Innostuin haastamaan itseni tekemään videoita ajankohtaisista aiheesta sillä kulmalla, että pohdin vain siihen johtaneita asioita. Samaan vaivaan sitä aiheesta kirjoitteleekin. Ensimmäisenä aiheena on männä viikolla tehty havainto persuista potkut saaneen Ano Turtiaisen esiintymisestä Venäjän mediassa. Mikä tähän johti – tai mitkä?
1/2: Venäjän median tyyli
Kirjoitin aiheesta kuukausi sitten, joten en koko tarinaa kertaa. Avainasiana Venäjän media kaipaa tarinoita jotka eivät ole toimituksen puolesta valheita, mutta sisältönsä puolelta länsimaista yhteiskuntaa murentavia. Harva asia on niin arvokasta heille kuin jonkinlaisessa asemassa olevat länsimaiset henkilöt, joilla on mennyt sukset ristiin yhteiskunnan johdon kanssa. Tähän joukkoon kuuluu niin kansanedustajia, kansalaisjärjestöjen johtajia, uskonnollisia johtajia ja muita. Heitä etsitään erityisen aktiivisesti Brittilästä, Saksasta ja Ranskasta, mutta muukin kelpaa.
Venäjän media koittaa saada katsojia ja lukijoita napattua koukkuun juuri tällaisella sisällöllä, joka ei ole ilmiselvää propagandaa heidän päästä. Tässä kohtaa he esiintyvät pelastavina enkeleinä, tarjoten puheenvuoroa henkilölle jota oman maan mediaeliitti sorsii. Kun sopiva kohde löytyy, he ovat valmiina levittämään hienonkin punaisen maton sopivan hyödyllisen idiootin eteen. Vähän korupuheita ja kaunistelua ”ei tässä mitään politiikkaa, puhutaan vaan yhteiskuntakehityksestä”. Kaikki sanotaan joka kuulijaa miellyttää. Jos kaikki tuo ei riitä, luvataan vielä että nyt saa puhua sensuroimattomasti omia ajatuksiaan.
2/2: Vakaan yhteiskunnan kaksi kulmaa
Suomi on verrattain vakaa demokratia ja kehitys täällä on suuressa kuvassa melko ennustettavaa. Sen haittapuolena voi pitää vahvaa kallistumista hyväksytyn tarinan puoleen. Tahot, jotka koetaan ikävällä tapaa yleisen hyvän vastaisena, koitetaan pitää poissa mikrofonin edestä. Mediat eivät ole halukkaita antamaan tilaa tällaisille tahoille, etenkään niin että he saisivat sanoa mielipiteensä suoraan. JSN:n säännöt ovat jo iso osa rajoitusta, mutta myös ajatus siitä että median tehtävä ei nyt vaan ole ihan mitä tahansa sontaa päästää pihalle.
Tätä toimintatapaa voi perustella, jos nyt vertaa vaikkapa jenkkilään jossa mikä tahansa pääsee illan ykkösuutisiin. Haittapuoli kuitenkin on, että sopivasti yhteiskunnan sivuraiteille joutuneilla tahoilla on käytännössä mahdotonta päästä näkyville. Kun medioiden ovet sulkeutuvat nenän edestä kerta toisensa jälkeen, alkaa usko menemään. Kun samalla pitäisi saada lisää näkyvyyttä jotta seuraavissa vaaleissa ei käy huonosti, alkaa epätoivo kasvamaan. Epätoivoisten ihmisten kasvattaminen yhteiskunnassa on aina riski.
1+1
Toisessa kädessä taho, joka tekisi mitä tahansa saadakseen näkyvyyttä. Toisessa kädessä taho, joka tekee mitä tahansa saadakseen tämän henkilön näkyville. Traagisella tapaa tässä on täydellinen pari, liitto jossa molemmat himoitsevat toisiaan estoitta. Tapaus Turtiainen ei ole ensimmäinen tai sadas esimerkki, vaan lähinnä kertaus tämän propagandamallin toiminnasta.
Mihin se johtaa tai mitä pitäisi tehdä – sen jätän fiksummille. Minua kiehtoo taustatarina enemmän.