koti – Pirkan Blogit

2.6.2023

Kotini on linnani

Asuntopula ja asuntojen kova hinta ovat ongelmia Helsingissä, paljon pahempia ongelmia Tukholmassa ja katastrofaalisia ongelmia Lontoossa. Ongelmat eivät kuitenkaan ole samalla tasolla Etelä-Korean tai Japanin pääkaupungeissa. Tuore kolumni pohdiskelee syitä.

Parasta ennen

Japanin Tokiossa kodin käyttöikä on keskimäärin noi 30 vuotta. Kun kodilla on ikä täynnä, tehdään tilalle uusi. Asuntokanta kehittyy hurjaa tahtia. Pienen, epäkäytännöllisen talon tilalla on uusi, korkeampi, modernimpi. Samalle alueelle saadaan yhä enemmän asumuksia. Kun on tarjontaa, voidaan vastata kysyntään ja mahdollisuuksia on monille. Toki rajojakin on. Aivan vähävaraisimpien asumukset ovat masentavia – kuten kaikkialla. Lisäksi ulkomaalaisilla on hyvin vaikea saada asuntoa, sillä pääosa asuntovälittäjistä ei yksinkertaisesti suostu välittämään vuokra-asuntoa ulkomaalaiselle.

Asuntojen nopea kehitys edellyttää myös nopeaa lupaprosessia. Suomessa lupa- ja valituskierrosprosessit kestävät vuosikausia ennen kuin yhtä tiiltä saadaan toisen päälle. Tokiossa luvan asuntorakentamiselle saa helposti, eikä mikromanagerointiin käytetä turhaa aikaa. Valituksia ja vastalauseita toki on, mutta niiden teho jää rajalliseksi. Lopputulosta ei voi moittia tehottomaksi, sillä laadukkaita asuntoja toden totta valmistuu hurjaa tahtia.

Käymässähän täällä vain ollaan

Toinen kulma asiaan tulee filosofisemmalta puolelta. Maanjäristysten riivaamalla alueella kotien pysyvyys on jo itsessään mahdoton konsepti, halki vuosituhansien. Asuntoon ei muodostu sellaista tunnesidettä. Se on paikka jossa käydään nukkumassa, eikä paljoa muuta. Jos se jyrätään ja uusi tehdään tilalle, elämä jatkuu ilman suurempia kyyneliä.

Sivuvaikutus tästä on heikko mahdollisuus etätöihin. Edes koronapandemien pahimpina aikoina etätyö ei ollut kuin pienessä osassa Japanissa. Kotona nukutaan, ei työskennellä, eikä siellä juuri muuhun tilaakaan olisi. Japanilaiset kodit ovat moderneja ja tehokkaita, mutta myös pieniä. Viihtymistä voi harjoittaa muuallakin. Vieraita tavataan enemmän ravintoloissa, vähemmän olohuoneissa.

Mikään ylläoleva ei ole kannanotto sen puolesta että kaikki mitä teemme on pöhköä ja Tokiossa on kaikki paremmin. Se on vain muistutus siitä, että monet perusasiat voi nähdä myös toisin. Suomalaiselle koti on sijoitus, japanilaiselle se on vain väliaikainen makuuhuone. Molemmille näkökulmille on perusteensa ja taustansa.

24.9.2020

Kodin rooli kouluväkivallassa

Kouluväkivallasta, jota joku myös koulukiusaamiseksi kutsuu, on puhuttu medioissa paljon. Keinoja tiputellessa muuttuu askel heti varovaisemmaksi, kun puhe tulee syyllisen lapsen tai nuoren kodin tilanteeseen. Koska minua ei pelota mikään muu kuin sienet, rohkenen ehdottaa.

Vanhemmat jälki-istuntoon!

Oma populistinen heittoni aiheesta kuului, että opettajan pitäisi pystyä määräämänä vanhemmille jälki-istuntoa. Tämä on toki lähinnä keskustelua herättävä vitsi, mutta tarkoitus on osoittaa asian kahtiajakoisuus. Jos lapsi lyö, hän on syyllinen siihen, mutta väkivalta on usein seurausta ongelmista, joiden syy on kovin usein kotona. Vanhemmat voivat myös todeta ”meidän Matti ei ole lyönyt ketään”, jonka jälkeen opettajat, rehtorit tai edes poliisi eivät voi tehdä mitään. Vanhempien sana on laki ja jos he kieltävät lapsensa syyllisyyden, keskustelu päättyy. Asia nousi esille mm. Ykkösaamussa Yle Radio 1:llä.

Huomio kotiin – mutta ei vihalla

Yksiselitteistä on, että jätämme huoneessa olevan elefantin huomiotta, jos kouluväkivallan seuraamiset eivät kantaudu syyllisen kotiin asti. Mitä siis pitäisi tehdä? Jos on todellakin käytetty väkivaltaa, eikä kyse ole vain yksittäisestä huudosta tai vastaavasta pienestä kiusaamisesta, pitäisi lain sallia interventio kotiin. Lapsen lailliset huoltajat pitää velvoittaa ottamaan tähän osaa, toki ensin pyyntöjä asiallisesti toistaen ja vasta aivan äärimmäisissä tapauksissa lastensuojelullisten toimenpiteiden uhalla.

On mahdollista, että vanhemmat ovat – noh, mitäs sitä kaunistelemaan, paskoja ihmisiä ja surkeita vanhempia. Kyllä heitäkin on. Kotoa ei sinänsä puutu ruokaa, ei ole mitään akuuttia mitattavaa uhkaa, mutta vanhemmat eivät vaan suorita velvollisuuttaan koska eivät pidä sitä tärkeänä. Tässä kohtaa keskustelussa pitää käyttää äänensävyä. Vanhempien pitää ymmärtää että he ovat syyllisiä rikoksen avunantoon, tai vastaavaan rikosnimikkeeseen. He eivät ole vain jättäneet jotain huomiotta, he ovat tehneet väärin. Heidän pitää korjata aiheuttamansa ongelma ja hyvittää vahingot omasta pussista. Tilannetta täytyy pitää silmällä, kunnes asia korjaantuu. Keveimpänä keinona voi olla uhkasakko (jota ei siis pidä maksaa jos ongelma korjaantuu), raskaimpana huostaanotto ja väliin mahtuu aimo pino optioita.

On myös mahdollista, että vanhemmat/vanhempi tekee parhaansa, mutta kotona kärsitään osattomuudesta. Perhe voi olla esimerkiksi köyhä, vanhempi voi olla vakavasti sairas, naapurusto voi aiheuttaa ongelmia, yms. Tässäkin kohtaa vanhempiin pitää ottaa yhteys, mutta tällöin julkisen vallan pitää tarjota kotiin apua. Puuttuuko lapselta tietokone tai harrastusvälineet? Onko koti niin köyhä ettei saa terveellistä ruokaa? Tarvisiko kotiin apuvoimia vaikka kerran-pari viikossa jos yksinhuoltaja ei terveytensä vuoksi pysty? Jos ongelman syynä on kodin akuutti puutostila, kunta pitää velvoittaa tarjoamaan tarvittava apu. Tällaista apua saa nykyään melko hyvin pienten lasten kanssa, mutta huonosti jos ollenkaan lapsen ollessa koulussa.

Mainittakoon, että olen henkilökohtaisesti nähnyt molemmista tapauksista useita eläviä esimerkkejä.

Tilanne kuin tilanne, se pitää hoitaa

Oli tilanne kumpi vaan, joku muu tai yhtälö edellisiä, perusasia on että kodin ongelmat pitää hoitaa, piste. Ei saa olla mitään sellaista tilannetta, jossa kodin ongelmien hoitamattomuuden vuoksi väkivalta voi jatkua. Juuri nyt iso osa tapauksista jää hoitamatta, tai ne hoidetaan pakottamalla väkivallan uhri muuttamaan pois. Pääosassa näitä tapauksia syy on väkivallan tekijän kotona, koska olemme päättäneet että emme välitä kodin ongelmista.

Mitä jos kuitenkin alettaisiin välittämään?

22.11.201920.11.2020

Asiaa valaistuksesta – wattien aika on ohi

Oman alani myyntinäyttelyhommissa tuli vastaan tuttu aihe: kun valaisinta tai lamppua myydään, watit ovat ainoa mikä ihmisiä kiinnostaa. Herra James Watt ei ole suinkaan unohtumassa, mutta toinen herra nimeltään André Blondel ansaitsee myös huomiota, hänen ehdotettuaan yksikköä nimeltä luumen (lm). Tästä lähti ajatus kirjoittaa hieman wateista, luumeneista ja vähän muutoinkin valaistuksesta.

Otsikkokuvassa monenlaisia lamppuja: vasemmalta oikealle Philips Hue -älylamppu, Osram Lightify -älylamppu, Ikea Ryet 4000K led-lamppu ja Valotornin 6400K led-lamppu. (sekä Osramin kuvussa hieno heijastus valokuvaajasta)

Vinkki 1: Lämmitä wateilla, valaise luumeneilla

Perinteisessä hehkulampussa watit kertovat lähinnä tuotetun lämmön määrää ja tämä on lämmittimiä ostaessa edelleen mitä hyödyllisintä tietoa. Autoissakin kilowateilla on väliä, mutta valotehona watti on aina ollut epätarkka ja tänä päivänä se on jo lähes käyttökelvoton. Toki sillä on merkitystä sähkölaskussa, sillä samalla sähkölaskulla voit saada joko enemmän tai vähemmän valoa. Säästeliäs kuluttaja huolii enemmän vähemmällä. Tiedämme kuitenkin jo kaikki, että hehkulamppua parempi on halogeeni, sitä parempi on energiansäästölamppu ja kärkeä pitää valodiodi eli led-lamppu. Tällä kertaa astun kuitenkin hieman pidemmälle.

60 watin hehkulamppu antaa noin 700-800 luumenia valotehoa. Samaan pääsee 8-9 watin led-lampulla.
100 watin hehkulampusta irtoaa noin 1 600 luumenia, jonka verran saa irti myös 15 watin led-lampusta.
100 watin led on jo melkoinen mörkö, sopien lähinnä suurten pihojen valaisuun, tarjoten 12 000 – 13 000 luumenin verran loistoa.
Toisaalta, 10 watin led-lamppu voi tarjota 800 tai 1 000 luumenia valotehoa. Led-loisteputki voi tarjota jopa tuplamäärän.

Oma nyrkkisääntöni on, että haluan vähintään 1 000 luumenia valoa yleiskäytön lampusta, mieluiten vähän yli. Tunnelmavaloissa se ei ole niin justiinsa. Molemmissa on toki merkitystä myös valon kulmalla. Kirkkainkaan valo kapealla kulmalla ei tuo toimivaa yleisvaloa kun taas laajan kulman valo ei sovi pienen kohteen valaistukseen lainkaan. Tässä kohtaa onneksi valmistajat käyttävät selkeitä piirroskuvia tai käyttävät kulman määrittämiseksi astelukua. Jos hehkulamppukantaan menevän lampun kulma pyörii yli 250 asteen luvuissa, voidaan puhua asiallisesta yleisvalosta, sillä tällöin vain valaisimen rungon pohja jää valaisematta. Tietenkin valon kulmaan vaikuttaa myös valaisin, mutta on eduksi että lamppu ja valaisin on mietitty samaan asiaan, on meinaan aika turhaa valaista valaisimen sisäpintaa, ellei tarkoituksena ole hyödyntää heijastusta.

Valotehon ja valaisukulman lisäksi kolmas hyödyllinen mittari on värintoistoindeksi, CRI, arvona 0-100. Vaikkakin CRI:n nykyinen mittaustapa on aikaa nähnyt ja odottaa päivitystä, kertoo se vähintään suuntaa antavasti valon kyvystä toistaa värejä. Vanhat teollisuuslaitosten suurvalaisimet tai oranssin kellertävät katuvalot ovat esimerkkejä surkeasta värintoistosta, CRI-arvoltaan noin 20 ja kyllähän sen huomaa huonompikin silmä miten valkoinen lumi värjäytyy kellertäväksi. Toinen ääripää on luonnollinen päivävalo, jossa jokainen kukka ja perhonen loistaa täysissä väreissä. CRI-arvon ollessa yli 80 voidaan valoa pitää värintoistoltaan riittävänä monenlaiseen työskentelyyn ja tämä lukema riittää lähes kaikille. Alle 80:n arvoon ei pitäisi kenenkään tyytyä, sillä huono värintoisto voi saada kodin taulut tai muut koristeet näyttämään väärältä. Valo- ja videokuvauksessa sekä tietyissä taiteellisissa töissä voi olla tarvetta yli 90:n CRI-arvolle. Muutamat kalliimmat led-lamput kykenevät jopa 95:n arvoon. Halogeeni- ja hehkulamput pääsevät vieläkin korkeammalle, mutta niissä taas on muita ongelmia, kuten virrankulutus ja matala värilämpötila, josta lisää seuraavassa.

Vinkki 2: Värillä on väliä

Led-valaisinten aikana lamppujen värilämpötiloihin on tullut valinnan varaa. Itse tykkään lähestyä tätäkin asiaa vertailemalla luontoon. Kynttilä, perinteinen hehkulamppu tai marketeissa myytävät tavanomaiset led-valot tarjoavat kellertävää valoa, jota pidetään lämpimämpänä. Pilvipoutainen päivänvalo on sen sijaan huomattavasti valkoisempaa eli värilämpötilaltaan korkeampaa. Pienellä etsinnällä löytää myös valaisimia ja lamppuja jotka tarjoavat näitä kylmempänä pidettyjä, korkeampia värilämpötiloja. Joidenkin hyvin kalliiden henkilöautojen keulalta voi löytyä laservaloja, jotka näyttävät jopa sinertäviltä erittäin korkean värilämpötilan johdosta.

Tietenkin kyse on ennen muuta makuasioista ja sen myötä silmällä kestää aikansa tottua kotona uuteen valon sävyyn. Kirkkaan valkoinenkin väri voi jonkin aikaa tuntua sinertävältä jos on pitkään tottunut mataliin värilämpötiloihin. Oma mielipiteeni on, että vaihtoehtoja kannattaa ainakin kokeilla ja ajan myötä totuus löytyy keskitien kohdalta.

Asian demonstroimiseksi lainasin (luvallisesti) Wikipediasta nimimerkki Holek:n tekemän (CC-BY-SA) värilämpötilan asteikon.

Neutraali, päivänvalon kaltainen valo on avuksi monessa työssä jossa kaivataan tarkkuutta. Se voi pimeään vuodenaikaan myös hieman piristää, sillä ”kylmä” kirkas valo muistuttaa valoisan vuodenajan luonnollista valoa. Piristyksen mahdollinen haittapuoli on, että joitain ihmisiä se voi pitää hereillä. Useimmiten tässä on kuitenkin kyse valon määrästä, ei väristä. Iltaa kohti kannattaa valoja hämärtää, oli niiden värilämpötila mikä vaan. Asia on kaikkiaan voimakkaan yksilöllinen, joten nykyajan valinnan varasta kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

Kynttilän värilämpötila on alle 2 000 kelviniä.
Hehkulamppu tai hehkulampun värinen ”lämmin” led-valo on 2 500 – 3 000 kelviniä
Monet loisteputket ovat n. 4 000 kelviniä.
Luonnollinen päivänvalo on 5 500 – 6 500 kelviniä.
Päivänvalolamppuna myytävä lamppu tai valaisin on vähintään 5 000, useimmiten noin 5 500 kelviniä.
Kännykän näytöt ovat 7 000 – 8 000 kelvinin tienoilla ja tämä myös pieneltä osaltaan selittää miksi niitä ei kannata tuijottaa ennen nukkumaanmenoa.

Watit tulevat kuin varkain tähänkin peliin. Käytän esimerkkinä Philips-älyvalon led-nauhaa, jossa voi säätää värin ja värilämpötilan. Sen virrankulutus on 19 wattia. Värilämpötilan ollessa hehkulamppumainen 2 700 kelviniä, on valoteho 760 luumenia. Kun värilämpötilan nostaa kirkkaan päivänvalon 6 500 kelviniin, saa samalla virrankulutuksella valoa 900 luumenia. Tässä on myös taustasyy siihen, miksi loisteputket ovat perinteisestikin kylmemmän värisiä kuin hehkulamput, sillä näin niistä saadaan enemmän valoa irti samalla teholla.

Kokemukseni mukaan monet tutuimmat markettipaikat (Citymarket, Prisma, Tokmanni, yms) myyvät keskimäärin kovin huonolaatuisia lamppuja, etenkin jos tarkoitus on saada irti vähän enemmän valotehoa ja vähän vähemmän kellertävää valoa. Hintataso on mielestäni myös kova laatuun nähden. Korostan, että oikea lamppu voi löytyä mistä vaan, valikoimat voivat parantua, eli tärkeintä on pitää silmät auki ja lukea mitä paketin kyljessä lukee (valotehon luumenit ja värilämpötila sekä tarvittaessa valaisukulma ja cri). Ohessa muutamia havaintojani ostopaikkoihin liittyen.

Ikea tarjoaa asiallisen hinta-laatusuhteen led-lampuissa. Täsmävinkkinä 1 000 luumenin ja 4 000 kelvinin lamppu edullisena yleisvalona.
Valotorni on pohjois-suomalainen verkkokauppa, joka on erikoistunut päivänvalolamppuihin. Toimitusaika ei ole nopein mahdollinen, mutta tuotteet ovat mainioita. Täsmävinkkinä oma suosikkini, 15 watin laajakulmainen päivänvalolamppu.
Niinikään pohjoisesta löytyy verkkokauppa SuperLED, jonka sivusto on erittäin sekava, mutta valikoima todella reilu.
Valaistuksen erikoisliikkeetkin palvelevat, esimerkiksi Nokian sähkötalon valikoimaa ja palvelua voin suositella.
Isoista kodinkoneketjuista ainoa kotimainen eli Verkkokauppa.com tarjoaa kohtuullisen valikoiman lamppuja, joskin tässäkin sekava verkkosivu vaikeuttaa etsimistä. Hintataso on ylläolevia kovempi, mutta suoria kilpailijoita edullisempi.
Tuttu perheyritys Motonet on kerännyt kohtuullisen lamppuvalikoiman ja heidän myymälöistään saa myös palvelua.

Vinkki 3: Älykäs asukas vai älykäs koti?

Älyvalaistus on paljon puheena ja aivan kuin moni muukin ajankohtainen trendisana, tämäkin voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Ei hätää: älykotisi ei vielä herkästi päihitä älykkyydessä kotisi huonekasveja, mutta jotain pientä apua siitä voi olla. Oma suositukseni on lähteä asiaan tarve, ei huuma edellä. Älyvalaistus voi tuoda jopa mitattavia etuja, mutta se voi myös jäädä kalliiksi turhakkeeksi. Käyn läpi muutamia näkökantoja ja lähestymistapoja. Määrittelen älyvalaistukseksi järjestelmän, jossa voi ohjata useita erilaisia valaisimia useilla eri tavoilla, kuten kännykällä, sensoreilla ja ohjelmoitavilla kytkimillä. Älyvalaistuksen lopputulos voi olla mitä perinteisin: yhdestä perinteisestä painonapista oven vieressä menevät valot päälle ja pois. Ero on siinä että yksi napinpainallus kytkee päälle tai pois jopa kymmeniä eri valoja, juuri oikealla valomäärällä.

Kaksi yleisintä älyvalaistuksen etua ovat tunnelma ja mukautuvuus. Älyvalaistusjärjestelmällä voit parhaimmillaan säätää valoista sekä värilämpötilaa, värisävyjä että kirkkautta, joko käsin ohjatusti tai automaattisesti musiikin tahdissa. Älyvalaistuksella voit tehdä valo-ohjelmia, vaikkapa ”tunnelmallinen illallinen” tai miksei tylsemmin ”siivousvalot”, jolloin yhdellä napinpainalluksella kaikki valot säätyvät halutuksi. Sopivasti aikaa käyttämällä voi valoista tehdä tunnelmanluojan lisäksi osan sisustusta, korostaen huoneen tai huonekalujen haluttuja yksityiskohtia. Jopa valot itsessään voivat olla sisustuselementtejä osaavissa käsissä. Kuten sisustuksessa aina, myös valosuunnitteluun voi käyttää niin vähän tai paljon aikaa kuin sielu vain sietää.

Älyvalaistus on yksinkertaisimmillaan vanha pöytälamppu liitettynä etäohjattuun pistorasiaan. Se voi olla vanhaan valaisimeen kytketty älylamppu, joita saa aivan perinteisiin hehkulamppu- ja halogeenikantoihin monenlaisia. Älyvalaisin voi olla täydellinen valaisin tai nauhamainen valolista. Kokonaisen älyvalaisimen tapauksessa kannattaa huomioida, että lamppua ei voi vaihtaa vaan ensimmäinen vika tekee koko valaisimesta ongelmajätettä. Havaintoni mukaan ainakin merkkituotteet ovat erittäin kestäviä, mutta riski kannattaa tiedostaa. Itse olen pitänyt hyvänä yhdistellä kaikenlaisia palasia, painottuen kuitenkin perinteisiin valaisimiin ja vaihdettaviin älylamppuihin. Älyvalojen ostajan kannattaa ehdottomasti tarkistaa sen tarjoaman valotehon (luumenien) määrä: huomattava osa älylampuista on kovin himmeitä verrattuna perinteisiin led-lamppuihin. Positiivisia poikkeuksiakin löytyy.

Kuinkas ollakaan, älyvalaistus on melkoinen standardien soppa. Viime vuosina yhteensopivuus on parantunut, mutta on edelleen kaukana idioottivarmasta. Jätän teknisimmän osuuden tästä pois (saa kysyä!) mutta tiivistän oleellisen. Jos rakennat älyvalaistuksen esim. yleisellä Philipsin Hue-järjestelmällä, sama järjestelmä ei ohjaa Osramin Lightify- tai Ikea Trådfri -sarjojen valoja, vaan jokainen järjestelmä toisii erikseen. Monesti yhden valmistajan tekniikka riittää, mutta ruokahalun kasvaessa on optioita. Yksi monipuolinen, mutta edelleen riittävän yksinkertainen ratkaisu on kotimainen Cozify, joka osaa komentaa mm. Philipsin, Osramin, Nexan ja Ikean laitteita sekä monia muita. Cozify ei ole aivan trendin huipulla erikoistoiminnoiltaan, mutta on hyvin käyttövarma ja kätevä. Erityisen hyvää on mahdollisuus käyttää sekaisin todella edullisia (Nexa, Ikea) peruslaitteita selkeästi arvokkaampien ja monipuolisempien (Philips, Osram) kanssa.

Toinen tapa lähestyä asiaa ovat älypuhelinvalmistajien standardit, joiden kautta älyvalaistukseen voi kytkeä myös puheohjauksen. Itseäni ajatus jatkuvasti kotiani kuuntelevasta mikrofonista ei houkuttele, etenkin kun tiedämme uutispaljastuksista että mikrofoneja kuunnellaan aktiivisesti. Mikrofonit ovat tietenkin vain yksi valinnainen osa ratkaisua, eikä sellaisia ole pakko kytkeä. Esimerkkejä älypuhelinten ratkaisuista ovat Google Home, Apple Homekit ja Samsung SmartThings. Kuten Cozify, nämäkin tukevat useiden eri valmistajien älyvalaisimia ja muita älykodin laitteita. Joka järjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa ja niihin kannattaa tutustua. Jotkut tekniikat (Cozify, SmartThings) perustuvat yhteen lähettimeen jotka osaa lähettää useiden eri valmistajien signaalilla käskyjä suoraan lampuille ja valaisimille. Toiset järjestelmät (Apple, Google) taas komentavat jokaisen valmistajan omia pieniä keskusyksiköitä, jolloin saatat tarvita esimerkiksi sekä Philipsin, Osramin että Ikean lähetinyksikön kotiisi. Jotkut järjestelmät toimivat jopa ilman lähetinyksikköä, mutta näitä voi harvoin suositella.

Älyvalaistuksen käyttöönotto ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii jonkin verran aikaa ja halua näprätä. Useimmiten maaliin pääsee seuraamalla ohjeita, mutta monen hienomman ominaisuuden käyttö voi vaatia pidempiaikaista perehtymistä. Erilaisten sensorien, kuten liike- tai valotunnistimien tai lämpömittarien kytkentä osaksi automaattiohjelmia vaatii hieman pohdintaa, kuten myös yhden napin taakse tehtävät usean valaisimen käskysarjat. Jos älypuhelin pysyy kädessä, syytä huoleen ei ole, mutta varaa silti käyttöönottoon ainakin puoli pannullista kahvia.

Ohessa pieni lista muutamia tunnettuja älyvalaistuksen tuotteita, pienin kommentein.

Philips Hue – hyvin yleinen älyvalaisinsarja, saatavilla lukuisista kaupoista. Laaja valikoima, laaja yhteensopivuus, hyvä laatu, mutta ei edullisimmasta päästä.
Osram Lightify – Philipsin pikkuveli. Hieman rajallisempi valikoima ja yhteensopivuus, mutta edelleen laadukkaita. Näitä löytää usein tarjouksesta Philipsiä edullisemmin.
Nexa – hyvin edullinen sarja älypistorasioita, kaukosäätimiä yms. tarpeita. Itsessään hyvin rajallinen, mutta yhdistettynä esim. Cozify-järjestelmään varsin monipuolinen. Edullisuuden kääntöpuoli on heikompi langaton kantama ja alttius virhekomennoille johtuen eri taajuusstandardista.
Ikea Trådfri – hinnan ja ominaisuuksien kompromissi, mutta pätevä edullisemman älyvalaistuksen optio. Tekniikka on vielä lapsenkengissään, mutta sen voi odottaa paranevan ohjelmapäivityksillä.
Cozify – suomalainen älykodin keskusyksikkö, joka osaa ohjata mm. ym. merkkien laitteita ristiin. Ei tue puheohjausta tai monia uusimpia trendejä, mutta muutoin varsin monipuolinen.
Nanoleaf – järjestelmä sisustuksellisia valoelementtejä monipuolisella älyohjauksella. Nanoleaf ei keskity valotehoon vaan tunnelmaan ja tarjoaa artistista silmää omaavalle upeita mahdollisuuksia. Tässäkin kohtaa saa varautua maksamaan.

Lisäksi markkinoilla on monia edullisia halpamerkkien ratkaisuja, jotka eivät yleensä ole yhteensopivia minkään muiden järjestelmien kanssa. Jos tarve on vain yksittäiselle älylampulle, tällaisellakin voi pärjätä. Oman kokemukseni mukaan osa näistä toimii huonosti modernien kodin tietoverkkojen kanssa, osa paremmin – pidä siis kuitti tallessa. En voi varauksinkaan suositella näiden ostamista ulkomaisista verkkokaupoista. Etenkin Amazonin kaltaisissa paikoissa joissa kukaan ei tuotteista vastaa, tulee herkästi vastaan älylamppuja jotka lähinnä polttavat sulakkeita ja pahimmillaan asuntoja. Kotimaisissa kaupoissa myytävät lamput on sentäs ainakin jossain määrin testattu maahantuojan toimesta ja ongelmatilanteissa on kuluttajan suoja lähellä.

Vinkki 4: unohda vinkit!

Yllä olen avannut eri kulmia valaistuksesta, eri älykkyyden asteilla. Lopulta ehdotan vastaavanlaista oppia kuin valokuvaamisessa: opettele ensin kaikki yksityiskohdat ja säännöt sekä optiot, jotta voit sitten unohtaa oppimasi teorian ja toteuttaa asian juuri haluamallasi tavalla. Valaistus on tänä päivänä täynnä mahdollisuuksia ja kikkailua, mutta jos sinulle riittää yhden hehkulampun ratkaisu, anna palaa! Tärkeintä on huolehtia näöstään ja varmistaa, että valaistus täyttää tarpeensa, etkä joudu tihrustamaan pimeässä tai sokaistumaan päin pläsiä ampuvasta kohdevalosta.

Pidä siis mieli ja kämppä sopivan kirkkaana!

9.4.2018

Kotiverkon huolto: kun nettivideo pätkii

Hyötyblogien sarjassa tarjoillaan tällä kertaa laaja kokoelma vinkkejä ja taustoja netin pätkimiseen. Tänä päivänä ärsyttävintä lienee kun netflix, hbo, areena tai muu verkkovideopalvelu nykii kesken katselun. Omassa taloyhtiössäni olen ratkaissut tapauksia kymmenkunta ja sanottakoon lohdullisin tieto heti alkuun: yleensä ongelma on melko helppo korjata.

Paikallista ensin vian kohde

Oletetaanpa yleinen tilanne. Sinulla on äly-tv, televisioon kytketty soittolaite tai tabletti. Siitä on langaton yhteys reitittimeen ja sieltä nettiin. Katselemasi nettilähetys pätkii. Onko vika nettiyhteydessä, soittolaitteessa, langattomassa vaiko reitittimessä? Usein ensimmäinen tehtävä on eliminoida eri tekijöitä yhtälöstä. Kokeile seuraavia mahdollisuuksien mukaan.

Jos laite sitä tukee, kokeile langallista yhteyttä reitittimen ja soittolaitteen välille langattoman sijaan – vaikka ex tempore lattian yli vedetyllä piuhalla. Jos tämä auttaa, vika lienee langattomassa.
Sammuta reititin muutamaksi minuutiksi ja käynnistä sitten uudestaan. Jos vika poistuu ainakin hetkeksi, reitittimessä voi olla vikaa.
Aja nopeustesti yhteydelle – onko nopeus riittävä haluamallesi nettivideolle? Joissain tilanteissa on eduksi ajaa se muutamaan kertaan eri vuorokauden aikoina. Ehkäpä yhteys on kuormittunut tiettyyn aikaan, yleistä etenkin 4G-yhteyksille. Eri tarpeet vaativat eri nopeuksia, ks. esim. Netflixin ohjeet.
Katso sama video toisella laitteella, esim. kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Esiintyykö pätkimistä myös tällä? Tämä voi viitata soittolaitteen hätiin.
Kokeile väliaikaisesti kytkeä verkosta irti muut laitteet. Jokin muu laite kotiverkossasi voi aiheuttaa ongelmia, vaikkei se näyttäisi kuormittavan verkkoa lainkaan.

Seuraavaksi avataan hieman eri ym. ongelmia taustoineen.

Reititin on hyvä tuntea

Jos kotonasi on useampi laite verkossa, sinulla on reititin. Se kytketytyy ulkoverkkoon kiinteällä (kuitu, kupari, dsl) tai langattomalla (4G) yhteydellä ja jakaa yhteyden edelleen kotona. Reititinvalikoimaa on vino pino, hinnat parista kympistä useaan sataseen. Yleisiä merkkejä ovat esimerkiksi Asus, Zyxel, Huawei, TP-Link ja Telewell. Perusmalleissaei juuri ole eroa merkkien välillä, mutta lähestyessä satasen hintaluokkaa erot nousevat esiin. Mitään erityisen surkeaa merkkiä ei ole, mutta itse olen pitänyt Asusia ja Huaweita toimivina merkkeinä.

Pääosaan koteja riittää melko edullinen malli eikä lisähinta tuo mitään etua. Lähinnä kestävyys tuppaa olemaan heikompi aivan halvimmissa malleissa. Ei ole mitenkään tavatonta joutua vaihtamaan reititintä kahden-kolmen vuoden käytön jälkeen. Reititin ei aina hajoa kerralla täysin vaan saattaa ensin toimia epävakaasti. Monesti laite toimii hetken aikaa uudelleenkäynnistyksen jälkeen ja oireet alkavat laitteen lämmettyä.

Reititin on lopulta vain pieni tietokone. Se tarkoittaa, että sen ohjelmistoa voi päivittää. Merkistä riippuen toimenpide ei ole aina helpoimmasta päästä aloittelijalle, mutta usein erittäin suositeltava. Pelkkä ohjelmiston päivitys voi riittää ongelman korjaamiseen eikä uutta laitetta tarvitse ostaa. Fiksuimmat laitteet päivittävät itse itsensä tai tarjoavat toimenpiteen helpottamiseksi kännykkä-appia.

Reitittimen valinnassa tärkein kriteeri on yhteystyyppi. Jos kotiisi ei tule kiinteää yhteyttä, valitse 4G-malli. Kiinteälle yhteydelle taas on tärkeää valita oikea tyyppi. ADSL-linja vaatii modeemilla varustetun mallin, siinä missä uudemmissa/remontoiduissa kiinteistöissä tulee suora ethernet-yhteys, jolloin modeemitoimintoa ei laitteessa tarvita. Tarkista tämä asia taloyhtiöltäsi ennen kauppaan menoa. Jotkut valmistajat tekevät monitoimimalleja jotka soveltuvat usealle eri yhteystyypille, jopa samanaikaisesti. Merkittävin poikkeus ovat kaapelimodeemit, eli kaapeli-tv-yhteyden kautta tulevat yhteydet. Tällöin valinnan varaa on harvoin ja tulee tyytyä operaattorin toimittamaan laitteeseen.

Reitittimissä voi olla myös lisätoimintoja, kuten mahdollisuus yhteisen tulostimen tai tallennustilan jakamiseen. Peruskäyttäjää nämä harvoin kiinnostavat, mutta niihin voi tutustua mikäli tällainen tarve löytyy. Keskimäärin reitittimien ominaisuudet näiltä osin ovat rajallisia ja turhan usein myös melko vaikeaselkoisia. Kehitys kuitenkin kulkee parempaan päin. Jos haluat kotiisi yhteisen musiikki-, valokuva- tai leffakirjaston, fiksumpaa voi olla ostaa erillinen kodin tallennusyksikkö. Se voi tarjota myös muita toimintoja, kuten kameravalvontaa. Kaikkien mahdollisten toimintojen pulttaaminen yhteen laitteeseen voi säästää tilaa muttei hermoja.

Merkittävin reitittimen valintakriteeri on siis yhteystyyppi, mutta välittömänä kakkosena tulee langaton tekniikka, josta seuraavassa kappaleessa lisää. Toki joillekin esteettisyys on tärkeä kriteeri ja moni valmistaja onkin ryhtynyt kiinnittämään huomiota laitteiden tyyliin.

Tehokkaimmat reitittimet tarjoavat kyseenalaista tyyliä ja aimo pinon antenneja, kuvassa Asus GT-AC5300

Langaton on fiksu mutta oikukas tekniikka

Standardoitu langaton lähiverkko on ollut saatavilla kohta 20 vuotta. Valitettavasti osa vuosituhannen vaihteen rajoitteista on jäänyt painolastina mukaan. Tämän vuoksi osa laitteita käyttää yhä vain rajallista 2.4 gigahertsin taajuutta. Se riittää verkkopankissa käyntiin, mutta etenkään taajama-alueella sillä ei ole mitään virkaa nettivideoiden katseluun. Rajattu taajuusalue menee tukkoon jo parin naapurin vaikutuksesta. Omakotitalossa metsän keskellä ongelma on pienempi.

Kaiken A ja O on varmistaa reitittimestä löytyvän kahden taajuuden (2.4 GHz + 5 GHz) toiminto, yleensä markkinatermillä ”dual band”. Tällaisten mallien hinnat alkavat alle 50 eurosta. Hinta kasvaa kun antenneja tulee lisää ja markkinapuheissa puhutaan useiden satojen tai peräti tuhansien megabittien langattomasta vauhdista. Lähes idioottivarmalla todennäköisyydellä nettiyhteytesi nopeus on 100 megabittiä tai alle, jolloin langattoman lisänopeus ei tuo mitään etua – säästä siis eurojasi. Lisäksi langattoman tekniikan gigabitti vastaa korkeintaan puolta vastaavasta langallisen verkon nopeudesta. Tehokäyttäjät ovat toki asia erikseen ja heillä kriteeristö voi muodostua aivan eri tekijöistä.

Lähes jokainen moderni päätelaite hanskaa kaksi taajuutta, mutta aivan halvimmat tabletit, kännykät, älykodin laitteet ja vanhemmat läppärit saattavat olla lukittu yhdelle taajuudelle. Useimmiten tätä rajoitusta ei voi kiertää, mutta ongelma on nykyään melko harvinainen. Jos löydät laitteen tekniset tiedot, siinä yleensä ilmoitetaan tuetun langaton standardin nimi. Se alkaa numeroilla 802.11 ja perässä on kirjainyhdistelmiä. Kirjaimet b ja g viittaavat vanhaan 2.4 gigahertsin taajuuteen, n voi tarkoittaa kumpaa vaan, kun taas a (harvinainen) ja ac (nykyään yleisin) viittaavat kahden taajuuden tukeen. Lähes jokainen tällä hetkellä myytävä laite tukee ac-taajuuksia. Voit toki käyttää vanhan taajuuden laitteita upouudessa verkossa, mutta suorituskyky tai verkon kantavuus voi jäädä vajaaksi.

Laitteet jotka on suunniteltu käytettäväksi vain langallisella yhteydellä, kuten pöytätietokoneet, voi kytkeä langattomaan yhteyteen erilaisilla adaptereilla. Käytä kuitenkin langallista aina ensisijaisena optiona mikäli mahdollista.

Esimerkkejä laitepaketeista: yllä laite joka tukee vain 2.4 GHz taajuutta, alla molemmat taajuudet tukeva laite.

Megabitti ei ole aina megabitti

Tiedonsiirtonopeudet ovat ihailtavan yksinkertaista matematiikkaa. Yhden megabitin nopeus kiinteässä verkossa tarkoittaa reilu 120 kilotavun liikkumista sekunnissa. Tähän se yksinkertaisuus loppuukin.

Sama megabitti ei ole aina saman arvoinen. Langattomissa yhteyksissä nopeuden saa jakaa vähintään puolella jotta saa langallisen verkon numeroita vastaavan luvun. Operaattorien nopeuslupaukset ovat myös melko teoreettisia. Valokuitupohjaisissa yhteyksissä lupaus saattaa täyttyä prikulleen. Muilla tekniikoilla lupauksessa voi olla leijonaosa ilmaa.

Nopeus on lähes aina eri kumpaankin suuntaan, Internetistä kotiin ja kotoa Internetiin. Nettitelevision katselussa vain vauhti netistä kotiin on oleellista, mutta omien kuvien tai videoiden lataus nettiin vaatii vauhtia myös toiseen suuntaan.

Nopeuden vakaus on nettivideoille tärkeää. Etenkin mobiiiliyhteyksissä nopeus voi heilua huomattavasti. Pieni heilunta on normaalia, mutta liian suuri määrä kenguruita kaapelissa voi tehdä katselusta mahdotonta. Jos kiinteän yhteyden nopeus heiluu eikä se johdu kotiverkon laitteista, soita operaattorillesi. Mobiiliyhteyden tapauksessa lisäantenni voi auttaa.

Kahden suunnan nopeuden lisäksi kolmas nopeustestien mittaama asia on vasteaika (myös ping tai latenssi). Se tarkoittaa aikaa kauanko tiedolla kestää matkata kotoa testipalvelimelle. Valokuitu tarjoaa parhaan vasteajan, mobiiliyhteys huonoimman. Vasteajalla on merkitystä videopuheluissa ja etenkin nettipeleissä, mutta silllä ei ole juuri mitään merkitystä nettiselailussa tai videoiden katselussa.

Jotkut testit raportoivat myös pakettihäviön, packet loss. Tämä kertoo mikä määrä liikenteestä hukkuu matkalla. Nettivideot kestävät yleensä pienen pakettihäviön, nettipelit ja puhelut ovat sille krantumpia. Kotimaan liikenteessä pakettihäviötä ei kuitenkaan pitäisi näkyä kuin aniharvoin. Usein pakettihäviön ilmentyminen on vain oire pahemmasta ongelmasta muualla. Tehokäyttäjä voi tutkia pakettihäviötä eri kohteisiin rinnakkain ja näin selvittää onko vika kodin verkon sisällä vai sen ulkopuolella.

Ohessa muutamia päteviä lukuja eri käyttöön sekä alla kuva miten tunnistat tiedot speedtest.net-palvelusta.

Vasteaika: Alle 20ms erinomainen, alle 50ms hyvä, alle 100ms tyydyttävä
Nopeus netistä kotiin: 1-2 Mbps riittää nettiselailuun, 5-10 Mbps nettivideoihin, 30 Mbps huipputarkkuuden nettivideoihin. Jos samanaikaisia katsojia on useampi, kukin tarvitsee saman verran vauhtia.
Nopeus kotoa nettiin: 1-2 Mbps riittää peruskäyttöön, 10 Mbps nopeudella lataa jo isompaakin sisältöä verkkoon mukavasti.
Pakettihäviö: 0-1% normaali, yli 5% on jo merkki ongelmasta.

Vedä piuhaa tai oikaise sähköverkon kautta

Langaton lähiverkko on hieno tekniikka, mutta silläkin on rajansa. Paksut kiviseinät ja kerrosvälit voivat osoittautua langattomalle ylivoimaiseksi, etenkin jos tarkoitus on katsoa nettivideoita parhaalla laadulla. Reititin voi olla sijoitettuna paikkaan josta kuuluvuus ei ole paras. Runsas käyttäjämäärä kotona voi johtaa verkon tukkeutumiseen, etenkin jos seassa on myös vanhempia laitteita. Vanhan standardin laite voi joissain oloissa tiputtaa koko verkon yhteensopivuustilaan, jolloin kaikki laitteet toimivat hitaammin.

Ratkaisu on selkeä: langallinen yhteys. Jos kovin monen huoneen läpi ei tarvitse matkata, valmis lähiverkkokaapeli ja muutama seinäklipsu riittävät siistiin vetoon. Voit myös ostaa pelkkää kaapelia ja tehdä liittimet itse. Se ei vaadi sähköasentajan lupia, näppäryys ja parin kympin työkalut riittävät. Yleinen kompromissiratkaisu on vetää itse piuhat ja tilata ulkopuolinen asentaja tekemään niiden perään siistit rasiat. Piuhoja kannattaa samalla vetää useampi, sillä sekä kaapeli että liittimet ovat varsin edullisia.

Langallisen yhteyden voi haaroittaa verkkokytkimellä. Kodin reitittimessä on yleensä neljä langallisen yhteyden liitäntää ja tämän laajentamiseksi kytkimiä löytyy kotikäyttöön viidestä kuuteentoista porttiin, yritysmalleissa isompiakin. Nykyajan verkkostandardeilla näiden käyttö on erinomaisen helppoa, kytke vain reitittimeen menevä piuha mihin tahansa porttiin ja halutut laitteet muihin. Nopeus ja muut asetukset löytyvät automaattisesti. Varmista, että kytkin on gigabitin nopeuksinen, jotkut kauppiaat voivat vielä pitää nurkissaan vanhoja sadan megatavun malleja joissa on monia rajallisuuksia. Gigabittimallien hinnat alkavat alle 20 eurosta etkä kotikäytössä tarvitse perusmallia parempaa.

Piuhan vedolta voi välttyä myös täysin. Powerline-niminen standardi kykenee siirtämään nopeita datayhteyksiä käyttäen talon sähköverkkoa. Tavalliseen pistorasiaan menevä powerline-adapteri kytketään molemmissa päissä, esimerkiksi reitittimen luo eteiseen ja television luo olohuoneeseen. Powerline ei vastaa nopeudeltaan datakaapelia, mutta päihittää etenkin vakaudessa langattomat ja toimii useimmissa kiinteistöissä. Halvimmillaan parin powerline-adaptereja saa alta 50 euron, kun satasta lähestyessä on tarjolla suurempia nopeuksia. Tässäkään kohtaa et todennäköisesti hyödy lisänopeuksista tippaakaan.

Langatonta verkkoa voi myös jatkaa langattomilla toistimilla. Kokemukseni mukaan niiden toiminta ei ole erityisen varmaa, mutta jos mitään muuta optiota ei ole saatavilla, tätäkin voi kokeilla. Toistimet toimivat signaalin vahvistimena, ottaen vastaan langattoman signaalin ja lähettäen sen edelleen vahvistettuna. Toistimen käyttö laskee nopeutta ja kasvattaa vasteaikaa.

Edullisia Powerline-adaptereita

Mitä verkossasi kulkee?

Yhä useamman kodin tietoverkossa on laitteita kiinni melko reilusti. On tietokoneet, läppärit, tabletit, kännykät, pelikonsolit, älytelevisiot, soittolaitteet, älykaiuttimet, ehkäpä etäohjattavia pistorasioita tai valaisimia tai muita modernimpia älylaitteita. Melko tavanomaisen lapsiperheen kodista olen itse tavannut lähemmäs viisikymmentä laitetta. Tiedätkö mitä jokainen laite tekee? Saako jokainen laite turvapäivityksiä? Onko jokaisessa tietokoneessa, tabletissa ja kännykässä tietoturvaohjelmat? Vaikka paranoiaan ei olekaan tarvetta, on moinen sekametelisoppa jo melkoinen haaste ongelmatilanteiden selvittelyyn.

Moni reititinlaite tarjoaa työkaluja verkon tutkintaan. Myös tietokoneelle voi asentaa kodin verkkoa tutkivan ohjelman. Vaikka ruokkisit vain hullun uteliaisuutta, on katsaus kotiverkon syövereihin joskus hyvä idea, jos edes listaamaan kaikki verkosta löytyvät laitteet. Nykypäivänä yhä useammin syy uteliaisuuteen on kuitenkin selustan suojaaminen. Kodin älylaitteet ovat häkkereiden ykköskohteita niiden heikon suojaustason vuoksi. Murrettu älylaite voi kasvattaa sähkölaskua, hidastaa verkkoyhteyttä ja vaarantaa muiden kodin laitteiden toiminnan. Operaattori voi myös katkaista koko nettiyhteytesi jos verkossasi on saastuneita laitteita. Olemme heräämässä ongelmaan melko hitaasti ja pahasti myöhässä. Suomi ei ole mitenkään immuuni globaalin tietoverkon rikollisuudelle ja tässäkin maassa on kodeissa varmasti vähintään satoja tuhansia murrettuja tai helposti murrettavia laitteita.

Jotkut reitittimet antavat mahdollisuuden rakentaa erillisiä vierasverkkoja jotka on eristetty muista laitteista tehokkaammin. Tämä on hyvä tapa rajata vähemmän varmat laitteet sivummalle. Pidemmälle menevät turvareitittimet, kuten kotimainen F-Secure Sense. Sense on erinomainen idea etenkin paljon ja monenlaisia laitteita kotona pitäville. Uuden laitesukupolven tuotteena sillä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta jo tällaisenaan se parantaa tietoturvasta huolehtivan yöunia roimasti. Kännykkäsovelluksen avulla näet mitä kaikkea kodin verkossa liikkuu ja voit automaattisesti estää monet uhat. Hintaan sisältyy myös perinteinen tietoturvasovellus tietokoneille ja mobiililaitteille.

Markkinoille tulee ja on tulossa yhä enemmän kotiverkon reitittimiä jotka tarjoavat bitin liikuttelun lisäksi myös turvaa. Yritysverkoissa moiset toiminnot ovat jo kovin tuttuja, joten teknologia sinänsä on laajalti saatavilla. Pahaa pelkään että muutama lööppi kodin tietoturvan tragediasta vielä tarvitaan markkinoiden heräämiseen. Ehkäpä voimme tässä muistaa miten turvavöitäkin vastustettiin ankarasti alkuvaiheessa jonka jälkeen vielä pitkään voivoteltiin kustannuksia ja vaivaa.

F-Secure Sense turvareititin

Hankintavinkkejä

Ohessa pari tällä hetkellä (04/2018) pätevää laitesuositusta reitittimiksi. En missään nimessä sano että nämä ovat joka olosuhteessa parhaat tai ainoat hyvät optiot, mutta ovat osoittautuneet päteviksi.

Langallinen yhteys (dsl tai ethernet) – Asus DSL-AC52U, hintaluokka 100 EUR. Jos et tarvitse modeemitoimintoa (ethernet-yhteys), muutaman kympin halvempi Asus RT-AC53U riittää.
Langaton yhteys (4G) – Huawei B525S, hintaluokka alle 200 EUR. Myös muut Huawein tuotteet ovat varsin laadukkaita. Taajaman ulkopuolella varaa muutama kymppi lisäantenniin. Sen voi kiinnittää vaikka tv-antennin putkeen tai talon seinustaan.
Turvareititin F-Secure Sense, hintaluokka 200 EUR. Toimii vain kiinteiden ethernet-yhteyksien perässä, muut yhteydet vaativat erillisen modeemin. Turvaominaisuudet maksavat ensimmäisen vuoden jälkeen n. 100 EUR/vuosi.

Reitittimien hinnoissa ei ole juuri eroa kaupasta toiseen, mutta tarvikkeet ovat asia erikseen. Esimerkiksi langallisen verkon kaapeleissa tai haaroitinkytkimissä on hurjaa hintahajontaa. Viiden metrin langallisen verkon kaapelin tukkuhinta on alle viisi euroa, mutta kauppahinnat heiluvat reilu vitosesta jopa useisiin kymppeihin. Edullisilla sisäänheittotuotteilla varustettu kauppa ottaa usein katteensa vähemmän kiinnostavista tuotteista kuten tarvikkeista, jolloin kuluttajan on aiheellista olla valppaana.

Entäpä itse yhteyden valinta? 4G-yhteyksiä testataan tuon tuosta eri medioissa. Taajamassa lähes kaikki toimivat identtisesti, kun taas sen ulkopuolella on yleensä yksi tietty hyvä optio jokaiselle sijainnille eikä tähän ole helppoa sääntöä. Kiinteissä yhteyksissä selvitä aina ensin onko taloyhtiöllä yhteinen yhteys käytettävissä, sillä se on yleensä paras ja edullisin optio. Jos tällaista ei löydy, yhteyden voi saada mielekkäästi kaapeli-tv:n rinnalle, mutta perinteisiä adsl-yhteyksiäkin yhä myydään. On toki tapauksia joissa jopa taajama-alueella 4G:n nopeus päihittää ruuhka-aikoinakin nopeimman saatavilla olevan kiinteän yhteyden. Koska yleistä nyrkkisääntöä ei ole, paras vinkki on varmistaa sopimuksen peruutusoikeus mikäli yhteys ei osoittaudu laadukkaaksi.

Loppusanat

Mikä yhdistää reititintä, tietokonetta, älyllistä ja älytöntä televisiota sekä jääkaappia? Ei suinkaan Internet, vaan pöly. Muista, että pöly on laitteiden vihollinen ja pitämällä sen kurissa pidennät laitteiden käyttöikää, vähennät sähkönkulutusta ja poistat kodistasi yhden merkittävän tulipaloriskin.

Riskeistä puheen ollen, on lohdullista tietää että tietoverkkokaapeleissa ei kulje paljoakaan virtaa eivätkä ne siten ole kovin vaarallisia. Toki netti-tv-lähetyksen katkeaminen kesken jännittävän hetken voi olla mielenrauhalle vaarallista, joten piuhojen vedossa kannattaa huomioida käytännöllisyys sekä lattialla ryömivien lasten/lemmikkien/tossun alle päätyneiden aviomiesten vaikutus niiden turvalliseen jatkuvuuteen. Datakaapelit ovat myös erittäin herkkiä puristuksille ja tiukoille taitoksille, eivätkä ne kestä kovaa kulutusta siinä missä vanhat puhelin- tai kaiutinjohdot.

Viimeinen vinkkini tulee sinulle, jolla on kotinetti kunnossa ja netin perässä parasta viihdettä tarjolla isolta ruudulta aimo pino. Muista pistää ruutu myös joskus kiinni. Lähde lenkille, kastu syysmyrskyssä ja kompastu ruusupuskaan. Koe sellaisia aitoja 4D-tuntemuksia mihin tekniikka ei vielä kykene.