Viron ”persuilla” on konkreettisia tavoitteita

Katsoin tänään lähes tunnin kestäneen nauhoituksen, jossa Viron ”persujen” EKREn viisi ministeriehdokasta kertoi julkisuuteen puolueensa ja omia konkreettisia tavoitteita siltä varalta, että heidät todella nimitetään ministereiksi – kuten näyttää tapahtuvan.

EKREn puheenjohtaja Mart Helme esiintyi erittäin suoraan, konkreettisesti ja jopa jyrkästi – ei kierrellyt, eikä kaarrellut.

Mart Helme on pääsemässä Virossa erittäin tärkeään asemaan Sisäministerinä. Virossa poliisi ja rajavartiosto on valitettavasti yhdistetty yhdeksi laitokseksi, jolla ei ole minkäänlaista maanpuolustukseen liittyvää tehtävää, kuten oli aluksi Viron palautettua itsenäisyytensä täyteen voimaan neukkulan kemahdettua. Silloin Virolla oli erillinen Rajavartiosto kuten Suomella ja Rajavartiostolla myös sissikomppanioita ja selvä maanpuolustustehtävä – kuten Suomessa. Viron Rajavartiosto sai koulutusta Suomen Rajavartioston toimesta – myös sissikoulutusta ja perusti sissikomppanioita.

Nyt EKREn toimesta ollaan Viron Rajavartiosto taas organisoimassa omaksi yksikökseen omalla budjetilla ja antamalla sille myös sotilaallisia tehtäviä. EKREn tahto on, että Rajavartiosto on ”ensimmäinen puolustuslinja” Venäjää vastaan heti rajalta lähtien. Rajavartioston joukot ensin puolustavat perinteisin menetelmin kun Venäjä taas hyökkää Viroon. Seuraavaksi Rajavartioston joukot siirtyvät sissitoimintaan vihollisen selustassa. Rajavartiostolle tulee oma reservi, joka tarvittaessa kutsutaan palvelukseen. Tämä kaikki on täysin oikein. Juuri niin pitää toimia.

Mart Helme teki erittäin jyrkästi selväksi, että hän tekee Sisäministerinä poliittiset päätökset ja ministeriön virkamiesten täytyy panna hänen päätöksensä toimeen sellaisenaan. Virkamiehiltä ei tulla sallimaan minkäänlaista politikointia, vaan jos yrittävät vastustaa ministerin päätöksiä, niin tulevat häviämään taistelun (potkut).

Toki siinä nauhoituksessa oli ”ziljoona” muutakin asiaa, mutta minä suojeluskuntalaisena (sotilaana) poimin tämän maanpuolustuksen kannalta erittäin oleellisen asian omaan alustukseeni.

En odota Suomen persujen puheenjohtajalta sivari Halla-aholta mitään näin konkreettista ja positiivista sanomaa.

Presidentti haastattelee komentajaehdokkaat

Puolustusvoimain nykyinen komentaja kenraali Jarmo Lindberg ei halua toiselle kaudelle.

Presidentti Sauli Niinistö Puolustusvoimain ylipäällikkönä on päättänyt itse haastatella Puolustusvoimain komentajaehdokkaat.

Se on oikein – kunnon hiillostus päälle, että saadaan Puolustusvoimille paras mahdollinen komentaja.

Jatkosodan jälkeen Suomella oli runsaasti aseita

Elokuussa 1951 Suomella oli virallisesti:

  • 557 427 kivääriä;
  • 67 196 konepistoolia;
  • 16 178 pikakivääriä;
  • 5162 konekivääriä;
  • 1689 pst-kivääriä;
  • 23 493 pistoolia.

Lähde: Marko Palokangas; Räjähtävää tyhjyyttä; 2014; sivu 189

Siis sotilaan henkilökohtaista tehokasta pitkää sotilasasetta olisi riittänyt 640 801 sotilaalle. Lisäksi konekiväärit, pst-kiväärit, pistoolit, jne.

Siten jo ennen rynnäkkökivääriaikaa Suomi olisi voinut aseistaa sotilasasein ainakin 650 000 sotilasta. Kun rynkyt tulivat mukaan aseistukseen, niin Suomi olisi halutessaan voinut aseistaa sotilasasein yli 700 000 sotilasta.

Siihen verrattuna nykyinen sodanajan joukkojen määrä luokkaa 250 000 miestä tuntuu kohtuuttoman pieneltä.

Kirjoitin noin 10 vuotta sitten artikkelin, joka valitettavasti on ajankohtainen tänäänkin. Suosittelen lukemaan sen vanhan perustellun artikkelini.

Neljä korvettia Merivoimille

Suomen Merivoimilla on ollut ja on kaksi painopistesuuntaa: Suomenlahden alue ja Saaristomeri (Ahvenanmaa).

Arvaan, että kaksi uusista korveteista (melkein fregattiluokkaa) pistetään ”Suomenlahden Meripuolustusalueelle” ja kaksi ”Saaristomeren Meripuolustusalueelle”. Nimitykset ovat lainausmerkeissä kun pirukaan ei taida tietää millainen merivoimien organisaatio on sitten kun kyseiset korvetit saadaan palveluskäyttöön.

Kyseiset korvetit tulevat olemaan ryssien merivoimien ja ilmavoimien himotuimpia maaleja.

Toki niihin tulee ilmatorjuntaohjuksia ja muutakin lähipuolustusta. Kylmä totuus kuitenkin on, että jos hyökkäys on riittävän intensiivinen niin se väistämättä läpäisee puolustuksen. Se taas tietää vakavia vaurioita ehkä myös aluksen uppoamisen.

Jos oletukseni pitää paikkansa, että alukset jaetaan kahteen eri ”laivastoon”, olkootpa se sitten lopulliselta nimeltään vaikka viirikkö, ja toinen kyseisistä korveteista vaurioituu vakavasti tai uppoaa, niin toinen ei sitten enää lähde avomerelle upotettavaksi. Sen jälkeen siitä toisestakaan ei ole juuri iloa Suomen maanpuolustukselle.

Voipi jopa olla niin että sen toisenkaan ”laivaston” korvetit eivät sen yhden uppoamisen jälkeen lähde avomerelle. Mitä siitä kalliista neljän korvetin hankinnasta sitten on hyötyä Suomen maanpuolustukselle?

Itse maanpuolustuksesta kiinnostuneena maakrapuna olisin hankkinut sillä käytettävissä olevalla rahalla suurehkon määrän pieniä nopeita, ketteriä veneluokan aluksia, joissa olisi kenties vain kaksi meritorjuntaohjusta varsinaisena hyökkäysaseistuksena.

Merimiinat voitaisiin laskea vaikka pakko-otettavista autolautoista tai monitoimijäänmurtajista. Monitoimijäänmurtajilla, toki aseistettuna, voitaisiin hoitaa myös talviset saattueiden saattotehtävät.

https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet/taistelualushanke_laivue_2020

 

Punaiset sabotoimassa maanpuolustusta

Joku surkea professori arveli, että 64 monitoimihävittäjää on Suomelle liian paljon ja esitti muistaakseni vain 47 hävittäjän hankintaa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö vastasi aivan oikein sen professorin tehneen itsensä pelleksi ja totesi ”olevansa levollinen jos Suomi hankkii 100 hävittäjää.”

Olen Jussi Niinistön kanssa samaa mieltä. Ehdoton minimi on 64 uutta monitoimihävittäjää, mutta parempi olisi ostaa 100. Kaikki eivät ole käytettävissä, vaan osa on huollossa, osa peruskorjauksessa, osa päivitettävänä ja osa tuhoutuu.

Olisi parempi kun maanpuolustusasioista tietämättömät eivät puuttuisi puolustusmateriaalihankintoihin.

Olemme valittamisen mestareita

Kirjoitin karkeasti viikko sitten Virossa yllätyksenä järjestetystä valmiusharjoituksesta, jossa yhden pataljoonan 1248 reserviläiselle lähetettiin kutsu, että heidän on ilmoittauduttava pataljoonan perustamispaikassa viipymättä – eli niin nopeasti kuin mahdollista.

Olen ihmetellen kauhiasti seurannut muutamilta reserviläisiltä julkisuuteen annettua palautetta harjoituksesta.

Joku valitti, että kaikille ei riittänyt perustamispaikalla sormikkaita, vaan niitä tuotiin sitten myöhemmin metsään.

Joku valitti, että maastopuku ei ollut niin hyvä kuin oli ollut varusmiespalveluksessa, vaan vanhempaa mallia.

Joku valitti, että kun osa reserviläisistä tuli paikalle läheltä nopeasti, niin he joutuivat odottamaan ennen kuin heille osoitettiin mielekästä tekemistä.

Joku valitti, ettei ollut saanut kutsua. Se taas johtui yleensä siitä, ettei henkilö itse ollut ilmoittanut voimassa olevia yhteystietoja, kuten on määrätty.


Niin, on aivan helvetin helppoa ja mukavaa valittaa pikkuasioista.

Kannattaisi huomata, että yllätysharjoitus oli yllätys myös sen pataljoonan kantahenkilökunnalle. Viron hallitus päätti sormia napsauttamalla, että nyt se pataljoona aseisiin per heti.

Osa siitä henkilökunnasta oli varusmiesten kanssa maastossa maastoharjoituksessa kun tuli käsky perustaa sodanajan pataljoona heti. Eivät he sieltä maastosta päässeet nolla-ajassa perustamispaikkaan johtamaan perustamista.


Valittajat eivät huomanneet sitäkään, että kaikki oleellinen varustus taisteluvalmiuden kannalta heille kuitenkin jaettiin samantien – ja pataljoona saavutti taisteluvalmiuden nopeasti noin 90% tasolla.

Kukaan ei edes valittanut liian pienistä saappaista – joka oli tilanne Suomessa Talvisodan alussa. Suurelle osalle sotilaita jaettiin Suomessa suunnilleen kokardi ja vyö – kaikille ei riittänyt edes torrakkoa.


Siinä valittajat olivat oikeassa, että olisi heti pitänyt käskeä jotakin mielekästä tekemistä sen armeijan iänikuisen odottamisen sijaan.

Ensimmäisenä saapuneita olisi pitänyt määrätä rynkyn kanssa suojaamaan perustamispaikkaa. Hieman myöhemmin tulleita kaivamaan poteroita ilmahyökkäysten varalta ja perustamispaikan puolustamista varten.

Virossa taas yllätyssotaharjoitus

Viron hallitus päätti kutsua 51. Logistiikkapataljoonan (1248 reserviläistä) yllätykselliseen valmiussotaharjoitukseen per heti. Siis ilman mitään ennakkovaroitusta kyseisen joukko-osaston henkilöstön pitää heti mennä joukko-osaston perustamispaikkaan – olivatpa missä hyvänsä tekemässä mitä hyvänsä.

Lähde.

Tällaisia valmiusharjoituksia pitäisi tehdä Suomessakin. Siinä testataan liikekannallepanon toimimista Venäjän yllätyshyökkäyksen tapauksessa.

Terveisiä Latviasta

Olipa mukava käydä pitkästä aikaa Latviassa kouluttamassa reippaita latvialaisia sotilaita. Älykkäitä, aktiivisia, tunnollisia ja tiedonjanoisia sotilaita.

Erittäin miellyttävä reissu, vaikka koulutuksen valmistelu maastotiedusteluineen veikin paljon aikaa. Mutta hyvin valmisteltu myös toteutui kuten oli suunniteltu.

Tosin pataljoonan komentaja (everstiluutnantti) ei näyttänyt tykkäävän kun sanoin hänelle suoraan päin naamaa, että Latvia on sotilaallisesti Baltian maista heikoin lenkki – kun ei ole asevelvollisuutta. Hänen mielestään on parempi olla vähemmän mutta hyviä sotilaita, kuin paljon heikompitasoisia. Everstiluutnantti saattoi sinänsä olla oikeassa kun Latviassa on paljon venäläisiä, eikä kaikki nuoret ole hyväkuntoisia.

Latvia ostaa koptereita UH-60M Black Hawk

USAn ulkoministeriö on antanut Latvialle luvan ostaa USAsta neljä helikopteria UH-60M Black Hawk. Se on uusi versio vanhasta hyvin palvelleesta UH-60 Black Hawkista.

Lähde.

Oletan kyseessä olevan hyvä kauppa. Niitä Black Hawkeja on tehty hirmuinen määrä, joten niissä ei ole enää lastentauteja.

Hyvä työkalu sotilaille.