Englantilainen mies nimeltä Tom Martin ilmoittautui London School of Ecohomiesin sukupuolen tutkimuksen kurssille vuonna 2011.
Tom oli sekä feministi että mieasasiamies. Kuuden viikon jälkeen hän joutui lopettamaan luennot, koska ne olivat seksistisiä miehiä kohtaan. Sukupuolentutkimus ei ollutkan Tom Martinin etsimää tasapuolista tiedottamista, vaan uskonnon kaltaista miesvastaista propagandaa. Sukupuolentutkimus kieltäytyi kyseenalaistamasta tarinalinjaa, jossa naiset ovat hyviä uhreja ja miehet pahoja alistajia. Tomia oli huijattu. Hän aikoi haastaa yliopiston oikeuteen miesten syrjinnästä, mutta ei päässyt oikeusistuimaan asti. Tom sai kuitenkin kurssista maksamansa 9000 puntaa takaisin.
Vuonna 2009 naistutkimuksen nimi muutettiin useimmissa tutkimusyksiköissä sukupuolentutkimukseksi. Luultavasti nimen vaihtamisella haluttiin pestä naistututkimuksen tahriintunut maine rahoituksen turvaamiseksi, koska yhä useammalle ihmiselle naistutkimus edusti tieteen seksistä karikatyyria. Asiaan perehtymättölle sukupuolentutkimus kuulostaa tasapuolisemmalta ja tieteellisemmältä kuin naistutkimus, vaikka sisältö on aivan sama kuin aikaisemmin.
Nimenvaihdos onnistui, sillä krittiikki on laantunut ajoista, jolloin Jussi Niemelä ja Osmo Tammisalo julkaisivat naistutkimusta kritisoivan pamflettinsa ”Keisarinnan uudet (V)aatteet” (2006).
——————————–
Kirjoituksen lähteenä olen käyttänyt: Internet, Suomen Perusta, kirjoituksen otsikko ”Mikä naistutkimuksessa on vikana”, kirjoittanut Henry Laasanen.