Kotkaan perustettu Cafe Rom on romaniyhteisön pyörittämä kahvila jonka tarkoitus on hälventää ennakkoluuloja. Ajatukselle voi hetimiten nostaa hattua, mutta kun hommaa ei pyöritetä ammattimaisesti ja se tehdään verorahoilla, siitä jää sittenkin vähän kyseenalainen maku. Voisikohan saman tehdä paremmin?
Monta sanomaa, vaan mikä kuuluu?
Kertaan aloituskappaleeni perussanomaa: ajatus on hyvä. On aina hyvä juttu lähteä tekemään jotain konkreettista sen sijaan että vain valittelee someissa ja haastatteluissa miten ankeaa on. Maassamme on sen verran monta ns. ”oikeissa töissä” (hyh mikä termi) olevia romaneja että mitään syytä ei ole epäillä heidän kykyään pyörittää liiketoimintaa. Se johtaakin minut ihmettelemään että miksei sellaisella mallilla voinut lähteä nyt? Varmastikin tämä pistetään positiivisen syrjinnän piikkiin, vaan kun sen sanoman voi lukea positiivisen sijaan myös usealla tapaa negatiivisesti. Ovatko romanit niin surkeita etteivät he pysty normaalein pelisäännöin pyörittämään yritystä? En halua uskoa tähän. Onko kahvilakilpailulle vääristävää kun yksi yritys voi toimia maksamatta vuokraa ja löyhemmillä pykälillä? Ehkä. Ja tärkeimpänä, voidaanko tällaisella projektilla rakentaa lisää ymmärrystä romanien suuntaan? Kiikun-kaakun.
Tokihan tämän koko asian voi pistää vain yritystukien piiriin, vaan kun en ole niiden suuri ystävä. Terveessä yhteiskunnassa yritystoiminnan kynnys on matala tasaväkisesti kaikille. Kun yhtä yritystä tuet, samalla heikennät toisen toimintaedellytyksiä ja teet tämän yhteisillä verorahoilla. Koska yritystukia saavat vain kaunopuheisimmat päättäjien kaverit, ne luovat epätervettä kilpailua epätasaisella pelikentällä. Kun yhdistetään peliin sinänsä ymmärrettävä huoli romanikulttuurin ymmärryksestä, saatetaan hyvän tavoitteen alta kaivaa maata pois yhteisin rahoin. Osa ihmisistä varmasti lukee uutisen muotoon ”kivaa, lisää ymmärrystä” – vaan ovatko he niitä joilla ymmärrystä on jo ennestään? Entäpä ne, jotka lukevat uutisen muotoon ”taas verorahoilla hyysätään” – ketä he ovat?
Romanikulttuurin sisältä on vuosien varrella tullut hyviä ehdotuksia ymmärryksen lisäämiseksi. Monet menestyneet romanit ovat puhuneet esimerkiksi kunniaväkivaltaa, väistämisvelvollisuutta ja koston kulttuuria vastaan, saaden usein omien ryhmiensä vihat niskaansa. Ymmärrykseni mukaan nämä ongelmat ovat lopulta aika pieniä joten niitä vastaan puhumisen luulisi olevan helppoa. Useampi työnantaja on kritisoinut perinnevaatetuksen ongelmia työpaikoilla. Eiköhän ihmisen identiteetti ole sydämessä eikä kangaspalassa, joten tästäkin olisi helppo lähteä liikkeelle jos laittaisi kampanjaan vähän meteliä ja sisältä päin tulevaa rohkaisua.
Kupillisesta kulttuurimatkaan
Viimeisenä ehdotan että kahvilaprojektin perusidea on aivan mainio. Katsokaapa kaupunkiemme ravintoloita: eteläistä Amerikkaa, Himalajan maisemia, kaukoitää ja muita maita jos jonkinlaisia. Parhaimmillaan näiden ravintolan niin menyyt kuin somistuksetkin kertovat tarinaa toisesta kulttuurista erinomaisesti. Se on päteväksi todettu liiketoimintaidea jonka varaan voisi rakentaa. Etnisen ruoan ystävänä tulisin oitis maistamaan tarjontaa romanikulttuurin näköiseen kahvilaan. Subventoitu Juhlamokka termarista kunnan virastotalon nurkalla ei järin inspiroi, mutta kulttuurimatka maukkaan kupposen äärellä tuntuu mainiolta idealta.
Ounastelen, että jos Sipilä ja kumppanit nyt viitsisivät hieman keventää kaasua yritysbyrokratialta sen jatkuvan lisäämisen sijaan, maahamme voisi muutama kahvilakin ilmestyä lisää. Toivon hartaasti että näissä kahviloissa näkyisi mahdollisimman monia eri kulttuureja, sillä gastronomia on mitä kaunein väline uusien ymmärryksien ja ystävyyksien luomiseen.