Koronavirus on melkoinen vitsaus ja se tuli selväksi jo alkuvuodesta, kunhan ymmärsi lukea asiantuntijoiden eikä poliitikkojen puheita. Koitin noudattaa ohjeita, varovaisuutta monenlaista, enkä minä siitä mitalia ansaitse, ihan vain itsesuojeluvaistoa. Silti tuntuu aika tyhmältä nyt, kun tilanne on räjähtänyt täysin käsille.
Inhimillisyys selittää
Turhaan etsin selitystä ihmisten päämäärätietoisesta pahansuopaisuudesta. Aika pieni kourallinen on kansalaisia, joiden intressissä on levittää tartuntatautia. Ihmisten käytös on ns. lajityypillistä käytöstä. Ketut leikkivät, sudet metsästävät, ihmiset kokoontuvat. Lajityypillisen käytöksen vastustaminen vaatii strategiaa, pään sisään menemistä, erityisen osaavaa porkkanan ja kepin yhdistelyä.
Jotain kiehtovaa siinä kuitenkin on, miten eri tavoin käsittelemme tilannetta. Moni tietenkin menee pandemiasta paniikkiin, se on ymmärrettävää. Osa on kovin varovaisia, osa taas ei vaan jaksa varovaisuutta, ehkei alunperinkään tai ehkä taisteluinto loppui kesällä. Liian moni on kuitenkin heittänyt pyyhkeen kehään. En syytä heitä, mutta haluaisin tottavie ymmärtää heitä ja vielä tärkeämpänä haluaisin valtiovallan ymmärtävän heitä, jotta jotain voisi tehdä. Voiko olla niin, että tiukat täyssulut ovat ainoa tapa ohjata joitain ihmisiä? Olemmeko me niin joustamattomia, vai sietääkö käyttää sanaa – typeriä?
Jos olet tähän asti lukenut, lienee jo selvää että tässä blogauksessa ei ole jyrkkiä vastauksia, lähinnä kysymyksiä. Internet on täynnä vastauksia, toinen toistaan tohelompia, mutta kysymyksiä kaivataan lisää. Kenties valtiovallankin, esimerkiksi THL:n, pitäisi hieman laajentaa kyselytutkimuksiaan ymmärtääkseen kansalaisten käyttäytymistä ja motivaattoreita. Kun tiedämme mikä ihmisiä motivoi, voimme ohjata lempeästi näitä motivaattoreita johtamaan ihmiset turvallisempiin valintoihin. Suora käsky on aina kankea keino ja parempi tulos saadaan keinoilla, jolloin ihmiset kokevat itse tekevänsä valintansa ja pitävät niitä hyvinä.
Riski vastakkainasetteluun on suuri
Moni koronasta eri tavoin kärsinyt on vihainen ja moni, aina toimittajia myöten, osoittelee sormella ihmisiä. Milloin syyllinen ovat perussuomalaiset lihavat miehet, milloin nuoret punavihreät opiskelijat, milloin ruutupaitaiset ja milloin vasenkätiset. Nyt jos koskaan vastakkainasettelu on hengenvaarallista, sillä se voi ajaa ihmisiä tekemään typeryyksiä pelkästään vihapäissään.
Ehdotan akuutiksi koronan hoitolääkkeeksi vanhaa ja arvostettua reseptiä, jonka nimi on armo. Nyt on aika olla kanssaihmiselle armollinen, ymmärtää häntä, auttaa häntä ja tukea häntä toimimaan niin, että tämä painajainen päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Turhaan odotamme valtiojohdon tekevän tätä puolestamme, mutta se ei ole ongelma. Armoon kykenee meistä jokainen.