Tämän kesän aikana olen erityisen tiiviisti seuraillut tätä pihapiirimme lintupolitiikkaa.
Perinteisiä ryhmiähän ovat olleet ns yleispuolueet; varislintujen-, varpuslintujen-, perinteiset ryhmät, sekä maatiaiskanojemme pihapiirin ehkä suvaitsemattomin ryhmä. Pihapiirimmehän he katsovat kuuluvan heille, siis ”rajat kiinni” politiikkaa.
Nyt kuitenkin tavallaan uusi, tosin pieni ryhmittymä ovat käpytikat, pariskunta; varsin suvaitsevalta näyttävät. Ne näyttävät suvaitsevan sekä varpusten, että tiaisten (ei saa yhdistää Hannuun) vierailuja lintulaudalla, siis samanaikaisesti, peipotkin sopivat seuraan. Varislintuja näyttävät väistävän, periaatteella; viisaampi väistää.
Varislintuihin kuuluvien, naakkapariskunnan seuranta on ollut myöskin silmieni ilo. Eivät muuten ole pihapiirissämme aiheuttaneet minkäänlaista ongelmaa, eikä em lisäksi muita ole tänne änkeytynyt. Siis, vaikka useasti on esitetty uhka, että lähes naapurustossamme elelevä tuhatpäinen naakkayhteisö hyökkäisi pihapiiriimme; ei, ainoastaan tuo yksi pariskunta, liekköhän näillä jonkinlainen kaksoiskansalaisuus? Edelleen, harakkapariskuntakin toi jo vajaa viikko sitten pesueensa pihapiiriimme ruokailemaan.
Alkuvuosina harakat kävivät rosvoilemassa näin kesäaikaan munia kanalasta kun ovet olivat auki, kaikkien kulkea.
Ratkaisin asian, perustamalla yhteisruokinta-alueen ihan tähän pihapiirin keskelle; kaikenlaista tarjolla, jokaiseen makuun. Loppui rosvoilu kun ei löytynyt perusteita.
Se tämä lintupuolueiden seuraileminen on mielestäni huomattavasti ja ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja siitä jotain ehkä ymmärränkin, toisinkuin ihmisten vastaavasta.
Pitihän tämä avaukseni sitten vähän taukoa pitäneenä, tehdä. Kommentoimaankaan en ole jaksanut edes kaikkein, mielestäni, värittyneimpienkään kommenttien osalta tehdä.