Avainsana: hallitus

Julkaistu

Heikomman lyöminen on maan tapa

Hallitusta on täysin aiheellisesti haukuttu heikoimpien kiusaamisesta uusilla suunnitelmillaan. Vaikuttaa siltä että persoonat kuten eräs Eloranta ja eräs toinen Niemi-Laine ovat hyvin oppineet maan tavoille. Huomenna koko suomen AY-kenttä taas kerää voimansa ja mahtinsa, lyödäkseen kaksin käsin heikoimpia maahan, jotta voivat sitten vielä potkia perään.

Ei strategia, vaan asennevamma

JHL, SAK, EVVK ja BBQ voivat kaikessa rauhassa kertoa tämän olevan strategiaa, mutta se on yksiselitteistä valehtelua. Ei tämä ole strategiaa. Tämä on pahaisen kakaran jalan polkemista, hiekan potkimista kengille tai sitten puhdasta sadistista pahantekoa, kohdistettuna heikoimpiin. Selvähän se on että jos viet koululapselta tai vanhukselta ruoan, tai estät vähävaraisia käymässä töissä tai opiskelemassa, he eivät voi sille mitään. He voivat vain kärsiä.

Toinen huomio liittyy siihen ketä vastaan liitot eivät toimi ja sen ytimessä on hallitus. AY-liike ei halua toimia hallitusta vastaan, vaikka väittää omaavansa kritiikkiä hallitusta, ei lapsia vastaan. Tätä on vaikea olla lukematta rivien välistä. Miksi hallitusta ei vastusteta? Miksi ei ole mielenilmausta hallitusta vastaan? Miksi ei ole poliittista lobbausta? Miksi ei käytetä lain suomia mahdollisuuksia kolmikantakeskusteluihin? Miksi, taivaan tähtien sentään, ei uskalleta edes laittaa valtioneuvoston pullatarjoilua lakkoon? Lapsilta viedään ruoka nenän edestä ja vähävaraisilta vähätkin tulot, mutta ministeriltä ei uskalleta viedä edes kampaviineriä. Miksi?

Kolmas huomio liittyy vaikuttamiseen. Hallitus on väittänyt, että Suomen kieltämättä poikkeuksellisen laaja poliittisten lakkojen käytäntö on ongelmallinen. AY-liike tekee tässä täydellisen oman maalin osoittamalla hallituksen pointin täyden todeksi. Hallituksen ministereillä on naurettavan helppoa käyttää tätä keppihevosena ja niinhän he käyttävätkin.

Nämä kaikki tuotuna yhteen osoittavat ristiriidan: sanotaan vastustavamme hallitusta. Teoissa sen sijaan lyödään viattomia, vältetään aktiivisesti tekemästä mitään hallitusta vastaan, ja lopulta vielä avustetaan hallituksen propagandaa. Kertokaa nyt hyvät ystävät minulle miten tätä pitäisi lukea?

Ja ongelma jatkuu

Hallituksen toimissa on mitä ilmeisimmin ongelmia. Havainto maan täydestä konkurssista on totta, mutta keinovalikoimaa on todella aiheellista kritisoida. AY-liikkeen tulisi olla tässä mukana, sillä he edustavat lähes puolta maamme työntekijöistä – melkoinen porukka. Heillä olisi osaaminen, valta ja voima tehdä muutoksia. Heiltä on aktiivisesti pyydetty parempia ideoita. Heitä tarvitaan!

Toistaiseksi he kuitenkin nauravat räkäisesti, nostavat omaa palkkaansa, pistävät teräväkenkäiset saappaat jalkaan ja etsivät lähimpiä vähäosaisia potkittavaksi. Onneksi olkoon AY-pomot. Voisitte olla Suomen tulevaisuuden sankareita. Sen sijaan olette pahempia kuin koulukiusaajat, jotka ovat aika hemmetin pahoja.

Julkaistu

Hädässä riittää vähempikin

Pääministeri Sanna Marinin ja hallituksensa toimia tällä hetkellä arvostetaan yhä erittäin laajalti, vaikka hallituspuolueiden kannatus heikkenee. En tokikaan väitä että maamme johto olisi surkeasti koronaa hoitanut, mutta virheitä on tehty hieman enemmän kuin olisi suotavaa. Voisiko olla niin, että hädän keskellä emme ole niin tarkkoja lasten ja pesuveden suhteesta?

Syyllistä on turha osoitella

Pitää alkuun korostaa, että minulla (tai sinulla) ei ole riittävästi tietoa, analyysiä tai taitoa osoittaakseen absoluuttisella varmuudella juuri missä hallinnon portaassa ja kenen suoralla vastuualueella virheitä on tapahtunut. En siis syytä Marinia sen paremmin kuin ketään muutakaan sormella. Marinin henkilökohtaiseksi virheeksi voi laskea yhteistyöhaluttomuuden ja ajoin hieman ailahtelevan viestinnän. Ne eivät ole kuolemansyntejä. Voidaan toki argumentoida minkä tahansa valtiojohdon virheen ylimmän vastuun kuuluvan ylimmälle johdolle, mutta eipä pääministeri voi käyttää kaikkea aikaansa pyytääkseen anteeksi jokaista vinoon mennyttä t:n viivaa ja i:n pistettä. Edelleen: maan johto saa mielestäni joka tapauksessa tyydyttävän arvosanan koronan hoidosta, eikä summittainen haukkuminen myöskään auta mitään. Keskityttäköön siis ongelmiin. Niitä ei tule lakaista maton alle, vaan tutkia rauhassa ja varmistaa, etteivät ne toistu.

Ensin nostaisin tiedevastaisuuden. Ideologiat, ministeriöiden ja ammattilaisten väliset nokittelut ja suurten egojen taistelut ovat aivan liian usein jyränneet tutkitun tiedon ohi. Tästä johdetaan pian tie viestintäongelmiin, esimerkiksi hoitajien ammattijärjestöt eivät ole koskaan ennen saaneet luuria korvaansa yhteydenotoissa Sosiaali- ja terveysministeriöön. Hoitajia on muutenkin kohdeltu kuin märkää rättiä, ei kunnioitusta, ei solidaarisuutta. Maahantulotarkastukset ryssittiin moneen otteeseen. Työterveyshuollon pääsy koronaseurantaan evättiin. Kesän luvattu valmisteluaika käytettiin ekstrapitkiin lomiin ja yleiseen laiskotteluun – syksyllä tilanne yllätti päättäjät housut kintuissa. Yritysten osalta tilanne on vieläkin sekavampi, osasta on pidetty huolta ja osa on heitetty bussin alle. Osaaminen yritysaiheissa on kenties huteraa, sillä päätökset heiluvat äärilaidalta toiselle. Oma lukunsa ovat sitten tarvikehankinnat, joissa ilmeisesti Sipilän ajalta tuttu linja jatkuu: huonoin tarjous voittaa.

Suomen ei tarvitse hävetä globaalissa vertailussa, olemme keskiarvon yläpuolella koronahoidossa. On myös erinomaista, että hallituksemme saa globaalia näkyvyyttä, se voi tuoda maahamme töitä ja investointeja ajan myötä. Viisas hallinto osaa kuitenkin muutakin kuin esitellä ylemmyyttään. Se on myös sopivasti nöyrä, ymmärtäväinen ja kehittyvä. Se ottaa haasteet vastaan, vastaa kun kysytään ja parantaa kun on parantamiselle tarvetta. Viisas hallinto käsittelee virheet avoimesti, ymmärtää kriisiviestinnän taidot ja julkistaa suoraselkäisesti toimet, joilla vastaavat virheet vältetään jatkossa.

Viisas rakentaa huomista

Ennen kaikkea viisas hallinto ymmärtää, että tänään rakennetaan huomista ja että huomenna maailma on erilainen. Sitä voi osoitella sormellaan taaksepäin ja menneisiin vääryyksiin, tai maalata kuvaa huomisesta, joka on eilistä parempi. Minä haluaisin nähdä tulevaan, mutta niin usein keskitytään milloin menneeseen, milloin aiheen välttelyyn, milloin summittaiseen syyllisten nimeämiseen. Järki on poissa ja tunteet tanssivat pöydällä. En tiedä aloittiko tuon tanssin hallitus, oppositio, virkakoneisto vai jokin ministeriö, mutta kukaan ei pysy tahdissa.

Ehkäpä meillä vaan on nyt niin iso kriisi päällä tässä maailmassa, että moiset murheet eivät juuri kiinnosta. Juuri nyt pääosa meistä tyytyy maamme hallinnossa kovin vähään. Minä haluaisin kuitenkin enemmän.

Julkaistu

En pidä tästä hallituksesta

Totesin reilut puoli vuotta sitten, että en lähde tuomitsemaan hallitusta ennalta, vaan palaan asiaan kun kuukausia on mennyt. Nyt kuukausia on mennyt ja olen sitä mieltä että meillä on aika huono hallitus. En aio lähteä ristiinnaulitsemaan henkilöitä, mutta kerron huonoista päätöksistä.

Mihin jäi vihreys?

Minulla oli todella vahva luotto vihreisiin. Edelleen melko vahva, näin yleisesti, mutta mihin ne vihreät päätökset ovat jääneet? Molemmissa polttoaineiden hinnankorotuksissa uusiutuvien hintoja nostettiin sekä absoluuttisesti että suhteellisesti reilummin kuin fossiilisten. Ydinvoimaa ei edelleenkään arvosteta. Vihreitä kasvuyrityksiä ei tueta. Autokannan uusiutumista ei ajeta. Maaseudun päästöistä ei välitetä. Esimerkkiä ei näytetä. Pari hyvää keskustelunavausta on vihreiltä tullut, mutta ei toimia.

”Älä tee niinku minä teen vaan…”

Kun koronauhka oli tulossa, ministerit veivät kovaa vauhtia lapsensa pois päiväkodeista ja rupesivat suojaamaan itseään. Kansalle kuitenkin kovaan ääneen toitotettiin ettei ole hätää. Lentokentistä ei välitetty. Äänitorveksi otettiin poliittinen THL, jota maamme johtavat lääketieteen ekspertit joutuivat korjaamaan tuon tuosta. Asiantuntemukselle ei annettu tilaa. Kotimainen lääketiede ohitettiin ulkomaisten hyväksi. Tarvikeostot ryssittiin moninkertaisesti. Onneksi kompromisseja sentäs löytyi ja lisäksi media osasi kertoa kansalaisille hyviä neuvoja. Jotain hyvää tässäkin: opin arvostamaan Angela Merkeliä hurjasti enemmän. Hänen selkeät, rauhalliset, tieteeseen pohjautuvat puheenvuorot olivat suvereenin erinomaisia.

Tukipakettien pelleily

Sanoivat, että yrittäjien pitäisi hakea tukea kehitykseen ja keksiä uusia tuotteita korona-aikaan. Sanoivat, että kannattaa nyt kehittää ja tehdä uutta, ja kyllä tukea tulee. HEVONPASKAT sanon minä, kun luin hylättyä avustustani. Se oli kehitystuki joka hylättiin koska ”tukea ei ole tarkoitettu tuotekehitykseen” ja ”tukea ei voi hakea henkilö joka on osakkaana yrityksessä” – anteeksi nyt vaan mutta ELY-hakemusmääritelmän mukaisissa yrityksissä lähemmä 100% oli yrittäjien omistamia yrityksiä. Onneksi olin pistänyt pahan päivän varalle jemmaan, ettei tässä mitään henkilökohtaista kriisiä tullut, mutta voi jäi leivän päältä pois hyväksi aikaa. Jos olisivat sanoneet että avustusjärjestelmä on vain kepun kaverien rahoittamista varten, olisin vain pistänyt toiminnan hyllylle, enkä olisi tyhmänä jatkanut toimintaa hallituksen ohjeiden mukaan. Viho-vatun-viimeinen kerta kun kuuntelen demaria, ja myös haluni nähdä itseni iloisena veronmaksajana katosi. Tähän asti halusin pelata sääntöjen mukaan koska se oli kunnia-asia. Enää en tähän usko. Suomessa ei kannata veroja maksaa.

Tasa-arvopuhetta

Tasa-arvosta on puhuttu paljon, todella paljon. On myös löydetty trendikkäitä termejä kuten intersektionaalisuus. Tekoja on kuitenkin vielä näkemättä. Tässä maassa on rakenteellista rasismia, työpaikoilla ja oppilaitoksissa etenkin, enkä näe mitään yritystä korjata asioita. Tuntuu, että pelkkä palopuheosasto hoitaa tätä. Luulisi että nämä asiat kiinnostaisivat hallituspuolueita, mutta pikkusormeaan eivät ole nostaneet. Ei tässä kohtaa pidä mainostaa aatetta vaan tutkia ja korjata ongelmia.

Ai niin. Työ.

Työpaikkoja piti luoda lisää. Järjestelmää piti korjata. Piti saada työllisyysaste edes vähän terveemmäksi. Tällä hetkellä tekosyynä on korona, mutta jo sitä ennen tekosyitä piisasi ja varmasti myöhemminkin. Luottoluokitusta ollaan jo raapimassa alaspäin, aika lailla yksinomaan tämän vuoksi. Mitä ihmeen pahaa työn tekemisessä nyt on? Ehtivätköhän ottaa pään pois pensaasta ennen seuraavia vaaleja?

EU-viha kasvaa

Minä en tiedä, olisiko EU:sta saanut mitenkään parempaa diiliä kuin miljardien tappio – ehkä ei. Sen tiedän, että viestintä ja keskustelu menivät täysin pöpelikköön. Valiokuntien vaatimat kansalaiskeskustelut jäivät käymättä, perustelut kertomatta kansalle, ja isosta osasta haastatteluja kieltäydyttiin. Lopputuloksena epäluuloisuus, jopa viha EU:ta kohtaan kasvaa. Se ei ole hyväksi Suomelle. Kaiken kansalaiskeskustelun eliminointi ei poista ongelmaa, vaan ainoastaan patoaa sen piiloon. EU-suhteestamme pitäisi käydä reipasta, avointa keskustelua. Mikä siinä nyt on niin pahaa?

Ei hyvältä näytä

Minulla on edelleen listallani useampiakin hallituspuolueiden edustajia – demareita, vassareita ja vihreitä – joita yhä kunnioitan ja arvostan. Se ei ole muuttunut. Kokonaisuus nimeltä hallitus sen sijaan on onnistunut tuhoamaan uskoni ajatukseen hallituksesta, joka edes joskus ajaisi kansan yhteistä etua. He hajottavat kansaa palasiin, lapioivat miljoonia kavereilleen ja piiloutuvat sukupuolikortin taakse heti kun pieninkin asiallinen kritiikki kuuluu.

Maassamme on ollut monenlaisia hallituksia, mutta yksikään niistä ei ole vienyt haluani maksaa veroja yhteisen hyvän maan ja paremman huomisen puolesta. Tämä hallitus siinä onnistui. Onneksi olkoon siis, ykköspalkinto on teidän. Uskon, että olette ylpeitä, sillä ylpeys on yksi laji jossa olette mestareita.

Julkaistu

Isokallio ja hallitus

Isokallio_Kalle_2010_mv1

Kalle Isokallio tuo blogissaan esiin joitakin näkemyksiä nykyhallituksesta.

Siksi on kummastuttavaa, ettei hallitus ryhdy toimenpiteisiin, purkamaan yritysten menestymisen esteitä. Sen sijaan hallitus kehua retostelee ja tuhlaa aikaansa utopiaprojekteihin. Vaikkapa sillä, että Suomi on maailman hiilineutraalein hyvinvointivaltio kymmen vuoden kuluttua. Hallitukselle tiedoksi, että reaalimaailmassa niistä onnistuu vain jompikumpi, ei molemmat. Ollaan joko hiilineutraali valtio tai hyvinvointivaltio. Ne kun taitavat olla toisensa pois sulkevia tavoitteita. Eikä taida työpaikkoja runsaammin syntyä perhevapaiden viilaamisellakaan. Pääministeri Marin, get real!

Jos hallitus haluaisi oikeasti saada työttömyyden laskevalle trendille, hallituksen pitäisi kaikin keinoin yrittää auttaa kotimaisia yrityksiä menestymään. Paras ja yksinkertaisin keino on, että hallitus karsii aikaisempien hallitusten tekemiä esteitä yritysten menestyksen tieltä, eikä missään tapauksessa yritä ”auttaa” joitain poliitikkojen lempitoimialaa ”menestymään”. Jos maassa on reilut säännöt, niin paras voittaa. Kovassa maailmassa, siinä missä suomalaiset yritykset kilpailevat rajojemme ulkopuolella, vain parhaat kasvavat ja palkkaavat lisää työntekijöitä. Suomenmestarilla on tarpeeksi tekemistä siinä, että pärjää kansainvälisillä kilpakentillä. Ei sinne kannata verovaroin lähettää maakuntasarjan mitalisteja.

Julkaistu

Demarihallitus antaa vähäosaisille

Otsikko ei sitten ole sarkastinen, vaan rehellinen pintapuolinen havainto vuoden alusta näkyvistä muutoksista, joissa monella tapaa vähäosaisia huomioidaan. Jopa näin kylmäverisenä kapitalistisikana näen tässä paljon hyviä eleitä joita arvostan. Ongelmia näkyy pinnan alla.

Pitkä lista pinnalta kaunis

Aika harva asia listalla vaikuttaa minuun. Tampereen demarien puolen prosentin veronkorotus ja hallitusdemarien toinen mokoma toki tarkoittaa prosenttiyksikön nousua verotukseeni, eikä se tietenkään kivaa ole. Toisaalta, jos se tarkoittaisi vähäosaisille parempaa päivää, ei se minun elämää kaada, kunhan vaihdan vähän halvempaan piimään ja porkkanaan. Eläkkeet eivä minua koske, päivähoidon paraneminen on mainiota, polttoaineiden hinnannousu on aika pieni ja limsojen hinta onkin liian halpaa nyt. Kotitalousvähennystä en ole vuosiin käyttänyt, mutta tiedän kyllä miten ikävää sen leikkaaminen on monille pienimmille yrityksille. Osakesäästötili on ihan kiva lisä, mutta pääosalle osakesäästäjiä perinteinen arvo-osuustili on kannattavampi vastakin. Monelle 90-luvulla pankkeihin uskoneille lamavelkojen vanheneminen lienee helpotus, tosin vuosikymmeniä liian myöhään.

Fiilispohjalta näen siis tämän ylivoimaisesti enemmän hyvänä kuin huonona. Pintaa raaputtamalla alkaa kuitenkin murheita paljastumaan. Keski- ja suurituloisten verotuksen nosto ei sada valtion laariin vaan pois sieltä, kuten on toistuvasti tutkimuksin osoitettu. Lisäksi se auttaa ylläpitämään Suomen persoonallista veronkiertokäytäntöä. Siinä missä Italiassa tai Kreikassa veronkierto on vähäosaisten arkea, Suomessa se on suurituloisten kansanhupia. Mitään toimia ei veronkiertoa vastaan tehdä, eikä millään tavoin luoda edellytyksiä verokertymän kasvulle. Sota rikastumista vastaan on sota valtion vaurastumista vastaan. Jostain syystä tämäkään hallitus ei ymmärrä katsoa päätöstensä todellisia vaikutuksia ja olettavat että veronkierto vähenee jos veroprosentteja nostetaan. Valitan, tuo on toiveajattelua. Toki tässä on varmasti politisointia, suurituloisten veronkorotus tuo kannatusta omien parissa.

Työperäisen maahanmuuton edellytyksiin ei paljoa myöskään tehdä. Asiallista kielikoulutusta ei edelleenkään tarjota eikä maahanmuuttajan työnhaun byrokratiaa kevennetä (joskin migrin käsittelyjono on sentään lyhentynyt). Valtiontalouden tarkastusvirastoa ei kuulla, sen paremmin työmarkkinajärjestöjen kummankaan puolen kuin kielipoliitisten säätiöiden erivapauksiin ei kosketa. Rahaa ei oteta sieltä mistä sitä saisi ja sieltä mistä hallintomme omat asiantuntijat suosittavat katsomaan. Tietohallintoa ei uudisteta vaan julkishallinnon IT- ja konsultointikulut paisuvat hurjasti samalla kun rahalla saadaan yhä vähemmän ja huonompaa. Edes vastuullisuutta ei viitsitä ottaa mukaan hankintakriteereihin, edes punavihreille ei tunnu hiilivoimalla pyörivien tietojärjestelmien tukeminen ongelmalliselta. Se on sääli.

Selitys opin taustoissa?

Hallituksessa on paljon oppineita ministereitä ja avustajia, mutta painotus on hurjasti tiettyjen humanististen tieteiden puolella. Ei yleissivistävässä osaamisessa ole mitään pahaa, mutta kovin heikko luonnontieteiden tai talousosaamisen edustus huolettaa. Ihan puhtaasti spekuloin, mutta voisiko tältä osin kapea osaamisala vaikuttaa asiaan? Päätöksissä on sydäntä, mutta ikävästi kapealla katseella, vailla pitkän ajan suunnitelmaa. Oikeusvaltio kaipaa kyllä ehdottomasti vähäosaisille lisää tukea ja vähemmän kuritusta, mutta se ei pitkässä juoksussa onnistu ilman talouden tasapainoa. Velkaa on valtion helppo ottaa mutta vaikea maksaa ja vaikka maksua viivyttelisi, korot kurkkivat aina nurkan takana.

Joku ehkä huomasi, etten maininnut Sanna Marinia nimeltä tässä. Nyt astuvat muutokset ovat hänen edeltäjänsä ohjeistamia, mutta taustalla ovat samat ministerit kuin nytkin. Tässä on turha nimetä nimiä, hallitustyö on yhteispeliä. Toki voi tässä kohtaa pohtia oliko Marin mukana silakkaliikkeen perustamisessa hallituksen sissivoimiksi, vai ainoastaan tukijana. Pääpiirteittäin on kuitenkin kaikki syy olettaa tilanteen jatkuvan pääministerin vaihdosta huolimatta. Lähikuukaudet näyttävät muuttuuko linja.

Julkaistu

”Pahasuinen” pääministerimme

Meillä oli edellinen pääministeri vanhahtava melko hiljainen mies, ei juuri  sitä pahaa suustaan päästänyt. Ei päästänyt ainakaan kaikkien ja koko kansan kuullen.

Toisin on nykyään, nuorehko nainen on tulta ja tappuraa, ei aina niin asiallinen. Suustaan päästää ihan mitä sattuu, en tiedä onko se peräti harkittua, vaiko sattumalla sanottua.

Oppositio ja varsinkin Kokoomus on joutunut tulilinjalle. Ihan julkisesti televisiossa kaiken kansan nähden ja kuullen antoi hallituksen luottamuskeskustelussa melkoista kyytiä Kokoomukselle, ”eikö teitä hävetä”. Kyllä se sitten levisikin kaikenmaailman medioiden otsikoihin, arvovaltaisiin ja turhanpäiväisiin.

Nyt tänään kyselytunnilla, ihan ohjelman loppumetreillä otti maalitaulukseen taas Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon. Se tapahtui niin ohjelman loppumetreillä, että en enää seurannut tarkasti tilannetta, mutta Orpo oli kuin pikkupoika pääministerin juttujen rinnalla.

Onhan se tietysti hyväkin, että on sanavalmiutta, mutta onko se sitä aina.  Kertooko se jotain sanojastaan.

Nyt on pakko sanoa, en paljon pitänyt Antti Rinteestä, mutta en lähde nykyistäkään pääministeriä kehumaan, en siis pidä hänestä.

Julkaistu

Ministerin suusta kuultua

feminazism1. Li Andersson: ”Ei minua kiinnosta kuinka ne rahat on saatu budjettiin – olen kiinnostunut niiden jakamisesta!
2. Antti Rinne: ”En väitä osaavani kaikkea, mutta väitän osaavani kaikesta niin paljon, että voin toimia Suomen pääministerinä!”
3. Anna-Maja Henriksson: ”Tietenkin minulla on dominoivana asiana vain ruotsinkielisten asioiden hoito!”
4. Sanna Marin: ”Tietenkin luotan virkamiesten kirjoittamaan täysin. En itse osaa päätellä tieasioita!”
5. Krista Mikkonen: ”Ympäristöasiat ajaa minulla aina kaiken muun ohi! Ei Suomessa ole sen tärkeämpiä asioita olemassa ministerille!”

Vihreiden puoluekokous
Vihreiden puoluekokous – YLE Areena
Julkaistu

Kepun dilemma

Moneen kertaan on jo todettu Keskustan rökäletappio eduskuntavaaleissa, vuosisadan alhaisin tulos.

Tarkkoja arvioita äänestäjien päätöksistä ja liikkeistä ei voida tietenkään tehdä. Mutta on täysin oletettavaa, että v. 2015 jälkeen Kepua äänestäneihin jäivät ne, jotka, edes jollain lailla, hyväksyivät Sipilän hallituksen toimet ja linjaukset.

Nyt Sipilän Kepun suunta vaihtuu markkinaliberaalisesta suunnasta vasemmistolaiseen, Valtiontalouden hoidosta vapaaseen rahanjakoon. Mitä luulette jäljellejääneiden Kepun äänestäjien tästä pitävän? Viimeiset gallupit kyllä kertovat jotain. Jatka lukemista ”Kepun dilemma”

Julkaistu

EKREn puheenjohtajan tavoitteena on ensin munia

Viron ”persujen” EKREn puheenjohtajalta Mart Helmeltä oli erittäin hyvä haastattelu Delfi-TVssä.

Haastattelussa sisäministeriehdokas Helme vastasi kysymyksiin miten hän esimerkiksi rajavartiostoa kehittää.

Samoin kysymyksiin EUn suhteen, jne. Helme piti Puolaa Viron tärkeimpänä strategisena liittolaisena.

Haastattelun lopuksi ”revolverihaastattelija” kysyi Mart Helmeltä hänen tärkeimpiä prioriteettejä sisäministerinä. Helme vastasi erinomaisen hyvin, että hän ei ole vielä sisäministeri ja hänen pitää ensin tutustua sisäministeriön henkilökuntaan ja katsoa millaisen porukan hän saa sinne kasattua. Hänen ei kannata vielä kotkottaa, vaan pitää ensin munia muutama muna. (vapaasti suomennettuna).

Julkaistu

Virossa ”persut” hallitukseen (täyd)

Niin siinä vaan näyttää käyvän, että vaikka Viron presidentti Kersti Kaljulaid antoi hallituksen muodostamistehtävän vaalivoittajalle Reformipuolueen Kaja Kallakselle, niin Kallaksesta ei tule pääministeriä.

Parhaillaan esitellään julkisuuteen EKREn, Isänmaa-puolueen ja Keskustapuolueen hallitusohjelmaa ja ministerilistaa.

Pääministeriksi nykyinen virkaatekevä pääministeri Jüri Ratas (kepu). Keskustalle lisäksi opetus- ja tiedeministeri; talousministeri; alueministeri; sosiaaliministeri.

Isänmaalle viisi ministeripaikkaa. Puolustusministeriksi nykyinen Jüri Luik (joka ei halunnut samaan hallitukseen EKREn kanssa). Ulkoministeriksi nykyinen oikeusministeri Urmas Reinsalu. Vielä Isänmaalle oikeusministeri, kansallisuusministeri ja kulttuuriministeri.

EKREn vaatimuksen sotilaallisesta Rajavartiostosta suuntaan liikutaan. Perustetaan hyvin aseistettu rajavartiojoukko ja rajavartiostolle reservi.

EKRE saa viisi ministeripaikkaa. EKRE ministerit ovat: ulkomaankauppaministeri Marti Kuusik, maatalousministeri Mart Järvik, sisäminister Mart Helme, valtiovarainministeri Martin Helme, ympäristöministeri Rene Kokk