Yli 1 700 000 vierailua kotisivullani

Niin, se ei ole ihan vähäinen määrä.

Toisaalta se määrä voisi olla suurempikin.

Sonera

Kotisivun pitämisen mahdollisuus tuli aikoinaan Soneran nettiliitynnän kylkiäisenä – ”ilmaisena”.

Miksi kotisivu?

Kirjoitin etupäässä sotahistoriasta kommentteja eri uutisportaaleihin, esimerkiksi Hesariin. Silloin tällöin täysin asiallisia kommenttejani sensuroitiin – eivät vaan olleet sensorin mieleisiä.

Kokeilin kirjoittaa sotahistoriasta artikkeleita myös wikiin, mutta anonyymit punikit poistivat kirjoituksiani ja muuttivat niitä.

Niinpä päätin perustaa oman kotisivun sinne Soneran ”ilmaiseen” alustaan. Ajattelin, että sieltä kirjoituksiani ei kukaan sensuroi, eikä muuttele.

Telia

Sonera ilmeisesti ryssi joitakin kauppoja – esimerkiksi osti kalliilla hinnalla ”ilmaa” Saksasta. Se ryssiminen johti siihen, että Telia osti Soneran pilkkahintaan.

Sitten yhtenä kauniina päivänä Telia päätti lakkauttaa sen Soneran nettiliittymien kylkiäisenä olleen kotisivupalvelun. Tuli vaan Telialta kirje, että palvelu loppuu (muistaakseni) kuukauden kuluttua. Koko valtava työ mitä olin vuosien kuluessa tehnyt sinne kotisivulleni lentäisi bittiavaruuteen.

jput.fi

Minulla olisi ollut ihan tarpeeksi tekemistä oman yritystoimintani, sekä vapaaehtoisen maanpuolustustyön saralla – nyt piti kuitenkin siinä ohessa keksiä joku ratkaisu tähän nettisivuongelmaan.

Ratkaisuksi tuli perustaa oma nettiosoite jput.fi ja ostaa nettihotellista kotisivupalvelu – molemmat tietenkin erikseen kuukausimaksullisia palveluja.

Jostakin syystä tilaamani siirtopalvelu vanhasta osoitteesta (http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/) ei onnistunut ennen kuin siitä erikseen huomautin yritykselle, jolta olin sen maksullisen palvelun tilannut. Meinasi mennä kaikki silloisen kotisivuni sisältö roskikseen.

No, loppujen lopuksi vanhan kotisivuni sisältö siirtyi suunnilleen oikein uudelle alustalle. Ei ongelmattomasti, mutta kuitenkin paikkailtavasti.

Google

Google oli löytänyt vanhassa paikassa kotisivuni sisällön vallan erinomaisen hyvin. Google oli nähnyt, että kotisivultani löytyi täyttä asiaa ja se oli hyvin suosittu – joten kaikki artikkelini olivat kuin ”tarjottimella” kenen hyvänsä luettavissa.

Uudessa osoitteessa Google ei sitten löytänyt artikkeleitani ollenkaan – ei ensimmäistäkään.

Täydellinen ”black out”.

Hirvittävän suurella työllä hitaasti uudelleen näkyviin

Jouduin tekemään valtavan työn, että Google rupesi vähitellen löytämään kotisivullani olevat artikkelit uudelleen. Nyt vierailulaskuri on raksuttanut jo yli lukeman 1 700 000 ja raksuttaa joka päivä lisää.

Uuden Suomen Puheenvuoro ”uudistui”

Minulla on puheenvuorossa noin 900 artikkelia ja noin 12 000 kommenttia.

Taas on sama ongelma kuin kotisivuni siirron jälkeen. Vanhat linkit niihin artikkeleihini eivät enää pääsääntöisesti toimi. Google ei enää löydä vanhoja artikkeleitani. Vanhoissa artikkeleissani olevat linkit eivät enää pääsääntöisesti toimi. Vanhoissa kommenteissa olevat linkit eivät enää pääsääntöisesti toimi. Linkkejä joutuu käsin editoimaan, että ne saa taas toimimaan.

Edes Puheenvuorossa olevat vanhat linkit puheenvuoroon eivät toimi, ellei niitä käy käsin editoimassa. Artikkelien taulukot hajosivat ja kuvat/kartat pääsääntöisesti katosivat ”uudistuksen” yhteydessä taas kerran.

Vierailumäärä kotisivulla ”huojuu”

Kummallisesti vierailujen määrä vuorokaudessa vaihtelee suuresti. Pitkään tänä kesänä oli noin 200 vierailua laskurin mukaan vuorokaudessa. Välillä oli noin 2400, nyt heiluu 500 ympärillä.

Kirja

Paperille painettu kirja on sentään edelleen ”turvallinen” media verrattuna bittiviidakkoon.

Kotisivut, blogi, FB, jne.

Omia ajatuksiaan voi nykyään tuoda julki netissä hyvin monilla eri tavoilla. Otsikosta puuttuu mm. Twitter, jota vaikkapa Maapallon voimakkaimman valtion nykyinen presidentti Trump suosii julistuksissaan.

Otsikosta puuttuu myös perinteinen Kirja. Kirja on ollut erinomaisen merkittävä vaikuttaja menneisyydessä ja on osittain myös nykyisin. On kuitenkin hyvin huomattava määrä ihmisiä, jotka eivät ota käteensä kirjaa, mutta viettävät runsaasti päivittäin aikaansa ”Somessa”.

Nykyisin yksi vaikutuskanava on myös nettilehtien uutiskommentit.

Itse pidän edelleen hyvin tärkeänä vaikutustapana Kotisivuja. Siellä olevat artikkelit ovat näkyvissä hyvin pitkän aikaa – ovat lähes kirjojen tasolla. Googlella haetaan hyvin yleisesti tietoa ja Google löytää kotisivuille kirjoitettuja artikkeleita varsin hyvin.

Omilla kotisivuillani on nyt noin 1638699 vierailua. Kirjoitan sinne jatkuvasti uusia artikkeleita ja ne tuntuvat olevan kiinnostavia, sillä vierailujen määrä kasvaa, kasvaa ja kasvaa.

Kotisivuilleni kirjoitan lähinnä pitkävaikutteisia artikkeleita kuten sotahistoriaa. Se on validia dataa myös vaikkapa 100 vuoden kuluttua.

Blogi on enemmänkin päivänpolttaviin kysymyksiin kannan ottamista, eikä blogikirjoitukset ilmeisesti ole pitkällä aikajaksolla välttämättä kiinnostavia. Ensimmäinen blogini taisi olla Uuden Suomen Puheenvuorossa. Kirjoitin sinne varsin paljon myös sotahistoriallisia kylmiin tosiasioihin perustuvia artikkeleita. Sitten yhtenä kauniina päivänä US bannasi minut kun kirjoitin Paavo Väyrysen blogikirjoituksen kommenttiin jotakin siihen suuntaan, että Väyrynen voisi jäädäkin Venäjälle. No, olen edelleen samaa mieltä.

Aamulehden blogeihin aloin kirjoittamaan lähinnä siksi, että siellä olivat suomettuneet punikit selvästi yliedustettuina ja katsoin minua tarvittavan tasapainottamaan tilannetta. No, sitten Aamulehti lakkautti bloginsa – minulla oli sinne kirjoitusoikeus loppuun saakka, mutta en kirjoittanut, kun tiesin sen katoavan.

Aamulehden blogien tilalle tuli Pirkan Blogit. Odotukseni olivat suuremmat kuin oli tulos. Valitettavasti Kyuu Eturautin blogistani ei saavuttanut (ainakaan vielä) suurta suosiota. Toivottavasti saa tulevaisuudessa.

Kotisivullani kukaan ei voi sensuroida asiallisia fakta-artikkeleitani. Aamulehden blogeissa, Pirkan Blogeissa, jne. voi sensuroida. Pirkan Blogeissa kirjoitin varsin pitkän sarjan artikkeleita teemalla Vapaussota 100-vuotta. Pari suomettunutta paskiaista sai kuitenkin Kyuun kieltämään Vapaussodasta kertovat artikkelit määräajaksi.

Se oli ihan perseestä, mutta Kyuulla oli täysi oikeus tehdä niin omassa blogistanissaan. Oman kotisivuni merkitys kasvoi silloin entisestään. Omalla kotisivullani sain edelleen kirjoittaa kylmiä tosiasioita sotahistoriasta ilman, että kukaan niitä estäisi tai sensuroisi.

Todella huolestuttavaa…

Täällä on laitettu viime päivinä vallan hulinaksi. Ei vähintäkään mielenkiintoa ole ollut täällä olemiseen, saati sitten osallistua keskusteluun, moneen päivään. Kaikki säännöt ja ne vähätkin hyvät tavat on unohdettu, ikäänkuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan.

Kolme- neljä blogistia tekee avauksia ja muutama muu yrittää parhaansa mukaan säestää heitä. Loput, suurin osa muista sivuston käyttäjistä onkin sitten paennut jonnekin ja pysyvät ainakin hyvin hiljaa.

Suureen ääneen haukutaan Suomen tasavallan hallitus, muutama ministeri ja jopa presidentti. Käydään toisten blogistien ”kurkkuun kiinni”  ja haukutaan jopa nimeä käyttäen.

Muistetaan nyt, että sääntöjen mukaan julkisuuden henkilöitä saa haukkua ja arvostella, mutta rajansa silläkin, yksityisyyteen ei saa kajota. Toiset blogistit eivät ole vapaata riistaa, joten heidän solvaaminen ja arvostelu  on laitonta.

Muistetaan nyt vielä käyttää hiukan asiallisempaa kieltä, eikä sanota ihan mitä sylki suuhun tuo. Sekin on aika pahasti päässyt täällä rehottamaan.

Tämä nyt ihan vain muistutukseksi, tähän asti en ainakaan minä, eikä kovasti ylläpitokaan ole puuttunut keskusteluun. Seuraavaksi ei asioista varoitetakaan, näin etukäteen, vaan toimitaan sääntöjen mukaan. Annetaan tilaisuus muillekin blogisteille ja yritetään toimia hiukan monimuotoisemmin. Meillä jokaisella on aiheita kirjoitella, vaikka miten paljon. Nykyisillä aiheilla ei valitettavasti synny keskustelua. Otetaan kaikki mukaan ja toivotaan uusia tulijoita.

Ikävää ja asiatonta kehitystä

Täällä on esiintynyt jatkuvasti ja koko ajan lisääntynyt useammankin blogistin toimesta  muiden solvaamista ja asiatonta arvostelua. Näin ei pitäisi olla, onhan se moneenkin kertaan sanottu.

Ei myöskään kenellekään kuulu, mitä muiden nimimerkillä esiintyvien todelliset taustatiedot ovat. Näitäkin kuitenkin yritetään kaivaa esiin koko ajan.

Usein ollaan myös tyytymättömiä moderaattorien päätöksistä. Niitä varten on kerrottu julkiset osoitteet valituksen tekemiseksi, ne eivät kuulu tänne yleiseen saivarteluun.

Jos joku haluaa olla tekemässä parempia päätöksiä, voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi, se olisi jopa suotavaa.

Hyvää ja mielenkiintoista, sekä asiallista keskustelua jatkossa, toisia kunnioittaen.

”Muistin virkistystä”

Jostain syystä täällä alkaa unohtua kaikki hyvät tavat ja säännot. Näyttää siltä, että toisten syyttely ja nimellä tapahtuva parjaaminen on tullut tavaksi.

Täällä ei ennen, eikä nyt, eikä vastaisuudessa tulla sitä hyväksymään. Se vaan on pakko ymmärtää.

On myöskin turha sanoa,”että niin kun ne muut”. Niin kauan kun täällä tehdään kaikki, moderointi ja koko sivuston perustaminen ja ylläpito pelkkänä talkootyönä, on hyväksyttävä myös olosuhteet. On täysin mahdotonta lukea  ja tarkastaa kaikkea, joten saattaa joitain virheitäkin tulla.

Nyt on muutama kommentti ja blogi täältä poistettu, toisten blogistien nimeltä syyttelyjen vuoksi.

Jos nyt jollain on jotain sanottavaa niin sanokaa se nyt ja tässä.

Kotisivu ja/tai Blogi

Minulla on ollut oma kotisivu enemmän kuin kymmenen vuotta ja eri blogeja hieman vähemmän aikaa.

Minun mielestäni kotisivu on paras paikka ajattomille artikkeleille, joista joku voi hyvinkin olla kiinnostunut vielä vaikkapa 10 vuoden kuluttua. Oma kotisivuni on siitä hyvä esimerkki, kävijälaskuri naksuttaa edelleen vauhdilla mm. vanhoihin sotahistoriallisiin artikkeleihini. Aina silloin tällöin tulee myös kiittävä yhteydenotto kotisivuistani.

Blogi puolestaan on erinomaisen hyvä kun kommentoidaan päivittäisiä ajankohtaisia tapahtumia. On hyvin helppoa kirjoittaa ja julkaista nopea, jopa pikaistuksissa kirjoitettu mielipide.

Siten kotisivu ja blogi täydentävät toisiaan – eivät suinkaan ole kilpailijoita.

Terveisiä moderaattorilta

Ei, ei olla poistamassa mitään, eikä ole vähään aikaan poistettukaan.

On vaan sattunut viimeaikoina silmiini, kun tänne on pesiytymässä ja oikeastaan on jo pesiytynyt puhekielessä yleisesti hyväksyttyjen kirosanojen käyttö. Puhekielihän on yleensäkin hiukan erilaista, mitä on totuttu painetussa tekstissä olevan.

Kyllä minäkin osaan, välillä tulee kirottua niin, että seinät pullistelee. Viimeaikoina olen huomannut senkin, että joskus tulee kiroiltua ihan yksistäänkin. No, parempihan se toisaalta onkin.

Miksi huomautan. Minä vaan ajattelen noita ohikulkijoita, eli ihmisiä jotka poikkeat lukemassa ja jatkavat matkaa muille palstoille. Heissä saattaa kuitenkin olla ihmisiä, joilla olisi mielenkiintoa tulla  seuraksemme. Heitä näyttää olevan päivittäin melkoisen huomattava määrä, joten ei pelotella heitä.

Yleensähän ei blogipalstoilla ole, eikä edes hyväksytä jatkuvaa kiroilua. Toki on niitäkin, joita en edes suosittele lukemaan.

Lopuksi, minä uskon teikäläisten ja meikäläisten tekstin olevan niin mielenkiintoista, että mitään voimasanoja ei tarvita.

Kenen laatikkoon roskaposti kannetaan?

Silloin tällöin ihmiset kertovat, että heidän sähköpostiinsa tulee valtavasti roskaposteja. Mitä lie se valtavasti, kai enemmän kuin paljon. Onhan niissä sitten poistamista ja samalla tietysti menee niitä tärkeitäkin terveisiä. Jos lähtee joskus kysymään, miksi et vastaa sanotaan ettei ole tullut. No, se siitä.

Minä olen niiltä aika hyvin säästynyt, jos päivittäin tuli viisi, niin se oli jo paljon. Nyt on siitäkin vähentynyt, ehkäpä tulee pari päivässä. Nyt ei tosin ole pariin päivään tullut muuta, kuin Aamulehden uutiskirje. Jos sitä nyt voi roskapostiksi sanoa.

Ei sillä, että niitä kaipaisin, se on pelkästään hyvä asia. Olen vaan ihmetellyt, onko robotit lähteneet hyvin ansaitulle kesälomalle.

Mitenkäs teillä muilla?

ylläpidon muokkaus: syystä tai toisesta tekstin perään tulleet hassut kontaktilomakkeet on poistettu. Leipätekstiin ei ole kajottu. -20.4. klo 21.18, Kyuu

Puhdasta keljuilua, vaiko kateutta Al- blogeilla?

Tulipa pitkästä aikaa kurkattua entiseen ”pesään” ja kyllä hiukan jäin suu auki ihmettelemään. Ikuisestiko jatkuu siellä vihanpito muutamaa täälläkin olevaa blogistia kohtaan?

100% nimimerkki Al 1947 jatkaa vaan samaa narinaansa, varmaan ikuisesti. Suoraa lainausta hänen kommentistaan, ”vuoroin vieraissa”.

”Kurkkasin Pirkanblogeihin, että miten tapaus on siellä noteerattu, vai onko huomioitu ollenkaan. Eipä ollut ylittänyt ”uutiskynnystä” ilmeisestikään syystä, että epäilty, Stephen Craig Paddock, kuuluu ”väärään viiteryhmään” ja on ”vain yksittäistapaus”. Auta armias, jos epäilty olisi ollut ulkomaalaistaustainen.

Tämä blogiavaus jäänee pienelle huomiolle nimim. Orwellin, alias juhak:n, alias sitä sun tätä poistuttua Aamulehden blogeista.”

Kyse on siis Los Angelesin murheellisesta ampumatapahtumasta. Enpä viitsinyt edes linkittää.

Kaikki oikein, tai paljon väärin?

Ihan kysymysmerkin voimalla kysynkin, onko tällaiset somealustat sellaisia foorumeita, joissa kaiken pitää olla oikein? Siis ilman asia- ,sekä kirjoitusvirheitä.

Minä en paljon perusta noista asiavirheistä, kunhan ovat edes sinnepäin, eivätkä loukkaa ketään.

Kirjoitusvirheet ovatkin sitten ihan oma lukunsa, niitä minä tunnustan tekeväni paljon, monestakin eri syystä.

Minä käytän, ehkä noin 80% kirjoittamiseen, sekä tietysti lukemiseen pienintä 4.7 tuuman kännykkää, ihan käytännön syistä. Se on Mickrosoft W10 ennustavalla tekstinsyötöllä. Sillä pirulla on tapana muutella minun mielipiteitäni, joskus vielä jälkeenpäinkin. Silloin niitä ei aina edes huomaa. Monta kertaa sormi  painaa paria kolmea nappulaa samanaikaisesti. Yksi kurjuus on operaattorin onneton yhteys. Se vaan välillä sanoo, että tälle sivulle ei pääse, tarkista osoitteen oikeinkijoitus. Siinähän se sitten onkin kaiken kirjoitetun katoaminen.

Tahallani jätin viimeiseksi huolimattomuuden, syyttelen vaan muita, mutta ehkä se sittenkin on suurin syy. Osaamattomuus tietysti näyttelee jotakin osaa sekin.

Näillä sivustoilla onkin se erittäin hyvä ominaisuus, kun jo julkaistua tekstiä pääsee helposti korjaamaan. Aina kuitenkin tarttuu silmiin jokin virhe, eikä kun korjaamaan.

Joskus vaan olen huomannut, että niitä arvostelijoitakin on. En tiedä, onko se hyvä, vai huono asia, no kukin tavallaan. Minä vaan ”lasettelen”.