Avainsana: luonto

Julkaistu

Luonto herää

Minä aamukahvia juodessani katselin ikkunasta kun meidän laiturilla oli kaksi joutsenta ja muutama sorsa. Eivät ne oikein pidemmälle vielä pääse, kun järvestä on vasta rannat auki.

Piti siitä sitten lähteä autolla kirkolle laboratorioon, kyllä tietysti lähdinkin. Siinä vaan oli oma hommansa, kun neljä peuraa seisoi hallin liukuovien edessä. No, kyllähän sitten väistivät ja juoksivat pitkän matkan minun edessäni ennen, kuin painuivat metsään. Kerran kysyin metsästysseuran päälliköltä, että miksi niitä on täällä meidän nurkissa jatkuvasti syömässä kaiken mahdollisen. Sinä kun et pidä kovin meteliä ja elät yksin, niin ne tulevat tänne pakoon.

Tässä meidän kunnassa oli yli 1200 peuran kaatolupaa, jos olen oikein ymmätänyt, niin niitä jäi melkein kolmasosa kaatamattaa

Eilen löysin yhden rakennuksen kivijalan vierestä vanhan rastaan pesän. Rastas tekee sisältä hienon pesän, vaikka ulkonäkö onkin sitten aika resuinen. Tämän se sitten oli kuitenkin ajatellut, että vanhaa ei kannata kunnostaa, eli heitti vanhan pois, kun tulee yhtä kalliiksi jos kunnostaa vanhan.

Pihalla hiippailee paljon pikkulintuja, joita en edes tunne, ainoastaan, punarinnan ja mustarastaan. Tänään sitten söin oikein meidän ruokapöydän vieressä ja seurasin pikkulintuja lintulaudalla. On siinä enemmänkin ollut vilinää talvella, mutta nyt siihen tuli punatulkku herra uros kirkkaassa punapuvussaan. Muutaman siemenennokkasi ja siirtyi ilmeisesti huilaamaan. Tuli siihen sitten  rouva naaras tylsän harmaassa puvussaan. Yritti myöskin nokkasta siemenen, mutta herra olikin vihainen ja nokkasi sitä niskaan. Eipä auttanut muuta, kuin mennä ilmeisesti arvoasteikossa toiselle sivulle ja eri aukolle. Sinne jäi vielä nokkimaan, kun minä sain syötyä.

Taitaa olla kesä tulossa ja tässä se minun aikani kuluu, kun seuraan luonnon elämää.

Julkaistu

Se on luonnossa

Harvinaisen synkkä vuodenaika, vähät auringonpaisteet ja vesisateet päälle. Kaikki yhteisöllinen pannassa ja maan johto selvästi joko haluton tai kyvytön auttamaan kriisistä ohi. Terveys pettää ja kipu on sitä tasoa että luulisi minun lukeneen Väyrysen kirjoja. Silti maailma pyörii radallaan.

Hiljaisuus puhuttaa

Luonto on syksyllä kuten keskitalvellakin aika hiljaa, mutta ei kuollut. Se kuiskaa ja odottaa, että joku muistaa kuunnella. Luonto muistuttaa meille, että aina paras viesti ei ole äänekkäin viesti. Joskus luonnon hiljaisuuden kuunteleminen tarjoaa voimakkaan sanoman, kunhan sitä on valmis kuuntelemaan. Luonto osaa myös odottaa ja koittaa sitä opettaa meillekin.

Olen myös oppinut, että itsensä kanssa keskusteleminen toimii sopivassa hiljaisuudessa. Moni asia lisää stressiä, huolta ja masentaa mieltä, mutta jos vain on rehellinen itselleen, voi löytää hyvää. Hyvää itsestä, hyvää läheisistä, hyvää maailmasta, hyvää tulevaisuudesta. Jos päättää olla oikealla asenteella, löytää hyviä syitä jaksaa huomiseen. Se on mukava kuulla toiselta ihmiseltä, mutta siihen uskoo täysillä vasta kun sen kuulee itseltään.

Tulevaisuus rohkaisee

Kaikilla meillä on aikamme, mutta suuressa kuvassa maapallomme elää hieman suurempaa sykliä. Tosiasia on, että opimme koko ajan uutta. Käytämme myös uusia oppeja viisaammin. Aina välillä kompuroimme, mutta nousemme taas ylös. Tällä hetkellä toki katse on lääketieteeseen. Uudet RNA-rokotteet tulevat tekemään lähimpinä vuosina merkittäviä parannuksia, ei vain koronaan vaan muihinkin sairauksiin.

Mutta tapahtuu muuallakin lääketieteessä. Suomalainen Tilt Biotherapeutics on aloittanut syksyllä kliiniset kokeet ihmisillä, ensin Tanskassa. Parantumattomaan melanoomaan sairastuneille ollaan löytämässä uutta toivoa. Lääkkeet on annettu, potilaat ovat pärjänneet, vakavia haittavaikutuksia ei ole ilmennyt. Kokeita jatketaan myös Suomessa ja muualla lähikuukausina. Akseli Hemminki on kehittänyt hoidon, joka voi antaa uutta toivoa sinne, mistä se oli kaikonnut. Vastaavia tutkimuksia, oppeja ja hoitoja kehitetään jatkuvasti, ympäri Suomen, ympäri maailman, ympäri tautikartan.

Jaksa tulevaan, jaksa huomiseen

On ihan hyvä idea muistuttaa, että nyt on vielä hyvä jaksaa muutama kuukausi ja olla varovaisena, sillä ensi kesä voi olla jo paljon parempi. En kiistä tätä, mutta ehdotan lisäystä. Myös huominen voi olla parempi, ei vain ensi vuosi. Joka päivä voimme päättää, että tänään olemme pikkuisen piirun parempia kuin eilen. Ei tarvitse siirtää vuorta, ensin voi siirtää oljenkorren.

Kaikkea emme voi valita, mutta haluaisimmeko? Koska huominen on tuntematon, sitä kannattaa odottaa.

Julkaistu

Mistä kaiken maailman dosentit ammentavat maineensa?

Kuuntelin Ylen uuden kolumnistin, ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkan kolumnin maailman pelastamisesta. Ensireaktioni oli että siinä meni viisi minuuttia elämääni jota en saa koskaan takaisin. Lopulta päätin käyttää vielä muutaman viisiminuuttisen asian pohdiskeluun.

Tälle sillalle ei aasikaan uskaltaudu

Totean ihan suoraan, että en edes tiennyt olevan semmoista humanismin alaa nimeltään ympäristöfilosofia. Aiheen taustoja pikaisesti vilkaistuani ounastelen, että Leena on epäilemättä opiskellut alaansa hyvin, enkä sano tätä kettuiluna. Suhtaudun skeptisesti siihen määrään rahaa mitä valtio laittaa tähän alaan, mutta on väärin kritisoida henkilöä siitä että hän haki ja pääsi alalle joka oli tarjolla ja mitä ilmeisimmin osaa aiheensa erinomaisesti. Ei kolumnista löydy pahaa tahtoa, mutta ei myöskään järjen hiventä tai logiikan vilaustakaan.

Ensin hän toteaa, että ei pitäisi hankkia lapsia, sillä ihmisten liikalisääntyminen on ongelma. Siinä hän on toki oikeassa. Montaa hengenvetoa ei kuitenkaan mene kun hän sanoo täysin päinvastoin, että lisää lapsia joille pitää opettaa luonnon arvoja. Melkoinen ristiriita, toisaalta nyt ei puhutakaan kylmästä tieteestä vaan humanistisesta maailmankuvasta jota ei kannata faktoin pilata. Ei tämäkään ihan huono ajatus ole. Luonnon opettaminen lapsille on hyvä asia. Mitä enemmän lapset (ja nuoret (ja aikuiset)) menevät metsään ja näkevät luonnon semmoisena kun se on, sitä parempi se on heille, muille ja maapallolle.

Mutta sitten hän ehdottaa keinoksi kalliita lemmikkieläimiä, juuri kun pääsi toteamasta että luonnon esineellistäminen ja materiaalistaminen on väärin. Nyt alkaa jo vakavasti sapettamaan. Lemmikkibisnes on maapallolle sairasta ja äärimmäisen saastuttavaa. Lisää lemmikkejä ei tee maailmasta parempaa. Eivätköhän nämä joskus cityvihreiksikin tituleeratut stereotyypit ole osoittaneet, että lemmikkien pitämisestä on valovuoden matka luonnon tuntemiseen. Luonto on aivan eri asia kuin eläin joka on jalostettu, kasvatettu ja vankina pidetty kaupunkilaisen ihmisen tylsyyden hoitajaksi.

Dosentilta dosentille

En edelleenkään moiti Leena Vilkasta kivoista irtoajatuksista ja uskon että hänellä oli positiivinen tahto sydämessä. Hän kuitenkin surullisella tasolla osoittaa ”kaiken maailman dosenttien” ongelman. Kun vuosikymmenen erikoistuu omaan kapeaan humanistiseen alaansa, ei altistu kokonaiselle maailmankuvalle, ei harjoita faktantarkistusta tai edes oikolukua, on turha odottaa hurraa-huutoja oman kontekstipiirinsä ulkopuolisilta tyhmiltä kansalaisilta. Jos kirjoittaa tekstiä lähinnä peilikuvalleen, on se merkki vaarallisen kapeasta maailmankuvasta.

Jos jutusta lukee valikoiden noin kolmasosan verran, siinä on hyvää asiaa joka tosin hukkuu sekavaan kokonaisuuteen. Luontokosketus on hyvä. Ihmisiä syntyy maailmassa liikaa. Luonnon monimuotoisuudesta pitää huolehtia. Toisaalta, se on vanha uutinen. Vielä kun löytyisi joku, joka saisi tämän uutisen myytyä myös skeptikoille. Päivän dosentti ei ole se henkilö.

Julkaistu

Lemmikkitouhu on lähtenyt täysin lapasesta

Tänään Aamulehti ilmoitti Koskikeskuksen kieltävän allergikkojen pääsyn kauppakeskukseen jatkossa. Kylät ovat täynnä lemmikkikahviloita ja lääkäriltä voi hankkia terapiaeläimen luvan jotta se pikku mussukka saadaan myös julkisiin kulkuvälineisiin. En kaunistele: tämä on sairasta. Asenteemme lemmikkieläimiin on sairasta. Eläinlääkärien huoleen ja ihmisten pahoinvointiin pitäisi herätä.

Eläimen ongelma

Voidaan palata vaikkapa Korkeasaaren eläkkeelle jääneen eläinlääkäri Turusen lausuntoon joka heijastelee useiden johtavien asiantuntijoiden näkökulmaa. Kaupunki ei ole paikka koiralle. Kaupungissa ei pitäisi olla lemmikkiä joka ei mahdu kämmenelle. Koiran tapauksessa oikea paikka eläimen ja ihmisen hyvinvoinnille on maatalon tai omakotitalon pihalla, vahtimassa perhettä ja apuna metsällä. Kissa on vähän vaikeampi tapaus. Toisaalta se on tehokas jyrsijöiden karkoittaja, sekä saalistamalla että muilla keinoin. Toisaalta kissat ovat järkyttävän vaarallisia lintupopulaatioille.

Asenteemme muuttuu vuosi vuodelta lemmikkiystävällisemmäksi ja samalla sokeammaksi eläinten tarpeille. Etsimme helppoja ratkaisuja elämän stressiin kaikista karvapalleroista. Markkinat hohtavat ja tuovat mukanaan huijareita, eläinten kiduttajia, pentutehtailijoita ja muuta hirveää. Koska lemmikit ovat verovapaata hupia, viulut maksaa jokainen veronmaksaja. Kun lemmikkiin kyllästytään ekan kuukauden jälkeen, sitä kohdellaan kaltoin tai heitetään pihalle. Vain aniharva koiranomistaja ymmärtää vastuun ja yhteiselon – eikä olekaan sattumaa että heistä löytyvät äänekkäimmät nykytilanteen vastustajat. Yleinen ehdotus on, että lemmikkiä ei pitäisi antaa kenellekään ilman läpäistyä koulutusta ja säännöllisesti uusittavaa lupaa. Facebook-ryhmästä voi erota klikkauksella, lemmikistä ei.

Ihmisen ongelma

On aiheellista keskustella allergioiden lisääntymisestä ylihygienian vuoksi, mutta se on vain osa tarinaa. Jos vuosikymmen sitten allergikko oli huomaamaton tallaaja siinä missä muutkin, tänä päivänä hän on saatanasta seuraava alaspäin. Hän pilaa ihmisten oikeuden kylpeä parfyymissä ja tuhoaa ihmisten hyvinvoinnin edes ajattelemalla rajoituksia lemmikkien pyörimiseen yleisissä tiloissa. Toimistolle jos toisellekin pitää tuoda se pikku-fifi ja jos jonkun henkilön näköaisti ja hengitys lamaantuvat, työtehon menetys on hänen omaa syytään. Mitäs meni syntymään, saatanan ilonpilaaja! Onpa ihmisiä uhattu potkuillakin kun ovat ilmaisseet huolensa. En osaa sanoa onko näitä realisoitunutkin. Avioeroja on ainakin nähty.

On totisinta totta että lemmikistä voi olla hyvä psykologinen vaikutus ihmiselle. Yksinäiselle ihmiselle lemmikki voi tuoda seuraa ja mielen rauhaa. En eväisi tätä keneltäkään, mutta ehdotan että yksinäisyyden ja mielen ongelmien juurisyytkin on hyvä etsiä. Pahimmassa tapauksessa lemmikki jää hetken mielijohteeksi ja lopulta sekä ihminen että eläin voivat huonommin. Jos lemmikistä kuitenkin on apua, hyöty ei juuri heikkene vaikka asian hoitaa kunnioittavasti muita kohtaan. Kämmenelle mahtuva pörrökorva pärjää kotona kauppareissun ajan. Optiot laajenevat jos asumus löytyy taajaman ulkopuolelta. Se on yksi monia valintoja mikä asumisessa pitää itse kunkin tehdä. Maaseudulla matkat pitenevät mutta elintila laajenee.

Prioriteetit selville

Aivan sama miten vihamieliseltä tämä kuulostaa, mutta sanon että yhteiskunnassa ihmisen pitää olla kärjessä. Se edellyttää erilaisten ihmisten huomioimista yhdellä selkeällä reunaehdolla: toista ei saa vahingoittaa oman viihteen nimissä. Yhteiskunnan ihmisten hyvinvointi edellyttää myös luonnon hyväksymistä luonnon säännöillä. Eläimen lähtökohtainen paikka on luonnossa ja luonnon hyvinvoinnista välittäminen ei tarkoita sen vangitsemista kerrostaloyksiöön.

Vuosituhansien ajan ihmisen ja eläimen suhde pysyi melko tasapainoisena. Liekö tämän paljon puhutun luontosuhteen kadottamisen syytä kun tänä päivänä olemme asian suhteen suoraan sanoen idiootteja. Tämä on lähtenyt lapasesta ja kaipaisimme kipeästi järjenkäyttöä rohkaisevaa ryhtiliikettä.