Useat nykynuoret kuitenkin mieluummin katsovat videoita (elokuva), kuin lukevat artikkeleita, vaikka niissä on karttapiirroksia.
Jos löydätte sen dokumenttielokuvan jostakin, niin suosittelen lämpimästi ostamaan kyseisen DVD:n. Kyseessä on Isänmaamme historian erittäin tärkeät tapahtumat – mukana on myös sotaveteraanien kertomuksia tapahtumista. Elokuva on tehty todellisten asiantuntijoiden toimesta.
Imperialistinen roistovaltio Venäjä yritti Talvisodassa valloittaa koko Suomen.
Kun Suomi ei ollut varustautunut kunnolla sotaan, luottaen typerästi mm. Venäjän kanssa voimassa olleeseen hyökkäämättömyyssopimukseen, niin meinasi mennä itsenäisyys ja suuri osa suomalaisista olisi murhattu Venäjän toimesta ja vielä suurempi osa olisi lähetetty kävellen Siperiaan. Onneksi Suomi kuitenkin saavutti torjuntavoiton, jääden itsenäiseksi valtioksi. Suomen ei olisi ollut mikään pakko tehdä Talvisodan erittäin raskasta rauhansopimusta, vaan sotaa olisi voitu vielä jatkaa. Edessä oli kelirikko, joka olisi antanut lepotauon suomalaisille ja esimerkiksi Suomen Ilmavoimat vahvistuivat kaiken aikaa: maahan virtasi mm. Brewstereitä ja Fiateja. Jos Suomi olisi jatkanut sotaa, niin Englannista olisi tullut 50 pommikonetta apuun. Silloin käytettävissä olevan tiedon mukaan Suomi päätti kuitenkin solmia rauhan – ehkä oikein, ehkä väärin.
Kun Venäjä ei onnistunut valloittamaan koko Suomea Talvisodassa, niin Venäjä valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun ja hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan. Jatkosodassakin Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta onneksi Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot jääden itsenäiseksi valtioksi. Ehkä Suomen olisi kuitenkin kannattanut sotia täysillä, eikä solmia Jatkosodan raskasta rauhansopimusta.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan jo vuonna 2014 yrittäen valloittaa koko Ukrainan. Ukraina kuitenkin pisti kovasti hanttiin, joten sota muuttui asemasodaksi. Venäjä teki täysimittaisen suurhyökkäyksen Ukrainan valloittamiseksi 24.2.2022, mutta epäonnistui jälleen yrityksessään ja sota on tätä kirjoitettaessa 26.6.2022 muuttumassa jälleen asemasodaksi.
Mielestäni Ukraina ei missään nimessä saa suostua mihinkään laillisten alueidensa luovutuksiin, vaan Ukrainan pitää kansansa tahdon mukaisesti taistella voittoon saakka.
Läntisten demokratioiden täytyy toimittaa Ukrainalle kaikkea Ukrainan pyytämää apua, että Ukraina voittaa tämän sodan imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan.
Aina silloin tällöin näkee väitteitä, että Suomi olisi hävinnyt sodat. Näitä väitteitä esitetään anonyymisti ja/tai niitä esittävät punikit.
Katsotaanpa joitakin esimerkkejä hävityistä sodista:
Saksa Ensimmäisessä Maailmansodassa
Saksa ei suinkaan ollut syyllinen sotaan. Ensimmäisen Maailmansodan halusi saada aikaan Venäjä. Tarkkoja yksityiskohtia, siitä miten se oikein meni, löytyy täältä.
Silti kun Saksa lopulta hävisi sen sodan, niin Saksa polettiin voittajien toimesta sitaateissa maan rakoon. Saksalta kiellettiin mm. sukellusveneet, lentokoneet, panssarivaunut, jne. Armeijan koko rajoitettiin aivan olemattomaksi.
Vaikka Saksa voitti Venäjän siinä sodassa, niin Saksa tuli nöyryytetyksi voittajien toimesta aivan perusteellisesti. Toki se, että Venäjä hävisi Ensimmäisen Maailmansodan mahdollisti mm. Suomen itsenäistymisen, mutta se on kokonaan eri asia. Suomi joutui kuitenkin käymään voitollisen Vapaussodan Venäjää vastaan säilyttääkseen itsenäisyytensä.
Saksa Toisessa Maailmansodassa
Saksa ei halunnut syttyvän Toistakaan Maailmansotaa. Senkin sodan halusi saada aikaan Venäjä. Niin, Saksa hyökkäsi Puolaan, mutta senkin sodan taustoihin ja tapahtumiin olisi syytä tutustua. Monesti unohdetaan, että Puolan kimppuun hyökkäsi Saksan liittolaisena myös Venäjä.
Niin, Saksa hävisi sodan ja antautui ehdoitta. Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen ja miehitettiin kokonaan. Saksan asevoimat lakkautettiin ja kalusto varastettiin tai tuhottiin. Sotilaat ja valtaa pitäneet pistettiin vankileireihin, vankiloihin ja melkoinen määrä heistä tuomittiin kuolemaan. Saksalaiset naiset joutuivat varsinkin venäläisten sotilaiden raiskaamiksi, miljoonia uhreja.
Japani Toisessa Maailmansodassa
Japani hyökkäsi USAn Pearl Harboriin 7.12.1941 aloittaen USAn ja Japanin välisen sodan. Toisen Maailmansodan alusta tarkkaa tietoa päivämäärineen löytyy täältä. Em. artikkelin valossa on vähintäänkin kummallista, että kuvitellaan Toisen Maailmansodan alkaneen 1.9.1939.
Huomattakoon, että Japanilla ja Venäjällä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus kun Venäjä hyökkäsi Japanin kimppuun ryöstämään Japanin alueita itselleen.
Oli miten oli, Japani hävisi sodan ja joutui miehitetyksi. Japanin armeija, ilmavoimat ja merivoimat lakkautettiin. Tuhkasta nousi jenkkien avulla täysin uusi demokraattinen Japani.
Entäpä Suomi, hävisikö Suomi?
Edellä oli esimerkkejä oikeasti sodat hävinneistä maista.
Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939 aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Talvisodan. Talvisodassa Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään. Suomi jäi miehittämättä, itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi rakentamaan maanpuolustuksen entistä tehokkaammaksi. Ei ole oikein sanoa Suomen hävinneen Talvisodan – torjuntavoitto.
Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 klo 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Jatkosodassa Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään. Suomi jäi miehittämättä, itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi. Suomen Puolustusvoimat olivat Jatkosodan lopussa vahvemmat kuin koskaan ennen. Ei ole oikein sanoa Suomen hävinneen Jatkosodan – torjuntavoitto. Oikeastaan pitää sanoa, että Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:
Venäläiset joukot, sota-alusten ja lentokoneiden tukemana, aloittivat ylimenohyökkäyksen yöllä 30.6.-1.7. Rannikkoprikaatin alaiset Rannikkotykistörykmentti 22:n joukot torjuivat maihinnousuyrityksen Teikarsaareen 1.7. Venäläisjoukot menettivät hyökkäykseen osallistuneista kuudesta pataljoonasta viisi, jotka tuhoutuivat lähes viimeiseen mieheen.[xiv]
Vihollisen toiminta Teikaria vastaan alkoi uudelleen 4.7. kello 5.30, jolloin 40 konetta pommitti sitä. Kello 8 vihollisen tykistötuli kiihtyi äärimmilleen, lamauttaen puolustajien rannalla olleet raskaat aseet.
Maihinnousu Teikariin ja Melansaareen alkoi noin 60 aluksella noin kello 9. Ylivoimainen vihollinen pureutui Teikariin ja Melansaareen, mutta maihinnousu rajoitettiin ripeillä vastahyökkäyksillä. Teikarissa käytiin yön kuluessa armotonta taistelua kaikilla aseilla, käsikranaateilla ja kasapanoksilla. Aamulla kello 6 Teikari oli kokonaan suomalaisten joukkojen hallussa. Vihollisen rykmentti oli tuhottu.[xv]
Eversti Koskimaan arvio: ”Teikarinsaaren ja Melansaaren taistelut ovat kappale Suomen rannikkopuolustuksen kunniakkainta historiaa. Saarten puolustajat olivat Miehiä.”[xvi]
Koko artikkeli tarkkoine lähdeviitteineen löytyy täältä:
”Kun huhtikuussa 1944 oli varmistunut, että Suomen eduskunta tulisi selkeästi hylkäämään rauhanehdot, neuvostohallitus kallistui linjaan, että Suomea olisi kohdeltava kuten Saksan satelliitteja, mikä siis tarkoitti ehdottoman antautumisen vaatimusta. Stalin oli nyt päättänyt, että Suomi oli otettava haltuun asevoimin. Suomen armeija oli lyötävä maavoimien suurhyökkäyksellä Karjalan kannaksella ja Aunuksen Karjalassa. Näin luotaisiin mahdollisuus edetä Suomen tärkeimpiin asutuskeskuksiin, mm. Helsinkiin. Stalin uskoi, että Suomen puolustus ja poliittinen vastarinta luhistuisivat, kun Suomen kenttäarmeija lyötäisiin.
Suurhyökkäys Suomea vastaan alkoi 9./10.6.1944, kohta länsivaltain aloitettua Normandian maihinnousun. Eteneminen näytti aluksi sujuvan suunnitelmien mukaan. Viipuri vallattiin 20.6.1944, aikataulun mukaisesti, joskin käsketty Suomen armeijan päävoimien tuhoaminen jäi toteutumatta. Leningradin rintaman joukot saivat nyt käskyn tuhota Suomen armeijan Viipurin ja Kymijoen välisellä alueella sekä valmistautua sitten etenemään Suomen sisäosiin sekä Helsinkiin.”[i]
Leningradin rintaman joukot eivät kuitenkaan kyenneet tuhoamaan Suomen armeijaa, sillä Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:
Näyttää ihan siltä, että viime vuosina osa suomalaisista on uussuomettunut, osa on toki koko ajan ollut ryssien kätyreitä, jotkut ovat nielleet ryssien ja kommunistien propagannan ”karvoineen”, joillakin ei ymmärryskyky riitä monimutkaisten asioiden ymmärtämiseen, jotkut ehkä elävät vihasta – ja voi olla ziljoona muutakin syytä valheiden levittämiseen sotahistoriasta ja Suomen historiasta.
Kun neukkula näytti olevan voimissaan, niin monet kyllä tiesivät totuuden, mutta itsesensuroivat julkisia mielipiteitään. Jotkut olisivat halunneet julkaista totuuden, mutta heidän kirjoituksensa sensuroitiin tai julkaisu estettiin kokonaan.
Kun neukkula kemahti noin vuonna 1991, niin näytti aivan siltä kuin pato olisi murtunut ja totuudenmukaisia kirjoituksia historiastamme tulvi julkisuuteen niin kirjoissa kuin lehdissä. Se oli vapauden huumaa, josta ainakin minä nautin suunnattomasti.
Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008, niin silloin jotkut tahot (kuten esimerkiksi Väyrynen) olivat taas suomettuneita väittäen Georgian hyökänneen. Oletan, että yleisemminkin oltiin varovaisempia totuuden julkituomisessa, mutta ei vielä mitenkään hälyttävästi. Edelleen julkaistiin tosiasioita kertovia kirjoja ja kirjoituksia, mutta oli jo uussuomettumista havaittavissa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2014, niin se saattoi hyvinkin olla käännekohta uussuomettumisessa – en ole tutkinut asiaa, vaan vain oletan. Jotkut tahot kertoivat aivan oikein siitä mitä tapahtui Ukrainassa.
Jostakin minulle tuntemattomasta syystä kuitenkin tarkoituksellisesti tai sattumalta uussuomettuminen näyttää puhjenneen kukoistukseen. Alettiin taas valehtelemaan Suomen historiasta, vaikenemaan tosiasioista, jne. En tiedä oliko kyseessä Kremlistä tullut ohjaus, Kremlin pelko, vai mikä motiivi – sitä pitäisi tutkia.
Kertaan ihan pikkuisen Suomen historiaa, jota suomettumisen aikana valehdeltiin ja nyt uussuomettumisen aikana taas valehdellaan.
Vapaussota. Vuonna 1918 Suomi joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomen alueelta. Päinvastoin Venäjä lähetti lisää joukkojaan hyökkäämään itsenäisen Suomen kimppuun. Se yritetään valehdella sisällissodaksi.
Jatkosota. Nimenomaan Venäjä hyökkäsi jälleen ENSIN, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Venäjä hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Kuinka ollakaan historiankirjoitusta vääristellään yleisesti väittäen Suomea hyökkääjäksi. Minusta se on ihan perseestä.
Imperialistinen Venäjä ampui 26.11.1939 Mainilan laukaukset saadakseen tekosyyn hyökätä Suomen kimppuun – Talvisota. Venäjän NKVDn (KGB, FSB) joukot ampuivat tykeillä ja kranaatinheittimillä omia joukkojaan. Venäjä väitti suomalaisten ampuneen ne laukaukset. Venäjä myönsi Suomen syyttömyyden ko. laukausten ampumiseen vasta ”kansojen vankilan” romahdettua viitisenkymmentä vuotta myöhemmin.
Suomalaisia jäi kismittämään aiheeton syytös. Venäjä aloitti jälleen uuden sodan Suomea vastaan, hyökäten Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Suomi aloitti vastahyökkäyksen 10.7.1941 saavuttaakseen sellaisen puolustuslinjan, joka sitoo vain siedettävän määrän suomalaisia joukkoja, sekä vaikeuttaa Venäjän yllättäviä terroripommituksia syvälle Suomen alueelle.
Elokuun viimeisenä päivänä 1941 Suomi sitten viimein ampui ”Mainilan laukaukset”, jotka olivat jääneet ampumatta Talvisodan yhteydessä. Kun Venäjä kerran väitti kiven kovaan Suomen ne ampuneen, niin pitihän ne sitten ampua vaikkakin pari vuotta myöhemmin.
Muutamiin 203 mm kranaatteihin nimittäin maalattiin TK-miesten kuvatessa teksti »Mainilaan» ja sen jälkeen ammuttiin kylään usean patteriston tuli-isku.
Kuva lehdestä Sotaveteraani 5/2005 sivulta 18.
Ennen Toista Maailmansotaa Suomella olisi ollut mahdollisuus ostaa USAsta mm. tykkejä, vaan ei ostettu – ”säästettiin”. Talvisodan sytyttyä suomalaiset lähtivät shoppailemaan USAan, mutta nyt sitten ”neutraalina” pysyttelevä USA ei enää suostunut myymään. Valtuuskunta löysi kuitenkin Ensimmäisen Maailmansodan aikaista romua, josta alettiin käymään neuvotteluja, jotka eivät johtaneet sodan kuluessa tuloksiin. Talvisodan jälkeen Suomi sai viimein tilattua tätä romua. 32 kpl näitä I MS aikaisia 203 mm brittivalmisteisia haupitseja saapui viimein Petsamon satamaan heinäkuussa 1940 neljä kuukautta Talvisodan päättymisen jälkeen.
Tästäkin tositarinasta viisaammat voisivat ottaa opikseen, että puolustusmateriaali on ostettava aikoinaan syvän rauhantilan vallitessa.
Suomettunut kommunistipropaganda on antanut ymmärtää, että Suomen Puolustusvoimat olivat Jatkosodan päättyessä ihan lopussa, eikä niistä ollut enää mihinkään.
Todellisuudessa Suomella oli Jatkosodan päättyessä erittäin iskukykyiset Puolustusvoimat – ehkä kovimmassa kunnossa kuin milloinkaan.
Jatkosodan viimeiset viikot olivat jo olleet matalan intensiteetin asemasotaa, joten kovien torjuntataistelujen väsymyskin oli jo pääsääntöisesti levätty kaikessa rauhassa.
Joukkoja oli aseissa noin 528 000 miestä. He olivat hyvin koulutettuja, pääosin taistelukokemusta omaavia ja myös hyvin aseistettuja. Lievästi haavoittuneita palasi jatkuvasti takaisin joukko-osastoihinsa.
Panssarintorjunta oli parhaassa kunnossa kuin milloinkaan – taktiikka ja välineet olivat hyviä.
Erinomaisia hävittäjälentokoneita Messerschmitt Bf 109 oli varsin mukavasti. Niitä oli sodan päättyessä 102 kpl kun Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa 9.6.1944 niitä oli vain 38 kpl. Lisääkin olisi saatu, jos sotaa olisi jatkettu. Suomella oli myös hyvät varastot polttoainetta niihin. Yksi ainoa mersulaivue (Hllv 34) pudotti yli 300 viholliskonetta menettäen tuhoutuneina 22 mersua ja 11 lentäjää. Lähde.
Tykistö oli erinomaisessa iskussa. Uusia hyviä raskaita tykkejä oli saatu ja ammustilanne oli loistavan hyvä. Ampumamenetelmät olivat mitä ilmeisimmin maailman parhaalla tasolla ja tykkimiehet osasivat asiansa. Taulukko tykkikalustosta kappalemäärineen päivämäärällä 15.9.1944 löytyy täältä. Suomen kenttätykistö ampui Jatkosodassa noin 4 500 000 laukausta ja sodan lopussa varastoissa oli 2 122 346 laukausta. Kun otetaan vielä huomioon, että kotimainen ammustuotanto oli hyvällä mallilla – esimerkiksi ammuksen kuoria ja vajaita elementtisarjoja oli varastossa sodan päättyessä 569 874 kpl – niin ainakaan tykistön puolesta ei ollut mitään estettä jatkaa sotaa edelleen.
Suomi sai Saksasta melkoisen määrän kalustoa ja ammuksia suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen. Niitä on lueteltu taulukossa täällä. Esimerkiksi panssaridivisioonalle saatiin 30 kpl hyviä rynnäkkötykkejä lisää.
JOS Suomi olisi luvannut Saksalle lähteä taas hyökkäykseen valtaamaan Viipuri takaisin, niin sillä lupauksella, jossa olisi ollut ehtona lisää kalustotoimituksia, kalustoa olisi taatusti saatu. Esimerkiksi Saksan lentokonetuotanto pyöri erinomaisella vauhdilla Albert Speerin ansiosta. Koneita olisi riittänyt Suomelle aivan hyvin.
Kuten lukijani ehkä tiesikin, niin lähellä Suomenlahtea ja Viipuria olevat suomalaisjoukot ”vetivät lonkkaa” sillä aikaa kun edellä kuvaamani divisioonat iskivät vihollista isän kädestä pohjoisempana. Sotasuunnitelma nimittäin oli, että nämä Laatokan länsirantaa etelään etenevät joukot tulevat uhkaamaan Viipurissa olevan vihollisen selustaa.
Näin kävikin ja kenraali K. L. Oeschin IV Armeijakunnan joukot lähtivät etenemään vasta 22.8.1041 – tällöin vihollisen selusta oli vakavasti uhattuna ja vihollinen vetäytyi osittain. Viipurin ympärille venäläiset asettuivat kuitenkin siilipuolustukseen.
IV Armeijakunnan esikuntapäällikkönä toimi erinomaisen etevä eversti Valo Nihtilä. Kenraali Oeschin välillä sairastuttua hänen viransijaisekseen nimitettiin kenraali Laatikainen, mutta todellisuudessa Nihtilä joutui hoitamaan myös armeijakunnan komentajan tehtävät oman tehtävänsä ohessa Laatikaisen vain hummatessa.[xviii]
Piti lähteä perään
Eversti Claës Winellin 8.D oli käsketty pysymään puolustuksessa, vaan kun ryssät vetäytyivät edestä, niin divisioona lähti perään, etteivät pääse karkuun. Siten Säkkijärvi ja Tervajoki tulivat vapautetuiksi 23.8.1941.[xix]
Ryssät olivat kaivaneet Säkkijärven hautausmaan vanhat haudat auki, joten luut olivat näkyvissä suomalaisten palatessa Säkkijärvelle.[xx]
Maihinnousu
Armeijakunnan käskystä 8.D toteutti erittäin rohkean Viipurinlahden ylityksen alkaen 24.8. jotta vihollisen Viipurissa olevien joukkojen pakeneminen sulkeutumassa olevasta suurmotista voitaisiin estää. Tämä ex tempore sotatoimi toteutettiin erittäin vähäisellä ja heikolla ylimenokalustolla. Toteutui sanonta ”rohkea rokan syö”. Pioneerien upeasta toiminnasta johtuen omat tappiot olivat pienet.
Tämä rohkea ylimeno auttoi Suomea saamaan Porlammin motista suuren sotasaaliin, mm. hyviä tykkejä tykistöllemme. ”Kolmen kannaksen koukkaajat” divisioona siirrettiin pian jatkamaan sotaa Itä-Karjalaan.
”Hiljanen Viljanen”
Eversti Kaarlo Viljasen, jota sanottiin Hiljanen Viljaseksi, 4.D oli kovilla pyrkiessään estämään venäläisiä pakenemasta Viipurista. Mm. Säiniön motista saatiin hyvää kalustoa sotasaaliiksi.[xxi]
Säiniön-Huumolan tien suunnasta vihollinen yritti tosissaan karkuun valtavan tykistötulen turvin – 4.D joutui asettumaan puolustukseen, ettei olisi jäänyt jalkoihin.[xxii]
Viipurin vapautus
28.8.1941 klo 17.35 nostettiin Suomen lippu Viipurin linnan salkoon.
Viipurin vapautusta on vaikea laittaa minkään yksittäisen yhtymän tilille, vaan se on koko IV Armeijakunnan saavutus. Ehkä Osasto Pallari ja 4.D pitää kuitenkin mainita ensin, sitten 12.D ja 8.D.[xxiii]
Marsalkka Mannerheimin sähke 31.8. Viipurin valtausparaatiin:
”Lausun kenraaliluutnantille [Oesch – jp] ja alaisillenne sankarillisille joukoille kiitokseni ja tunnustukseni suurella taidolla ja loistavasti suoritetuista sotatoimista, joiden tuloksena on muiden saavutusten ohella Karjalan uljaan pääkaupungin vapautus bolshevistisesta vallasta. Suomalainen soturikunto on näiden sotatoimien aikana jälleen osoittanut suuruutensa. Mannerheim.”[xxiv]
Porlammin motti
8.D aloitti ja 4.D lopetti Porlammin motin selvityksen. Vihollisen kaksi divisioonaa jätti mottiin kalustonsa, mutta osa miehistöstä pääsi pakenemaan. Mottiin jäi sotasaaliiksi myös venäläisen 123.D lippu.[xxv]
Sotasaaliin luetteloimiseen tarvittiin 51 konekirjoitusliuskaa. Saaliiksi saatiin mm. 306 erilaista tykkiä ja yli 19 000 kenttätykin ammusta; 246 kranaatinheitintä ja yli 46 000 heittimen ammusta; 272 konekivääriä, yli 10 000 kivääriä sekä 3,4 miljoonaa patruunaa; 55 panssarivaunua; 673 autoa; lähes 300 traktoria; 154 000 litraa bensiiniä; 159 000 litraa öljyä; sekä n. 4 500 elävää hevosta.[xxvi]
Sotavankeja saatiin noin 9 000 ja kaatuneina haudattiin n. 7 000 vihollista. Korkea-arvoisin sotavangeista oli 43.D komentaja kenraalimajuri Vladimir Kirpitshnikov.
Oeschin armeijakunnan tappiot olivat alle 3 000 sotilasta, eli noin 7% kokonaisvahvuudesta.[xxvii]
Rintamakenraali Vihma
Eversti Einari Vihman 12.D hyökkäsi armeijakunnan hyökkäyksen painopisteessä. Ryhmitysalue Vuokselta Nuijamaanjärvelle.[xxviii]
Oesch ja Nihtilä olivat antaneet painopistesuunnan divisioonalleen tueksi asiaankuuluvan tykistön – melkein 14 patteristoa.
12.D vapautti Ihantalan, jossa Vihman divisioona jälleen taisteli uljaasti vuonna 1944. Vihma kaatui niissä taisteluissa kenraalina – Vihma oli oikea rintamakenraali, aina edessä. Tali-Ihantalan taisteluista on artikkeli täällä ja kyseisestä elokuvasta täällä.
Viipurin eteläpuolella 12.D huolehti vihollisen selustayhteyksien katkaisusta perusteellisesti edeten Suomenlahden rantaa vapauttaen mm. Kämärän, Huumolan, Humaljoen, Uusikirkon, Kanneljärven, Raivolan ja Terijoen. 1.9.1941 12.D keskeytti etenemisensä käsketylle tasalle: Rajajoen suu-Retukylä-Rajajoen mutka.[xxix]
Arvattavasti Einar Vihma olisi mielihyvin jatkanut menestyksellistä etenemistään Pietarin suuntaan – vaan se oli kielletty.
Valitettavasti käsketylle linjalle ei voitu rakentaa kunnollista pääpuolustuslinjaa, josta asiasta enemmän tässä artikkelissa.
Eversti Jussi Sihvon 10.D oli aluksi ylipäällikön reservissä, mutta kun armeijakunta oli murtanut rajalla olleen puolustuksen niin 10.D heitettiin vapauttamaan ensin Hiitola. 10.D eteni 18.D:n ja 15.D välissä.[x]
Räisälä tärkeine tienristeyksineen vapautettiin Venäjän miehityksestä 18.8.1941.[xi]
Räisälän Tiurin taistelussa vänrikki Pentti Iisalo ansaitsi Mannerheim-ristin. Räisälän seudulla Venäjä teki kovia vastahyökkäyksiä.
Puna-armeijan polttama Käkisalmi vapautettiin ja Käkisalmen linnaan vedettiin Suomen lippu 21.8. klo 22.15.[xii]
Valkjärvestä vihollinen yritti pitää kiinni, mutta se vapautettiin 31.8. kaksipuolisella saarrostuksella – joka johti mottitaisteluun.[xiii]
Lipolan ja Kirjasalon valtauksen jälkeen 10.D valtasi Lempaalan länsipuolisen alueen ja 9.9.1941 alkoi asemasota, kun Karjalan kannas oli tullut vapautettua vihollisista.[xiv]
Koko artikkeli Kannaksen vapautuksesta lähdeviitteineen löytyy täältä.
Kuva lehdestä Sotaveteraani 5/2005 sivulta 18.