Voiko liberaali iloita persujen kasvusta?

Samat sata analyysiä voi lukea aina gallupien jälkeen, mutta minä haluan jotain muuta. Haluan löytää jotain positiivista persujen suosion kasvusta, sellaista jota kaltaiseni markkinaliberaalikin voi iloita – ja uskoakseni olen sellaista löytänyt. Voisiko persujen nousussa nähdä hieman samaa mitä Barack Obaman kampanjassa? Näenkö rivien välistä sanat ”yes we can”, tai siis ”tottahan myö pystymme”?

Varoitus: tämä on vain vaihtoehtoinen katsantakanta yhdestä näkökulmasta – ei absoluuttinen totuus tai kokonaiskuva.

Onko sanoma vain rasismia?

Teen nyt oletuksen, että yleinen näkökulma persujen kannatuksen noususta, eli kasvava rasismi ja ilmastodenialismi, ei ole koko totuus. Syitä on mielestäni useita. Esitän nyt yhden syyn, jonka ainakin haluaisin olevan osa pakettia ja se on persujen sanoman positiivisuus. Kyllä, luit oikein, hengitä syvään, lue sitten perusteluja tai juokse paniikissa loukkaantumaan jonkun puolesta. Jos jatkat yhä, huomautan että puhun tästä miltä asiat näyttävät ja kuulostavat, viestinnässähän käy usein niin että puhujalle sanoma on kovin erilainen kuin kuulijalle. Wiion lait pätevät.

Kas, vihreät ja demarit ovat antaneet ilmi kuvaa siitä, että olemme syyllisiä ja meidän pitäisi hävetä. Heidän ulostuloista jää monille mieleen vain ajatus siitä, että mm. kaikki on suomalaisten (EI, en sanonut ”lihaa syövien heteromiesten”) syytä. Korostetaan asioita missä olemme huonoja tai muita huonompia, asioita joissa emme tee tarpeeksi, asioita joita saisimme hävetä. Puhutaan siitä mitä emme saa tehdä, mistä pitää kieltäytyä, minkä pitää loppua – ja tämä kaikki tarjotaan kovin ehdottomaan äänensävyyn. Ei tämä ole vain ilmastonmuutospuhetta, vaan yleinen ilmapiiri. Syyllisten ja syyllisyyden osoittaminen pätevät toki maahanmuutossa ja ilmastoasioissa, mutta myös työmarkkinoilla, keskusteluilmapiirissä, EU-asioissa ja monessa muussa.

Kotipuolueeni Kokoomus on sekin jäänyt vähän reaktiopuolueen asemaan ja olisi aika piristyä. Olemme tyytyneet reagoimaan muiden puolueiden ulostuloihin, emmekä ole yrittäneet rakentaa omaa agendaa. Tällä hetkellä keskikentän oikealla reunalla olisi hurjasti tilaa selkeälle, järjenkäyttöön pohjautuvalle sanomalle. Tieteeseen uskovan puolueen tulee rohkeasti katsoa eteenpäin ja olla mahdollisuuksien mukaan proaktiivinen. Tämä puoli puuttuu. Kotimaan politiikassa on kaksi selkeää sanomaa, mutta jo pikavilkaisu eurooppalaisille politiikan kentille osoittaa että kolmannelle on ehdottomasti paitsi tilaa, myös kysyntää.

Niin, entäpä Perussuomalaiset? Yhä useampi kuulee heidän sanomansa positiivisessa hengessä. Kyllä me selviämme tästä. Kyllä suomalainen työ kannattaa. Kyllä aurinko nousee huomennakin. Kyllä lapsissa on tulevaisuus. Vaikka heidän perusviestintä onkin sävyltään ikävää, yllättävän moni lukee niissä vähäsen toivoa, hitusen synninpäästöä ja pienoista optimismia. Niitäkin kommentteja lukee, joissa ilmastonmuutoksesta huolestuneet uskovat enemmän persujen kuin vihreiden ratkaisumalliin. He kokevat sen ratkaisevan asiaa kulkien eteenpäin työtä tekemällä, kun vihreiden malli tuntuu lähinnä panikoinnilta ja toivon alasajolta. Viestintäpsykologiaa katsellen, jos lauseen alkupuolella ensin ruoskitaan, ei lauseen jälkipuoli enää pysty tilannetta paikkaamaan. Liekö Matias Turkkila tehnyt saman havainnon?

Toivotalkoot?

Markkinaliberalismiin kuuluu ainakin minun versiossani toivo ja positiivisuus. Sisäinen ääneni rohkeneekin siten toivoa, että gallupit ovat merkki toivon kaipuusta. Ehkäpä suomalainen sisu on herännyt horroksestaan ja kansa haluaisi vihdoinkin lähteä rakentamaan tulevaisuutta tekemällä? Hallitus tarjoaa häpeää, itkua ja tappelua, mutta kenties kansa haluaisikin toivoa, mahdollisuuksia ja haastetta? On sangen mahdollista että kuvailen pöhköä utopiaa, mutta mielestäni tulevaisuuden tekeminen omin käsin on utopia johon on täysin sallittua uskoa.

Totuus on, kuten olen varoittanut, paljon tätä monimutkaisempi, mutta mielestäni täysin jumittunut persukeskustelu kaipaa uutta näkökantaa. Laajemminkin katsoen, Suomesta puuttuu toivoa. Väkivahvasti uskon, että sitä pystyisi tarjoamaan meille useampikin puolue. Älkää jääkö tuleen makaamaan, vaan ottakaa haaste vastaan, oli lipun väri mikä vaan!

Kerään kysymyksiä tietosuojasta

Olen alkanut tässä sivussa rakentelemaan hyötyblogauksia. Lupailemani läppärivertailu vähän lykkääntyy koska valmistaja ei saa uusia malleja Suomeen vielä noin kuukauteen. Välissä on tulossa kattava ohjeistus kodin laajakaistan yleisistä ongelmista ja tekniikkavinkeistä sen ympärillä. Pidempi juttuidea sen sijaan koskee tietosuojaa ja toivon siihen ideoita.

Ehkäpä aihe aukeaa parhaiten jos kerron mitkä kaksi osaa jutussa minulla on jo pohjalla.

  1. Telia vaatii pankkitunnistautumista ja henkilötunnusta ennen kuin palautetta voi antaa. Saako näin tehdä?
  2. Kuntosaliyhtiö Elixia vaatii kaikista jäsenistään valokuvaa tietokantaan ”turvallisuussyistä”. Onko peruste pätevä?

Tarkoitus on että otan jokaisen asian, annan vastapuolelle puheenvuoron, tarvittaessa ohjaan viranomaisille kyselyjä varten ja kommentoin omalta osaltani.

Joten, mikä tietosuojassa kiinnostaa? Muistatko outoja paikkoja missä henkilötietoja kysytään mielestäsi turhaan? Pelottaako jonkun firman tietojen keruu ja haluaisit tietää siitä lisää? Onko tietojasi kenties käytetty väärin?

Tarvitsen pari-kolme juttuideaa vielä pohjalle että saan juttusarjan vauhtiin.

Vihreiden ja SDPn gallupkannatus

Tuoreessa YLEn gallupissa Vihreiden kannatus nousi 1,6 % ja SDPn laski 2,6%. Jäin ihmettelemään tätä sillä suunnilleen samanlaista on ollut viime päivien julistuksensa eli Suomessa liian suuret ja yhä kasvavat tuloerot, rikkaita pitää rokottaa raskaammin ja jaella saalis vähäosaisille.  Molemmat ovat siis kiinnittäneet huomionsa enimmin yhteisen kakun jakamiseen, vähemmän sen kasvattamiseen muilla keinoin kuin hyvätuloisten verotusta ja etuuksia karsimalla. Yhteistä molemmille on myös suunnilleen kaikkien halituksen puuhien jyrkkä tuomitseminen.

Ottamatta kantaa ovatko Vihreät ja SDP politiikassaan oikealla tiellä, niin mistä kummasta johtuu tällainen kannatuksen suunnan ero ja trendi?

Jos kannatusten suunta juontuu puolueiden käyttämästä populismista niin miten ja miksi puree Vihreiden hyvän lupaileminen paremmin kuin demarien?