Avainsana: eduskuntavaalit

Etsin ehdokkaan Ylen vaalikoneella.

Hyvin korkeaa pistemäärää sai useampikin ehdokas. Vertailin eniten pisteitä saaneen kokoomuslaisen vastauksia omiin vastauksiini ja luin hänen kommenttinsa vastauksiinsa.

Olimme kannoiltamme kokoomuslaisina erittäin lähellä toisiamme. Hän sai ääneni.

Yksinkertaista.

Tässä vaalien alla olen pohdiskellut äänestämistä. Olen tutustunut ehdokkaisiin lukuisista puolueista. Tämä matka on ollut täynnä pettymyksiä. Ei kai se mikään ihme ole, koska olemme kaikki yksilöitä niin tokkopa kenellekään ei-ehdokkaalle on täydellistä valintaa tarjolla.

Sokeat pisteet

Minua ärsyttää (turhaan?) sokeat pisteet. Esimerkiksi Ida Leino (kok) jota voin aivan vilpittömästi kehua erinomaiseksi, fiksuksi, tulevaisuuteen katsovaksi markkinaliberaaliksi. Sitten hän kannattaa pakkoruotsia. Toisin sanoen ”olen liberaali lähes 100% paitsi silloin kun olen illiberaali änkyrä”. Hirmu ikävä havainto. Edelleen, muilta osin erinomainen ehdokas, jolla on varmasti vielä paljon tehtävää. Voi kun Seida Sohrabi olisi täällä päin maata ehdolla.

Tietenkin olen katsonut Liberaalipuolueen ehdokkaita ja linjauksia. Heidän yksinkertaisesti myytävä ja melko seikkaperäisesti avattu kulujen leikkausohjelma on tyylikäs. Vaaleissa pitää toki sanoa asia terävästi ja ytimekkäästi, mutta ei saisi kompastua omaan logiikkaansa. Mielestäni liian vähän huomiota käytettiin kansantaloudellisesti kannattaviin hyvinvointi-investointeihin. Toisekseen tietyt kulut, kuten humanitaarisen maahanmuuton valinnaiset lisät, hyväksyttiin aateperustein, ilman loogista perustetta. Jos (eli siis kun) toimiva maahanmuuttopolitiikka on tulevan hyvinvoinnin edellytys, tulisi hyväksyä että nykymeno ei ole toimivaa.

Vihreillä on edelleen monta hyvää sanomaa. Esimerkiksi Oras Tynkkysen ajatukset ovat erinomaisa ja pohjautuvat vankkaan tietoon. Jos hänen linja olisi puolueen linja, en edes harkitsisi muita. Kuitenkin puolueen nykyinen johto on, vastoin edellistä, lähtenyt korostamaan vastakkainasettelua, aggressiivisuutta ja suoraan sanoen hömppää, vaikka kovaa faktaakin piisaisi. Planeettamme on meidän yhteinen – miksi siis puolustaa sitä kylvämällä vihaa ihmisten välille?

Persujen tai demarien isoista linjoista en ole saanut totta puhuen selvää. En näe koherenssia. En tiedä mitä he ajavat. Persujen Joakim Vigelius on tosin selvästi haastanut itseään. Pahimmat ylilyönnit on takana ja terävän jämptejä kommentteja läheisistä aiheista tulee kuin apteekin hyllyltä. Demarien osalta en voi lakata kehumasta Lauri Lylyä, jonka linjoissa on paljon järkeä. Hänellä on myös täysin erinomaista kykyä tilannetajuun ja aitoihin, merkityksellisiin kohtaamisiin myös yli aaterajojen. Sen sijaan hänellä ei ole ollut yhdeksää euroa viestintävirastolle pitääkseen kotisivunsa verkkotunnusta voimassa.

Epätodennäköisistä optioista luin myös Eläinoikeuspuolueen linjoja. Totta puhuen arvostan hiton montaa näkemystä heillä. Annan ison bonuspisteen siitä, että he eivät lokeroi eläimiä niihin joista välitetään ja niihin joiden osalta ei o niin just. Keinot ovat kuitenkin totalitaarisia, eivätkä sellaiset ole koskaan, missään maailmanhistoriassa toimineet. Rivien välistä paistaa myös tiedevastaisuus, ainakin talouslinjauksissa ja metsästyksen kulmissa. Taloudellinen vastuunkanto puuttuu myös täysin. He voisivat olla jotain omaa, uniikkia ja persoonallista, eikä vain vasemmistoliiton vasemman siiven eläimistä välittävä alajaosto.

Todennäköisesti tässä käy niin, että pitää vain joko pohtia tai kolikolla heittää jotta mistä arvoista olen valmis eniten joustamaan. Onhan tässä vielä hetki aikaa. Sitten vain toivomaan että lääkäri antaa luvan liikkua vapaammin pian niin ehkäpä pääsisi ehdokkaita ihan tapaamaankin. Todennäköisesti oikea ehdokas löytyy kasvotusten.

Vaaleihin on vielä aikaa mutta tykkään pohdiskella itselleni ideaalia ehdokasta. Tämä on muutenkin hyvä ajatusharjoitus jota voi toistaa lähempänäkin vaaleja. Mitkä asiat ovat itsellesi kaikkein tärkeimpiä, mitkä tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä? Tätä pohtimalla voi etsiä ehdokkaansa järjellä.

Kaikkein tärkeimmät

Tällä hetkellä tärkeintä on yleisellä tasolla voimakas sitoutuminen julkisen menojen laskuun ja siten velkaantumisen lopettamiseen kohtuullisella aikajänteellä. Luonnollisesti rahaa pitää osata tuoda myös sisäänpäin lisää, mutta menojen lasku on ehdotonta. On osattava sanoa mistä tingitään ja mihin tieteelliseen tutkimukseen se perustuu. Henkilökohtaisesti asetan lisäksi seuraavat tiedeperusteiset vaatimukset: kannabiksen sääntelyyn ottaminen, rikosseuraamusten kehittäminen ja ydinvoimamyönteisyys. Ensimmäinen ja viimeinen ovat itsestäänselviä, keskimmäisessä haen rikosseuraamuksen tutkijoiden parempaa kuulemista ja rangaistusten kehittämistä siihen suuntaan, että toisesta päästä tullessaan ei tule rikoksen uusijoita vaan parempaa huomista etsiviä kansalaisia. Viimeisenä haluan, että ehdokas osaa tarvittaessa sanoa sanat en tiedä, jos se on rehellinen vastaus.

Tärkeät, joista saa lisäpisteitä

Edellisistä en tingi, mutta tämä lista taas on sellainen että jokainen osuma lisää on eduksi. Ensin nostan esiin liberalismin sanan perinteisessä merkityksessä, eli yksilönvapauksien kunnioittamisen, ilmaisunvapauden turvaamisen ja terveen demokraattisen dialogin ylläpidon. Pohjoismaisessa mallissa liberaalin tulee pohtia jokaisen työikäisen ja -kykyisen auttamista töihin, ei sosiaaliturvaan, kykyjensä mukaan, tarvittava apu tarjoten. Arvostan myös ehdokasta, joka kehittää suomen kielen osaamista maahanmuuttajissa. Maahanmuutossa muutoin annan pisteitä henkilöstä, joka ymmärtää että siitä voi olla sekä hyötyä että haittaa, ja on valmis myöntämään ongelmakohdat ryhtymättä sen paremmin rasistiksi kuin sokeaksi idealistiksikaan. Idealismista puheen ollen, annan aina pisteet ehdokkaalle, joka osaa ehdotuksissaan vedota tieteeseen ja ymmärtää että poliittisten kansalaisjärjestöjen julistukset ovat usein valovuoden päässä puolueettomasti tutkitusta tiedosta.

Nämäkin ovat kivoja

Hieno juttu olisi nähdä ehdokas, joka palauttaisi järkeä lemmikkiteollisuuteen, vähän parhaiden eläinlääkärien ja lemmikkien kouluttajien neuvojen tyyliin. Nykyinen malli, jossa on puolenkymmentä huonosti hoidettua koiraa keskustayksiössä ja eläinten pääsy vapaata jokaiseen kauppaan ja laitokseen, ei vain ole hyvä malli. Jonkun on näytettävä tietä parempaan sekä kansanterveyden, mielenterveyden että talouden kannalta.

Arvostan ehdokasta, joka ei vain lupaa kansalaisille kaikkea, vaan myös vaatii. Hän tuputtaa ihmisiä metsälenkille ja näyttää itse mallia. Hän tutustuu ruohonjuuritason harrastusmahdollisuuksiin ja markkinoi niitä. Erinomaista on myös, jos ehdokas ymmärtää liikunnan ja urheilun eron. Edellistä pitää väkevästi tukea, jälkimmäiseltä voi julkisen rahan viedä pois viimeistä senttiä myöten. Liian moni niputtaa nämä samaan ja se on tuomittavaa.

Jos ehdokasta sattuisi kiinnostamaan kiertotalousajattelu, niin että hän vielä ymmärtäisi siitä, tämä on hieno juttu. Olisi myös eduksi, että tietotekniikasta olisi edes perustason osaamista, tai ainakin halu opiskella tarvittaessa ja tapauskohtaisesti mistä kyse – muualtakin kuin lobbareilta.

Näillä ei ole väliä

Ehdokkaan sukupuolella tai iällä ei ole väliä. Puolueen suhteenkin olen melko avarakatseinen, eli jokainen ei-kepulainen, suomalainen puolue on minulle sopiva (eli siis venäjän liike nyt ja ruotsalaisten rkp jäävät pois). Saa olla duunari, yrittäjä, opiskelija, naimisissa, sinkku, metsästäjä tai keräilijä. Hassu hattu on eduksi, mutta siitä voidaan joustaa.

Antti Rinne, puolueen henkilökohtaisissa äänimäärissä kolmantena. Petteri Orpo, viides sija puolueen sisällä. Sen sijaan Juha Sipilä, Pekka Haavisto, äänikuningatar Li Andersson ja äänikuningas Jussi Halla-aho johtivat puoluetta myös vaalituloksissa. Mitä tästä kannattaa lukea?

Kaatuuko Rinne saappaat jalassa?

Kukaan ei vaalien ykköspuolueen puheenjohtajaa heivaa pihalle kovin pian – paitsi hän itse. Huono vointi ja väsymys olivat selvästi näkyvillä kampanjoinnin ajan. Pahaa pelkään että hän tekee kuten suomalainen mies usein ja kaatuu saappaat jalassa. Toivottavasti hän ymmärtää rajansa sekä heikon kannatuksensa kansan parissa. Hän voi silti olla pääministeri, mutta melko nöyrä sellainen. Kuntokuuri ja stressinhallinta tekisivät nyt hyvää, sekä pieni esiintymistaitojen tsemppaus. Hänellä on kaikki kortit kädessä, mutta kädet vapisevat.

Orpo, anna tilaa

Kokoomuksen lähes koko kampanja koostui yhdestä asiasta, Petteri Orpon kuvasta. Vasta viimeisellä viikolla kampanjoitiin muilla tavoin ja se todennäköisesti pelasti pienen loppukirin. Orpo ei ole kovin suosittu ja hänellä on painolastia ikävistä päätöksistä. Vihreät, vasemmisto ja persut ovat osanneet uudistua, nyt on Kokoomuksen vuoro. Orpon ei tarvitse menettää kunniaa tai kasvojaan siirtymällä sivuun. Perinteistä linjaa tarjoaisi Jan Vapaavuori tai Antti Häkkänen, mutta todellinen voima löytyisi Elina Lepomäeltä. Jos tie vie hallitukseen, perinteiset nimet jaksanevat paremmin. Opposition johtoon tarvitaan kuitenkin aivan uusia kasvoja ja uutta pelisilmää. Elinan osaaminen, valovoimaisuus sekä tuoreet, realistiset ajatukset voisivat nostaa Kokoomuksen uudenaikaisten markkinaliberaalien puolueiden joukkoon. Ethän siis seiso muutoksen tiellä, Petteri hyvä.

Haavisto menee, kuka tulee?

Vihreissäkin on kaksi linjaa – luonnon ja sivistyksen ryhmä, sekä radikaalimpi kapinaryhmä. Kapinaryhmä vei selvästikin äänet, kun esimerkiksi Olli-Poika Parviainen ja Jyrki Kasvi saivat mennä, tehden tilaa hieman enemmän ilmatilaa valtaaville kuten Maria Ohisalo tai Iiris Suomela. Tässä ollaan nyt vedenjakajalla. Vihreillä on potentiaalia tehdä itsestään nuorison parissa todellinen hittipuolue siirtymällä vahvan populistiseen suuntaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tässä ei tarvitse olla mitään vikaa, nuoremmat voivat voivat näyttää mihin pystyvät ja kansa päättäköön ensi vaaleissa miten meni. Hallituksessa irtiotoille on tosin vähemmän tilaa ja jos arki osoittautuu paljon unelmaa haastavammaksi, on romahduksellekin riski. Toisaalta pöhköä olisi olla pitämättä kiinni näin vahvan globaalin trendin mielipidejohdosta.

Kepussa ei ole ketään

On aika sama jatkaako Sipilä vai ei. Kepussa ei ole yhden ensimmäistä valovoimaista nimeä. Ainoa todella villi kortti on Mikko Kärnä jonka voidaan sanoa ryöstäneen Lapin kuninkaan kruunun Paavo Väyryseltä. Hänen Hyvässä tai pahassa, hän on ainoa mediakynnyksen jatkuvasti ylittävä nimi, mutta hänen aikansa on tuskin vielä koittanut. Todennäköisesti kepu kuitenkin jatkaa Sipilän tai jonkun muun yhtä tylsän nimen vetämänä. En pysty näkemään heille suuntaa ylöspäin. Henkilökohtaisesti lupaan sietää kyynel silmässä ajatuksen heidän täydellisestä romahtamisesta, kuten monessa muussa Euroopan maassa on käynyt.

Andersson jaksaa, Andersson jatkaa

Li Anderssonilla ei ole hätää. Hallitukseen ei kovin helpolla tuolla linjalla mennä, mutta se ei liene protestipuolueen tarkoituskaan. Puheenjohtajan tuoli pysyy tukevasti paikallaan hyvän aikaa lähitulevaisuuteen. Uusia haastajia ei ole, puolueessa ei ole muita nuoria kärkinimiä, vaan muutoin kannatus tulee lähinnä seniorisektorilta. Puolue kyllä näyttää ja tuoksuu nuorelta, mutta numeroiden valossa ei sitä näytä olevan. Aika näyttää onko tämä ongelma vai ominaisuus.

Halla-aho voi tehdä mitä vaan

Viimeisimpänä eikä numeroiden valossa vähäisimpänä on persujen Jussi Halla-aho. Jos hän haluaisi jatkaa puheenjohtajana, siitä tuskin tulisi nokankoputtamista. En kuitenkaan ole varma haluaako hän sitä tehdä. Hänellä on taito väistää tarvittaessa ja siinä on myös tiettyä strategiaa. Strategikkona hän saattaa nähdä riskin siinä, että koko puolue on käytännössä yhden miehen varassa. Laura Huhtasaari voisi olla Suomen Marine Le Pen, tarjolla kun on sekä valovoimaa että ristiriitaa. Räyhäsektorilta löytyy myös nousussa oleva Sebastian Tynkkynen, jonka äärimmäinen ilmaisutyyli voi tosin olla liikaa Halla-ahon viilipyttylinjaan tottuneille. Persuilla on kuitenkin aikaa aivan rauhassa pohdiskella asiaa ja todennäköisesti myös poliittista pelisilmää suunnitella pitkän linjan oppositio-ohjelma.

Sote, sotu, ilmasto, maahanmuutto, työ ja sata muuta iloista avainsanaa. Puolueet pyrkivät erottautumaan linjallaan näissä ja muissa aiheissa, mutta muutamassa aiheessa se on hädin tuskin painomusteensa arvoista julistusta. Kaivoin muutaman asian, missä jokainen vähänkin kannatusta gallupeissa nauttiva puolue on käytännössä samaa mieltä.

EU

Jokaisen puolueen EU-linja on käytännössä sama. Kaikki haluavat EU:n yhteisen maahanmuuttolinjan. Kaikki haluavat ettei Suomen nettomaksu nouse. Kaikki haluavat EU:n toimivan paremmin. Kukaan ei aja Suomea ulos EU:sta.

Ilmastonmuutos

Kun aloin opiskelemaan tähän blogaukseen, en uskonut kirjoittavani tätä otsikkoa, mutta toisin kävi. Yksikään puolue ei kiistä ilmastonmuutosta tai sen uhkaa. Yhä useampi asiantuntijakirjoitus valtamedioissa spekuloi että mikään puolueista ei ole ajamassa erityisen kovia keinoja, eikä mikään nostamassa hanskoja täysin tiskiin. Otsikoissa on hurjia eroja ja huudahduksissa irtiottoja, mutta juttuja pidemmälle lukiessa huomaa lässähdyksen. Ruohonjuuritason linjauksista kaikki realistisina pidettävät ovat yllättävän lähellä toisiaan. Jos lisätään vielä katsantaa taaksepäin parin hallituskauden ajan, on pelikenttä kovin tasainen. Tarjolla on honka, mänty ja petäjä. Se on sääli.

Koulutus

Joka ikinen puolue lupaa panostusta koulutukseen. Nyanssieroja on mutta jälleen kerran kaikki sekoittuu harmaaseen massaan.

Huumeet

Yksikään gallupeissa näkyvä puolue ei ole muuttamassa huumepolitiikkaa, vaikka tutkijapiireistä on tarjottu mielestäni riittävää selustaa myös vaihtoehtoisille näkemyksille. Ilmeisesti kaikki puolueet pelkäävät irtiottoja. Jälleen kerran, sääli.

NATO

Natossa ja muussa ulkopolitiikassa käytännössä jokainen toteaa samat kaksi sanaa: ”ei nyt”. Sen enempää ei irti saakaan. Päätoimittajat spekuloivat osasyyn olevan presidentissämme, joka hoitaa ulkopolitiikkaa sen verran hyvin etteivät puolueet halua hyppiä varpaille.

Eroavaisuuksia

Ei hätää, on puolueissa erojakin. Esimerkiksi työnteon kannustavuus vs sosiaaliturvan kasvatus, AY-liike ja yleissitovuus vai paikallinen ja riippumaton malli, nuoret vai vanhukset, translain muutos vai ei, turkistarhauksen tukeminen vai kieltäminen sekä toki merkittäviä eroja maahanmuuton eri tyyppien osalta. Jopa pakkoruotsista on hieman puhuttu, vaikka moni luuli aiheen kuolleen jo poliittisesta keskustelusta.

Arjen linjanvedot ovat siis monissa asioissa kovin samanlaisia, mutta se ei tee puolueista näissä aiheissa samanlaisia. Asenteella on myös merkitystä. Sillä on merkitystä puhutaanko jostain aiheesta kärkiteemana vai hyväksytäänkö se hiljaisesti sivulauseessa. Painotuseroilla voi ajan myötä olla suurtakin merkitystä. Se voi aktivoida kansaa tiettyyn suuntaan ja tämä voi muuttaa maailmaa jopa eduskuntaa enemmän. Äänesi siis ei ole turha edes ym. listan asioiden kantilta.

Toivoisin että kaikki äänioikeutetut äänestäisivät ja haluan tarjota vaihtoehdon niille jotka eivät ehdi paneutua pitkään tai käyttää vaalikonetta. Mielestäni jokaisessa puolueessa on hyvät puolensa ja syyt äänestää juuri heitä. Pohjautuen Täydellinen maailma -podcastiin sekä puolueiden omaan viestintään, tarjoan lyhyen äänestysoppaan, jonka avulla voit valita minuutissa ketä äänestät.

Miksi äänestäisin?

Koska se saa sinut lenkille ja lenkillä käynnin jälkeen niin ruoka, juoma kuin viihdetarjontakin maistuu paremmalta.

Valitse puolue

Tässä maassa isot päätökset tulevat puolueilta joilla on yhtenäiset suuret linjat. Siksi puolueen valinta on tärkeintä. Ohessa on jokaiselle puolueelle avainsanoina asioita jotka ovat heille tärkeitä. Valitse puolue jonka asiat ovat myös sinulle tärkeitä.

• Keskusta: Maa-, metsä- ja biotalous, koko Suomi asuttuna
• Kokoomus: Työperäisen maahanmuuton lisäys, vähemmän holhousta ja pykäliä, työverotuksen kevennys
• Kristillisdemokraatit: Kristilliset arvot, konservatiivinen perhenäkemys, lapsiperheiden tukeminen
• Perussuomalaiset: Työpaikkoja sosiaaliturvan sijaan, maahanmuuton rajoittaminen, laaja sananvapaus
• Piraatit: Digitalisaatio, tiedekeskeisyys, kannabiksen laillistaminen
• RKP: Ruotsin- ja saamenkielisten aseman parannus, turkistarhauksen tukeminen
• SDP: AY-liike, lisää julkisia palveluita, maksuton 2. asteen opiskelu
• Siniset: Yksilönvapaus, sisäinen turvallisuus, opiskelijoiden tulorajat pois
• Tähtiliike: Pohjoismainen yhteistyö, henkiset arvot ohi materiaalisten arvojen, markka euron tilalle
• Vasemmisto: Työajan lyhennys, kapitalismin vastustus, maahanmuuton lisääminen
• Vihreät: Ilmastonmuutoksen torjunta, turkistarhauksen kielto, erilaisuuden kunnioitus

Valitse sitten ehdokas

Äänesi menee ensisijaisesti puolueelle, joten älä ota tästä stressiä. Jos ei ole tuttua nimeä, katso äänestyskopissa läpi valitsemasi puolueen ehdokkaiden ammatit. Valitse ehdokas joka edustaa sinulle läheistä tai muutoin tärkeää ammattia tai osaamisen alaa. Jos ei löydy, äänestä ehdokas joka on lähimpänä omaa ikääsi, hän todennäköisesti näkee vähän samaa maailmaa kuin sinäkin.

Eli: Mene äänestyspaikalle, pistä numero lappuun, palaa kotiin ja huomaa olosi paremmaksi. Ota kuppi kahvia tai teetä, tai korkkaa.

Jytkyä, lötköä, kapinaa, puolueiden väripalettien sovittelua ja ties mitä. Tuttuun tapaan myös hirmuinen paniikkimieliala pyörii ja lupaukset Ruotsiin muuttamisesta lentelevät gallupeja kauhistellessa. Minä sen sijaan otan aika rauhassa. Mielestäni nämä vaalit näyttävät heijastelevan kansan tuntoja poikkeuksellisen suoraviivaisesti.

Demarit olivat hiljaa

Demarit pelasivat peliään pitkään kuten suuren puolueen oppositiossa pitääkin: olemalla melko vaisuja, keskittyen lähinnä hallituksen haukkumiseen. Kannatuksen lasku alkoi vasta kun oli pakko puhua ja sammakoitahan sieltä irtoili. Yhtä kaikki demokratia toimi tässä ennakoidusti: hallitus tunaroi, oppositio katseli vierestä ja hymyili. Jos Rinne ymmärtää olla hiljaa viimeiset päivät, pitäisi pääministerin pestin olla odottamassa.

Kokoomus henkilöityi ongelman ytimeen

Kokoomuksen alta pettivät jäät hoivapalvelujen ongelmien vuoksi. Hoitajamitoitus oli jäävuoren huippu, mutta pelissä oli hurja määrä yksittäisiä virheitä ja harkinnan pettämisiä. On helppo nähdä miten kansa pettyi soten mahalaskuun. Vaalikampanja oli absoluuttinen floppi, kun ainoa mitä mainostettiin oli sen miehen kuvaa jota iso osa kansaa pitää syyllisenä pahimpiin ongelmiin. Kokoomus mainosti menneisyyttä – sitä kivuliasta muistoa – kun olisi pitänyt mainostaa tulevaisuutta. Orpo on hyvä puhuja ja tsempannut siinä kovasti, mutta hänen imagossaan on vain liikaa ikävää painolastia.

Älä anna pellolle valtaa

Kepu osoitti vanhat taitonsa lupaamalla kuun taivaalta ja toimittamalla vain pilvenhattaroita. Hallituksen valuviat, jatkuvat pahoista valheista kärähtämiset, ainainen känkkäränkkä yhdistettynä Sipilän henkilökohtaisiin tunarointeihin olivat mitä varmin tapa muistuttaa mihin kepu pystyy. Kansa ei yksinkertaisesti usko että Sipilällä oli juurikaan osaa tai arpaan työpaikkojen lisääntymisessä ja vaikka oli, inhimillistä hintaa pidettiin liian kovana. Maahanmuutto-ongelmien syyllisenäkin Sipilä näkyy kovin keskeisesti. Perinteet kunniaan, kepu pettää aina eikä pettänyt pettämisessä nytkään.

Vihreä herätys

Kansan tietoisuus ilmastonmuutoksesta on paisunut kuin pullataikina. Puolueilla on kaksi optiota: haukkua nuoria ilmastoaktiiveja tai tukea heitä. Vihreät valitsivat jälkimmäisen. Kansaa kiinnostaa tämä asia ja vihreät ovat profiloituneet terävästi, jättäen vähän ristiriitaisemmat aiheet pois vaalimainoksista, osoittaen todella fiksua markkinointitaitoa. On selvää että näillä eväin vaalivoitto tulee. Kompurointia on vähäsen tullut Caruna-selittelyssä sekä toisaalta puolueen johdon ja ehdokkaiden suurissa näkemyseroissa.

Maahanmuuton ongelmat nähdään

Persujen kannatuksessa näkyy selvästi ilmiö jota kait pitää halla-aholaisuudeksi kutsua. Maahanmuuttokeskustelu ei ole Suomessa juuri edennyt tämänkään hallituksen aikana. Ongelmista puhutaan hieman enemmän mediassa, mutta ratkaisuehdotuksia ei uskalleta nostaa pöydälle. Tämä petaa persuille erinomaisen tilaisuuden kasvaa. Puolueet kuten Kokoomus, KD, Kepu ja SDP ajavat tässä kaksilla rattailla, mutta se ei tästä aiheesta huolestuneille uppoa. Kuten Ruotsissa, myös Suomessa jonkun perinteisen puolueen on jokin kaunis päivä avattava tämä tulppa, tai suunta on vain ikävämpään päin. Toki se edellyttää persuiltakin diplomatian jatkokursseja.

Petturin kohtalo on ikävä

Sinisillä on muutama ihan fiksu kaveri ja yllättävän raikkaita ajatuksia, mutta Suomen kansa ei ole valmis selkäänpuukottajia tukemaan. Ei siitä sen enempää.

Mitä voi vielä tapahtua?

Peli on ohi vasta kun peli on ohi. Jokin suuri, ikävä yhteiskunnallinen tai globaali uutinen voi muuttaa tilannetta. Äänestyspäivän sää myös vaikuttaa. Sen sijaan puolueiden osalta paljoa ei voi enää tehdä. Todennäköisin vaikuttava tekijä voisi olla jonkun puolueen näkyvän ehdokkaan emämunaus, tunarointi, esimerkiksi liiallisen ylpeyden muodossa. Puolueet voivat siis vielä torpedoida tuloksensa, mutta eivät juuri parantaa. Paras mitä puolueet voivat tehdä on varmistaa että äänestäjät lähtevät sunnuntaina lenkille.