Avainsana: eu

Julkaistu

EU on aurinkoisen päivän klubi

”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän. Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää.” Virallisen Neuvostoliiton vihaaman ja maailman rakastaman Vladimir Vysotskin sanat kaikuvat tänäkin päivänä heijasten EU:n tilannetta. Macron haluaa muutosta, EU uhkaa kuunnella kansalaisiaan kellojen siirtelyssä, mutta toisaalta maat ovat taloudesta, maahanmuutosta ja monesta muusta asiasta yhtä toistensa kurkuissa. Mitä EU:n pitäisi seuraavaksi tehdä?

Kun paistaa, on helppoa

Paita pois ja biitsille, ei huolen häivää päivänä aurinkoisena. Siinä on aika lailla EU:n toiminnan motto. Budjetti paisuu, korruptio rehottaa, mutta se ei ole ongelma koska menee hyvin. Vaan onko se todellinen ystävä joka ei hädän tullen auta? Presidentit Niinistö ja Macron haluavat puolustusnäkökulmaa. Se ei mielestäni ole ihan pöhkö ajatus. Eikö juuri isoimman hädän hetkellä pitäisi olla ystävän tukemassa? Sotilaallinen hätätilanne on mielestäni hädistä suurin. Jos pykälämme sanovat että luotien lennellessä yhteistyö lakkaa siihen pisteeseen, en koe kuuluvani solidaariseen yhteisöön. Tältä kantilta katsoen puolustusyhteistyö kuulostaa hyvältä.

EU on pysynyt pinnalla lähinnä hyvällä uskolla. Se on kaunis ajatus, mutta pelkkä ideologia ei riitä ikuisuuksiin. EU on luotu kestämään rauhaa, mutta ei sotaa – ei edes kriisiä. Ainoa kerta kun olemme olleet solidaarisia on hetki jolloin saksalaiset pankkiirit halusivat rahamme. Ukrainan osalta nostimme kädet pystyyn. Venäjän osalta ajamme monilla rattailla. Maahanmuuton ongelmia ei EU halua edes vilkaista, saati etsiä kompromissia. Maataloustuet ovat jumissa, rajapolitiikka sekoilee, parlamentti pendelöi eessuntaas ja kellojen siirtelyäkin on puitu vuosikymmen. Nyt luvataan näistä viimeiseen toimia mutta hän uskoo kun näkee. Jos näin yksinkertaisia asioita ei saada sovittua rauhassa, miten voisimme toimia yhdessä sodassa? Tältä kantilta katsoen puolustusyhteistyö kuulostaa katastrofilta.

Mielestäni parasta EU:lle olisi nyt äkkiä kerätä pari onnistumista. Kellot on helppo juttu, maahanmuutossa pitäisi ainakin edistyä mutta ennen kaikkea taloudenhoidossa pitäisi etsiä selkäranka. Lähes kaikki korruption ja huonon kirjanpidon vastaiset toimet on torpedoitu. Parlamenttikaravaanin kuskaus kylästä toiseen pitäisi lopettaa heti, heittäköön sitten vaikka kruunaa ja klaavaa paikan valinnasta jos ei muuta. Mitä tahansa EU haluaa tehdä välillä sivistynyt keskusteluklubi ja täysi liittovaltio, sen on ensin osoitettava perustason toimintakykyä. Sen on saatava kansalaisistaan yhä useampi hymyilemään, tai ainakin murisemaan vähemmän.

Viestintääkin kaivataan

Vielä erillinen keskustelu löytyy demokratiasta ja viestinnästä. EU:n korkeimmat päättävät tahot on valittu kroonisen epädemokraattisesti, suhmuroiden ja pienellä piirillä. Kellojen siirtely oli ensimmäinen vakavampi yritys kuulla kansalaisia. Tuore Brysselin koneen jakso käsitteli ilmiötä melko hyvin, osoittaen miten etäiseksi kansalaisistaan EU:n hallinto on rakentanut itsensä. Viestinnällisesti haaste on valtava, mutta todella mielenkiintoinen. Näen jo sieluni silmin tusinan ideaa millä EU voisi lähestyä kansalaisiaan ja herättää debattia yli maan rajojen. Mahdollisuuksia on, vaan mistä saataisiin tahtoa?

Suomalaisille, kuten kovin monille muillekin, EU on yhtä jännittävää ja maukasta kuin kraanavesi. Luulen että EU-asioissakin leijonaosa meistä on ns. tolkun ihmisiä. Se on hyvä lähtökohta suunnata parempaan päin. Se on myös ainoa mahdollisuus, sillä kovin monesta kriisistä EU ei enää selviä pelkästään sivusta seuraamalla.

Julkaistu

EU sakottaa Googlea

EUta yleisimmin moitiskellaan näillä sivuilla mutta mitä mieltä pitäisi olla tästä kun EU antaa Googlelle miljardisakkoja.  Viime vuonna 2,4 ja nyt 4,3 miljardia. Pitääkö tästä kehua vai haukkua EUta?

Jos ei EUta olisi niin voisiko vaikkapa Suomi vaatia Googlelta sakkoamaksuja? Entäpäs Romania, Turkki ja Bulgaria?

Mihinkähän EU nuo sakkotulot sijoittaa, saanko minäkin jonkin pienen osuuden kun aika ahkera Googlen kääyttäjä olen.

EUn monet näkevät aivan mustavalkoisena, omasta mielestäni EUssa on paljon hyvää jos toki korjattavaakin.

Julkaistu

Pelvoton johtajamme

MTV:n eläkkeelle jäänyt kunniotettu kirjeenvaihtaja Helena Petäistö loihe lausumaan:
Ei Juncker mikään juoppo ole. Hän on erittäin tarkka alkoholin kanssa ja kontrolloi itsensä. Koko lokakampanja on Puolan kostona käynnistämä. Juncker kun halusi EU:n puuttuvan Puolan sisäisiin asioihin.
Katso oheinen video ja aattelepa ite:

Julkaistu

EU:lle lisää uskottavuutta – mutta miten?

Viimeksi erinomaisten Kultaranta-keskustelujen myötä on nostettu esille EU:n imagohaasteet, etenkin sisäisesti. Allekirjoitan huolen mutta en paniikkimielialaa. EU:n ei lopulta tarvitsisi tehdä kovinkaan paljon nostaakseen imagoaan kansalaisten silmissä. Pari vinkkiä seuraa.

Talous ja oikeus

Tosi lyhyt versio tästä on se, että laittakaa velkakriisin vastuulliset osapuolet vastaamaan teoistaan. Älkää päästäkö epärehellisiä pankkiireja pälkähästä. Tutkikaa heidän toimet, hakekaa korvauksia ja tarvittaessa rikosoikeudellista vastuuta. Sadat miljoonat EU-kansalaiset kärsivät heidän takia, eikä heidän fiilis kun kuulevat syyllisten saavan uusia palkankorotuksia. Tiedän hyvin ettei EU ole tuomari ja pyöveli, mutta EU:lla on valta vaatia tutkimuksia ja ehkä ennen kaikkea muuttaa äänensävyä. Sanokaa EU-kansalaisille täysin selvästi, että tietyt tahot toimivat väärin, se aiheutti tuskaa ja ette aio katsoa rikkeitä läpi sormien. Tällä hetkellä EU:sta haukutaan työnsä menettäneitä kansalaisia mutta kehutaan rötöstelijöitä. Kääntäkää tuo toisin päin, kiitos.

Tunnustakaa virheet

EU on tehnyt paljon hyvää, en tätä kiistä. Vaan kun virheitä sattuu, olisi hyväksi tunnustaa ne. Älkää haukkuko olosuhteita tai ”sitä toista”, vaan joskus tekee ihan hyvää tunnustaa omakin moka, vaikka syyllisyyttä olisi jaettavaksikin asti. Velka- ja maahanmuuttokriisit sekä Ukraina ovat mielestäni päteviä esimerkkejä. Niiden hoidossa tunaroitiin aivan kotitarpeiksi. Pahimmillaan valheiden kierre saa kansalaiset todella vihaiseksi. Olkaa siis rehellisiä, kiitos.

Hyväksykää erilaisuus

Minulla ei ole mitään rakkautta ultrakonservatiivisia valtionpäämiehiä kohtaan, mutta minun markkinaliberaalissa maailmankuvassa myös väärät mielipiteet ovat sallittuja. On tarpeetonta sapelinkalistelua määritellä sallittu aiheiden konteksti ja pistää kaikki erimielisyys ”länsimaisten arvojen vastaiseksi”. EU:n täytyy sietää erimielisyyttä ja tuoda aiheet keskusteluun – ei kuritukseen. Kommentoikaa kritiikkiä asiapitoisesti, ei siilipuolustuksella. Keskustelkaa siis älykkäämmin, kiitos.

Bonustehtävä: vastatkaa kysymyksiin

Keskivertokansalaisen ja EU:n välinen viestintä Suomessa on tällä hetkellä lähinnä Ylen Brysselin koneen varassa (mainio ohjelma!). Tässä ohjelmassa aina joskus myös yleisön kysymys päätyy perille. Ehdotan että EU:n tulisi harjoittaa dialogia eri maiden yleisradioyhtiöiden kanssa rohkaistakseen jatkuvampaa keskustelua niistä aiheista jotka kansalaisia mietityttävät. Teette kyllä paljon kyselyitä verkossa, mutta tuloksilla ei näy olevan väliä. Harjoittakaa siis dialogia, kiitos.

Mantereemme ei jakaudu EU:ta varauksetta rakastaviin cityliberaaleihin ja eurooppavihamielisiin änkyräkonservatiiveihin. Sokea fanitus on huono merkki siinä missä rakentava kritiikki osoittaa todellista kiinnostusta yhteiseen projektiimme. Päätän siis väkevään kliseeseen, johon tämä koko juttu oikeastaan tiivistyy: vastakkainasettelujen aika on ohi. Terkkuja Brysseliin.

Julkaistu

EUssa on hyvääkin, kun suurennuslasilla etsii

EU suunnittelee kuluttavansa 6500 miljoonaa euroa seuraavien 7 vuoden kuluessa sotilaallisesti tärkeiden liikenneväylien kunnostamiseen, jotta myös nykyiset raskaat panssarivaunut voivat ylittää mm. tärkeitä siltoja.

Lähde.

Tämä on erittäin tärkeää, jotta kun Venäjä taas yrittää valloittaa mm. Baltian ja Puolan, niin apu pääsee helpommin nopeasti perille.

Julkaistu

Yhden syyllisen taktiikka

Olen kiitollinen Yleisradiolle sen pitäessä esillä tärkeää aihetta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, nostaen esille myös arvostamani Väestöliiton näkökulmia. En ole kuitenkaan vakuuttunut aiheen polarisaatiosta ja kun nyt luin läpi koko päivän uutiskommentit tästä, olen vielä huolestuneempi. Yksi taho, minulle tuntematon ”Agenda Europe” on nyt määritelty kolmannen osapuolen toimesta yksin syylliseksi aika lailla kaikkeen ihmisoikeuksien vastaiseen toimintaan. En luota tällaiseen yhden syyllisen taktiikkaan.

Perusteltu mielipide kestää debatin

Minä hyväksyn laajan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, sukupuolineutraalin avioliiton ym. aiheet ihmioikeuksissa aksioomina. Mielestäni Suomen tilanne on melko asiallinen, translain ollessa ainoa merkittävä juridinen ongelma. Edelleen mielestäni argumentit kannoilleni ovat vahvoja ja äärimmäisen loogisia. Ne kestävät kunnioittavan debatin eri mieltä aiheesta olevien kanssa. Minulla alkaisivat hälytyskellot soida jos pelkäisin kuulla jostain aiheesta eriävää mielipidettä. Samaiset kellot saivat tekemistä lukiessani em. Ylen juttua. On epäilemättä tulkinnanvaraista rikotaanko tässä journalistin ohjeiden 21. kohtaa, mutta vähintään hyviin tapoihin kuuluu vastapuolen näkemyksen mukan ottaminen. Nyt Väestöliitto yksin kertoi mitä heidän poliittinen vastustajansa tekee, miten ja miksi, vailla pienintäkään journalistista kritiikkiä tai faktantarkistusta.

Aiheesta on puhuttu viime viikkoina laajemminkin, kun Timo Soini sekoitti ulkoministerin työhön omaa lomaa. Voin kirkkain silmin todeta että Soini on mielestäni vaarallisin poliitikko tässä maassa. En pidä yhtälöstä jossa yhdistyy naisten oikeuksien vastaisuus, seksuaalivähemmistöjen halventaminen, uskonnollinen ultrakonservatiivisuus ja ministerin asema. Yhtä kaikki olen valmis marssimaan myös hänen sananvapauden puolesta. Ministerin asema toki laittaa selviä rajoitteita joita hän ei noudattanut, mutta mikään laki ei voi pakottaa ketään päättäjää olemaan henkilökohtaisesti tiettyä mieltä. Hänellä on oikeus mielipiteeseen ja sen ilmaisuun. Oikean ajan ja paikan se toki tarvitsee eikä ministerin virallinen ulkomaanmatka ole sellainen.

Vapauden hinta on valppaus. Vaikka EU ja Eurooppa ovatkin mennneet eteenpäin ihmisoikeusasioissa, on toki pidettävä silmät auki. Sen voisi kuitenkin tehdä ilman somekratiassa niin suosittua ylidramatisointia. Yksi blogi ei ole ”ennennäkemätön hyökkäys”, etenkin kun tulokset puhuvat aivan muusta. Jo selvinä numeroina paljon pahempi uhka ovat ääriuskonnolliset liikkeet, olivat ne sitten kristillisiä tai islamilaisia. EU on osoittanut olevansa täysin kyvytön ääriuskontojen edessä. Maallinen tallaaja teilataan somessa ja mediassa inasenkin standardia poikkeavasta mielipiteestä kun uskontoa keppihevosena käyttävä saa helposti kaiken anteeksi. Tämä asenne epäloogisesta polvistumisesta mielikuvitusystävän äärellä on merkittävä uhka niin ihmisoikeuksille kuin sananvapaudellekin. Sen korjaamiseksi on katsottava aivan eri suuntaan ja varauduttava paljon jäykempään debattiin.

Älä tuomitse viestinviejää

Haluan vielä korostaa että Väestöliiton edustajaa ei sinänsä voi moittia oman agendansa ajamisesta värikkäin sanakääntein – lobbarille maksetaan lobbaamisesta ja sitä hän teki. Hän ilmaisi itsensä mielestäni hyvin ja kuten todettua, arvostan heidän asiaa. Lopputulos lieni kuitenkin se että eräs eurooppalainen änkyräkonservatiivinen blogi sai juuri tuhansia uusia lukijoita, Ylen toimittajat lukuisia uhkauksia ja eri osapuolten barrikadit lisää sementtiä. Yksi totuus, yksi osapuoli ja yksi versio tarinasta ei ole universaali menestystarina dialogin rakentamisessa. Toisaalta aika huono on myös kaksien sääntöjen malli, josta kritisoin etenkin EU:n johtoa.

EU kenties epäonnistui rauhanliikkeenä, mutta se on ollut melko hyvä voima parantamaan kansalaisten ihmisoikeuksia useissa maissa. Monissa maissa tilanne on jo hyvä, mutta sen ylläpito vaatii entistä kovempaa työtä. Se edellyttää rehellisyyttä, yhteisiä pelisääntöjä ja asiallista debattia – ei silmitöntä huutelua ja dramatisointia. Nyt olisi tsemppaamisen paikka.

Julkaistu

EU, tietosuoja ja Baabelin torni

Paljon uutisoitu EU:n tietosuoja-asetus ”GDPR” on oikeastaan aika hyvä keksintö. Se antaa tarpeellisia ohjeita, rajoituksia ja mahdollisuuksia sekä voi helpottaa EU:n sisäistä kauppaa. Ongelma vaan on että se on laadittu Baabelin tornissa, jossa on raamatullisen version lisäksi mukana myös tuhansia lobbaria. Lopputulos on epäselvä.

Vertailu: Henkilötietolaki vs Tietosuoja-asetus

Osoitan pointtini vertailemalla henkilötietolakia (yksi vanhoista laeista) ja tietosuoja-asetusta (uusi asetus).

Henkilötietolaissa lain tarkoitus sanoo:

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.

Tietosuoja-asetuksessa lain laatimistarkoituksen osuus on 16 146 sanaa tai printattuna 38 sivua pitkä.

Otetaanpa konkreettisempi, kielto-oikeus suoramarkkinoinnin osalta. Henkilötietolaki sanoo…

Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten.

Ja tietosuoja-asetus puolestaan…

1. Rekisteröidyllä on oikeus henkilökohtaiseen erityiseen tilanteeseensa liittyvällä perusteella milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä, joka perustuu 6 artiklan 1 kohdan e tai f alakohtaan, kuten näihin säännöksiin perustuvaa profilointia. Rekisterinpitäjä ei saa enää käsitellä henkilötietoja, paitsi jos rekisterinpitäjä voi osoittaa, että käsittelyyn on olemassa huomattavan tärkeä ja perusteltu syy, joka syrjäyttää rekisteröidyn edut, oikeudet ja vapaudet tai jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.
2. Jos henkilötietoja käsitellään suoramarkkinointia varten, rekisteröidyllä on oikeus milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä tällaista markkinointia varten, mukaan lukien profilointia silloin kun se liittyy tällaiseen suoramarkkinointiin.
3. Jos rekisteröity vastustaa henkilötietojen käsittelyä suoramarkkinointia varten, niitä ei saa enää käsitellä tähän tarkoitukseen.
4. Viimeistään silloin, kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran, 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu oikeus on nimenomaisesti saatettava rekisteröidyn tietoon ja esitettävä selkeästi ja muusta tiedotuksesta erillään.
5. Tietoyhteiskunnan palvelujen käyttämisen yhteydessä ja sen estämättä, mitä direktiivissä 2002/58/EY määrätään, rekisteröity voi käyttää vastustamisoikeuttaan automaattisesti teknisiä ominaisuuksia hyödyntäen.
(6. kohta jätetty pois koska ei suoraan relevantti)

Heitän vielä yhden lainauksen henkilötietojen käsittelijän roolista. Tämä on uusi teksti, joka aiemmin sisältyi käsittelyn tehtävään, ei henkilöön. Tässä lauseessa on sitä jotain mistä on pienet byrokraatit tehty.

Kun henkilötietojen käsittelijä käyttää toisen henkilötietojen käsittelijän palveluksia erityisten käsittelytoimintojen suorittamiseksi rekisterinpitäjän puolesta, kyseiseen toiseen henkilötietojen käsittelijään sovelletaan sopimuksen tai unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen muun oikeudellisen asiakirjan mukaisesti samoja tietosuojavelvoitteita kuin ne, jotka on vahvistettu 3 kohdassa tarkoitetussa rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän välisessä sopimuksessa tai muussa oikeudellisessa asiakirjassa erityisesti antaen riittävät takeet siitä, että käsittelyyn liittyvät asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimet toteutetaan niin, että käsittely täyttää tämän asetuksen vaatimukset. Kun toinen henkilötietojen käsittelijä ei täytä tietosuojavelvoitteitaan, alkuperäinen henkilötietojen käsittelijä on edelleen täysimääräisesti vastuussa toisen henkilötietojen käsittelijän velvoitteiden suorittamisesta suhteessa rekisterinpitäjään.

Yksi lause sisältää 71 sanaa, 653 merkkiä ja kolme ulkoista referenssiä.

Sama ihmisten kielellä

Arvon lukijat, tämä ei ole kysymys siitä että suomennos on huono. Lakiteksti on englanniksi aivan samanlaista soopaa. Lähes jokainen lause referoi kymmentä muuta kohtaa, jotka referoivat edelleen toisia kohtia. Kielioppi on kankeaa, lauseet pitkiä ja koko ajatus hukkuu viimeistään kolmannessa sivulauseessa. Tämä on laki joka koskee jokaisen ihmisten arkea jatkuvasti. Kuten olen todennut, tässä laissa on hyvä ajatus ja hyvä tarkoitus. Sen voisi ilmaista noin kahdella aanelosella. EU käyttää sivuja 88 kappaletta.

Lainkirjoittajan opas kertoo myös lakikielen vaatimuksista. Tosi hyvää luettavaa, josta tiivistän vain pari avainsanaa: asiallisuus, selkeys, yleiskieli, tiivis, ytimekäs. EU:n tietosuoja-asetus ei täytä näistä ensimmäistäkään. Se ei auta kansalaisten tietosuojassa, koska kansalainen ei pysty lakia ymmärtämään. Se on kokoelma tuhannen ja yhden lobbarin vaateita, tietotekniikasta täysin pihalla olevien byrokraattien epätoivoa ja sinivalaan mentäviä porsaanreikiä.

Voin edelleen kunnioittaa EU:ta hyvästä tahdosta ja tärkeään aiheeseen puuttumisesta. Se ei muuta sitä, että lopputuloksessa menetettiin mahdollisuus tuoda EU:ta lähemmäs sen kansalaisia. Tällainen poliittinen romaani tekee täysin päinvastaista. Vain juristit voittavat tässä pelissä.

Julkaistu

Venäläisdiplomaattien karkoitus

Eu päättäjät ml. Sipilä ovat koolla Brysselissä ja miettivät toimenpiteitä Venäjää vastaan. Ollaan melkein varmoja venäläisten syyllisyydestä Englannissa tapahtuneesta myrkytystapauksesta.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan nyt on kymmenkunta maata karkoittamassa venäläisiä diplomaatteja. Mukaan on liittymässä kymmenkunta maata. Englanti, Puola, Liettua ja tietysti Ranska.

Puhutaan aika järeästä keinosta  johon toivottavasti ei Sipilä, eikä Suomi ole liittymässä.. Kyllähän Suomen kuuluu olla EU;n kanssa yhteisrintamassa, mutta nyt on liian paljon kyseessä omat suhteet Venäjään.

Julkaistu

Onko Suomen maksettava lisää EU- maksuja?

Brittien lähtö Eu;sta tietää noin 12- 15 miljardin aukkoa vuosibudjettiin. Nyt ollaan yleisesti ja varsinkin Ranskassa sitä mieltä, että jäsenvaltioiden vuosimaksua on nostettava tulojen nostamiseksi entiselle tasolle ja mieluummin nostettava yli senkin tason. Eu;lla on tiettyjä kuluja yli entisen tason, varsinkin pakolaisvyöryn hoitamisessa (hmn hoitamisessa?) ja muissa ennalta arvaamattomissa asioissa.

Suomen Eurooppaministeri Sampo Terho otti vahvasti kantaa asiaan ja jyrähti.”Suomi ei missään olosuhteissa tule hyväksymään vuosimaksun korotusta ja tulee käyttämään kaikki mahdolliset keinot sen estämiseksi.” Hänen mielestään se ei ole edellytys vuosimaksun nostamiseksi, jos jäsenmaat vähenevät. Hänen mielestään sitä pitäisi päinvastoin laskea.

Nyt sitten muutamat Eu valtiot eivät katso kovinkaan suopeasti Suomen mielipiteitä ja se katsotaan eräänlaiseksi provosoinniksi Eu; ta kohtaan.

Minusta ihan hyvä ja rohkea ulostulo Terholta.

https://eurooppatiedotus.fi/wp-content/uploads/sites/19/2017/02/nettomaksut-1024×593.jpg

Suomen jäsenmaksut vuosittain 1995- 2016. Vuonna 2016 se oli EU- maiden pienin nettomaksu, eli sille on selvästi korotustarvetta, jota varmasti muut maat ovatkin hakemassa.

Kuvan lähde: Eurooppatiedotus

Julkaistu

Onko ajatus EU:n kyvyttömyydestä huuhaata?

Viimeksi tänään EU sai lunta tupaan rahanpesusta, eikä vastaavia otsikoita tarvitse suurennuslasilla etsiä. Analyysit Kiinan nousevasta roolista tuovat esiin pelkoja Kiinan määrätietoisuuden mahdollisuudesta jyrätä heikko EU kansainvälisessä kaupassa. Olen itsekin kritisoinut EU:ta kyvyttömyydestä, vaan leikinpä kunnon skeptikkoa ja kyseenalaistan ajatukseni.

Vauhdilla – jos niin halutaan

Mennäkseni suoraan asiaan, mainitsen Kreikan pelastamisen. Päätös saksalaisten pankkien pelastamisesta tuli aika lailla kuin apteekin hyllyltä. Vaikka pientä show-diplomatiaa laitettiinkin ja meidän Jutta Urpilainen koitti vähän jarrutella, käytännössä päätökset ja toimet tapahtuivat nopeasti ja varmasti, eikä aikataulu pettänyt missään kohdassa. Tässä operaatiossa puhuttiin paljon suuremmista rahoista kun mitä vaikkapa siirtolaiskriisiin tai harmaaseen talouteen liittyy, mutta siitä huolimatta päätöksenteko ja toimeenpano sujuivat käytännössä viiveettä.

Myös rajasopimus Turkin kanssa oli esimerkillisen nopeaa. Ehdittiinkö julkisuudessa paria viikkoakaan asiasta pohtimaan kun sopimus oli jo käytössä? Mitään vaikutusta tulijavirtoihinhan tällä ei ollut mutta ilmeisesti juuri tuolloin löytyi jokin tarve lahjoittaa Turkille merkittävä määrä rahaa. Lienen sata vuotta täyttänyt siihen mennessä kun tapahtuman totuus päätyy kirjan kansien väliin. Yhtä kaikki, prosessi oli ripeä ja määrätietoinen – jotain mihin munattoman EU:n ei pitäisi kriitikkojen mukaan kyetä.

Kuka vaihtelee vaihteita?

Rahan määrä tai aihealue sinänsä ei näyttäisi vaikuttavan juurikaan asiaan. Jos EU haluaa, sen ylin johto toimii nopeasti, jyräten tarvittaessa niin jäsenmaat kuin parlamentinkin alleen. Miksi esim. Turkin raja- ja pakolaissopimus saatiin aikaan käytännössä sormia napsauttamalla, mutta vastaavasta ratkaisusta Välimeren reitillä on vain jaariteltu vuosien ajan? Sen koommin taloudellinen näkökulma kuin kuolonuhrien määräkään ei tunnu juuri Merkeleitä tai Junckereita liikuttavan. Miksi yksi talousongelma korjataan rivakasti, samalla kun toisen annetaan hiertää kengässä vuosikymmeniä? Miksi ajoin kriittisiä äänensävyjä käsitellään kunnioituksella ja asiapitoisesti, kun taas toisella hetkellä asiallisinkin kritiikki EU:n hallinnosta leimataan Euroopan vastaiseksi fasismiksi? Montako päätä EU:lla on? Heitetäänkö siellä näistä noppaa?

Onko ongelma suunnassa?

Spekuloin, että yksi ongelma voi olla yleinen suunnan puute. Jos on sopivan rauhallinen hetki, median huomio sopivasti muualla ja sopivan vähän päättäjiä huoneessa, on helppoa ratkaista isojakin asioita nopeasti ja varmasti. Jos on vähänkin haasteita tai joku esittää sopivan fiksun kysymyksen, alkaa korttitalo huojumaan. Kun EU:lta puuttuvat yleinen suunta ja yhteiset tavoitteet, on vaikea kiinnittää huomiota haastaviin asioihin. EU on kyllä onnistunut laatimaan byrokratiapykälistöä siihen miten mikäkin asia hoidetaan. Osaamme vastata siihen jotta miten, mutta emme siihen mitä, emmekä taatusti siihen miksi. Byrokratia byrokratian vuoksi on huonoa hallintoa – sen pitäisi olla työkalu, ei päämäärä. Ongelman näkee vaikka tuoreesta tietosuojadirektiivistä, jossa onnistutaan käyttämään useampi sivu noin yhden lauseen mittaisen asian sanomiseen.

Lopulta EU:n johto voi aivan itse päättää haluaako se onnistua vai epäonnistua. Kykyä asioiden hoitoon on ja mieluusti näkisin positiivista kehitystä muutamissa avainasioissa. Resurssit ovat, tekijät ovat ja tahtotilakin on joissain asioissa yllättävän selkeää. Kertokaa nyt fiksummat minulle, mikä tässä mättää? Onko EU:n johtoon pesiytynyt osa-aikainen (ellei peräti tukityöllistetty) känkkäränkkä?