Minä aamukahvia juodessani katselin ikkunasta kun meidän laiturilla oli kaksi joutsenta ja muutama sorsa. Eivät ne oikein pidemmälle vielä pääse, kun järvestä on vasta rannat auki.
Piti siitä sitten lähteä autolla kirkolle laboratorioon, kyllä tietysti lähdinkin. Siinä vaan oli oma hommansa, kun neljä peuraa seisoi hallin liukuovien edessä. No, kyllähän sitten väistivät ja juoksivat pitkän matkan minun edessäni ennen, kuin painuivat metsään. Kerran kysyin metsästysseuran päälliköltä, että miksi niitä on täällä meidän nurkissa jatkuvasti syömässä kaiken mahdollisen. Sinä kun et pidä kovin meteliä ja elät yksin, niin ne tulevat tänne pakoon.
Tässä meidän kunnassa oli yli 1200 peuran kaatolupaa, jos olen oikein ymmätänyt, niin niitä jäi melkein kolmasosa kaatamattaa
Eilen löysin yhden rakennuksen kivijalan vierestä vanhan rastaan pesän. Rastas tekee sisältä hienon pesän, vaikka ulkonäkö onkin sitten aika resuinen. Tämän se sitten oli kuitenkin ajatellut, että vanhaa ei kannata kunnostaa, eli heitti vanhan pois, kun tulee yhtä kalliiksi jos kunnostaa vanhan.
Pihalla hiippailee paljon pikkulintuja, joita en edes tunne, ainoastaan, punarinnan ja mustarastaan. Tänään sitten söin oikein meidän ruokapöydän vieressä ja seurasin pikkulintuja lintulaudalla. On siinä enemmänkin ollut vilinää talvella, mutta nyt siihen tuli punatulkku herra uros kirkkaassa punapuvussaan. Muutaman siemenennokkasi ja siirtyi ilmeisesti huilaamaan. Tuli siihen sitten rouva naaras tylsän harmaassa puvussaan. Yritti myöskin nokkasta siemenen, mutta herra olikin vihainen ja nokkasi sitä niskaan. Eipä auttanut muuta, kuin mennä ilmeisesti arvoasteikossa toiselle sivulle ja eri aukolle. Sinne jäi vielä nokkimaan, kun minä sain syötyä.
Taitaa olla kesä tulossa ja tässä se minun aikani kuluu, kun seuraan luonnon elämää.