Tapani mukaan kirjoittelen vaalien alla nostoja eri puolueiden ehdokkaista, joille annan arvoa. Filosofinen tarkoitukseni on yksinkertainen: muistuttaa, että politiikassa ei ole koskaan vain yhtä oikeaa vastausta. On todennäköistä, että oma ääneni menee myös tälle listalle, mutta sen näkee sitten sunnuntaina. Eli, tamperelaisia kuntavaaliehdokkaita, täältä pesee.
Kokoomus – ohisektori
Kotipuolueestani en katso sopivaksi nostaa ketään nimeä. Sen verran heitän ilmoille ajatuksen, että jos ”Bile-Ilmarin” päätyminen pormestariksi ei tunnu kivalta idealta, varmin tapa estää se on pistää ääniä kokkarien suuntaan.
SDP: Sillanrakentaja Lauri Lyly
Tämä valinta oli luvattoman helppo. Lauri Lylyn pormestarikausi oli täynnä esimerkillistä sillanrakennustyötä – sekä todellisesti että metaforisesti. Vaatii paljon että kaltaiseni riistoporvari liputtaa ay-jäärän puolesta, mutta Lyly osoittaa niin erinomaista diplomatian ja tekemisen kykyä että ei pidä antautua stereotypioille. Mitä enemmän yhteiskunta hajoaa, sitä enemmän tarvitsemme hänen kaltaisia päättäjiä.
Liberaalit: Tulevaisuuteen katsoja Juha-Matti Peltola
On tunnustettava etten tunne liberaalien ehdokkaita niin hyvin kuin pitäisi, mutta puolueen linja on tuttu ja selkeä. Listaltani nostin J-M Peltolan, jonka rohkea, hillotolpista välittämätön katse eteenpäin on tervetullutta. Hän on valmis säästämään poliittisesti ikävistä paikoista, jos se on kaupunkilaisten eduksi ja valmis investoimaan rohkeasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi vaalikonevastauksista paistaa äärimmäisen suoraselkäinen inhorealismi, jolle on ilo nostaa hattua.
Vasemmisto: Tienrakentaja Lauri Lindén
Tämä valinta voi olla vähän ilmiselvä, mutta mielestäni vasemmiston lista ei tällä kertaa muutoinkaan ollut niin onnistunut kuin aiemmin. Lindén on osoittanut olevansa valmis juttelemaan jokaisessa pöydässä ja ottamaan vastaan jokaisen haasteen. Hän on valmis rakentamaan teitä sinne mihin vasemmisto ei perinteisesti mene ja haastamaan modernin räyhäyskulttuurin tarjoamalla tilalle terävää, mutta kohteliasta debattia. Lisää tällaista!
Vihreät: Laajakatseinen Johanna Roihuvuo
Vihreiden valtakunnallinen kampanja ei ole kerännyt tyylipisteitä, mutta alla on edelleen se puolue jota voi arvostaa: tulevaisuuteen katsova, tiedemyönteinen ja ihmisen näkevä. Mielestäni Johanna Roihuvuo tuo esille juuri tätä laajakatseisuutta ja monialaisuutta mitä puolue kaipaisi enemmänkin. Laaja-alainen kokemus niin politiikan tekemisestä kuin yhteiskunnan monista kiinnostavista nurkista kruunaa paketin. Hänessä järki ja sydän mahtuvat yhteen pakettiin erinomaisesti.
Perussuomalaiset: Järkipersu Erkki Seppänen
Jos et aiemmin tiennyt mitä saa kun yhdistää rock-muusikon, väkevän akateemisen pätevyyden ja eteenpäin menemisen asenteen, vastaus on tässä. Erimielisyyden, väärinkäsityksen tai poliittisen rajalinjan tullessa vastaan Erkki ojentaa kättä sovinnon merkkinä ja etsii tapoja ymmärryksen lisäämiseen. Keskusteluun hän tuo esiin todelliset ongelmat perusteineen, ilman pienintäkään peittelyä ja pitää talouspolitiikassa molemmat jalat tukevasi maassa. Politiikan tekemisen taustojen syväosaaminen tuo parhaat mahdolliset kyvyt ajaa politiikkaa maaliin asti.
Mitäs vielä?
Vaaleissa on verrattain hyvä pino kiintoisia ehdokkaita laidasta laitaan. Itse annan ehkä kaikkein suurimman arvon henkilölle, joka on valmis astumaan pois mukavuusalueeltaan. Jalan polkeminen ja huutaminen eivät silmissäni vie pitkälle. Poliittisista periaatteista pitää joustaa, jos niin pääsee parikin askelta eteenpäin.