Ukraina-Venäjä-sodasta – Kurskin operaatio

Kyseisestä operaatiosta liikkuu mitä kummallisempia huhuja ja kirjoituksia.

Heitetäänpä lisää löylyä – miltä se minusta näyttää:

1. Ukraina ei ole suoraan kertonut hyökänneensä Venäjän alueelle Kurskin oblastiin, mutta siltä se näyttää.

2. Mitä ilmeisimmin hyvään tiedustelutietoon perustuen operaatio on suunniteltu hyvin ja onnistuttu toteuttamaan yllätyshyökkäyksenä.

3. Hyökääviä ”Ukrainan” joukkoja on ollut ilmeisesti noin pataljoonan verran, korkeintaan vahvennetun pataljoonan verran – ei missään nimessä edes prikaatia, puhumattakaan useammista prikaateista.

4. Hyökkäävä joukko on koostunut useista aselajeista, jotka perusyksiköt ovat sinänsä palasia useista eri Ukrainan prikaateista. Aselajien yhteistoiminta on näyttänyt toimivan hyvin.

5. Joukko ei ole lähtenyt tunkeutumaan yhtenä kiilana kauas Venäjän alueelle, vaan on edennyt useana toinen toistaan tukevana kiilana melkoisen laajalla rintamalla, joten joukko-osaston motittaminen ei ole helppoa. Huoltokin toimii kun ei ole edetty kovin syvälle vihollisen alueelle.

6. Jo nyt kolmantena (tai neljäntenä miten sen nyt ottaa) päivänä operaatio näyttää useilla mittareilla tarkasteltuna menestykselliseltä.

——

Entäpä jatko?

Vaillinaisin, mutta oletettavasti melko hyvin tiedoin ajattelen:

a) Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa melkoisen tasaiseen ja avoimeen maastoon odottamaan ryssien vastahyökkäyksiä.

b) On joko jatkettava vauhdilla korkeampaan ja metsäisempään maastoon ja kaivauduttava (linnoittaminen) kunnolla tai vetäydyttävä nopeasti takaisin Ukrainan alueelle. Vetäytyminen on tietysti suojattava erittäin hyvin, ettei käy köpelösti. Suojaamiseen tarvittaisiin luonnollisesti tuoretta ja levännyttä voimaa – mutta myös syvemmälle jatkamiseen tarvittaisiin.

c) Missään  tapauksessa ei saa jäädä Venäjän alueelle niin kauan, että tulee syyskelirikko. Silloin ei mikään liiku muualla kuin tulelle alttiilla kestopäällystetyllä tiellä. Se Venäjän kelirikko on ihan omalaatuisensa – sen on joutunut kokemaan esimerkiksi Saksan ”panssariaseen isä” kenraalieversti Heinz Guderian vuoden 1941 syksyllä sillä samalla suunnalla. Kaikki uppoaa liejuun, huolto ei toimi.