IS kirjoitteli nuorten maailmanmmestarin Toni Utusen menestyksen taustoista.
Pienipalkkaiset vanhemmat, isänsä oli myös lainarahalla rahoittanut poikansa harrastusta. Jopa muuuttanut asumaan kanssaan paikkakunnalle jossa harjoittelumahdollisuudet ja opastus olivat paremmat. Oli isä ihmetellyt että ”mitä mä täällä teen” kun oli nähnyt että useimpien kiekkojunnujen isät olivat hyväpalkkkaista sakkia.
Ovat kullut kuulemma kalleimmilaan 15 – 16 vuoden iässä, esimerkiksi seuramaksut 350 – 400 euroa kuussa, mailoihinkin toista tonnia kaudessa.
Isältä oli haastattelun lopuksi kysytty onko kaikki kannattanut. No poika oli saanut ammatin, omasta osastaan sanoi että on elämä vähän jäänyt elämättä.
Onko tässä mitään mieltä? Hinta ainakin on ollut kova, Utusillekin avioero? ja surettaa myös perheen muiden lasten osa kun isä uhraa aikansa ja rahansa vain yhteen lapseen. Ja riski epäonnistumisesta on suuri, olisiko vaikka että yhdestä tuhannesta tulee NHL tasoinen mijonääri. Aina olemassa uran lopettava riski loukkaantumisesta ja koulut harrastuksen vuoksi usein käymättä. Yhtä onnistumista kohden on lukematon määrä epäonnistumisia.
Tai mitäs tätä ihmettelemään kyllähän suomalainen innolla lottoonkin laittaa toivonsa.
Linaus Eino Leinon elegiasta: Mies olen köyhä, kalliit on laulujen lunnaat