännösssä mitään, on meillä pihaa niin että silti kulkemaan mahtui hyvin. Jotenkin vaan harmitti heidän käytöksensä, kun tulivat kuin ”euroopan omistajat”. Olisivat voineet sanoa edes päivää.
Se oli siis heidän käsityksensä jokamiehen oikeuksista. Aika usein se on outo asia monelle muullekin. Miksi ei niitä velvollisuuksi paineta myöskin paperille.
Tuli kuljettua mönkijällä metsäpolkuja pitkin muutama päivä takaperin. Hyvin, tai oikeastaan yllättäen sieltä on lumet hävinneet täysin. Ainoastaan joissakin varjoisissa notkoissa vielä on hiukan lunta.
Ei auttanut mikään, veri veti sinne mihin syksyllä ennen lumen tuloa jäätiin. Nyt olen pari päivää ollut raivaamassa kaadettuja koivuja. Niitä on siellä enemmän, kuin paljon. Ennen syksyä viime vuonna tuli tehtyä hiukan tilaa kuusille, kun koivu pääsi ottamaan ylivallan.
Nyt on tilaa molemmille, eihän sitä lopultakaan tiedä, kumpi puu tulevaisuudessa vuosikymmenten jälkeen kelpaa markkinoille.
Paljon voisi puusta ja metsästä kirjoittaa, mutta tehdään se toiste, nyt pitää mennä- metsään.
Kotikaupungissani Tampereella oli vaihteeksi ollut ihan ehta natsimiekkari ja heitä vastassa toki tuplat suurempi anarkisti/antifaryhmä. He saivat aikaan paljon henkilökohtaista hyvää minulle. Olisi epäkohteliasta olla kiittämättä siitä.
Maisemia oikealla budjetilla
Kiitos natsikekkereiden ja laajan oheisohjelman, päädyin päivän kävelylle pitkin eteläisemmän Tampereen alueita. Näin Valkaman, Lahdesjärven, Nirvan ja Koivistonkylän mukavia pientaloalueita ja paljon metsää. Sain hengittää paljon raittiimpaa ilmaa kun mitä aiemmin pohdittu keskustalenkki olisi tehnyt. Säästin samalla sen rahan, mitä keskustassa syöminen ja kahvittelu olisi vienyt. Pari tuntia raitista ilmaa ja 10-20 euron säästöt. Kaiken tämän saivat aikaan natsit!
Tämä johtaa minut pohtimaan kansanterveyttä vähän laajemminkin. Mielenosoitustoimintaa ja kansanterveyttä pitäisi mielestäni tuoda yhteen. Ehdotan, että seuraavat räyhääjämiekkarit kannattaisi järjestää metsäisessä maisemassa ja siihen pitäisi sisältyä vähintään parin tunnin luontolenkki. Tusinoiden poliisien sijaan valtiovalta voisi kustantaa paikalle oppaan joka kertoisi alueen luontoarvoista ja maisemista. Mielenosoituksen henki paranisi ja mielenosoittajien terveydelle tehtäisiin hyvää. Näkyvyys nyt kuitenkin tänä päivänä tulee somessa joten sille ei olisi mitään vaikutusta. Idea ei ole edes uusi – onhan varsin kiihkomielinen suviseuratkin käytännössä keskellä peltoa, eikä se tunnu bileitä heikentävän tai uhoa vähentävän.
Seuraavaksi voisimme siirtää myös osan vaalien äänestyspisteistä metsään telttoihin. Kunhan huonosti liikuntakykyisille tarjotaan optio, muut voitaisiin ohjeistaa kansanterveyden nimissä marssimaan maisemareitti. Perillä voitaisiin tarjota kuppi kahvia tai teetä – se nyt jotain maksaa, mutta todennäköisesti säästää yhteiskunnalta lääkärikuluja rutkasti enemmän. Jos idea saa tuulta purjeisiin, myös terveysaseman kiireettömien palveluiden ajanvaraus voitaisiin pitää keskellä metsää. Lisäksi metsään voitaisiin siirtää ilotulitukset, niin kaupunkien ilmanlaatu paranisi.
Ei tätä voi vakavasti ottaa
Ihan totta puhuen, ei sen paremmin murhamielisten natsien kuin järjestyshäiriöisten anarkistienkaan mielenilmauksia voi mitenkään vakavasti kommentoida. Kukaan oman ydinryhmän ulkopuolella ei heidän toimiaan arvosta tai kunnioita. Molemmat aiheuttavat häiriöitä ja suurta yhteiskunnallista rahanmenoa, joskin toki mittakaavassa on ero. Vaikka pidänkin esimerkiksi invalidin hakkaamista joukolla äärimmäisen törkeänä tekona, jää se kauas murhasta. Natsit voisivat puolestani hypätä koskeen ja anarkistit puolestaan lähteä em. metsäretkelle.
Vaan joku edellisiä ryhmiä yhdistää mitä varmimmin: kummallakaan ei ole mitään tarvetta käyttää Internetiä. Siellä molemmat ovat täysin tasa-arvoisesti äärimmäisiä paskiaisia. Metsä auttaisi tähänkin – kohmeisin sormin nettivihaa syntyy paljon rauhallisempaan tahtiin.
Ylläolevien mielestä pitäisi kaikki viikko sitten olleen myrskyn jäljet jättää sikseen. Siitähän aiheutuisi ainakin metsien omistajille miljoonavahingot. Myöskin Linkola on nyt jo samoilla linjoilla, hänen metsissään on nähtävissä täysi tuho. Puut kaatuvat ja lahoavat toinen toisensa päälle. Kyseessä ei ole edes mitkään aarniometsät vaan meilläkin ihan naapurissa tien varrella, kirkonkylän kupeessa.
Heidän mielestään pitää jättää kasvualustaa itikoille ja muille lahokasvusta hyötyjille. Mitä se tarkoittaa käytännössä, esimerkiksi tämän ajan pahin tuholainen kirjanpainajan toukka elää niissä. Sitä pelätään, eikä turhaan, koska se levitessään tuhoaa suuria alueita.
Metsä, johon kyseinen tuholainen on päässyt leviämään, pitää hakata puhtaaksi ja vielä iso suojakaista se ympäriltä tervettä puustoa. Näin pääsi käymään valtion hoitamattomassa metsässä ja pitkään käräjöitiin, kuka maksaa ympärillä olevien metsien tuhot. Lopulta valtio, eli taas kerran veronmaksajat joutuivat maksumiehiksi.
Ymmärrän kyllä, että eläinlajistoa pitää suojella ja antaa sen elää monimuotoisena. Miksi kuitenkin aina yksityisten kustannuksella ja miksi juuri talousmetsissä. Jos nyt jätettäisiin myrskyn kaatamat puut metsiin, niin eihän siinä olisi järjen häivääkään.