Avainsana: maahanmuutto

Julkaistu

Osuimme pohjaan ja kaivoimme syvemmälle

Persut jatkoivat kestohittinsä toistamista: maahanmuutto alas, utopia ylös johon sikariporras totesi kestohittinsä: maahanmuutto ylös, verot alas. Luulin vuosia sitten maahanmuuttokeskustelun tason saavuttaneen pohjan. Nyt sitä pohjaa on kaivettu syvemmälle.

Kaksi totuutta, kaksi planeettaa

On naurettavaa väittää, etteikö persujen aiheessa olisi sopivasti tulkattuna kestävä pohja. Tietenkin on kansantaloudelle tuhoisaa tuoda maahan ihmisiä, jotka eivät osallistu yhteisiin talkoisiin. Työttömiä meillä on omastakin takaa. Hieman tulkinnanvaraisempaa, mutta osin faktoihin nojaavaa on huoli matalapalkkaisista. Tulkinnanvaraisuus tulee vaikeasta yhtälöstä: jos henkilö tekee matalapalkkatyötä ja saa myös tulonsiirtoja, onko hänen taloudellinen vaikutus yhteiskuntaan plussaa vai miinusta? Pintapuolisesti voi vaikuttaa miinukselta, mutta dynaamisten vaikutusten myötä se voi olla plussaa. Ei, en todellakaan tiedä vastausta, eivätkä tiedä persutkaan, eikä kukaan muukaan poliitikko. Tämä on mielettömän vaikea asia tutkia.

Samaan aikaan naapuriplaneetalla suomalaisen kansallispuvun modernisoinut Vesterbacka, apunaan veronkierron moniottelija Lundmark ja moni muu puhuvat myös sinänsä täysin faktaa. Monessa maamme huippuyrityksessä on vino pino ihailtavan suuria veroja maksavia maahanmuuttajataustaisia asiantuntijoita. He ovan parasta mitä maamme talous voisi toivoa. Tällainen maahanmuutto on ehdottoman tuettavaa ja on häpeällistä miten huonosti se hoituu.

Ja sitten se kolmas planeetta

Samaan aikaan planeetalla nimeltä maa, ihmettelemme näitä. Yksi puhuu 0 – 2 000 euroa kuussa tienaavista, toiset 10 000 euroa ja enemmän tienaavista. Huudetaan toinen toistensa ohitse kurkku kipeänä. Jos nämä tahot eivät olisi sekä maamme poliittisen suosion että taloudellisen elämän huipulla, voisin nauraa. Nyt en tiedä riittääkö edes tavallinen huutoitku. Näillä avuin keskustelu todellakin etenee, nimittäin peruutusvaihde päällä, silmät kiinni ja kaasu pohjassa.

En kuitenkaan haluaisi päättää tekstiä ikävään kulmaan, joten ehdotan että voisimme myös keskustella yhteisistä ongelmista. Mitäpä jos ensin puhuttaisiin niistä aiheista maahanmuutossa joista olemme samaa mieltä? Mitäpä jos korjattaisiin maahanmuuton ympärillä pyörivä harmaa talous, veronkierto ja ihmiskauppa? Mitäpä jos ryhdyttäisiin opettamaan maahanmuuttajille suomen kieltä? Mitäpä jos nopeutettaisiin Migrin toimintaa? Väitän, tai ainakin luulen, että näihin aiheisiin voisi saada melko laajaa vastakaikua pääosasta eduskuntapuolueita, lähinnä RKP pois lukien.

Kas, jos kaikista maailman aiheista juuri maahanmuutosta löydettäisiin edes pari yhteistä säveltä, olisi edes jokin pohja jolle rakentaa jatkoa. Erimielisyyden päälle ei voi rakentaa mitään, mutta edes pienen samanmielisyyden pohjalle voisi rakentaa pientä majaa. Jostain on pakko aloittaa. Vaikka jättäisi persut tyystin pois hallituspelistä, nämä samat aiheet koskettavat yhtä lailla myös muita suuria puolueita. Jostain heidänkin on aloitettava, sillä maahanmuuttopolitiikkaa ei oikein sopisi enää huonontaa.

Julkaistu

Tiina Alakärppä tekee tärkeää työtä

Yle on tänään tehnyt tekstijutun sekä kattavan haastattelun seksuaaliterapeutti Tiina Alakärpästä. Hän työskentelee ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikollisten parissa ja on osana laaja-alaista työtään hankkinut paljon taustatietoja. Useampikin kissa on nostettu pöydälle ja se on kaikin puolin hyvä juttu.

Katkaistaan putki

Mielipiteeni vankiloista pysyy: se on oikea paikka henkilöille, jotka ovat vaaraksi toisten ihmisten hengelle ja terveydelle. Seksuaalirikolliset ovat ehdottomasti osa tätä ryhmää. Toisekseen koen vankilan tehtäväksi varmistaa, että sieltä vapautuu henkilö joka ei palaa rikoksen polulle. Tältä osin Tiinan työ on äärimmäisen arvokasta, vaikka moni hänen asiakkaistaan päätyykin vankilan jälkeen maasta karkotettavaksi. Aivan kuin hänen perustyönsä ei itsessään olisi tarpeeksi arvokasta, hänen keräämänsä tiedot, taustat ja havainnot voivat olla kriittisen tärkeitä tulevien tragedioiden välttämiseksi.

Tiina on terapiaosaamisen lisäksi opiskellut myös uskontoja, kuten islamia, sekä myös arabian kieltä. Islam onkin yksi hänen esiin nostamia aiheita, vaikka hän onkin kiitettävän tarkka varoakseen leimakirveen käyttöä. Silti hän kertoo saaneensa tutkijakollegoilta kritiikkiä siitä, että aiheesta ei saisi puhua. Onneksemme hän on tästä eri mieltä. Uskonnon ja myös sen ympärillä olevan kulttuuriperinnön ongelmat ovat moninaisia. Moni rikollinen vetoaa siihen, että uskonnollisessa laissa häntä ei olisi tuomittu, tai että väkivalta on oikein koska uskonto siihen opettaa. Toki uskonto voi olla myös osa ongelmien korjaamista, mutta mitä ilmeisemmin tämä toteutuu aniharvoin.

Ratkaisuehdotuksina Tiina ehdottaa muun muassa selkeämpää tapa- ja kulttuurikasvatusta islamilaisista maista muuttaville. Taustoissa korostettiin sitä, miten kyse ei suinkaan ole vain turvapaikanhakijoista, vaan rikollisten joukossa on myös työn ja perheen kautta Suomeen tulleita. Tämä kotoutuskoulutushan on aihe jota hieman sivusta pohdin pari vuotta sitten. Esimerkiksi Tampereella maahanmuuttajien kotoutuskoulutus TAKK:lla sisältää mittavan määrän laadukasta oppia lainsäädännöstä, tavoista ja tasa-arvosta, mutta käytännössä opetus tarjotaan vain länsimaista tuleville maahanmuuttajille. Syynä on se, että kurssista voi kieltäytyä uskonnollisin perustein, eikä kieltäytymisestä tule sanktioita. Hyvä idea, olematon toteutus.

Arvokas kulma haastattelussa oli myös kertomus kaikilla väärillä tavoilla ns. hetkessä elävistä nuorista. He tietävät, että maassaololupaa ei ole tai se lähtee kohta pois, jolloin ”millään ei ole väliä”, ja silloin rikosten tekemisen kynnys madaltuu. Tiedän astuvani vaarallisille vesille, mutta rohkenen pohdiskella ajoin ilmoille heitettyä ajatusta karkotuspäätöksen saaneiden henkilöiden tarkemmasta kontrollista. He ovat selkeästikin merkittävä riskiryhmä, eikä heillä ole laillista lupaa maassaoloon, jolloin käytäntöjen tarkistus saattaisi olla perusteltua. Toki järjenkäyttö voi käytännön soveltamisessa olla sallittua.

Hyvää työtä, huonoa palautetta

Tiina Alakärppä kommentoi myös saamaansa palautetta ja tässä kohtaa hävettää suomalaisten puolesta niin julmetusti. On yksi asia omata räväkänkin kriittinen asenne maahanmuuttopolitiikan linjauksia tai väkivaltaista uskontoa kohtaan, mutta ei Tiina niitä ole keksinyt. On kaikin tavoin äärimmäisen halveksittavaa hyökätä sen henkilön kimppuun, joka yrittää ymmärtää ja korjata ongelmaa, jota ei taatusti ole itse aiheuttanut.

Maahanmuuttopolitiikka – kuten vaikkapa kieli- ja veropolitiikkakin – ovat aiheita joissa meidän on opeteltava kahta kovemmin pääsemään yli vihavetoisesta keskustelusta. Päivän haastattelu muistutti juuri miksi: jos vain viitsimme kuunnella, voimme oppia ongelmasta paljon lisää ja parhaat ratkaisut tuppaavat pohjautumaan varmistettuun tietoon. Kunnioittakaamme sitä ja kunnioittakaamme terapeutti Alakärpän erinomaista työtä.

Julkaistu

Maahanmuutto: sano se kolmessa minuutissa

Männä viikon vähemmän onnistuneesta valtuutettu Vallinin puheista juteltiin täälläkin. Itseäni jäi ihmetyttämään se, että puhe vaikutti oikeasti etukäteen kirjoitetulta, ainakin paperien perusteella, mutta sen vaikutelma oli kuin puoliunessa improvisoitua sekoilua. Siitä se ajatus sitten lähti…

Puheella on väliä

Olen aikanaan kirjoitellut enemmänkin puheita sekä myös lehtijuttuja. Olen huomannut, että aina välillä kaipaa sitä. Vaan eipä ole puheen kirjoittajille töitä tässä maailman ajassa, joten parempi pysyä leipätyössäni. Onneksi asiaa voi harrastaa. Siten päätinkin, että otan tuon Vallinin aiheen ja kirjoitan siitä terävän puheen, jonka saa sanottua kolmeen minuuttiin. Terävä, jämpti kritiikki maahanmuuton ongelmista, jossa ei leimata kansanryhmiä tai isketä vyön alle.

Vaan sen kun tein, totesin että miksi jättää tähän. Vallinin puheen vastareaktiot olivat surkeita nekin, hirveää vuodatusta, draamaa, voivottelua ja hyvesignalointia. Kaipa se on niin että tasottomaan pelleilyyn voi vastata vain tasottomalla pelleilyllä. Joten kirjoitin toisen puheen, kolme minuuttia tiukkaa puolustuspuhetta maahanmuuton puolesta.

Ja ihan varmuuden vuoksi kirjoitin sitten vielä kolmannen puheen, jossa maahanmuuttoon ei suhtauduta lähtökohtaisesti hurjana voittona tai häviönä.

Sitten nostin kameran jalustalle, mikrofonin kameran päälle ja painoin nauhoitusnappia. Mainittakoon että kaikki kolme puhetta on eroteltu videolla alaotsakkein, jos vain joku kiinnostaa.

Noh…

…miten meni?

…olisko kellään tarvetta puheen kirjoittajalle?

…ostatko vokaalin?

Julkaistu

Kiltti pöhkö vai penseä realisti?

Sisäministeri Maria Ohisalo puhui Ykkösaamussa pakolaiskiintiön nostosta ja turvapaikanhakijoiden tilanteen helpottamisesta. Puhe oli sinänsä täysin puolueensa mukaista ja omassa kontekstissaan asiallisen selkeää. Isossa kuvassa näen esim. Afghanistanin tilan osalta kaksi vaihtoehtoista kulmaa, eikä kumpikaan ole vailla ongelmia.

Kiltit periaatteet

Vaihtoehto 1 on siis Ohisalon linja. Koska moni ymmärrettävistä syistä pakenee islamilaisen hallituksen nousua, halutaan tarjota mahdollisimman paljon turvapaikkoja. Toki joukossa on niitä, jotka kannattavat humanitaarista maahanmuuttoa vain henkilökohtaisista taloudellisista syistä, mutta pääosa siitä on uskoakseni ihan vain yksinkertaista humanismia. Haluan korostaa tätä: en voi moittia kenenkään inhimillisyyttä, mutta mielestäni tässä ajetaan sammutetuin lyhdyin hurjaa ylinopeutta. Tämä ”savun hälvettyä tarkistetaan kytkennät” -malli on osoittanut ongelmansa. Hyväntahtoisuus on hyvä paikka lähteä liikkeelle, mutta yksin käytettynä huono opas maailmanpolitiikan kiemuroissa.

Inhorealistiset vaihtoehdot

Ranskan Emmanuel Macron on esimerkki penseämmästä, inhorealistisesta vaihtoehdosta. Hänen suurin huoli on hallitsematon maahanmuutto. Tätä linjaa on haukuttu sydämettömäksi ja syytöstä voi lyhyellä syklillä ymmärtää. Mielestäni Macron ei ole sydämetön, vaan realisti. Vaikka Eurooppa ottaisi miljoona turvapaikanhakijaa Afghanistanista, se ei riittäisi kriisin ratkaisuun. En usko Euroopan pystyvän miljoonaan, jos edes puoleen siitä, sillä muistot muutaman vuoden takaa ovat liian tuoreita. Macron ja moni muu tietää sen johtavan levottomuuksiin, demokratian rapistumiseen ja Venäjän vallan kasvuun EU:n alueella.

Optimisti voi spekuloida inhorealistisen mallin pakottavan etsimään vaihtoehtoja, jolla voidaan auttaa suurempia ihmismääriä. Isossa kuvassa inhorealisti ei myöskään päädy järjestämään lottoarvontaa ihmisten hengellä. Inhorealisti tietää toimivansa ihmissalakuljettajia ja monia muita rikollisia vastaan ja muistuttaa tästä itseään haukkujen keskellä. Hän ei toimi trendikkäästi, mutta saattaa lopulta päätyä pelastamaan paljon ihmishenkiä vaihtoehtoihin verrattuna. Turvapaikkapolitiikan tiukentaminen voi tuntua epähumaanilta ja tämä on täysin ymmärrettävä tunne. Pitkän ajan totuus voi kuitenkin erota pinnallisen tunteen arviosta.

Turvapaikkapolitiikkaa ei tehdä turvapaikanhakijoille

Käännän vipua vielä kovemmalle. Karmivin osa inhorealismia on ymmärtää, että sen paremmin Ohisalo, Macron, Merkel kuin moni muukaan ei tee turvapaikkapolitiikkaa turvapaikanhakijat mielessään. Lopulta kyse on puoluepolitiikasta ja aatteista ja valmistautumisesta vaaleihin. Leijonaosa puheista niin rajojen avaamisen kuin sulkemisen puolestakin on vain puhetta omille kannattajille. Ihmishenki on hyvin halpa näissä puheissa ja vanha sanonta ”ensin kampaviinerit, sitten ihmisoikeudet” pätee jälleen. Minun pitää myöntää että tämä sapettaa.

Väitän, että nykyinen turvapaikkajärjestelmä EU:ssa on yksinkertaisesti rikki. Se auttaa liian harvaa, se ylläpitää ihmishenkiä vaativaa rikollisuutta, ruokkii levottomuutta ja sen voittajia ovat harvoin ne, jotka eniten apua tarvitsevat. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on tässä asiassa monin tavoin parempi ratkaisu, mutta sekin pystyy auttamaan vain aniharvaa. Nämä ratkaisut eivät toimi, eivät riitä, eivätkä kelpaa minulle osaksi inhimillisyyden isoa kuvaa.

Missä olisi se päättäjä joka pystyisi sanomaan tämän suoraan? Ei rasistisesti, ei julmasti, ei ilkeästi, vaan ymmärtäen jokaisen turvaa hakevan ihmisen arvon sataprosenttisesti kaikessa kauneudessaan. Missä olisi hän, joka näkisi humaanin ongelman, mutta ei johtaisi siitä epähumaaniin johtopäätökseen? Pahoin pelkään että pitkään ja turhaan odotan.

Julkaistu

Työperäinen maahanmuutto kompastuu kotona

Vaatii merkittäviä navigoinnin taitoja olla lukematta vähintään yhtä artikkelia työperäisen maahanmuuton onnesta joka päivä. En sano että ajatus olisi väärä sinänsä, veronmaksajien määrän kasvu olisi kaikkien eduksi. Ehdotan kuitenkin, että kannattaa paikata vene ensin ja vasta sitten laskea se vesille.

Etniset suomalaiset, tervetuloa

Avustan maahanmuuttajataustaisia ihmisiä vapaa-ajallani, vapaaehtoisesti. Se on mukavaa hommaa, opin tuntemaan erilaisia ihmisiä, erilaisia taustoja ja opin paljon myös omasta yhteiskunnastamme. Olen ehdottoman positiivinen maahanmuuton ja maahanmuuttajien kannattaja, mutta kovin kriittinen maahanmuuttopolitiikkaamme kohtaan. Tuntuu joskus kuin jotkut päättäjistämme haluaisivat toteuttaa maahanmuuton surkeimmalla mahdollisella tavalla. Ongelmat hyvä, menestykset paha, ihmisoikeudet yks hailee. Vaan kun puhe on maahanmuuttajista ja työstä, kritiikkiä ei voi pistää yksin päättäjien syliin.

Moni auttamani mamukaveri on saanut töitä. Kovin moni ei ole. Taidoista se ei ole kiinni, joukossa on monen pieni- ja keskipalkkaisen alan osaajia. Osa hanskaa suomen kielen perusteet, osa vähän enemmän, mutta jokainen tulee suomen kanssa jotenkuten toimeen. Monella on palkkatukeakin tarjolla. He edustavat niitä osaamisen aloja, joissa on kuuleman mukaan hurja työvoimapula, esim. siivoojia, kokkeja ja muita palvelualoja. Koko ajan saa lukea, miten heistä on pulaa ja pitää saada lisää. Populistinen vastaus on että lisää työperäistä maahanmuuttoa. Vaan miten se yhtälö toimii, kun heitä on jo Suomessa vino pino, turhaan lähettämässä satamäärin työhakemuksia?

”Valitettavasti haluamme tähän tehtävään etnisen suomalaisen”, vastattiin eräälle hakijalle taannoin. Sama vastaus eri sanoin tai rivien välistä tulee yhtenään. Vastaus pätee niin yksittäisiin rekryäviin yrityksiin kuin johtaviin vuokratyövoiman välittäjiin. Mamuja ei haluta palkata, syystä tai toisesta. Silti samat firmat haluavat heitä maahan lisää. Ihan oikeasti, mitä minä en tässä näe? Mikä on, että samaan aikaan itketään työvoimapulasta eikä haluta palkata nenän edessä olevaa kaveria? Mikä tässä on pelin nimi? En todellakaan tiedä vastausta.

Ehkä rasismia, ehkä laiskuutta

Minä en tiedä onko kyseessä rasismi. Voi olla, mutta en aio väitettä esittää kevein perustein, sitä leimakirvestä lyödään nykyään jo liian helpolla. Ammattiliittoja – joita kyllä suostun kutsumaan umpirasistisiksi – ei kiinnosta etäistä tipan vertaakaan miten paljon maahanmuuttajia syrjitään, joten on turha kuvitella keneltäkään haluja tutkia asiaa. Kyse voi olla tietenkin vain peloista vaikkapa kieli- tai kulttuurimuurin äärellä. Se voi olla vain laiskuutta, ajatellaan että vaivannäkö on pienempää kun palkkaa kotosuomalaisen. Toisaalta, moni firma kyllä palkkaa mainioita mamuja jatkuvasti ja tiettävästi pärjäävät. Ehkä työnantajia on kahteen junaan.

Sen tiedän, että työperäinen maahanmuutto auttaa vasta kun olemme valmiita siihen ja nyt emme ole. Tiedän myös, että kansalaisten silmissä maahanmuuttomyönteisyys lisääntyy vasta sitten kun voimme osoittaa maahanmuuton toimivan. Kaipaamme kipeästi menestystarinoita arkeemme, tai joku päivä saatamme todellakin huomata eristäytyneemme kuplaamme, ilman mahdollisuuksia suuressa maailmassa. Onnistunut maahanmuuttopolitiikka voi pelastaa meidät, epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on oikotie turmioon.

Julkaistu

Kuntavaalit 2021: Maahanmuutto

Ei vaaleja ilman maahanmuuttokeskustelua, joten otin haasteeksi pohtia mikä on tärkein kulma. Pohdin ajatuksia 20 minuutin videolla, mutta tässä tekstimuodossa muutama ote. Ja jälleen varoitus: tämä on vaaliehdokkaan kirjoittelua joten ottakaa se kaikki propagandana ja puolueellisena markkinointina. Käyn asiaan nimenomaan kuntapolitiikan näkökulmasta, sillä kuntavaaleissa ei päätetä valtakunnan tai EU:n politiikasta.

Puhutaan tarpeesta

Tampereen kaupungilla on erinomaisen kohteliaita ja fiksuja maahanmuuttopalveluiden hoitajia töissä, en voi antaa alle viittä tähteä. Sen sijaan heidän kädet ovat sidotut. Ne palvelut, mitä he voivat tarjota, ovat pitkälti niitä mitä kaupunki on päättänyt vähintään kyseenalaisissa diileissä ostaa. Listalta puuttuvat mm. suomen kielen kurssit. Vain perus-peruskurssia tarjotaan – se riittää joillekin, mutta moni tarvisi jatkokurssia. Niitä ei ole.

Mitä sitten on? EU:ssa rakennusmestarin hommia tehnyt laitetaan opettelemaan pensselien pesemistä. Pitkän siivouskokemuksen omaavan pitkällä kurssilla opettaja näyttää ”tämä. on. moppi.”, ravintolapäällikkönä vuosikymmenen toiminut opettelee astioiden pesua palkatta ja osastopäällikkönä toiminut päätyy asiakaspalvelun peruskurssille, jossa hän on opettajaa huomattavasti pätevämpi. Kaikki näistä tarvitsisivat vain suomen kielen taitoa, korkeintaan osaamisen tenttaamista, mutta se ei ole mahdollista. Käytämme hurjasti verorahoja pitääksemme heidät työttöminä, turhalta kurssilta maksuttomaan työkokeiluun ja takaisin. Surkeaa toimintaa. Jos haluaisimme, voisimme nostaa uusien ystäviemme työllisyyttä merkittävästi, keskittymällä todellisiin tarpeisiin.

Puhutaan tuloksista

Keskustelemme usein siitä, miten paljon kaupunki, kunta tai valtio pistää rahaa kotoutuspalveluihin. Mitä jos keskustelisimme hetken siitä, mitä rahalla saa? Mitäpä jos jokaisen kurssin tai palvelun laatua mitattaisiin puolueettomasti? Kyselylomakkeita toki käytetään, mutta niistä vastaa palvelun tarjoaja itse, se valitsee keneltä kysyy mielipidettä ja valitsee mitkä vastaukset välittää edelleen. Joukossa on erinomaisia kotoutus- ja koulutuspalveluiden tuottajia, mutta myös katastrofaalisen surkeita. Pahimmat opettajat eivät omaa mitään pätevyyttä, mutta sen sijaan erikoistuvat rasistisiin vitseihin. Häpeällistä rahojen tuhlausta.

Puhutaan laadusta

Puhumme usein siitä, kuinka paljon maahanmuuttajia kunnan pitäisi ottaa, kun puhe pitäisi olla kotoutumisen laadusta. Jospa aloittaisimme pienellä määrällä, opettelisimme, optimoisimme ja varmistaisimme että kotoutus sujuu, työllisyys on hyvä ja ongelmiin puututaan nopeasti ennen paisumista? Pohditaanpa näin: jos kuntalaisilla on hyvä kokemus maahanmuutosta, että se on hallittua, hyödyllistä ja hyvin hoidettua, eiköhän silloin ole aivan eri luokan potentiaali myös kasvattaa määriä? Jos taas ongelmia piisaa, yleinen mielipide kääntyy sitä vastaan. Ensin suunnittelu, sitten prototyyppi, sitten kokeilu ja vasta sitten liukuhihnatahti.

Oma perusmottoni on tämä: maahanmuutto on niin tärkeä asia meille, että se pitää hoitaa hyvin. Olen maahanmuuttomyönteinen maahanmuuttokriitikko. Terve kritiikki edistää asioita – vai väittääkö joku että taidekriitikko keskimäärin vihaa taidetta? Hoidetaan homma hyvin.

Julkaistu

Maahanmuuttajien koronarokotukset

Puhe rokotusjärjestyksen muuttamisesta käy kovana ja esiin on nostettu maahanmuuttajataustaisten/vieraskielisten nostamista jonon kärkeen, koska heillä on paljon tartuntoja. Klassinen vastareaktio huutaa, ettei saa palkita ohjeiden ja suositusten laiminlyönnistä. Ehkä näin on, ehkä näin ei ole, mutta onko kukaan kysynyt MIKSI näin saattaisi olla? Noh, minä kysyn.

Ei savua ilman tulta

Mielestäni on aihetta ainakin spekuloida tätä teoriaa. Kielimuuri ja kulttuurierot voivat olla osasyitä siihen, miksi tietyt maahanmuuttajaryhmät eivät ole noudattaneet julkisen tiedotuksen ohjeita. Toki ohjeistus on kauttaaltaan ollut hieman heiluvaa, mutta suomenkielisiä on auttanut media. Monet mediat ovat tulkanneet ministerien epäselvät lausunnot kansankielelle. Tätä etua ei juuri maahanmuuttajaryhmillä ole. Edes englanniksi ei ole useinkaan tarjolla selkeää ohjeistusta. Toisin sanoen, jonkinlaista totuutta kritiikissä on. Mutta edelleen: miksi?

Esitän yhden vahvan teorian: voimme syyttää tilanteesta ainakin osin kotoutuksen ongelmia. Maahanmuutto on monenvälinen kauppa, sen ongelmat tai ratkaisut eivät kummatkaan tule vain yhdestä suunnasta. Kuntavaalikampanjaani varten olen haastatellut runsasta määrää mansesterin mamuja ja kysynyt heiltä haasteista. Yhtä vaille jokainen valitti suomen kielen opetuksen puutetta ja varmistin asian itse. Heille on tarjolla hurja määrä koulutuksia, mutta aivan perus-perusperuskurssin lisäksi ei mitään suomen kielen opetusta. Tämä vastaus oli muutoin hyvin avuliaalta viranomaiselta yksiselitteinen. Se ei johdu opetusta tarjoavien tahojen puutteesta vaan on ylhäältä annettu ohjeistus, mielestäni pöhkö sellainen. Toinen avainongelma on Suomen kulttuurin ja käytäntöjen koulutus. Sitä on tarjolla ja se on pitkälti laadukasta, mutta siihen voi kieltäytyä osallistumasta kulttuuri- ja uskontoperustein. Tämän johdosta kursseille osallistuu lähinnä länsimaisia mamuja. Ei se toki heillekään pahaksi ole, mutta tässäkin jokin klikkaa.

Mitä tehdään?

Keskustelussa on hyvä pitää mielessä myös tilanteen akuutti kulma: maito on niin sanotusti jo lattialla, tautitilanne on paha näissä ryhmissä. On koko Suomen ja kansanterveyden eduksi varmistaa, että rokotuskäytännöt ovat tehokkaita. Jos asiantuntijat sanovat, että pk-seudun maahanmuuttajia pitää rokottaa ensin, olen taipuvainen kannattamaan sitä. Syyt, jotka siihen johtivat ovat oma asiansa mutta tässä ja nyt kansanterveys ennen muuta. Öyhöttäminen on täysin turhaa nyt ja summittainen syyllistäminen on tälläkin kertaa typerää.

Suosittelisin sen sijaan tutkimaan vaikka tälläkin tekosyyllä kotoutuksen ongelmia. Hyvä aloituspaikka voisi olla puhua asianomaisille. Kotoutuskoulutuksista ei kysytä lainkaan mielipidettä maahanmuuttajilta itseltään. Koulutusten tehoa ei mitata. Koulututusta tarjoavan tahon munaukset eivät johda seurauksiin. On kiva juttu, että päättäjämme suhtautuvat maahanmuuttoon mahdollisuutena, mutta sokea usko vie vain varmaan tuhoon. Voisiko globaali pandemia olla vihdoin riittävä syy ottaa laput pois silmiltä ja lähteä nostamaan kotoutuksen laatua?

Julkaistu

Maahanmuutto ei kiinnosta enää

Olen huomannut viimeisinä vuosina, etten ole paljoakaan maahanmuutosta jaksanut kirjoittaa, puhua tai kommentoida. Pohdiskelin päivänä muutamana miksi näin, ja totesin että siitä on oikeastaan sanottu kaikki oleellinen. Keskustelu ei ole edennyt, uusia avauksia ei ole tullut ja asioista päättämisen mallitkin ovat tuttuja.

Mielipidekenttä tunnetaan

Yksi pää haluaa rajatonta maahanmuuttoa, toinen ei mitään maahanmuuttoa ja muutamat välissä haluavat päästää osan sisään. Ero on lähinnä siinä halutaanko priorisoida humanitaarista vai työperäistä ja miten paljon houkuttimia tai esteitä asetetaan. Osa haluaa että EU hoitaisi asiaa, osa haluaisi pitää asian kansallisissa käsissä, osa hakee jotain välimallia. Tuossapa se koko keskustelu oikeastaan on.

Se, mistä ei paljoa puhuta on miten asiaan voi vaikuttaa ja valita ylläolevista haluamansa. Toki aina voi pitää meteliä, blogata, twiitata, huutaa kadunkulmassa, tehdä videoita tai taideinstallaatioita. Ne ovat ihan kivoja toimia ja parhaimmillaan rikastuttavat demokratiaa. Asioita ne eivät kuitenkaan muuta. Käytännössä tällä hetkellä eurovaalit on se paikka jossa suuret linjat päätetään. Eduskuntavaalit ovat hyvänä kakkosena. Muu on lähinnä ajanvietettä vaalien välissä, parhaimmillaankin vain pientä yritystä vaikuttaa tuleviin vaaleihin.

Olen itse tullut sille kannalle, että nykytilanteessa EU on oikea paikka ratkaista asia. EU ei ole osoittanut vielä suurta tehoa asian hoidossa, mutta jäsenmaiden keinot ovat vielä sitäkin rajallisemmat. Kun yksi maa sooloilee, se heijastuu kaikkiin muihin maihin, suuntaan ja toiseen. Ihmissalakuljetusbisnes on myös niin suuri ongelma, niin suurella alueella ja niin suurilla resursseilla, ettei sitä veristä bisnestä saada kuriin yhden maan keinoin. Tarvitaan resursseja, tarvitaan järkeä, tarvitaan suunnitelma ja tarvitaan aikaa. Tarvitaan loppu turhille hautajaisille Välimerellä.

Valitse haasteesi

Useampikin pohdiskelija on viime aikoina ehdottanut, että ei kannata murehtia kerralla koko maailmasta. Valitse muutama mieltäsi painava asia ja pudota ne murheiden listalta. Totea, että niistä et vain halua välittää nyt. Keskity muutamaan, älä vedä kivirekeä perässäsi. Ja jos aihe osoittautuu myöhemmin tärkeäksi, hetki muiden asioiden mietiskelyä antaa sinulle tuoreen perspektiivin. Yhteen näkökulmaan jumittuminen pitkäksi aikaa johtaa harvemmin voittoon.

Toki edelleen toivoisin, että maahanmuuttojärjestelmämme olisi EU-tasolla reilu ja inhimillinen, mutta en vain aio murehtia siitä tänään. En murehtinut siitä eilenkään, enkä viimeiseen muutamaan vuoteen juurikaan. Valitan, vanha riitakumppani, mutta muut jutut kiinnostavat nyt vaan enemmän. Mitkä muut? Noh, lue blogia ja seuraa…

Julkaistu

Voiko demarihallitus torjua työmarkkinoiden rasismia?

Tänään on kirjoiteltu paljon maahanmuuttajavoittoisten työpaikkojen väärinkäytöksistä. Olen itse avustanut paria tusinaa mamua vastaavissa ongelmissa, joten asia ei ole uusi. Työministeri Tuula Haatainen otti kantaa odotetulla tavalla, vaatimalla AY-liikkeelle lisää rahaa ja valtaa. Vaan mitenkäs tehdään, kun iso osa työmarkkinoiden rakenteellisesta rasismista tulee AY-liikkeestä?

Vaikea pala Marinille

Minulla ei tietenkään ole mitään absoluuttista kokonaiskuvaa, mutta sen verran usein tutut elementit ovat toistuneet, että olen valmis seisomaan havaintojeni takana. Niiden mukaan AY-liike, erityisen vahvasti Palvelualojen ammattiliitto PAM, ovat ääriään myöten saturoitu rasismilla, niin rakenteellisella kuin muillakin muodoilla. Ei ole yksi tai kaksi heidän toimijaa, jotka syyttävät maahanmuuttajia suomalaisten työpaikkojen varastajina, eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun palvelua kieltäydytään antamasta maahanmuuttajalle. Milloin englanninkielisessä palvelussa on taas kerran kaikki kipeänä, milloin tulkin tuominen paikalle loukkaisi yksityisyyttä, milloin vain penseästi kirjataan asia ylös ja tungetaan ö-mappiin. Kun katson tuoreita SAK:n julistuksia, havaitsen aivan liian paljon yhtäläisyyksiä, jonka pohjalta epäilen asenteen olevan AY-liikkeessä yleisempääkin. Voi kyllä, yleviä puheita ja julistuksia on, mutta pinnan alla laitos on joka nurkkaa myöten mätä.

Minulle on jäänyt se käsitys, että pääministeri Sanna Marin ei omaa niin vahvaa AY-järjestöjen kabinettitaustaa kuin keskivertodemari, saati hänen edeltäjänsä. Hänellä voi olla ihan aito halu tonkia työelämän sikailuja, kuten rakenteellista rasismia, löytyi tunkiosta sitten mitä tahansa. Kollegansa Haatainen esimerkiksi on varsin hyvin AY-kabinetit läpikäynyt perusdemari ja puolueen taustahahmoilla tämä on vieläkin vahvempaa. Rinteen valta ei sekään ole mihinkään kadonnut ja voisin nähdä kyseisen jäärän yhdistävän taas joskus kaksi rakkainta harrastustaan: AY-räyhäämisen ja naisvihan. Siitä ei hyvä seuraisi tälläkään kertaa.

Koska mieluiten oletan aina parempaa kuin huonompaa teoriaa, oletetaan siis että pääministerimme haluaa torjua tätä melkoisen häpeällistä ongelmaa maassamme. Minkälaisen vastaiskun hän saa? Vihreät todennäköisesti ovat valmiita rasismin torjuntaan vailla liiallisia ennakkoehtoja, vasemmisto todennäköisesti ei, kepusta ei osaa sanoa ja RKP:ta asia ei kiinnosta suuntaan eikä toiseen. Eduskunnan enemmistö todennäköisesti tulisi Marinin taakse tässä asiassa, mutta demarikabineteissa saatetaan puukkoja terottaa innolla. Kysymys oikeastaan on se, milloin ja miten sabotaasi alkaa. Koitetaanko Marin saada perääntymään projektista ennen sen alkamista, vai tyydytäänkö vesittämään toimenpiteet kun on päästy eteenpäin? En tiedä onko pääministerillämme taistelutahtoa vielä siinä kohtaa, mutta tietenkin toivon sitä löytyvän.

Ei bisnestä ilman pelisääntöjä

Yrittäjänä, oikeistoliberaalina ja kapitalistisikana olen aina sanonut, että markkinatalous pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa edellyttää samoja sääntöjä kaikille. Aina, kun luen vaikkapa sikailevasta siivousfirmasta, kiroan kahta lujemmin, koska tuollaiset täydelliset paskiaiset pilaavat markkinatalouden maineen. Tampereellakin toimii eräs laitos- ja hotellisiivousta tarjoavat yritys, jonka toimintaan jouduin tutustumaan viime viikkoina. Maahanmuuttajille ei tarjottu lainkaan taukoja, ei tietoa luottamusmiehestä tai työsuojeluvaltuutetusta, ei ylityökorvauksia, ei koulutusta työtehtävistä, mutta kylläkin suomalaistaustaisiin verrattuna tuplat kovemmat suoritusminimit. Tuollainen firma mustaa jokaisen firman maineen. En nimeä firmaa tässä tarinaan liittyvien asianomaisten pyynnöstä, sillä heidän on määrä lähteä jatkotoimiin.

En hetkeäkään usko, että SDP kokonaisuutena pystyy tai haluaa torjua työelämän rasismia, se on liian suuri osa heidän poliittista pääomaa. Toivon, että Marin sitä kuitenkin yrittää, vaikka läpi harmaan kiven. Maassamme on kuitenkin muitakin toimijoita. Voimme itse kukin vaikkapa seuraavalla hotellimatkalla vähän kysellä siivoajien oloista. Voimme pitää keskustelua yllä. Voimme vaatia parempaa. Kukaan suomalainen ei hyödy riistosta, se vain satuttaa meitä kaikkia hieman eri tavoin.

Julkaistu

Siirtolaiskriisi ja sietokyky

Turkki ohjaa siirtolaisia EU:n suuntaan. Seassa on niin sotaa pakenevia Syyrialaisia siviilejä kuin monia muitakin kansanryhmiä ja eri taustoista tulevia kulkijoita. Keskustelussa huudetaan siitä mikä on Suomen tai EU:n sietokyky tai kipuraja, montako voimme ottaa. Termi sietää pilkkoa osiin.

Tilastollinen sietokyky

Tällä viittaan globaaleihin tilastoihin siitä, kuinka suuri osa maan asukkaista on maahanmuuttajataustaisia. Esim. Suomen osalta argumentoidaan, että luku on kovin pieni verrattuna muihin.

Taloudellinen sietokyky

Turvapaikanhakijoiden tai pakolaisten vastaanotto maksaa jotain, riippuen toki tulijoiden iästä, koulutustasosta, terveydentilasta, ym. On suoria ja epäsuoria kuluja. Jossain on se euromäärä, jonka kohdalla pieni budjetin tarkennus ei riitä kattamaan kuluja. Toki, jos kotoutus onnistuu, pitkässä juoksussa miinus voi muuttua plussaksi.

Poliittinen sietokyky

Riippuen minkä aatesuunnan poliitikot ovat vallassa, heidän on pohdittava omien äänestäjiensä asennetta asiaan. Mikä on sellainen määrä, joka vallassa olevan hallituksen on riittävän helppo myydä kannattajilleen, mieluiten vielä niin että kannatus nousee eikä laske.

Institutionaalinen sietokyky

Suorien talousvaikutusten lisäksi merkittävä määrä tulijoita voi aiheuttaa mainittavaa kuormaa esimerkiksi terveydenhoito- ja koulutuspalveluille, maahanmuuttoviranomaisille ja muille yhteiskunnallisille instituutioille. Vaikka rahaa olisi enemmänkin, koulutettua työvoimaa ei näihin tehtäviin yleensäkään saa kovin nopeasti.

Yhteiskunnallinen sietokyky

Riippumatta mitkä puolueet ovat vallassa, on kansalaisten yleisellä mielipiteellä merkitystä. Riittävän moni skeptisesti asiaan suhtautuva kansalainen voi aiheuttaa melkoista yhteiskunnallista painetta, vaikkei mitään laitonta tai asiatontakaan tehtäisi. Kovin suuri murina kansanjoukoista voi heikentää valtiovallan toimintakykyä. Oma lukunsa ovat toki äärimmäiset toimijat, rasistiset ja väkivaltaiset tahot, en tiedä onko tutkittu korreloiko tulijoiden määrä sinänsä suoraan ääriryhmien toimintaan. Ounastelen syy-seuraussuhteen olevan välillinen.

No mitä pitäisi tehdä?

Päättäkää kukin mietteenne tahtonne mukaan. Julistuksia on julkaistu kotitarpeiksi, ajattelin että mitäpä jos vaihteeksi vaan koittaisin jakaa argumentin pienempiin osa-alueisiin.