Avainsana: ihmisoikeudet

Julkaistu

Katse Kanadaan

Kanadan rekkaprotesteista ja niiden hajottamisesta on uutisoitu vähän ja varovaisesti. On helppoa ja monessa kontekstissa perusteltuakin haukkua koronatoimien vastustajia hörhöiksi ja jättää asia siihen. Sosiaalinen media ja kansainväliset uutissivustot jatkoivat kuitenkin uutisointia, ja vähitellen halusin tietää lisää.

Kovan luokan raportointia

Viimeistään siinä kohtaa aloin pohtimaan asiaa, kun journalisti Glenn Greenwald tarttui asiaan. Pulitzer-palkittu toimittaja on tehnyt julmetun terävää journalismia mm. valtioiden vakoiluohjelmista (mm. tapaus Snowden), sotarikoksista ja korruptiosta. Kun luin hänen artikkelinsa demokratioiden haasteista, selkäpiitä karmi. Kanada on tässä vain yksi osa, mutta Greenwaldin organisaation faktatarkistamassa vierasartikkelissa mennään pidemmälle. Hyvää, joskin pitkää luettavaa.

Kysehän ei ole siitä, etteikö Kanadassa, tai missä tahansa muuallakin, voitaisi poistaa kadut tukkiva mielenosoitus poliisin toimesta. Tietenkin voidaan. Selvää on myös, että mielenosoittajien joukossa oli myös ongelmatapauksia, jotka em. jutussakin listataan tarkkaan. Villakoiran ydin on mittakaavassa. Median lellikki pääministeri Trudeau ei tyytynyt ohjeistamaan poliisia tekemään tehtäväänsä. Hän julisti maahan perusteettoman hätätilan. Hän rohkaisi mediaa maalittamaan ihmisiä. Hän jopa peruutti parlamentin istunnon jossa hätätilasta oli määrä keskustella. Hän on jo vienyt lailliseen mielenosoitukseen osallistuneiden ihmisten omaisuuden, ja uhkaa viedä heidän perheistä lapset. Trudeaun ylilyöntien lista on pitkä ja esimerkillisen asianmukaisesti referoitu aiemmassa.

Tuo ei ole länsimaista demokratiaa. Tuo ei ole oikeusvaltion toimintaa.

En edes tiedä mitä se on, kun omat mediamme uutisoivat asiasta hallintoa ylistäen, kritiikittä. Tämä siitä huolimatta, että monen osavaltion johtavat päättäjät, lukuisat järjestöt sekä miljoonat kansalaiset ovat sitä vastaan.

Ilmeisesti tässä meni juuri kuten meinattiin: mielenosoittajia haukuttiin, herjattiin ja kuvailtiin niin hirvein sanoin niin kauan, että monet alkoivat uskomaan siihen. Kun tarpeeksi kauan toitottaa tietyn tahon olevan ihmisyyden alapuolella, siihen aletaan uskoa. Näin kävi myös, kun protestoijat auttoivat heitä maalittaneita toimittajia hädästä, täysin tietoisena siitä että apu menee viholliselle. Siinä on yksi muutettu mieli, yksi käännetty pää.

Vaan niin monet muut, toimittajat, kanadalaiset ja muut uskovat, että mielenosoittajat ovat absoluuttinen vihollinen joka pitää tuhota absoluuttisesti, koska demokraattisesti valittu täydellinen johtaja niin sanoo.

Loppuun tietovisa: nimetkääpäs myös euraasian mantereelta yksi täydellinen johtaja, joka on pitkään kertonut missä majailee absoluuttinen vihollinen, jonka syytä on kaikki ja joka pitää täysin tuhota.

Julkaistu

Ei yksin Kurvinen

On tietenkin perusteltua kritisoida voimakkaasti orja- ja urheiluministeri Antti Kurvista päätöksestään lähteä tukemaan Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia.

Mutta.

Aivan saman kritiikin voi antaa hänen lähdölleen luvan antaneille tahoille, kuten Annika Saarikko, Sanna Marin ja Pekka Haavisto. He ovat tämän solidaarisuuden osoituksen takuunaisia ja -miehiä.

Kuten voi myös kritisoida Sari Essayahia, joka kruunaa kannanottonsa länsi-Taiwanin pelleilylle pukeutumalla uiguuriorjien tekemiin vaatteisiin (mainittu jakson loppuosassa).

Niin sopii myös kritisoida jokaista kisoihin lähtevää urheilijaa, joille somesuitsutukset ja PR-pelleily ovat tärkeämpiä kuin ihmishenget. Tämä siitä huolimatta, että he tietävät että kisat eivät ole urheilusuorituksilta rehdit ja Kiina voi sulkea kisasta kesken kaiken pois jokaisen henkilön, joka ei noudata heidän ohjeistamaa viestintälinjaa (ed. linkissä tästäkin).

Kuten pitää vahvasti kritisoida myös jokaista sponsoria, joka osoittaa ymmärryksensä, solidaarisuuteensa sekä tärkeimpänä taloudellisen tukensa urheilukisoille, joissa ei ole urheilua, mutta senkin edestä sadismia.

Kuten pitää sormea osoittaa myös Yleisradiolle, joka on lähettänyt maamme verorahoja totalitaariselle diktatuurille vähintään kymmeniä miljoonia. Saadaanpahan pari uutta kylttiä joissa lukee… ööh, miten sanotaan mandariinikiinaksi arbeit macht frei? Tai äh, älkää kertoko.

On helppoa nimetä yksi tai kaksi suurta pahista ja kääriytyä tietoon, että kunhan heitä somessa herjaa, on tehnyt jotain vastuullista. Niin, helppoa se on. Liian helppoa. Ja virheellistä.

Totuus on, että tähän ihmiskunnan häpeälliseen hetkeen on osanottajia iso määrä. He kaikki tukevat toisiaan, tarjoten toinen toisilleen tekosyyn ”no, kun tuokin niin voin minäkin”. Eihän kukaan nyt kaikkia heitä uskaltaisi kritisoida? Eihän?

Julkaistu

Puhumme ihmisoikeuksista

Puhumme ihmisoikeuksista paljon ja ikävästi sanova henkilö saa hyvin nopeasti huomata menettävänsä puolueensa suosion. Kiina, Venäjä, Burma ja moni muu, pidämme aivan aiheellisesti paljon meteliä ongelmista. Kysymys kuuluu: ymmärrämmekö mitä metelin jälken pitäisi tapahtua?

Se ei pääty puheeseen

Nähdäkseni ensin on tietoa. Siitä muodostuu ajatus. Ajatus kootaan sanoiksi. Sanat johtavat tekoihin. Pääsemme helposti sanoihin asti, mutta tekojen osalta meillä on paljon petrattavaa. Koemme liian herkästi, että pelkät sanat riittävät. Useampikin keskustelu on käyty, jossa kysymys on ollut luokkaa ”mitä sinä olet tehnyt tälle ongelmalle” ja täysin hyväksyttävä vastaus kuuluu ”kirjoitin kolumnin lehteen”. Puhe ei ole merkityksetöntä, mutta ei myöskään riittävää. Meidän on vaadittava enemmän niin itseltämme kuin päättäjiltämmekin.

Kirjoitin taannoin pitkän kaavan kautta verkkopalveluiden vastuullisuudesta. Se on yksi paikka etsiä tekoja. Jos samaan aikaan puhumme huolestuneena Uiguurien kansanmurhasta, mutta samaan aikaan teemme kauppoja yrityksen kanssa joka niihin osallistuu, jotain on hiton pahasti vialla. Jos sanomme että veronkierto on hurja ongelma ja samaan aikaan teemme kauppoja veroja kiertävän yrityksen kanssa, tilanne ei ole hyvä. Jos samalla vaadimme tasa-arvoa että tuemme sitä vastustavia toimijoita pienen mutkan päässä, se on rumaa hurskastelua.

Tällä hetkellä on aivan liian helppoa kerätä moraalipisteet äänekkäällä julistuksella. Vielä helpompaa on ulkoistaa vastuuttomuus alihankkijalle. On täysin mahdollista olla samaan aikaan ylpeä ihmisoikeuksien puolustaja ja kansanmurhan rahallinen tukija. Tämä ei mene minun kaaliin.

Pieni teko voi olla suurta sanaa tärkeämpi

On siis hyvä, että puhumme ongelmista, sillä puhe ei ole turhaa. Puheen teho on kuitenkin pientä. Siten suuri, äänekäskin puhe lehden sivuilla tai sosiaalisessa mediassa voi olla teholtaan pienempi kuin pikkuriikkinen konkreettinen teko asian puolesta. Kymmenen euron ostoksen tekemättä jättäminen ihmisoikeuksia tuhoavalta firmalta voi merkitä enemmän kuin jäykin palopuhe. Tämä on asia, jota meidän pitäisi ymmärtää. Annamme loputtomalta kuulostavat aplodit pienille puheille, mutta vaikenemme suuremmatkin teot kuoliaaksi. Sirkushuvit ovat kiva juttu, mutta leipä on nähdäkseni tärkeämpää.

Kuntavaaleissa meillä on mahdollisuus puhua tästä. Meillä on mahdollisuus vaatia kuntien hankinnoissa uusia kriteerejä. Aivan sama puhummeko katukivetyksestä vai potilastietojärjestelmästä, voimme vaatia enemmän. Voimme vaatia verojen maksua Suomeen ja voimme vaatia ihmisoikeuksien kunnioitusta. EU-lainsäädäntö ei ole esteenä. Ainoa este on show-politiikka, jota voimme lakata tukemasta. Vaatikaamme yhteisten rahojen vastuullisempaa käyttöä.

Julkaistu

Ihmislajista tuli maailman valtias, …

…koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari – Tiede – Helsingin Sanomat

Prof. Harari on Suomessa markkinoimassa kirjaansa, joka saa aivot kuplimaan, sillä Harari kääntää uuteen asentoon monta totuttua tosiasiaa.

Lähde: Ihmislajista tuli maailman valtias, koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari – Tiede – Helsingin Sanomat

HOMO SAPIENS oli satojentuhansien vuosien ajan vähäpätöinen laji. Ihmiskunta eli erillisinä, pieninä ja toisistaan tietämättöminä ryhminä metsästäen, keräillen ja suurpetoja peläten.

Sitten saavutimme erityiskyvyn, joka nosti meidät maailman valtiaiksi.

Tuo ratkaiseva ero verrattuna muihin eläimiin oli kyky kuvitella olemattomia, sanoo israelilainen historiantutkija Yuval Noah Harari.

”Osaamme kertoa tarinoita ja suostutella muutkin uskomaan niihin.”

Jumalat, valtiot ja raha ovat olemassa vain yhteisen uskomme varassa. Absurdia kyllä, juuri sellaisten asioiden varassa miljoonat ihmiset voivat järjestäytyä tekemään yhteistyötä.

Julkaistu

Hekin ajavat ihmisoikeuksia

Tämä on ensimmäinen blogaukseni joka ilmestyy uusiin Pirkan blogeihin ja ajattelin ajatella kevyesti ihmisoikeuksilla, rasismilla sun muilla pehmoisilla. Minulla on ensin versio tästä erinäisten ihmisten nimillä, mutta totesin että tämä on muutamia julkisuuden esimerkkejä isompi asia – käytä siis mielikuvitustasi tarvittaessa. Ydinasia on kuitenkin selkeä: niin ”suvakit” kuin ”nuivat” kuin monet muutkin ajavat omaa linjaansa ihmisoikeusasiat etunenässä. Meissä on enemmän yhteistä kun haluamme myöntää.

Motiivin voi ymmärtää

Kun verkossa huutaa vähintään hieman rääväsuinen maahanmuutt…no okei, rasisti ongelmistaan, hän toimii raivon ja pelon vallassa. Hän pelkää, että turvapaikanhakijat tuhoavat Suomen yhteiskunnan ja tekevät siitä vaarallisen. On ihan mittakaavakysymys ovatko he täysin hakoteillä vai vähän oikealla suuntimalla, mutta motiivi on selvä: he ovat huolissaan suomalaisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, koskemattomuudesta, oikeudesta sosiaaliturvaan ym. Ulkomaalaisten vahingoittaminen on harvoin motiivi, vaikka se voi päätyä seuraukseksi eikä sitä tietenkään saa koskaan hyväksyä. On mielestäni kuitenkin tärkeää ymmärtää syyn ja seurauksen ero.

Vastaavasti kun verkossa huutaa vähintään hieman rääväsuinen huolest… no okei, kiihkoanarkisti ongelmistaan, hän toimii raivon ja pelon vallassa. Hän pelkää, että suvaitsematon turvapaikkapolitiikka ja sen kannattajat tuhoavat Suomen yhteiskunnan ja tekevät siitä vaarallisen. Hekin perustavat mietteensä enemmän tai vähemmän todellisiin havaintoihin ja enemmän tai vähemmän liioiteltuihin näkökulmiin, mutta totuutta heilläkin on pohjalla. Motiivi on niinikään selvä: he ovat huolissaan ulkomaalaisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, koskemattomuudesta, oikeudesta sosiaaliturvaan ym. Jälleen kerran, ”rasistien” pahoinpitely on aniharvalla motiivi, vaan heilläkin lähinnä seuraus sokeasta uskosta omaan maailmankuvaan.

Maahanmuuttokriittinen tai rasisti, turvapaikanhakijoista välittävä tai anarkisti, leijonaosalla heistä kaikista on motiivina ihmisoikeuskäsitys eikä se ole edes vastakohtainen. Pääosassa tapauksia kyse on vain painotuseroista. Esimerkiksi yksi haluaa vähentää Välimeren kuolemia sulkemalla rajat, toinen lisäämällä pelastusoperaatioita. Molemmat ovat reaktioita ongelmaan, eri tavoilla, eri perusteilla, mutta kummassakin on hyvät ja huonot puolet. Molemmat vetoavat milloin oikeusvaltioon, milloin kansan oikeustajuun. Kumpikin näkee joskus vaikkapa rikollisuuden ilmentymät joskus syynä, joskus seurauksena. Ja ennen kaikkea: lähes joka ikisellä tämän keskustelun osapuolella on mielessä ihmisen oikeus elää turvassa.

Mörkö on keskustelussa

Maahanmuutto on loistoesimerkki aiheesta, jossa somepiirit, keskusteluympäristö yleisesti sekä median suuri rakkaus tragediaan ja tappeluun ovat möröistä pahimpia. Enemmistöllä kansasta – ja haastattelun ulkopuolella epäilemättä poliitikoistakin – on varsin rakentava asenne ongelman ratkaisuun, hyvä kompromissi ja kykyä ymmärtää eri näkökulmia. Tämä lievästi sanoen kärkäs debatti on syntynyt aivan eri syistä kuin näkemyserojen äärimmäisyyksistä.

Kun muistamme, että pääosa meistä kuitenkin toimii hyvillä motiiveilla, voimme arvostaa toisiamme. Kun media vielä hyväksyisi joskus sovusta uutisoinnin, sen pohjalta voisi rakentaa myös kestäviä päätöksiä, niin Suomessa kuin EU:ssakin. Sitäkin ennen voimme kuitenkin päättää jättää eri mieltä olevien herjaamisen vähemmälle.