Itse uskon, että ihminen syntyy mieheksi tai naiseksi, kasvatus/ympäristö suorittaa hienosäädön. Frankfurtin koulukuntaan kuulunut Erich Fromm höpisi 1940-luvulla, että ihminen on myös ja etupäässä sosiaalinen konstruktio. Ja tämä Frommin teoria on puhjennut nykyvasemmiston myötä sanoisiko kukkaan. Se on sitä itseään – kulttuurimarxismia.
Postmonertistit väittävät totisella naamalla, että ihminen on sosiaalinenh konstruktio. Eli kasvatus/ympäristö saa aikaan sen tunteeko ihminen itsensä mieheksi vai naiseksi. Se mitä on jalkojen välissä, on toissijainen asia.
Myös sukupuoli-identiteettejä voi kuulemma olla vaikka hyry mykke.
Tarkasteellaanpa tilannetta.
Jos ihminen on sosiaalinen konstruktio, mihin tarvitaan sukupuolten välistä tasa-arvoa?
Vielä: toisaalta sukupuoli on sosiaalisesti rakentunut, mutta toisaalta jos joku haluaa sukupuolenvaihdosleikkaukseen, hän on eittämättä naisen ruumiiseen joutunut mies tai päinvastoin. Kumpikin ei kuitenkaan samaan voi olla totta, miten sitten suu pannaan?
Helppoa kuin mikä. Ristiriita rationalisoidaan pois postmodernistien toisella kammottavalla väitteellä: että itse logiikka, samoin kuin tieteen menetelmät, ovat vain osa sortavaa patriarkaalista järjestelmää. (Viisi viimeistä virkettä lainattu Jordan Petersonin kirjasta ”12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan.)
Jos sukupuoli-identiteettejä on enemmän kuin kaksi, uros ja naaras, sitten etuliite ”sukupuoli” pitää muuttaa totuutta vastaavaksi. Miten olisi etuliite ”mielikuvitusolento”?