Elokapina sitä, tätä ja tuota. Yle ja Hesari julkaisevat päivästä toiseen ylistäviä tekstejä, siinä missä iltapäivälehdet pistävät pihalle melkein yhtä tiuhaan tuomitsevia tekstejä. Kansa on kritiikittömästi puolella tai kritiikittömästi vastaan. Tuohon väliin mahtuisi paljon. Esitän kaksi kysymystä, jotka median pitäisi nostaa.
Kysymys 1: Vaikutus
On esitetty, että radikaalitkin tempaukset ovat oikea tapa toimia, koska aiheesta ei puhuta tarpeeksi. On myös esitetty, että itse asiassa aiheesta puhutaan jo aivan jatkuvasti paljon ja liian radikaalit tempaukset tässä kohtaa vain vähentävät kiinnostusta. En tiedä kumpi on totta, mutta asiallinen, edes hitusen puolueettoman näköinen keskustelu olisi paikallaan. Historia opettaa, että kansanliike voi toiminnalla onnistua mainiosti, mutta saattaa myös päätyä tekemään omia maaleja.
Kysymys 2: Vaihtoehtoiset filosofiat
Esitän kaksi filosofiaa, joista molemmat pohjaavat kiistattomaan yksimielisyyteen ilmastonmuutoksen, saastumisen ja biodiversiteetin katoamisen vakavista uhkakuvista.
Puolen tunnin pikalukemisen perusteella Elokapinan perusfilosofia on suurin piirtein se, että ilmastotuhon hidastamiseksi on jarrutettava ja muututtava. Jarrutus tarkoittaa kulutuksen vähentämistä, talouskasvun hidastamista, paluuta tietyiltä osin taaksepäin. Muuttuminen tarkoittaa nykyisen kaltaisen kapitalistisen ja demokraattisen järjestelmän korvaamista ainakin osittain. Se on vähän puhujasta kiinni onko ratkaisuna täysi totalitaarinen suunnitelmatalous vai ainoastaan joidenkin demokraattisten instituutioiden radikaali muutos. Yhteiskuntien monet ongelmalliseksi koetut aksioomat pitää haastaa, kieltää ja/tai tuhota.
Vaihtoehtoisesti ekomodernismi ehdottaa kaasua, ei jarrua: Lisää teknologiaa, kaikki entinen, nykyinen ja uusi tekniikka täysillä eteenpäin. Ihmisten pyrkimys parempaan ja vauraampaan elämään on luonnollista, mutta tätä kasvua pitää tehdä tavoilla, jotka jättävät maksimaalisen tilan monimuotoisille ekosysteemeille. Sekä ihmisten että luonnon hyvinvointia on kasvatettava. Ekomodernismi ei usko ihmisluonteen radikaaliin muutokseen, vaan sen valjastamiseen haasteiden äärellä. Esimerkiksi ydinvoima, geenimuuntelu ja asumisen kehittyminen ovat aiheita, joissa ollaan eri mieltä elokapinan kanssa.
Näiden lisäksi on hurja määrä uusia liikkeitä, aatteita ja mietteitä, jotka käsittelevät vaikkapa luonnon hyvinvointia, lihansyönnin vähentämistä ja paljon muuta – erittäin vaihtelevilla tavoilla.
Vaihtoehtoiset filosofiat olisi tuotava keskusteluun ja debattiin, niitä pitäisi analysoida. Ei siksi, että tietäisimme kuka on oikeassa, vaan siksi että ymmärtäisimme mikä vaikutus eri tavoilla on. Todennäköisesti monelle eri aatteelle on paikkansa, mutta lähtökohtaisesti pitäisi ymmärtää mihin eri aatteet johtavat. Niinkin simppeli asia kuin ilmastoahdistuksen laajamittainen vaikutusarviointi on tyystin näkemättä.
Jos ainoa näkökulma jota mediat huolivat pohjautuu alati pahenevaan rikollisuuteen, sanoisin että seuraavat vahingonkorvauslaskut voisi toimittaa suoraan Merja Ylä-Anttilan kotiosoitteeseen.