Sipilä sitä, AY-liike tätä, enkä edelleenkään tiedä kuka on oikeassa. Vaatisi melko isoa lapiota kaivautua kaiken tämän surun, vihan ja epäluulon läpi. Siinäpä siis haaste: haussa diplomaatti, välittäjä, rauhantekijä, osapuoli joka voisi auttaa. Mistäpä sellainen?
Valtakunnansovittelija?
Valtakunnansovittelija on sinänsä hyvä toimija ja arvostettu instituutti. Tämä ei kuitenkaan ole hänen repertuaariin kuuluva asia. Olisi ehkäpä parasta suojella tätä instituutiota politiikalta ja antaa suutarin pysyä lestissään.
Akateemikko?
Akateemiselta puolen voi löytyä viisautta ja kykyä neuvottelujen johtoon, mutta toisaalta maamme akateemisesti näkyvät hahmot ovat erittäin voimakkaasti poliittisia ja omat puolet on valittu. On toki hyvä että poliittiset kannat tuodaan avoimesti esiin, siitä hatunnosto. Tuskinpa kuitenkaan löytyisi tahoa, joka kelpaisi kaikille osapuolille puolueettomana. Ehkä olen väärässä.
Paneeli?
Ehkäpä yhden hengen sijaan pitäisi olla pieni pyöreä pöytä, kolme henkeä vaikkapa. Haaste on varmistaa ketä tässä pöydässä on. Ketkä tässä ovat osapuolia? Kuka taho edustaa AY-liikettä? Vielä vaikeampaa on pohtia kuka edustaa työnantajia? Edustaako hän alle 10 hengen yrityksiä? Jos näin, mikä se taho olisi, koska sen paremmin EK kuin Suomen Yrittäjätkään eivät virallisesti edusta näin pieniä yrityksiä? Siinä taitaakin olla se kovin kysymys. Kuka voi edustaa tahoa jota ei kukaan virallisesti edusta? Tässä lienee myös yksi riidan tämän hetken yleisongelmista.
Kunniallinen pakin painaja?
Kuka olisi tarpeeksi kunnioitettu, arvostettu taho, että voisi pyytää nöyrästi mutta vakavan uskottavasti että kaikki osapuolet hengähtävät? Presidentti astuisi tässä yli virkansa, mutta toisaalta tilanna on poikkeuksellinen. Ehkäpä presidentti tai jokin muu taho voisi kutsua hys-hys-kokouksen, josta voisivat astua ulos niin hallitus kuin AY:kin, lausuen yhteen ääneen että nyt molemmat osapuolet astuvat pari askelta takaisinpäin menettämättä kasvojaan? Pystyisivätkö he siihen ilman vaistonomaista tarvetta naljailuun?
Kansan syvät rivit
Villi kortti voisi nousta kansojen syvistä riveistä. Toiveikas puoleni ajattelee, että leijonaosa kansaa on jo väsynyt tähän kalliiksi käyvään machoiluun ja toivoisi vain rauhaa, ottamatta vahvasti puolia. Voisiko tästä syntyä uusi kansanliike, joka laittaa luokan tappelupukarit hautaamaan sotakirveet? Muutama vuosi sitten kansanliike tahtoi uudistaa avioliittolakia. Ehkäpä tänä vuonna kansanliike tahtoisi rauhaa? Ei olisi ensimmäinen (poliittinen tai muu) sota joka pysäytetään kansalaisten joukkovoimalla.