🙃🙃Kolarin Äkäslompolossa oli talontytär Priita lähtenyt lehmän paimeneen Yllästunturin alle. Kun lehmät menivät syömään jänkäniitylle, niin karhu tuli karjan kimppuun, ja meni yhden lehmän selkään tappoaikeissa. Priita muisti isänsä sanoneen, että jos karhu tulee karjan kimppuun niin ottaa pihlajapensaasta varpuja ja pieksee niillä karhua. Priita pieksi pihlajanmarjavarvuilla karhua, mutta karhu ei ollut millänsäkään. Priita oli kuullut myös konstin, että jos naisihminen pyllistää karhulle perseen, karhu lähtee pakoon. Priita kokeili. Karhu ei ollut millänsäkään. Silloin Priita kääntyi päin ja nosti edestäkin hameet korkealle. Silloin karhu hämääntyi ja lähti korvat luimussa pakoon. Sitten Priita lähti laukkomaan lehmiensä kanssa kohti kotia.
Tyvärriepu oli kovasti säikähtynyt, sitten jälkeenpäin.
Kylän miehet menivät pyssyjen ja koirien kanssa paikalle ja lopettivat raadellun lehmän. Karhu oli pitänyt nahkansa ja mennyt menojaan. Se jänkä oli siitä saanut nimensä Haaskajänkä ja siksi sitä kutsutaan vieläkin.
– Mimmi Utterström, 1914. neiti, 19. Lähde: Suomen kansan murrekirja.(Alkuperäinen kirjoitus on kirjoitettu peräpohjolan murteella. Nimen jälkeinen vuosiluku osoittaa kirjoittajan syntymävuotta, kun taas viimeisenä olevat numerot tarkoittavat miten monta vuotta kirjoittaja on asunut siinä pitäjässä, josta murrenäyte on.)
Tämän seuraavan kertomuksen kuulin isoämmiltäni, joka oli syntynyt 1880.
– Oliko ämmi silloin, kun te olitte pieni tai nuori täälläpäin karhuja ja muita metsän petoja?
– Kai niitä oli, jonkin verran. Muistan kun olin lapsi, minulle kerrottiin tämä tarina. Yks talon tyvär ajoi aamulle lehmät laitumelle, tuonne Kallovaaran taakse. Kun tyvär palasi polkua myöten kotiin, vastaan tuli karhu. Karhu hääteli tyttären istumaan kannolle. Sitten se rupesi kaivamaan kuoppaa. Vilkaisi väliin pelon jäykistämää tyvärtä ja jatkoi kuopan tekoa. Tyvär sai hermonsa takaisin, kokosi hameen helmat ja pyrähti kannolta pakoon kun lintu. Tyvär juoksi henki kurkussa kotiin. Kylän miehet lähtivät pyssyjen ja koirin kanssa jahtimaan karhua. Karhu oli mennyt menojaan, oli kuitenkin suutuspäissään repinyt kannon, jossa tyvär oli istunut tuhannen peen pareiksi.