Sopivan mansellismielinen blogialusta
Nyt olisi saatavana maaseudun poikamiehille vaimokandidaatteja suoraan Al-Holin leiriltä. Ovat tottelevaisia, aviomiehen sana on heidän lakinsa. Eivät tarvitse ajokorttia, eivätkä juokse shoppailemassa. Pitivät kodin siistinä ja valmistivat illallisen, kun aviomies palasi illalla rasittavan kaulojenkatkaisuprojektin jälkeen. Eivät tietenkään itse osallistuneet terroriin, kidutuksiin tai muihin julmuuksiin. Ja ovat taatusti Suomen kansalaisia.
Luin RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutzin blogauksen Al-Holista ja olin ymmälläni. Hän tekee erinomaisia pohjustuksia ja tarkkoja havaintoja, mutta lopulta päätyy samanlaiseen populismiin kuin mistä hän muita syyttää. Tutkin, voisiko hänen tekemälle pohjalle rakentaa myös ratkaisun.
Todellakin ala-arvoista keskustelua
Edustaja Adlercreutz on todellakin oikeassa siitä, että keskustelu on ala-arvoista ja väännämme poliittista sotaa aiheesta, jota ei voi politiikalla ratkaista. Hän on täysin oikeassa siitä, että Al-Holin osalta niin viattomien lasten kuin terroristiäitienkin asian ratkaisu kaipaa juridista pohjaa. Hän puhuu myös moraalista, mutta moraalista on tässä maassa reilu viisi miljoonaa keskenään ristiriitaista tulkintaa, joten haluaisin välttää moisia termejä. Yhtä kaikki, someäänestykset ja välikysymykset ovat väärä tapa hoitaa juridista ongelmaa. Mutta.
Mielestäni politiikkaa kuitenkin tarvitaan Al-Hol-kiistassa, mutta eri kohdassa sitä. Poliitikkojen tehtäväksi voidaan leveällä pensselillä maalata kansan tuntojen kuuleminen ja niihin reagointi. Kansalaisia pelottaa ajatus tusinan äärimmäisen vaarallisen terroristisen rikollisen tuomisesta maahan ja se pelko on paitsi aitoa, myös perusteltua. Esimerkiksi Ylen uutisointi, dokumentit ja haastattelut ovat osoittaneet että näiden naisten joukossa on aikakautemme hirveimpiä rikollisia, joiden tekemät hirmuteot menevät heittämällä ihmiskunnan kauheimpien tekojen joukkoon. Tämä tieto ei perustu huhuihin, vaan ehtaan, JSN:n alaiseen journalismiin, johon ainakin minä olen oppinut luottamaan. Kansaa pelottaa ja on poliitikkojen tehtävä tai ainakin mahdollisuus auttaa tässä. Sitä poliitikot, mukaanlukien edustaja Adlercreutz, eivät halua tehdä. Toisella puolen persut koittavat lisätä kansan pelkoja, toisella puolella kansan pelkoja pyritään puolestaan tekemään naurunalaiseksi. Nuo eivät ole ratkaisuja.
Turun terrori-isku opetti, että Suojelupoliisin valvonnassa oleminen on pahimmassa tapauksessa kovin laiha lohtu. Sama surullinen oppi on opittu pitkin Eurooppaa. Tällä hetkellä ei ole tapaa, jolla voisimme merkittävästi minimoida korkealle riskiluokiteltujen henkilöjen uhkaa. Tämä on se kohta johon pitäisi vastata. Tämä on se kohta joka kaipaa poliittisia keskusteluja, hyviä kysymyksiä alan asiantuntijoille ja lopulta konkreettista, pelkoa lievittävää ratkaisua. Tämä ratkaisu voi sisältää merkittävän poliittisen, lainsäädännöllisen elementin. Pelkät ontot hokemiset kuten ”kyllä me tästä selvitään” eivät tarjoa ratkaisua. Kyllä, taatusti selviämme tästä kansakuntana ja edustajan blogauskin toteaa aivan oikein että tusina terroristiäitiä ei tätä maata tuhoa suorilla teoillaan. He voivat kuitenkin epäsuorasti hajottaa yhteiskuntaa tavalla, josta voimme hakea esimerkkejä useista Euroopan maista.
Poliittinen ratkaisu politiikan ulkopuolelta?
Persut, vihreät ja viitatun blogauksen kautta myös RKP (+muut) yrittävät tehdä tapauksesta mahdollisimman poliittisia, toivoen että tarpeeksi jäykkä poliittinen tappelu nostaa heidät voittajana pinnalle. Tämä tie ei selvästikään johda rotkoa parempaan ratkaisuun, joten ehkäpä ratkaisun avain olisi sittenkin muualla? Ehkäpä meidän pitäisi kuunnella hieman enemmän suojelupoliisia, tai vaikkapa kurdeja? Ehkäpä pitäisi koota ryhmä erilaisia aiheen epäpoliittisia asiantuntijoita? Ehkäpä keskustelu on jo saturoitu kotikutoisella juupas-eipäs-väittelyllä ja pöydän siivoamisen pitäisi lähteä muualta?
En epäile, etteikö lopulta olisi olemassa tapa tuoda sekä lapset että äidit Suomeen ja vieläpä hoitaa asia kunnialla kotiin. Se vaatisi kuitenkin puhtaan pöydän ajattelua. En ole varma onko eduskunnassa siihen halua, motiivia tai edes osaamista. Kirjoitin pari ajatusta tästä itse, mutta ounastelen parempia ideoita löytyvän vahvemmilta osaajilta. Me muut, tarjotkaamme heille tilaa keskustelupöydässä. Minä ainakin luen niitä mieluusti.
En todellakaan halua isis-äitejä Suomeen. He ovat aivan vähimmilläänkin tietoisesti ja aktiivisesti avustaneet karmeimpiin rikoksiin syyllistynyttä rikollisjärjestöä. Todennäköisyys on iso että he ovat itse syyllistyneet murhiin, kidutuksiin, yms. Jos kuitenkin tilanne on se, että heidät Suomeen tuodaan, voitaisiin edes miettiä miten se tehdään fiksusti, edes lasten osalta.
Huono äiti ei ole lapselle hyväksi
Ensinnäkään en osta hetkeäkään sitä väitettä, että on lapsille parempi pitää heitä vanhempien kanssa tässä tilanteessa. Hyvät vanhemmat ovat lapselle kaikki kaikessa, oli vanhempien sukupuoli tai tausta mikä vaan. Vanhemmat, jotka haluavat lapsensa oppivan kylmäveriseksi joukkomurhaajaksi, ovat lapselle ainoastaan haitaksi. Mitä nopeammin lapset pelastetaan näiltä sairailta äideiltä, sen parempi heille. Siten tällaiset perheen yhtenäisyyttä suojelevat perusteet ovat täyttä hevonvappusatasta. Äidit pitäisi saada välittömästi tutkintavankeuteen, sen edellytykset täyttyvät mennen tullen. Äideistä yksikään ei ole viaton, eroja on siinä kuuluuko kenelle rikoslain 34 a luvun pohjalta ”vain” muutaman vuoden vankeustuomio (esim. 4 §) vaiko elinkautinen. Avainpykälät olivat voimassa jo heidän lähtiessä matkalle.
Ei kotiutusta pk-seudulle
Huonoista ideoista huonoin on ajatus kotiuttaa tulijat pääkaupunkiseudulle, josta löytyvät toisaalta vihasaarnaajat, äärimieliset moskeijat ja jihadistipiirit mutta toisaalta myös äänekkäät rasistijoukkiot. Heidät pitäisi saada pienelle paikkakunnalle, jossa naapurissa ei ole ostari vaan tuhat hehtaaria metsää. Luonto parantaa mielen haavat ja suomalaisen metsän rauha on parasta mitä voimme traumoja kärsineille lapsille antaa. He eivät tarvitse kiireistä elämää vaan kiireettömyyden, tilaisuuden käsitellä traumoja, mahdollisuuden hengittää puhdasta ilmaa ja oppia uudestaan rauhanomaista eloa ihmisten kanssa. Helsinki on pahin asia mitä voimme heille täällä tehdä.
Saarnat pois
On ihmisiä, jotka elävät islamissa rauhanomaisesti, mutta nämä eivät niitä ole. Heidät on pidettävä siitä kaukana. Parasta olisi, että minkäänlaista uskontoa ei tuputettaisi tulijoiden elämään tässä vaiheessa. Lapsista pääosa on alle kouluikäisiä, kyllä he ehtivät vielä hyppäämään uskontokelkkaan jos siltä tuntuu. Uskonto on tuonut kaiken pahan mikä heidän ympärillään on ollut, tuokaamme nyt heidän ympärille uskonnon ulkopuolisia hyviä asioita. Näitä voisivat olla vaikkapa liikunta, musiikki, päiväkoti tai koulu sekä muut harrastukset. Tekisi hyvää jos ympärillä olisi monia yhteisöjä joista yhteenkään ei liity vihainen saarnaaminen ja käskeminen. Lasten pitää saada oppia maailman kokemisen taito, kun tähän asti heitä on vain käskytetty.
Vihat oikeaan suuntaan
Ymmärrän erinomaisesti miksi kolme neljästä kansalaisesta ei haluaisi nähdä tulijoita Suomessa. Jos heidät kuitenkin tuodaan, kansalaisten täytyy ymmärtää kohdistaa kritiikkinsä päätöksen tehneisiin elimiin, kuten ministereihin, poliisijohtoon, ym. En voi sietää ajatusta lapsiuhreihin kohdistetusta vihasta. Varmasti heidän sijainti ja nimi selviäisi nopeasti ja joku tarpeeksi tyhmä suomalainen varmaankin osoittaisi vihanpitonsa väärään suuntaan. Eiköhän meistä joka ikinen, vihervassari ja kansallismielinen, voisi luvata itselleen että ei tee moista, eikä salli moisen tapahtua jos lähellä näkee. Aikuinen mies ei lähde lasta kiusaamaan, tai toinen aikuinen mies saa luvan heivata kiusaavan aikuisen niskaperselenkillä lähimpään rutakkoon.
Pieni ymmärrys poliittiselle johdolle
Vastoin yleistä urbaania legendaa, Suomi ei ole erityisen hyvä kansainvälisten pykälien noudattamisessa. Olemme hyviä käyttämään näitä tekosyinä, mutta totta puhuen laiminlyömme esimerkiksi EU:n ja YK:n perusperiaatteista monia. Siten en anna mitään solidaarisuutta päättäjille jotka vetoavat kansainvälisiin pykäliin. Sen sijaan omaan mitä vahvinta solidaarisuutta päättäjälle, joka pohtii että hänen aikanaan voisi joku lööppi lukea ”pieni suomalaislapsi kuoli leirillä, koska päättäjät eivät uskaltaneet auttaa”.
Yks hailee mitä pykälät sanovat, suoraselkäisen suomalaisen kunnia ei kestä katsoa lapsen kuolevan turhaan. Moisen kohtalon välttämiseksi voin ymmärtää päättäjien ryhtyvän epätoivoisiinkin tekoihin. Ymmärrän siis sen taustan. En silti ymmärrä miksi asia pitää tehdä niin huonosti kun julkisuuteen on lausuttu. Se on totta, että meillä on vain huonoja vaihtoehtoja. Niistä voi silti valita vähemmän huonon.
He ovat orjuuttaneet, he ovat murhanneet, he ovat hyväksikäyttäneet lapsia, he ovat tehneet rikoksista kaikkein hirveimpiä. He ovat terroristeja, maailman vihatuimpia. ”He” on tuhat kertaa ”hän”, joista jokainen on viaton kunnes toisin todistetaan, uhri joka kaipaa sääliä, ei tuomiota. Tämä on ristiriita jonka ymmärrän erittäin hyvin ja erittäin huonosti.
Metsä nimeltä terrorismi
Tarina ei liity vain Al-Holin leiriin josta paljon puhumme, vaan sopii myös laajempaan kontekstiin terrorismista. Al-Hol on kuitenkin pinnalla mielessä, joten lähestyn asiaa sen esimerkin kautta. Useatkin eri lähteet valtamediassa ovat kertoneet, miten daeshin (ISIL, ISIS) naiset olivat julmuuksien kärjessä, suorittaen sen tason hirmutekoja että pienemmät historian diktaattorit jäävät jälkeen. He ovat olleet äärimmäisen julmia ihmishirviöitä ja monien hirmutekojen joukossa murha ei ole edes karmein. He ovat aktiivisesti osallistuneet nykyajan hirveimmän terroristiryhmän toimintaan, aivan vähimmissäkin tapauksissa tukien ja avustaen sitä, heilutellen sen lippuja, kannattaen sen tekoja ja aatteita.
Poistettuna ryhmästä, yksittäiset jäsenet ovat kuitenkin viattomia. He eivät enää ole terrorismin suorittajia vaan sen uhreja. Ota yksi puu pois metsästä ja se ei enää olekaan osa metsää. Nyt hän kaipaa sääliä, ymmärrystä, armoa ja tukea. Hän ei ole tehnyt pahaa kärpäsellekään, ei ole omasta tahdostaan päätynyt pahaan paikkaan vaan on jokaisen mahdollisen tahon uhri. Ihmisjoukot kerääntyvät auttamaan häntä, keräämään varoja hänen tuekseen, puolustamaan häntä niin maallisen kuin korkeimmankin oikeuden edessä, tekemään hänestä sankarin mallikappaleen meille kaikille, valmiina palvottavaksi.
Syyttömyysolettama pysyköön vahvana
Tietenkin ymmärrän syyttömyysolettaman ja puolustan sitä mitä väkevimmin, oli puhe sitten näpistelyn tai terrorismin epäilystä. Yksilö on tietenkin syytön kunnes toisin todistetaan. En missään nimessä ole tuomitsemassa näistäkään naisista yhden ensimmäistä. Se ei ole yhdenkään rivikansalaisten tehtävä. He eivät ole tämän blogauksen pahiksia – katsantakantamme asioihin on. Näemme samassa asiassa halutessamme täydellisen hyvän ja täydellisen pahan, eikä vain eri medioiden sivuilla, vaan jopa samassa julkaisussa, samoilla sivuilla. Ymmärtäkäämme tämä: daesh on tehnyt tuhansia rikoksia ihmisyyttä vastaan, rikoksia joiden tekijöinä on tuhat viatonta ihmistä. Tämä on maailmankuvamme.
Tuo on maailmankuva, joka meidän täytyy ymmärtää ja ristiriita joka meidän pitää prosessoida. Al-Hol voi osoittautua tämän aikakauden Nürnbergiksi. Myös siellä oli lukuisia viattomaksi oletettuja, joista ajan myötä kuoritui niin syyttömiä uhreja kuin myös todettuja syyllisiä. Prosessi oli hidas, vaikea ja kivulias, mutta välttämätön tie eteenpäin. Pystyimme siihen kerran, pystymme siihen uudestaan.