Vuoden 2019 eduskuntavaalien tuloksena Suomeen muodostui vasemmistolainen hallitus, jonka hallitusohjelmassa oli useita ruotsin kielen asemaa korostavia kirjauksia.
Valitettavasti monet näistä kirjauksista ruotsin kielen asemaa korostaessaan heikentävät suomen kielen ja suomenkielisten kansalaisten asemaa.
Yksi tällainen kirjaus on ruotsin kielen palauttaminen pakolliseksi yo-kirjoituksiin, jolloin ruotsin kielen rooli muodostuu entistäkin velvoittavammaksi kaikille ei-ruotsinkielisille kansalaisille.
Tämän blogin tarkoituksena on tarjota vaihtoehto hallituksen linjalle, siis edellämainitulle linjalle, jonka ”punaisena lankana” on lisätä ruotsin kielen velvoittavuutta 95%n ei-ruotsinkielisen enemmistön elämässä.
Aivan viime päivinä on ilmestynyt runsaasti kielipoliittista tutkimusmateriaalia, esim Koneen säätiön kieliohjelma, ruotsalais-Suomen kielibarometri sekä ajatushautomo Magman tutkimus ruotsinkielisen nuorison kieli-identiteetistä.
Myös perussuomalaiset julkistivat äskettäin kulttuuripoliittisen ohjelmansa.
Euroopan neuvosto antoi viime lokakuussa suosituksensa Suomen kielivähemmistöjen kieliolojen ja kieli-ilmapiirin parantamiseksi.
Taustamateriaalia on siis todella runsaasti, ja blogissa pyritään julkaisemaan myös lähdeluettelot lähes tieteellisten artikkelien vaatimalla tarkkuudella.
Blogin tarkoitus on löytää vaihtoehtoja Marinin hallituksen kovalle linjalle, lähtökohtana terve arkijärki sekä käytännönläheiset ratkaisut kielivähemmistön kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kielipoliittisen blogin sisältöä tuottaa kielipolitiikasta kiinnostuneiden tavallisten kansalaisten ”tutkiva ryhmä”, jossa mukana on eri alojen asiantuntijoita, joista suurimmalla osalla on korkeakoulututkinto esim. talous-, tietojenkäsittely-, kasvatus- ja tilastotieteiden aloilta.
Olemme siis moniammatillinen työryhmä, jolla on yhteinen tavoite:
Saada Suomen kielipolitiikkaan muutos, joka huomioi maailman ja Suomen muuttumisen: Suomen tähänastinen ja erityisesti nykyhallituksen linjaama kielipolitiikka on jumissa; Vain ruotsin kielen asema on kielipolitiikan keskiössä.
Hallitusohjelman mukaisesti opetusministeriö ja opetushallitus ovatkin jo aloittaneet selvityksen ruotsin kielen opetuksen lisäämisestä ja edellämainitusta yo-ruotsin pakollisuuden palauttamisesta.
Kielipolitiikassa on runsaasti eri ulottuvuuksia, joista ehdotan ensimmäiseksi teemaksi räikeää demokratiavajetta:
Suomenkielisten yhä lisääntyvästä ruotsivelvollisuudesta päättävät ensisijaisesti ruotsinkielinen opetusministeri, ruotsinkielinen oikeusministeri ja ruotsinkieliset selvityshenkilöt – ruotsin kielellä!
Eduskunnassa asiaa käsiteltiin syksyllä kyselytunnilla – ja vain ruotsin kielellä..
Edes suomenkielistä käännöstä ei löydy eduskunnan pöytäkirjasta.
Sama peruskuvio toistuu vuosikymmenestä toiseen!
Miksi 95%n enemmistön ääntä ei kuunnella lainkaan?
Miksi meidän pitää tyytyä siihen. että ruotsinkieliset päättävät meidän kieliopinnoistamme keskenään ja hyväksyttävät päätöksensä taas hallituksen uusissa ”lehmänkaupoissa” sulle-mulle -periaatteella?
Miksi ”suomenkieliset” puolueet eivät aja suomenkielisten suomalaisten asioita, vaan enemmistön rooli on hiljaa alistua lehmänkauppojen tuloksiin ja ruotsin kielen kuormittavuuden lisääntymiseen?
Tervetuloa mukaan keskustelemaan kielipolitiikasta ja kielipolitiikassa vallitsevasta demokratiavajeesta.