Pari päivää sitten hiihtämään lähtiessä kävin mehuhyllystä valkkaamassa vuoden 2012 vuosikertaa puolukkamehupullon. Siis itse poimituista puolukoista vuoden 2012 syksyllä Mehumaijalla höyryttämäni ja pullottamani mehun. Mehuun ei missään vaiheessa laitettu mitään säilöntäainetta eikä edes pulloja tai kumikorkkia käsitelty kemikaaleilla.
Mehu oli edelleen aivan hyvää puolukkamehua. Väri oli muuttunut tummemmaksi, vähän kuin Bordeauxin punaviini.
Hiihtojuomaksi laitoin kahden desin pulloon noin 1,8 desiä mehua ja loput vettä. Yli kahden tunnin hiihtoretken käännepisteessä nautiskelin mehun naamariini.
Sitten kun hiihtäessä sylkäisi ladun varteen nii oli kuin siellä olisi verta.
Niin, Mehumaija on hyvä keksintö. Tänä syksynä tein poikkeuksellisesti Mehumaijalla omenamehua, kun hyviä makeita omenia tuli puutarhastani valtava määrä.