Kateus vie kalatkin vedestä

Kateus on tunne. Polittikot tämän tietävät ja käyttävät ovelasti hyväkseen. Kateuden taustalla ihmisellä on oma heikkous, pienuus, huonommuus, köyhyyys esimerkiksi. Tällaiset piirteet itsessä ovat tuskallisia, ei niitä haluta ymmärtää todeksi, nimeltä mainita, vältellään aiheen pohdiskelua itse tykönämme. Ääniä kalastelevan poliitikon tai puolueen onkin tarkkaan välteltävä antamasta kuvaa että vetoaa ihmisten kateuteen.

Kun poliittinen puolue vertaa potentiaalista äänestäjäänsä taloudellisesti parempiosaisiin vetoaa se itse asiassa myös ihmisissä piilevään kalvavaan  kateuden tunteeseen. Kateuden kohde voi olla myös parempi koulutustaso tai vaikkapa niinkuin Perussuomalaisten kohdalla maahanmuuttajat, heistä kun yhteiskunta tavallaan pitää parempa huolta kuin syrjäytyneistä supisuomalaisista. Progressiivinen verotus ja ylellisyysverot, vaade niiden kiristämiseen ovat sen lisäksi että tasaavat varallisuuseroja  myös hyviä täkyjä vaalien alla kateellisuuteen taipuvaiselle vähempivaraiselle.

Mistä sitten juontuu kansanviisaus ”Kateus vie kalatkin vedestä” mikä on sen opetus? No äkkiä tulee mieleen että jos kaikki ahnaasti ryhtyvät kalastamaan yli tarpeen niin kalat vain yksinkertaisesti loppuvat ylikalastuksen seurauksena ja kaikki häviävät.

Ihan lopuksi rupesin pohtimaan taustoja sellaisen puolueen kuin Vihreät nimelle. Onhan sellainen tunnettu hokema että olla kateudesta vihreä. Kun Vihreiden politiikan teko yhä yksiselitteisemmin on aivan tavallinen valtaa hamuava puolue jolta isompi huoli luonnon vihreydestä on unohtunut niin pahanilkisesti voisi yhdistää sanan vihreä kateuteen mikä taas tarkoittaisi vähävaraisten ihmisten alitajuisella kateudella pelaamiseen kuten tekevät selkeästi demarit ja vasemmistoliittolaiset.

No kaikki puolueet pelaavat, unohtavat faktoja, korostavat lillukanvarsia, lyttäävät surutta toinen toisiaan tasatahtia, ei niistä toinen propagandassaan ole parempi toista vaan toinen on ketkumpi toista. Ja onhan se onneksi toki niin että valtaosa meistä äänestäjistä äänestää arvojensa pohjalata menemättä mihinkään juoniin tai halpaan.