Saadaan kivoja ruokailu- ja pelihetkiä, väriä ja värinää katukuvaan.
Vihreä unelma toteutuu vihdoinkin Helsingissä
Ilmastohysteria kiihtyy
Helsingissä siis maidonjuontia aiotaan rajoittaa lapsilta ja vanhuksilta ”ilmastotekona”. Mutta mitkä ovat sen todelliset vaikutukset?
Ruuan ympäristövaikutuksiin perehtynyt tutkija Merja Saarinen Luonnonvarakeskuksesta sanoo, ettei ympärsitövaikutuksista voida sanoa mitään, koska niitä ei ole tutkittu. Keskimääräisen sekasyöjän ympärsitövaikutuksista ruoka muodostaa noin 20 prosenttia ja maitotuotteet siitä noin 20 prosenttia. Kokonaisuutena kaikkien maitotuotteiden osuus päästöistä on ehkä noin neljä prosenttia, mutta siinä on mukana kaikki muukin kuin pelkkä maito, kuten juusto yms. Pelkän maidon osuus on siis huomattavasti pienempi joten päästöt vähenisivät maidon juomatta jättämisellä vähemmän. Lisäksi on huomattava, että lehmän maidon korvikkeeksi tarjottava ns. kauramaitokaan ei ole päästötön. Sen osuus vegaaniruokavaliota noudattavan päästöistä on noin jopa yli 15 prosenttia. Paljonko siis maidon juomatta jättäminen todella vaikuttaa päästöihin ja mikä vaikutus sillä on verrattuna yhden henkilön kokonaispäästöihin?
Ravinnonlähteenä maito on hyvä erityisesti lapsille ja vanhuksille, siitä saa kalsiumia, proteiinia ja D- ja muita vitamiineja. ”Maitoa ei ole helppo korvata yksittäisillä tuotteilla, ei ainakaan nestemäisillä” Helsingin yliopiston ravitsemusfysiologian yliopistonlehtori Anne-Maria Pajari sanoo. Kasvavat lapset tarvitsevat enemmän ravintoaineita energiaa kohden ja vanhuksilla taas ravintoaineiden imeytyminen on hidastunut. Vähän aikaa sitten julkaistun tutkimuksen mukaan vanhukset hyötyivät erityisesti proteiinin lisäyksestä. Vanhetessa lihaskato uhkaa, proteiini hidastaa sitä, mutta vaikutukset olivat yllättävän moninaisia. Kalsiumia tunnetusti tarvitaan, jotta luut tulevat ja pysyvät vahvoina. Osteoporoosi on ikävä tauti. Kalsium vahvistaa luita ja D-vitamiini auttaa sitä imeytymään.
Kaurajuomiin lisätään ravintoaineita mutta niistä ei silti saada maidin veroisia ainakaan proteiinikoostumukseltaan. Jos ruokavaliota rajoitetaan niin olisi tutkittava, mistä menetetyt ravintoaineet saa korvattua. Pajari suosittelee esimerkiksi ruokapäiväkirjan pitämistä ja ravintoaineiden laskemista netissä olevien laskureiden avulla. Tähänkö lapsia ja vanhuksia kannustetaan?
Kustannusten osalta on laskettu, että siirtyminen ns. kauramaitoon tuo lisäkustannuksia. Kokoomuksen Ulla-Maija Urhon mukaan kolmasosan maidon korvaaminen ns. kauramaidolla Helsingin pelkästään Helsingin päiväkodeissa maksaisi noin 600 000 euroa. Hän ei kuitenkaan esittänyt perusteita laskelmalleen. Helsinki ilmeisesti haluaa kuitenkin tärvätä suuria summia rahaa rynnätessään täysin asiaa tutkimatta ”pelastamaan ilmastoa” lasten ja vanhusten terveyttä vaarantaen, Kaiken huippuna Kokoomuksen Otto Meri on esittänyt kaiken maidon poistamista kaupungin ruokahuollosta!
Näyttää siltä, että kun tarttis tehdä jotain niin tehdään sitten, väliäkö sillä, mitä siitä oikeasti seuraa. Kun pelätään, että laiva uppoaa niin syödään eväät pois jotta lasti kevenee.
Kun unelmoi tarpeeksi, unelmat syrjäyttävät todellisuuden
Tämä aloitus kertoo eräästä poliittisesta episodista, joka tapahtui hiljan maamme pääkaupungissa, sen valtuustossa.
Olemme nähneet sosiaalisen median kanavilla poliitikkojen ylistyksiä hyvästä päätöksestä. Tässä muutama poiminta Twitteristä:
”Vihervasemmisto” siis riemuitsee kaupunginvaltuuston päätöksestä.
Tässä häiritsee kriittistä lukijaa yksi seikka: Tällaista päätöstä ei ole koskaan tehty.
Tässä Helsingin kaupungin tiedote valtuuston päätöksistä:
Eivätkö nämä poliittiset päättäjät ymmärtäneet, mitä tuli päätettyä, vai valehtelevatko he härskisti?
Paperittomiakin on moneen junaan
Nyt kun taisto Helsingin paperittomien palveluista on hetkeksi laantunut, uskaltaa asiaa blogata. Ollako Halla-aholaisena sokeasti vastaan vai Arhinmäkiläisenä sokeasti puolesta? Asiasta ei saa mustavalkoista, kun paperittomissakin on ääripäissä vaikkapa turvapaikkashoppailijoita ja rikollisia vaan toisaalta myös ihmiskaupan ja muun rikollisuuden uhreja. Mielestäni paperittomien avustaminen voidaan tehdä vastuullisella mallilla, joka yhdistää huolehtimisen ja viranomaistyön humaaniin ajatteluun sekä oikeusvaltion turvaan.
Lääkäri ja poliisi
Allekirjoitan varauksetta velvollisuutemme huolehtia ihmiskaupan uhreista maamme rajojen sisällä. Pidän kuitenkin ehdottoman tärkeänä erottaa auttamisen ja mahdollistamisen. Jos vain sokeasti hoidamme heidän mustelmia vuodesta toiseen puuttumatta ongelmaan, toimimme ihmiskaupan mahdollistajana. Uhreille pitää tarjota pillerien lisäksi myös oikeudellista apua sekä turvaa hyväksikäyttäjiltään. EU:lla on järisyttävän musta maine ihmiskaupan mahdollistajana Välimerellä, enkä haluaisi moista synnin taakkaa pimeään pohjolaamme.
Käytännössä asia toteutuu tarjoamalla viranomaisille aktiivisen seurantamahdollisuuden kaikkiin paperittomille tarjottaviin palveluihin. En halua tähän spekuloida tarkkoja metodeja vaan jättäisin poliisin tehtäväksi ehdottaa valvontamenetelmät, joiden pohjalta oikeusviranomainen voi varmistaa lainmukaisuuden ja tehdä tarkennuksia. Rinnalle voisi hyvin luoda pykälistöä joka suojelee ihmiskaupan uhrin siviilioikeuksia. Koska pelko karkotuksesta on monesti suurin kynnys, voidaan rikoksen uhreille tarjota esimerkiksi automaattisesti määräaikainen oleskelulupa. Poliisivalvonnan lisäksi lääkäreille ja muita palveluita tarjoaville tulee määrätä ilmoittamisvastuu heidän havaitessaan laittomaksi epäiltyä toimintaa. Lääkärienkin tulee ymmärtää että uhrin lähettäminen paikattuna takaisin hyväksikäyttäjän syliin on julma vääryys.
Luonnollisesti myös oikeutta pakoilevat henkilöt ovat tämän myötä paremmin löydettävissä. Niin vasemmalta kuin oikealtakin on muistutettu lainmukaisuuden olevan toimivan maahanmuuttopolitiikan A ja O. Paperittomuus ei saa olla hyväksyttävä asiantila, vaan siitä on aina löydettävä tie joko lailliseen maassaoloon tai maasta poistumiseen. Maahanmuuttopolitiikan kokonaiskuvassa luvatta maassa olevien seuraaminen on toki vain pieni osa kokonaisuutta, mutta lieveilmiöiden vuoksi tärkeimmästä päästä. Muutakin parannettavaa toki on ja esimerkiksi lupa-asioiden käsittelyyn on saatava hurjasti lisää tehoa. Myös työperäisen maahanmuuton byrokratiaa pitää keventää vaikka sitten automaattista valvontaa samalla lisäämällä. Nämä ovat kuitenkin oma keskustelunsa, kunhan ymmärrämme tässäkin että maahanmuutto on laaja jo monialainen aihepiiri. Paperittomuus, ihmiskauppa ja pimeät työt osuvat usein yhteen jolloin eri viranomaisten on oltava paitsi hereillä, myös aktiivisessa viestiyhteydessä.
Imagostakin voidaan puhua
Jotta avoimuus tällä tasolla voi toimia lienee toki tarpeen keskustella myös poliisin maineenhallinnasta. Poliisilla on maineessa parantamisen varaa, eikä liene haitaksi ulkopuolisen tahon valvomana etsiä pahimmat sudenkuopat paikattavaksi. Moni maineongelma johtuu toki perättömistä huhuista, mutta ongelma on tällöin aivan yhtä todellinen: poliisia ei uskalleta lähestyä ja rikollinen kiittää. Poliisiin pitää voida luottaa ja luottamus on ansaittava, sitä ei voi ostaa tai antaa. Vastaava haaste on ollut usean EU-maan poliisiviranomaisten edessä ja asiaan on löydetty erilaisia ratkaisuja. Ehkäpä voimme oppia aiheesta naapureiltamme?
Voimme ihailla tai vihailla Helsingin toimia suunnitelmissaan paperittomille. Iänikuisen tappelun sijaan ehdotan kuitenkin kultaista keskitietä. Auttakaamme niitä, jotka apua tarvitsevat ja toimikaamme määrätietoisesti maailman ehkä hirveintä rikollisuuden muotoa vastaan. Siihen emme pääse poliitikkojen ukaaseilla.
”Yön Timolle” paikka tarjolla
[Natsima] Razmyar haluaa, että Helsingissä alettaisiin tosissaan pohtia, miten kaupunkilaisia voidaan palvella myös öisin. Käytännössä se voisi olla esimerkiksi ravintoloita ja klubeja pyörittävien ihmisten työn helpottamista ja juhlijoiden turvallisuudentunteen lisäämistä. Tai yömuseoita ja parempaa yöaikaista joukkoliikennettä. Tai kaupunkiaktivismin edessä lojuvan byrokratian raivaamista ja kaupungin yöelämän markkinointia.
3BT – turistien ja maalaisten ratikka Stadissa
Vanha kolmosen ratikkalinja oli erityisesti turistien suosiossa, kuulutuksineen päivineen. Antoi oivan yleiskuvan pääkaupunkimme nähtävyyksistä. Sittemmin pienempien linjamuutoksien takia se hajotettiin kahteen numeroon (2 & 3), mutta periaate pysyi samana.
Nyt kaikki traditiot murretaan. Katso oheista linjakarttaa, joka astuu voimaan ensi viikolla.
Tottumattonta voin johdattaa läpi viidakon:
Periaate on, että yksi ratikka kiertää puolitoista kertaa kantakaupungin ympäri ja käyttää siihen puolitoista tuntia.
Saavumme Tallinnasta Länsiterminaaliin ja hyppäämme 7:n ratikkaan (tänään vielä 9). Yhdeksikön linjasta poiketen uusi 7 kiertää lenkin Krunikasta, mikä hidastuttaa kauemmaksi kiirehtiviä matkailijoita.
Kalllion ja Vallilan kautta saavumme Länsi-Pasilaan, missä kuljettaja veivaa 2-numeron ratikan näyttöön. Tällä tunnuksella ajetaan Etu-Töölön kautta kiepaten Aleksille, jossa osalta tunnustellaan edellisen ajon (7) kiskonjälkiä. Päädytään Kauppatorille ja edelleen Olympialaiturille, jossa veivataan uusi numero (3) näyttöön.
Tehtaankadun ja Rööperin kautta mennään taas Rautatieaseman editse, ja päädytään Kallion kautta Mannerheimintien päähän, kunhan Reijolankadun uudet kiskot saadaan asennettua. Sitä ennen käydään Töölön halleilla (Sipoon kirkko) kääntymässä, ja päinvastaista reittiä toisinpäin.
Selitä tämä englannin tai muulla kielellä turistille.