Muistanemme kun jokunen vuosi sitten meni niin päättäjillä kuin mediallakin sekaisin turvapaikanhakija, pakolainen ja työperäinen maahanmuuttaja? Termien sotkenta sujuu aiheesta toiseen, tällä kertaa sekoitetaan Ylellä ruotsin kielen tarve ja poliittinen päätös. Tämän poliittisen pyhän lehmän suojelu saavuttaa jatkuvasti absurdimpia piirteitä, uhaten huumorini riittoisuutta.
Keinotekoisia esteitä pitkin ja poikin
RKP:lla on ollut hyvää aikaa vuosikymmenten varrella sementoida poliittista veto-oikeuttaan pitkin ja poikin. Yksi loistavimmista tempauksista on virkamiesruotsin konsepti. Kyse on kielikokeesta, jossa pitää osata sanoa suurinpiirtein jotta hei olen Pekka, ostaisin kupin kahvia. Virkamiesruotsilla ei pysty hoitamaan mitään työtä ruotsiksi, mutta vaatimus on tökitty pikaliimalla joka halvatun nurkkaan jotta voidaan sanoa miten hemmetin tärkeää on osata laulaa vanhan valloittajan viisuja. Lähes jokaisen pitää todistaa osaavansa puhua kelvottomalla taidolla kieltä, jota tuskin koskaan tarvitsee.
Nyt voivatkin sitten media ja päättäjät kertoa miten hirmu tärkeää on osata ruotsia koska on tarve. Tai siis ei – lääkäri, opettaja, insinööri, arkkitehti tai poliisi eivät todennäköisesti koskaan työssään tarvitse ruotsin kieltä. Todennäköisesti mikä vaan valtakieli on todellisuudessa hyödyllisempi. Vaan koska ”ruotsin kielen tarve” ei tarkoitakaan tarvetta vaan pakollista nöyristelyä virkamiesruotsipelleilyn kanssa, onkin yhtäkkiä täysin turha taito muuttunut elämän ja kuoleman kysymykseksi. Toisin sanoen, jos opiskelija ei suostu nuolemaan kuninkaan saappaita, hän ei saa lupaa opiskeluun.
Asiantuntijat ovat vuosikausia rukoilleet nuorille monipuolisempaa kielitaitoa jotta maamme voi menestyä kansainvälistyvässä maailmassa. Yksi monista ikävistä ja absoluuttisen turhista esteistä tälle on virkamiesruotsin konsepti, joka pitäisi haudata jonnekin todella syvälle. Mitä vähemmän ylläpidämme kalliita, monimutkaisia kikkapykäliä, sitä enemmän on tilaa itse kielten osaamiselle – myös ruotsin kielen. Yhtä lailla tulisi lopettaa kielten vastakkainasettelu. Ei ruotsin kielen ainoa vaihtoehto ole venäjä, vaan ihan mikä tahansa maailmankieli mitä kouluissa opetetaan. Monipuolisuus on päivän sana, ei teennäinen vastakkainasettelu.
Tuhon ja turmion tie
Meidän on lakattava näkemästä ruotsin kieli pyhänä instituutiona ja alettava näkemään se kielenä kielten joukossa. Meidän on lakattava maalaamasta piruja seinille siitä miten nuoret joutuvat turmiolle ja leipäjonoon jos sattuisivatkin osaamaan jotain hyödyllisempää kieltä. Meidän on opeteltava sen verran peruskoulumatematiikkaa, että parin tuhannen ihmisen takia ei tarvitse viiden miljoonan ihmisen pilata kieliosaamistaan. Meidän on opeteltava elämään nykymaailmassa, katse avoimin mielin tulevaisuuteen.
Ruotsi on mainio naapuri mutta heidän kieleen on vaikea suhtautua neutraalisti kun asiaan liittyy niin paljon ja niin likaista poliittista suhmurointia. Minä en jaksa puhua kunnioittavasti sellaista järjestelmää kohtaan, joka puhtaasti korruption voimin halveksii meitä kaikkia ja tuhoaa tulevienkin sukupolvien osaamisen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä järjestelmä on väärin.
Tämä yllättävä väite löytyi Hesarista, vieläpä ilmeisesti afrikkalaistaustaisen fiksun nuoren naisen suusta.