Avainsana: lemmikit

Julkaistu

Yksilöllisiä savuja ja nelijalkaisia

Tupakointi vähenee ja lemmikkien omistaminen lisääntyy. Individualismi osoittaa kuitenkin molemmissa voimansa, sillä havaintoni mukaan kaksi turhinta kieltomerkkiä suomessa ovat ”ei koiria” ja ”ei tupakointia”. Mistä tämä vastakkainasettelu syntyy?

Havaintoja piisaa

Varmimpia paikkoja altistua tupakansavulle ovat kauppakeskusten ja liikenneasemien ovien edustat, siis ne joissa lukee kissankokoisin kirjaimin ”tupakointi 20 metriä tuohon suuntaan” kieltomerkkien kera. Vuosi sitten sitä tapahtui ajoittain, nyt jatkuvasti. Jouduin eilen käymään useassa kauppakeskuksessa ja ABC:llä, ulko-ovista kulkuja tuli kymmenkunta, joista yli puolessa tapauksia yhdistyi tupakointikiellon merkki ja tupakoiva henkilö tai muutama. Toinen varma hittipaikka ovat bussipysäkit, joissa etenkin sadekelillä tupakoitsija ottaa paikan katetulta pysäkiltä, tupakointikieltomerkin alta, kun muut seisovat sateessa.

Sattumalta kaksi kohteistani olivat Ratinan kauppakeskus ja Koivistonkylän Prisma – molemmat lemmikeiltä suljettuja alueita. Molemmissa vapaana liikkuva koira hyppäsi jaloille ja omistaja hymyili että onpa suloista. Molemmissa tapauksissa laitoksen henkilökunta noteerasi asian, mutta katsoi parhaaksi olla tekemättä mitään. Minä ymmärrän heitä. Ei ole yksi tai viisi kertomusta vartijasta joka on asiasta muistuttanut, ja saanut niskaansa sen tason vihanpuuskaukset ja esimiehelle ilmoitetut valitukset ettei pahemmasta väliä. Viisaita koiranomistajia on yhtä monta kuin ennenkin, mutta koiranomistajien absoluuttisen määrän kasvaessa tuntuu että kasvu on yksinomaan täysin mielipuolisista yksilöistä (omistajista, ei koirista). Julkiset kommentit sisältävät helmiä kuten ”no pakkoko niiden allergikkojen on kaupassa käydä”, ”ei o mun vika että sulla on koirapelko” tai ”en minä nyt mussukkaa voi kotiinkan jättää”. Ei lisättävää.

Yksilöllisyys edellyttää yksilön huomiointia

Ei ole täysin huono asia että yhteiskuntamme suosii yksilöllistä ajattelua. Se luo uudenlaista taidetta, kulttuuria, ajattelua, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Moni ihminen uskaltaa nyt elää vapaammin ja sen myötä myös osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen paremmin. Jo pelkän kansantalouden kannalta on hyväksi että yksilöllisyydelle on tilaa.

Yksilöllisyys kuitenkin edellyttää yksilöllisyyden tiedostamista paitsi itsessään, myös muissa. Yhtä lailla kun yksilöllä on oikeus rakastaa koiria, hänellä on myös oikeus inhota niitä. Oma individualismi ei saisi jyrätä sitä toisilta, mutta juuri näin tuntuu hälyttävässä määrin käyvän. Onko vain sattumaa että punaisia päin ajetaan enemmän, kevyt liikenne on yhä useammin tukkanuottasilla muiden kanssa tai puolestaloukkaantuminen on suositumpaa kuin tupperware pimeällä keskiajalla?

Ydinase luolamiehellä

Ehkäpä individualismi annettiin ihmiskunnalle liian varhain, ennen kuin olimme tarpeeksi kypsiä sen vastuulliseen käyttöön? Ehkäpä ihmiskunnan pitäisi juosta takaisin koulun penkille ymmärtämään, että yhteiskunta koostuu yksilöistä, joista jokaisella on yksilöllinen ajatusten juoksu? Ehkäpä Yleisradion pitäisi järjestää tiedotuskampanja, jossa muistutetaan jokaisen yksilön omaavan oikeuden yksilöllisyyteen?

Ehkäpä riittää, että tuon tuosta muistutamme itsellemme miten mukavaa on sittenkin elää yhteiskunnassa, joka on täynnä monenlaisia erilaisia ihmisiä. Muista: et voisi olla oma vänkä itsesi, elleivät muut olisi erilaisia. Yksilöllisyys toimii vain muiden yksilöiden seurassa.

Julkaistu

Lemmikkitouhu on lähtenyt täysin lapasesta

Tänään Aamulehti ilmoitti Koskikeskuksen kieltävän allergikkojen pääsyn kauppakeskukseen jatkossa. Kylät ovat täynnä lemmikkikahviloita ja lääkäriltä voi hankkia terapiaeläimen luvan jotta se pikku mussukka saadaan myös julkisiin kulkuvälineisiin. En kaunistele: tämä on sairasta. Asenteemme lemmikkieläimiin on sairasta. Eläinlääkärien huoleen ja ihmisten pahoinvointiin pitäisi herätä.

Eläimen ongelma

Voidaan palata vaikkapa Korkeasaaren eläkkeelle jääneen eläinlääkäri Turusen lausuntoon joka heijastelee useiden johtavien asiantuntijoiden näkökulmaa. Kaupunki ei ole paikka koiralle. Kaupungissa ei pitäisi olla lemmikkiä joka ei mahdu kämmenelle. Koiran tapauksessa oikea paikka eläimen ja ihmisen hyvinvoinnille on maatalon tai omakotitalon pihalla, vahtimassa perhettä ja apuna metsällä. Kissa on vähän vaikeampi tapaus. Toisaalta se on tehokas jyrsijöiden karkoittaja, sekä saalistamalla että muilla keinoin. Toisaalta kissat ovat järkyttävän vaarallisia lintupopulaatioille.

Asenteemme muuttuu vuosi vuodelta lemmikkiystävällisemmäksi ja samalla sokeammaksi eläinten tarpeille. Etsimme helppoja ratkaisuja elämän stressiin kaikista karvapalleroista. Markkinat hohtavat ja tuovat mukanaan huijareita, eläinten kiduttajia, pentutehtailijoita ja muuta hirveää. Koska lemmikit ovat verovapaata hupia, viulut maksaa jokainen veronmaksaja. Kun lemmikkiin kyllästytään ekan kuukauden jälkeen, sitä kohdellaan kaltoin tai heitetään pihalle. Vain aniharva koiranomistaja ymmärtää vastuun ja yhteiselon – eikä olekaan sattumaa että heistä löytyvät äänekkäimmät nykytilanteen vastustajat. Yleinen ehdotus on, että lemmikkiä ei pitäisi antaa kenellekään ilman läpäistyä koulutusta ja säännöllisesti uusittavaa lupaa. Facebook-ryhmästä voi erota klikkauksella, lemmikistä ei.

Ihmisen ongelma

On aiheellista keskustella allergioiden lisääntymisestä ylihygienian vuoksi, mutta se on vain osa tarinaa. Jos vuosikymmen sitten allergikko oli huomaamaton tallaaja siinä missä muutkin, tänä päivänä hän on saatanasta seuraava alaspäin. Hän pilaa ihmisten oikeuden kylpeä parfyymissä ja tuhoaa ihmisten hyvinvoinnin edes ajattelemalla rajoituksia lemmikkien pyörimiseen yleisissä tiloissa. Toimistolle jos toisellekin pitää tuoda se pikku-fifi ja jos jonkun henkilön näköaisti ja hengitys lamaantuvat, työtehon menetys on hänen omaa syytään. Mitäs meni syntymään, saatanan ilonpilaaja! Onpa ihmisiä uhattu potkuillakin kun ovat ilmaisseet huolensa. En osaa sanoa onko näitä realisoitunutkin. Avioeroja on ainakin nähty.

On totisinta totta että lemmikistä voi olla hyvä psykologinen vaikutus ihmiselle. Yksinäiselle ihmiselle lemmikki voi tuoda seuraa ja mielen rauhaa. En eväisi tätä keneltäkään, mutta ehdotan että yksinäisyyden ja mielen ongelmien juurisyytkin on hyvä etsiä. Pahimmassa tapauksessa lemmikki jää hetken mielijohteeksi ja lopulta sekä ihminen että eläin voivat huonommin. Jos lemmikistä kuitenkin on apua, hyöty ei juuri heikkene vaikka asian hoitaa kunnioittavasti muita kohtaan. Kämmenelle mahtuva pörrökorva pärjää kotona kauppareissun ajan. Optiot laajenevat jos asumus löytyy taajaman ulkopuolelta. Se on yksi monia valintoja mikä asumisessa pitää itse kunkin tehdä. Maaseudulla matkat pitenevät mutta elintila laajenee.

Prioriteetit selville

Aivan sama miten vihamieliseltä tämä kuulostaa, mutta sanon että yhteiskunnassa ihmisen pitää olla kärjessä. Se edellyttää erilaisten ihmisten huomioimista yhdellä selkeällä reunaehdolla: toista ei saa vahingoittaa oman viihteen nimissä. Yhteiskunnan ihmisten hyvinvointi edellyttää myös luonnon hyväksymistä luonnon säännöillä. Eläimen lähtökohtainen paikka on luonnossa ja luonnon hyvinvoinnista välittäminen ei tarkoita sen vangitsemista kerrostaloyksiöön.

Vuosituhansien ajan ihmisen ja eläimen suhde pysyi melko tasapainoisena. Liekö tämän paljon puhutun luontosuhteen kadottamisen syytä kun tänä päivänä olemme asian suhteen suoraan sanoen idiootteja. Tämä on lähtenyt lapasesta ja kaipaisimme kipeästi järjenkäyttöä rohkaisevaa ryhtiliikettä.