Sisäministeri Maria Ohisalo puhui Ykkösaamussa pakolaiskiintiön nostosta ja turvapaikanhakijoiden tilanteen helpottamisesta. Puhe oli sinänsä täysin puolueensa mukaista ja omassa kontekstissaan asiallisen selkeää. Isossa kuvassa näen esim. Afghanistanin tilan osalta kaksi vaihtoehtoista kulmaa, eikä kumpikaan ole vailla ongelmia.
Kiltit periaatteet
Vaihtoehto 1 on siis Ohisalon linja. Koska moni ymmärrettävistä syistä pakenee islamilaisen hallituksen nousua, halutaan tarjota mahdollisimman paljon turvapaikkoja. Toki joukossa on niitä, jotka kannattavat humanitaarista maahanmuuttoa vain henkilökohtaisista taloudellisista syistä, mutta pääosa siitä on uskoakseni ihan vain yksinkertaista humanismia. Haluan korostaa tätä: en voi moittia kenenkään inhimillisyyttä, mutta mielestäni tässä ajetaan sammutetuin lyhdyin hurjaa ylinopeutta. Tämä ”savun hälvettyä tarkistetaan kytkennät” -malli on osoittanut ongelmansa. Hyväntahtoisuus on hyvä paikka lähteä liikkeelle, mutta yksin käytettynä huono opas maailmanpolitiikan kiemuroissa.
Inhorealistiset vaihtoehdot
Ranskan Emmanuel Macron on esimerkki penseämmästä, inhorealistisesta vaihtoehdosta. Hänen suurin huoli on hallitsematon maahanmuutto. Tätä linjaa on haukuttu sydämettömäksi ja syytöstä voi lyhyellä syklillä ymmärtää. Mielestäni Macron ei ole sydämetön, vaan realisti. Vaikka Eurooppa ottaisi miljoona turvapaikanhakijaa Afghanistanista, se ei riittäisi kriisin ratkaisuun. En usko Euroopan pystyvän miljoonaan, jos edes puoleen siitä, sillä muistot muutaman vuoden takaa ovat liian tuoreita. Macron ja moni muu tietää sen johtavan levottomuuksiin, demokratian rapistumiseen ja Venäjän vallan kasvuun EU:n alueella.
Optimisti voi spekuloida inhorealistisen mallin pakottavan etsimään vaihtoehtoja, jolla voidaan auttaa suurempia ihmismääriä. Isossa kuvassa inhorealisti ei myöskään päädy järjestämään lottoarvontaa ihmisten hengellä. Inhorealisti tietää toimivansa ihmissalakuljettajia ja monia muita rikollisia vastaan ja muistuttaa tästä itseään haukkujen keskellä. Hän ei toimi trendikkäästi, mutta saattaa lopulta päätyä pelastamaan paljon ihmishenkiä vaihtoehtoihin verrattuna. Turvapaikkapolitiikan tiukentaminen voi tuntua epähumaanilta ja tämä on täysin ymmärrettävä tunne. Pitkän ajan totuus voi kuitenkin erota pinnallisen tunteen arviosta.
Turvapaikkapolitiikkaa ei tehdä turvapaikanhakijoille
Käännän vipua vielä kovemmalle. Karmivin osa inhorealismia on ymmärtää, että sen paremmin Ohisalo, Macron, Merkel kuin moni muukaan ei tee turvapaikkapolitiikkaa turvapaikanhakijat mielessään. Lopulta kyse on puoluepolitiikasta ja aatteista ja valmistautumisesta vaaleihin. Leijonaosa puheista niin rajojen avaamisen kuin sulkemisen puolestakin on vain puhetta omille kannattajille. Ihmishenki on hyvin halpa näissä puheissa ja vanha sanonta ”ensin kampaviinerit, sitten ihmisoikeudet” pätee jälleen. Minun pitää myöntää että tämä sapettaa.
Väitän, että nykyinen turvapaikkajärjestelmä EU:ssa on yksinkertaisesti rikki. Se auttaa liian harvaa, se ylläpitää ihmishenkiä vaativaa rikollisuutta, ruokkii levottomuutta ja sen voittajia ovat harvoin ne, jotka eniten apua tarvitsevat. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on tässä asiassa monin tavoin parempi ratkaisu, mutta sekin pystyy auttamaan vain aniharvaa. Nämä ratkaisut eivät toimi, eivät riitä, eivätkä kelpaa minulle osaksi inhimillisyyden isoa kuvaa.
Missä olisi se päättäjä joka pystyisi sanomaan tämän suoraan? Ei rasistisesti, ei julmasti, ei ilkeästi, vaan ymmärtäen jokaisen turvaa hakevan ihmisen arvon sataprosenttisesti kaikessa kauneudessaan. Missä olisi hän, joka näkisi humaanin ongelman, mutta ei johtaisi siitä epähumaaniin johtopäätökseen? Pahoin pelkään että pitkään ja turhaan odotan.