Tänään aamulla herätessäni kello näytti 4.33. Eihän se ollut mitenkään poikkeuksellista, mutta silti jäin ihmettelemään. Hetken kuluttua kuulin huonontuneillakin korvilla syynkin, pieni hyttynen inisi sitä tuttua virttään. Lopulta näinkin sen aamuhämärissä kiertelemässä pääni ympärillä. Johonkin se sitten katosi, kun hiukan huitaisin.
Ei ole kuluvana kesänä hyttysiä ollut vaivaksi asti, edes täällä rannoilla. Ehkä se johtuu kuivista ja aurinkoisista ilmoista, ei ole niitä kosteita kuraläpiä ollut.
Yleensäkään minua eivät hyttyset vaivaa, aika rauhassa pistellä saavat. Ei jää isommin mitään jälkiäkään, kuten monella muulla.
Toinen kummajainen on, kun en ole varmaan ensimmäistäkään tavallista kärpästä nähnyt. Niitä ei ole ollut sisällä eikä liioin ulkona. Kärpänen sitten onkin paljon vikkelämpi liikkeissään, verrattuna hyttyseen. Sitä ei oikeastaan saa kiinni ilman lätkää.
Ehkä kummankin aika on vielä edessä, kunhan sateet ja kosteikot alkavat. ”Toivossa on hyvä elää”, sanoi entinenkin täi.