Suomen armeija vapautti Länkipohjan 16. maaliskuuta 1918 Venäjän joukoista ja niiden punaisista apureista – alkusoittona Tampereen vapauttamiseksi. Suomen armeijan joukkojen vahvuudet tämän rintaman taisteluihin lähdettäessä näkyy tästä artikkelistani.
”Päivän taisteluista lähetettiin ylipäällikölle seuraava tiedotus:
Tuimien taistelujen jälkeen, joihin kaikki Länkipohjaa vastaan määrätyt kolonnat ovat ottaneet osaa, on Länkipohja valloitettu tänään klo 2,18 ip. Vaasan pataljoonasta on pataljoonanpäällikkö Öberg haavoittunut ja eräs joukkueenjohtaja kaatunut.
Molempain Lapuan komppaniain päälliköt, isä ja poika Laurila, ovat myöskin kaatuneet.
Vihollisen tappiot ovat hyvin suuret eikä niitä voida vielä lähimainkaan arvioida.
Kivääriä ja panoksia olemme saaneet paljon saaliiksemme; m.m. on 3 konekivääriä vallattu.
Meidän joukkomme ovat nyt majoitetut yöleiriin Länkipohjan-Västilän alueelle tunnustellen seutua Orivedelle, Eräjärvelle ja Pohjaan päin.
Kuhmoisissa on kaikki rauhallista. Eskadroonamme, joka lähti suljettuna joukkona Hallinpenkistä, on tiedottanut pienenlaisten vihollisvoimien liikehtimisestä monissa paikoin Kuoreveden ja Hallinpenkin-Länkipohjan teiden välillä. Oriveden eteläpuolella on rautatietä määräyksen mukaan rikottu.
Huomispäiväksi klo 9 ap. on etenemistä suunniteltu Talviaistaipaleen-Västilän linjalta Orivettä kohti.
Joukot ovat hyvin uuvuksissa syvässä lumessa suoritettujen pitkien siirtelyjen jälkeen.
Käskystä: Grafström ” (Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 221-222)
”Taistelun kovuudesta todistivat kärsityt tappiot noin 150 kuollutta ja haavoittunutta. Kuten aina esikoistaisteluissa oli päällystö nytkin saanut kärsiä kovimmat iskut. Yksi pataljoonanpäällikkö, kolme komppanianpäällikköä ja neljä joukkueenjohtajaa oli kaatunut tai haavoittunut, mikä merkitsi tuhoisata tappiota. Näin ollen oli voiton merkitys sitä suurempi joukkojen hyökkäyshengen säilyttämiseen nähden.”(Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 222-223)
