Avainsana: lähi-itä

Julkaistu

Lähi-itä, lyhyt versio

Toimittajat, tutkijat ja kuolevaiset kummastelevat eri Lähi-idän pelureiden epäloogisen tuntuisia siirtoja. Miksi hyökätä tuonne, miksi käyttää tuota keinoa ja miksi puhua noin. He ovat oikeassa epäloogisuuksista, mutta unohtavat asioihin löytyvän inhorealistiset selitykset. Käydään läpi.

Israel

Israelin nykytilassa ainoa varma faktori on pääministeri Netanyahun pysyminen vallassa. Jos hän menettää asemansa esimerkiksi hallituksen kaaduttua, hän on vankilassa loppuikänsä. Vain vallassa pysyminen jäädyttää oikeusprosessit, joita on kerääntynyt häntä vastaan vino pino. Koska hallitus itsessään on kokoelma ekstremistejä, hänen on myönnyttävä hallituskumppanien jokaiseen vaatimukseen. On toki myös mahdollista, että haluavat jäädä historiaan päättäjinä joiden aikana tapahtui suuria sotasankarillisia tekoja. Eihän se mahdollista toki ole, mutta koska todellisuuskuvasta on selkeästi irtaannuttu, on tuokin yksi mahdollinen tarinan sivuhaara.

Libanon

Libanon on kuin korttitalo, sillä valtio on erittäin heikko. Tämän historiallisia ja maantieteellisiä syitä selittää esimerkiksi data-analyytikko Tomas Puyeyo. Kärjistetysti voisi sanoa että Libanonilta puuttuu kansallinen tarina ja identiteetti, sanoma jonka ympärille kerääntyä. Siten ei-valtiolliset tahot ovat vahvoilla, kuten myös vieraiden valtioiden vaikuttajat. Vaikka maahan saataisiin maailman parhaat vallanpitäjät, heillä ei yksinkertaisia olisi resursseja hallinnoida näitä ei-valtiollisia toimijoita, tai edes maan rajoja.

Hizbollah

Virallinen tarina kertoo, miten Iran perusti ja lähti kasvattamaan tätä terroristijärjestöä 1980-luvulla. Isompaa taustaa voi toki hakea Israelin perustamisesta, mutta olisi pöhköä unohtaa Iranin vallankumouksen vaikutus ja siihen johtaneet alueen maiden kisat siitä, ketkä osaavat olla julmimpia ja vanhoillisimpia. Hizbollahilla ei ole koskaan ollut mitään muuta myyntiartikkelia kuin viha ja terrori. Rauha tuhoaisi heidät. He tietävät, että rahaa ja valtaa saa vain toimimalla alati julmemmin. Asiaa auttaa, että Israel on äärimmäisen helppo vihollinen, jonka ylimitoitetut sotatoimet pitkälti kirjoittavat propagandan terroristien puolesta. Sekin auttaa, että Iranin ja Venäjän tuki on vankkumatonta ja vahvaa.

Venäjä

Tämä on helppo. Kaikki, joka herättää länsimaissa huolta, kelpaa heille. Terroristijärjestöjen tukeminen on helppo ja halpa tapa tämän saavuttamiseen. He voivat myös luottaa siihen, että Netanyahu ei em. syistä tule heristämään edes sormea, vaikka Israeliin satavat pommit ja raketit ovat yhä useammin venäläisten valmistamia ja lahjoittamia.

Hamas

Vaikkakin perustamisen tarina on eri, nykypäivän tarina on sama kuin Hizbollahilla. Siinä missä Hizbollah on onnistunut pelolla ottamaan kokoaan suuremman vallan Libanonissa, on Hamas onnistunut murhaamaan poliittiset vastustajansa Gazassa, päästen samaan lopputulemaan. He tienaavat valtaa ja rahaa julmuudella.

PLO

”Ai niin, nekin ovat vielä olemassa” on varmaan hyvä tiivistelmä. Ensin he yrittivät olla sopuisia Länsirannalla, lopputuloksena hurjasti uusia laittomia siirtokuntia. Sitten he koittivat diiliä Hamasin kanssa, lopputuloksena Hamas murhasi PLO:n väestä kaikki mitkä löysivät. PLO:lla ei ole legitimiteettiä oman eikä muiden kansojen silmissä, joten on oikeastaan sama onko heitä vai ei. Heidän ainoa valopilkkunsa on, että he eivät ole Hamas, ja tällä verukkeella saa hieman tekohengitysapua länsimailta. Täten heidän ainoa tarkoitus on koittaa sinnitellä hengissä ja toivoa, että kaikki muut pelurit ympärillä mokaavat tarpeeksi pahasti.

Iran

Iran on lopulta haastavin näistä. Perustasolla on kaksi kulmaa. Kotimaan politiikassa papisto tarvitsee vihollisen pysyäkseen vallassa. Ulkopolitiikassa heidän on puolestaan osoitettava olevansa alueellinen suurvalta. Toisaalta, kansa haluaisi de-eskalaatiota ja kaupan avautumista, jota nykyinen politiikka työntää yhä kauemmas. Voi olla, että venäjä on antanut papistolle niin suuria uusia etuja, että neuvottelu lännen kanssa ei tunnu sen rinnalla paljolta. Voi olla että krapula Trumpin tekemästä selkäänpuukotuksestakin painaa mielessä kovasti.

EU

EU:lla ei varsinaisesti ole mielipidettä alueella, koska sillä on niin monta mielipidettä. Tällöin on parempi hipsua sukkasillaan ja välttää suuria mielipiteitä. EU:lla kun ei varsinaisesti ole myöskään varaa uuteen sisäpoliittiseen kriisiin.

Yhdysvallat

USA on ollut harvinaisen hiljaa, ottaen roolin josta perinteisesti EU on huolehtinut. Netanyahu ei ole erityisen hyvää pataa USA:n hallinnon kanssa, eikä hänellä ole syytäkään olla. Netanyahu osoitti jenkkien rajanvedot Israelin suuntaan bluffiksi, jonka jälkeen maan johto vaikuttaa lamaantuneelle. En usko jenkkilän vallanvaihdon muuttavan tätä tilannetta, koska lopulta tuo lähtökohta ei muutu mihinkään. Ellei joku onnistu nappaamaan yhtäkkiä kania hatustaan, ei Yhdysvalloista tule ihan pian peluria alueelle.

…entäs ne ihmiset?

Älkää nyt olko tuollaisia. Ei tavallisilla siviileillä ole ollut väliä tähänkään asti, miksipä heillä olisi nyt? Ja mitä se heille toisi? Sivistyneet vasemmistolaiset nostivat Iranin papiston valtaan, vain tullakseen murhatuksi kiitoksena. Tavalliset kansalaiset äänestivät Libanonin nykyisen poliittisen mallin, vain nostaakseen terroristit valtion yläpuolelle. Israelin kansa taas äänesti valtaan pomot, jotka lupasivat turvallisuutta, vain huomatakseen armeijan jätetyn sivuun, mahdollistaen modernin historiansa julmimman terroristisen joukkomurhan. Kansan tahdolla vaaleissa ja lopputuloksella on melko heikko korrelaatio.

Jos mieltäsi se ylentää, voit pohtia tuota samaa Suomen osalta. Ei ole pakko.

Julkaistu

Venäläinen väite: Venäjä ja Assad asettavat Kobanen ja Manbijin ympärille valvotun lentokiellon

Epävirallisen venäläisen uutisen mukaan Venäjän Syyriassa olevat maajoukot ovat jo siirtyneet turkkilaisten uhkaamaan Manbiljin kaupunkiin, jossa ne odottavat presidentti Bashar Al-Assadille lojaalin Syyrian Arabiarmeijan SAA:n (hallituksen joukkojen) saapumista, tänään kurdien YPG:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Saman tietolähteen mukaan SAA ja Venäjän joukot ovat tuomassa paikalle kehittynyttä ilmatorjuntakalustoa, S-300 ja S-400 ohjuspattereita julistettavan lentokiellon vakuudeksi. Ilmatilaa […]

via Venäläinen väite: Venäjä ja Assad asettavat Kobanen ja Manbijin ympärille valvotun lentokiellon — Uutisia Hauskasti ja Kiinnostavasti

Julkaistu

Onko Israelin kansa syyllinen Palestiinan ahdinkoon?

Tiedostan astelevani vaarallisilla vesillä, joten korostan heti alkuun katsovani asiaa etäältä ja abstraktisti. Yhtä kaikki on mielestäni kohtuullista asettaa valokeilaan väite siitä, että kansa ei ole vastuussa johtajiensa teoista. Tietenkään suoraan ei olekaan, mutta asiassa on särmiä. Totean myös heti alkuun, etten aio ottaa puolia Israelin ja palestiinalaisten välisessä skismassa. Taustojen avaamiseksi ehdotan jaksoa radio-ohjelmasta Maailmanpolitiikan arkipäivää.

”Ulkopolitiikka ei muutu”

Benjamin Netanyahu eli nyt vaalit niukasti hävinnyt Israelin ex-pääministeri on yhdistetty toistuvasti kansainvälisessä mediassa palestiinalaisten sortoon. Kieltämättä hänen asenteensa rauhaan on kovin nuiva ja populistiset tempaukset ovat hänelle selkeästi reaalipolitiikkaa tai huomisen pohtimista tärkeämpiä. Siinä sivussa hän on myös tehnyt yhä kovemmasta linjasta valtavirtaa, vieläpä kovin helposti. Toisaalta sen huomaa siitä, että mitkään länsimaat eivät ole muutamaa lentävää lausahdusta kummemmin hänen toimiin reagoineet – ja toisaalta siitä, että muut vaaleissa kilpailleet suuremmat puolueet johtajineen, Benny Gantz mukaanlukien, eivät ole Netanyahun irtiottoja tuominneet tai ulkopolitiikan osalta vaihtoehtoisia linjoja esittäneet. Useita tutkijoita siteeraten, ulkopolitiikkaan ei ole tulossa muutoksia.

Tästä päädymme otsikon kysymykseen. Kansan äänistä yli 50% meni kahdelle puolueelle, jotka eivät siis halua palestiinalaistilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Pienemmissä puolueissa on lisäksi useita (Yisrael Beiteinu, Shas, URWP…) jotka suhtautuvat palestiinalaisiin vähintään yhtä nuivasti. Vastaavasti rauhaa palestiinalaisten kanssa hakevista puolueista suurin oli Hadash-Ta’al -vaaliliitto, joka keräsi vain neljä ja puoli prosenttia äänistä. Tästä voi mielestäni johtaa, että Israelin kansalaisista leijonaosa ei halua alueelle rauhaa, ainakaan tasavertaisesti rakennettuna. Tähän perään katson hyväksi korostaa, että harvassa päin maailmaa äänestetään tahoja, jotka haluavat luopua saavutetuista eduista. Ei ole huono muistuttaa siitäkään itsestäänselvyydestä, että palestiinalaisten puolellakaan rauhanaate ei saa hurjia suosinosoituksia kansalta. Siihen aiheeseen lienee kuitenkin parempi palata sitten kun palestiinalaiset käyvät vaaleihin.

Tässä kohtaa tyydyn kuitenkin toteamaan, että ei ole väärin sanoa vastuun verenvuodatuksesta olevan jaettuna isolle osalle kansasta. Sotilas painaa liipasinta komentajansa käskystä, joka toimii ministerin tahdon mukaan – ja kansan äänekkäällä hyväksynnällä (vrt. hiljainen hyväksyntä). Mielestäni pitää voida todeta, että Israelin kansalaisista leijonaosa haluaa jatkaa verenvuodatusta, ihmisoikeusrikoksia, segregaatiota ja valloituksia. Kontekstista irroitettuna tuo on kuitenkin aika ankea lausahdus. Helppo tekosyy on todeta että mikäs valloittaessa kun siitä ei koskaan koidu sanktioita tai seurauksia kansainväliseltä yhteisöltä. Äänestyspsykologiaan kuitenkin vaikuttanee eniten pelko naapurissa asuvista, raketteja yhtenään ampuvista, sinun ja läheistesi murhaamista fantasioivista vihaisista kansanjoukoista. Moinen ilmapiiri ei varsinaisesti ole omiaan synnyttämään suuria rauhantekijöitä, etenkään kun rauhantekijät tuppaavat menehtymään akuuttiin lyijymyrkytykseen.

Onko demokratiasta apua?

Pelottavin ajatus on, että vaalit ja demokratia eivät millään tavoin voi auttaa rauhan syntymisessä alueelle. Se on tosin aika yleinen ilmiö sodan ja epätoivon runtelemille alueille. Ulkoa tuleva rauhantekijäkään ei voi toimia ilman edes jonkin asteista tahtotilaa rauhanomaiselle ratkaisulle. En totta puhuen tiedä mistä tämän kipinän voisi löytää. Koko järjestelmä, molemmin puolin konfliktia, tukee vihanpitoa ja väkivaltaa. Kaikki nettoavat sodasta ja kaikilla olisi hävittävää rauhasta. Useammatkaan vaalit eivät tätä asiaa muuta, vaan kansa äänestää vastakin lähinnä siitä, pitääkö vastapuoli ampua vaiko ensin pahoitella ja sitten vasta ampua.

Israelin vaalit eivät siis korjaa tälläkään kertaa alueen tulenarkaa tilannetta. Tällä hetkellä arvelisin parhaaksi keinoksi ulkopuolisen asennoitumisen muuttumisen. Liian moni länsimaa toimillaan päätyy rahoittamaan sodan bisnestä, joko suoraan tai epäsuoraan, molemmin puolin konfliktia. Jos kansainvälisen kaupan lähtökohdat muuttuisivat molemminpuolista rauhaa tukevaksi niin, että rauha olisi sotaa parempi tapa menestyä kaupassa, voisi myös poliittinen ilmapiiri muuttua. Tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty, tai se olisi tehty jo aikapäiviä sitten.