Verkon TV-tilauspalveluita alkaa olemaan melko pino ja lisää tulee. Netflixin popularisoima ilmiö vetää kilpailijoita mukaansa, joista parhaimmilla on oma lähestymistapansa asiaan. Parhaiten kännyköistään tunnetun Applen oma palvelu ei kilpaile volyymillä, mutta väitän sen tuottavan hyvin persoonallista laatuviihdettä. Ohessa katson kolmea sarjaa.
Sivuhuomio: kirjoitin tämän jutun jo yli vuosi sitten, en vain jostain syystä julkaissut joten päivitin siitä hitusen.
Apple TV+ – mikä on ja miten toimii
Palvelu on lopulta kuin mikä tahansa netti-tv-palvelu siinä missä Netflix, HBO, Disney+ tai Yle Areena. Palvelun voi hankkia 6 euron kuukausihintaan, mutta pääosalle se tulee vuodeksi kaupanpäällisenä Applen kännykän, tabletin tai tietokoneen ostajalle. Palvelua voi katsella myös muilla kuin Applen laitteilla tavallista selainta käyttäen ja se löytyy suoraan viime vuosien älytelevisioista. Käyttö on suoraviivaista ja tekstitykset löytyvät myös suomeksi. Käyttöliittymä ei pärjää Netflixille sujuvuudessa, muutamassa kohtaa klikkauksia on hieman enemmän, mutta kenellekään katselu ei jää kiinni monimutkaisuudesta. Lähinnä jaksosta seuraavaan siirtyminen ei ole automaattista ja oman katseluhistorian seuranta on vajaata. Pikkuvikoja.
The Morning Show
The Morning Show on tarina kahdesta vahvasta naisesta mediamaailmassa. Sarjan nimen mukainen aamu-tv-ohjelma joutuu kokemaan metoo-ilmiön, kun miespuolinen juontaja kärähtää seksuaalisesta ahdistelusta. Suosittu TV-ohjelma joutuu keksimään itsensä uudestaan menetettyään hittijuontajansa hetkessä. Syyllisiä etsitään, tutkintaa tehdään, todisteita peitellään, hermoja koetellaan. Juontajaparinsa menettänyt nainen kokee asemansa uhatuksi ja huomaa maailman aiheiden menneen silmien ohi. Mediamaailman miljardibisneksessä selkäänpuukotuksia puuhataan joka suuntaan ja totuus on kaikkien vihollinen. Kuvauksen perusteella en olisi uskonut olevani sarjan ystävä, mutta onneksi päätin kokeilla. Sarja on äärimmäisen jännittävä, eloisa ja yllättävän rehellinen kuvaus ihmisyydestä.
Katson väkisinkin tarpeelliseksi lisätä vähän taustapohdiskelua. Luulin alkuun, että tässä sarjassa mennään poliittisella korrektiudella ja miesvihalla eteenpäin, mutta ei todellakaan. Hollywood suoltaa tusinoittain sankarielokuvia joissa naishahmot ovat alussa vahvoja, keskellä vahvoja ja lopussa vahvoja, eikä kehitystä tapahdu – koska kuulemma näin voimaannutetaan tasa-arvoa. Minun on tullut ikävä niitä vahvoja naisia sarjoista jotka kokivat haasteita, muutoksia, vaikeuksia, jotka saavat heidät kärsimään, kokemaan, kasvamaan ja muuttumaan. Nyky-Hollywood ei näitä tuota, mutta TMS:tä löysin heidät taas. Sarja tekee kunniaa vahvoille naisille näyttämällä heidät ihmisinä kaikessa kauneudessaan.
Ted Lasso
Siitä on aikaa, kun olen nähnyt kunnon komediasarjaa, mutta nyt ongelma on korjattu. Ted on amerikkalaisen jalkapallon amatööritason valmentaja, joka kutsutaan Englantiin valmentamaan korkean tason jalkapallojoukkuetta, sen vaihdettua pääomistajaa avioeron myötä. Jason Sudeikis näyttelee sarjan nimikkohahmoa ja tarjoaa uskomattoman paketin huumoria, aitoja tunteita ja hyväsydämisyyttä. Muut hahmot ovat aitoja, sopivan arkkityyppisiä ja heille annetaan kaikki mahdollisuudet kasvaa ihmisinä sarjan edetessä. On mahdotonta olla tulematta hyvälle tuulelle tämän katselusta. Viimeksi nautin elämän mittaisesta komediasta näin paljon Frasierin aikaan, mutta Ted saattaa vielä jättää sen kakkoseksi. Maksaisin palvelusta jo yksin tämän sarjan vuoksi.
For All Mankind
Miten olisi käynyt, jos Neuvostoliitto olisi lähettänyt ensimmäisen miehen kuuhun, näin puolestaan houkutellen Yhdysvallat pitkittyneeseen, koventuvien panosten ja budjettien avaruuskilpaan? Kuka lähettää ensimmäisen naisen kuuhun? Kuka perustaa ensimmäisen pysyvän tukikohdan kuuhun? Star Trek -veteraani Ronald D. Mooren tuotos For All Mankind kertoo vaihtoehtoista historiaa 1960-luvun lopulta lähtien ja voi veljet, hyvin sitä kertookin. Äärimmäisen autenttiset kuvaukset Apollo-ohjelmasta sekä avaruusteknologiasta yhdistettynä fiktiiviseen tarinan jatkumoon toimivat mainiosti yhteen. Astronauttien, meille tuttujen ja uusien nimien lisäksi parrasvaloissa liikkuvat heidän perheet, komentokeskuksen työntekijät, Nasan johto ja poliitikot. Annan lisäpisteen Wernher von Braunin henkilökuvauksesta, esille tulee niin timantinkova osaaminen kuin musta taustakin.
Sarja etenee kaudesta toiseen isoin aikaharppauksin, sallien mahdollisuuden kertoa pitkää tarinaa. Ykköskausi oli mainio, joskin tarinan vaihtelut avaruuden valloituksen ja inhimillisten haasteiden välillä heiluivat ajoin hieman epätasapainoisesti. Kakkoskausi nosti rimaa reippaasti korkeammalle, herättäen joka jaksossa pohdiskeluja historiamme valinnoista ja tuoden aivan uudenlaisen kulman kylmän sodan vaikeimpiin hetkiin. Kolmoskautta odotellessa…
Muuta…?
Muitakin teoksia listalle mahtuisi, mutta lista on pieni murto-osa Netflixin tarjonnasta. Latinankielinen sanonta in regione caecorum rex est luscus tiivistää Jason Momoan tähdittämän hyvin poikkeuksellisen draamasarjan See. Tom Hanks puolestaan tekee upean suorituksen merikapteenina elokuvassa Greyhound, tehtävänään suojella laivasaattuetta toisen maailmansodan aikaisessa Atlantin ylityksessä. Apple on rekrytoinut leiriinsä hurjan kovia nimiä ja tarjonnut ennennäkemätöntä taiteellista vapautta, haluten toteuttaa jotain erilaista, uniikkia, menemättä suuruudenhulluuden kilpailuun. Applen bisnes- ja teknologiamalleissa on monta asiaa jolle voin antaa vahvaa kritiikkiä, mutta tässä kohtaa he ovat onnistuneet. HBO ja Netflix ovat jo osaltaan murtaneet Hollywoodin toimintamalleja ja nyt panokset kasvavat.
Televisio on kuollut perinteisessä mielessä. Uusi televisio on jotain parempaa, monipuolisempaa ja kiehtovampaa kuin mikään aiempi. Kauan eläköön televisio!