Olipa kerran eräs Kyuu, joka heitti ”jotain rajaa” lausahduksen vaihtoehdoksi kovin äärimmäisen kuuloiselle ”rajat kiinni” -iskulauseelle. Sitten oli eräs Matias Turkkila, joka löysi siitä persuille vaalimainoksen (kaikin mokomin, tietenkin). Sitten palataan taas saman Kyuun mieleen, jonka mukaan sanonta on itse asiassa aika kelpo ja sopisi laajempaankin käyttöön. Kunhan nyt jotain rajaa on.
Maahanmuutossa, tottakai
Tämänhetkinen Turkki-Kreikka maaottelu maahanmuutossa olisi helpompi EU:ssa ja Suomessa puida, jos olisi jotain rajaa siinä mitä teemme, missä määrissä, millä ehdoin. Olisi hyvä myös olla jotain rajaa viestinnässä, ettei tarvitsisi kuulla Amnestyn edustajan väittävän EU:ta ja merkittävimpiä uutistoimistoja valehtelijoiksi, mitä tulee Turkin valeuutisointiin. Toki myös Kreikan poliiseilla pitäisi olla asenteessaan jotain rajaa, mutta joku raja siinäkin on kauanko pitää paikallaan seisoa jos niskaan lentää kivisadetta. Jotain rajaa pitäisi olla tulijoilla ylittäessaä jotain valtionrajaa, ja jotain rajaa ylireagoinnissa. Olisi helpompi saada EU:lle yhtenäinen maahanmuuttolinja, jos sen pohjana olisi jotain järkevää ja inhimillistä rajaa.
Jotain rajaa siihen rasismiinkin pitäisi saada, eli siis jotain rajaa siihen miten paljon inhimillistä vastuuta sopii pakoilla. Tämäkin onnistuisi kenties paremmin, jos olisi jotain rajaa siinä miten paljon maassamme saa turvapaikan turvin rötöstellä, niin ehkäpä kansan huolet vähän hälvenisivät. Osinhan näin toki onkin, eli jotain rajaa siihen huutosakin tuomioistuimeen, jookosta? Ovathan sitä tutkijat taas viime päivinäkin isoissa medioissa muistutelleet, että jotain rajaa sopisi olla maahanmuuton ongelmien pimittelyssä. Näin ne minua viisaammat arvelevat, että siten saataisiin jotain rajaa ihmisten äärimmäisiin asenteisiin.
Taloudenpidossa, miksei
Jotain rajaa sietäisi olla hallituksen pikavippielämässä. Rahaa heitetään sinne tänne ja tuonne, muttei tunnu olevan niin justiinsa mistä se kaikki maksetaan. Jotain rajaa saisi aina olla tuhlailemisessa, ettei päädy olemaan tarinan hullu mies Huittisista. Toki jotain rajaa sopii olla hallituksen kritisoinnissakin, joskus rahaa pitää käyttää tärkeisiin asioihin, vaikka toki samalla sopisi olla jotain rajaa rahankäytössä turhakkeisiin. Eipä sitä rajaa ollut viime hallituksellakaan ihan niin hääppösesti. Ainahan se on kavereille kiva antaa, mutta jotain rajaa siinäkin.
Yksilöidenkin on hyvä pitää jotain rajaa taloudenpidossa. Onpa useampikin talousviisas ehdottanut jotain rajaa asuntolainan suuruuteen, kuin myös pikavippien korkoihin. Jotain rajaa nyt tämän luomien uhkakuvien käsittelyyn, ei vara venettä kaada kunhan on jotain matkaa vesirajaan.
Keskusteluilmapiirissä
Oppositio laittaa liikkeelle Juha Mäenpään ja monia muita, oppositiosta oikealle tulee sitten räyhäoikeisto. Hallitus perustaa silakkaliikkeen sissiliikkeeksi ja siitä taas vasemmalle matkaten suositellaan jo tartuttamaan koronavirusta tarkoituksella valtion virkailijoihin. Toden totta saisi olla jotain rajaa siinä mitä suustaan päästää – vaan niin saisi olla mediallakin jotain rajaa miten helposti purematta nielevät kaikki täkyt jota heidän suuntaan pistetään. Eiköhän jokin raja kulje siinä minkälaista viestintää itse haluaisit kaverin kanssa käydä kahvipöydässä. Jos viestinnällinen ulostulosi aiheuttaa pahoinvointia, eiköhän sietäisi pistää jotain rajaa siihenkin. Jotain rajaa sananvapaudessakin ja sen sanottuani ehdotan myös jotain rajaa sananvapauden kaventamiseen.
Jotain rajaa toivoisin myös poliitikkojen ylpeyteen. Ette te tiedä kaikkea, jotain rajaa nyt kuvitelmille omista ylemmyydestä. Voisiko Katri Kulmuni ensin opetella mikä on Internet ja sitten vasta ehdotella jotain rajaa sen toimintaan. Jotain rajaa siinäkin paljonko tuommoisia aivopieruja pystyy selvin päin kuulemaan ja lukemaan. Opetelkaa sanomaan ”en tiedä” ja pistäkää jotain rajaa sille lankeemuksen edellä käyvälle juttuselle.
Lopulta toivoisin jotain rajaa tälle jotain rajaa -huudahduksen käytölle. Toisin sanoen, menenpä kahville. Sen juonnissa ei ole mitään rajaa.