Koko artikkelini löytyy täältä.
Suomen rooli?
Esitän, että Suomi ottaa vastuulleen jonkun Afganistanin alueen kokonaisvaltaisen kehittämisen. Afganistan on jakautunut 34:n eri alueeseen.
Suomella olisi kyseisellä alueella oma vahva rauhanturvajoukko. Sen on oltava vähintään vahvennetun pataljoonan suuruinen taisteluosasto, jolla on ainakin raskas kranaatinheitinkomppania tukenaan (mielellään Patrian AMV-vaunut Nemo ja/tai Amos KRH-torneilla). Nykyinen meno, että vähäiset suomalaiset kriisinhallintajoukot ripotellaan ympäri maapalloa pieninä sirpaleina on lopetettava ja keskitettävä yhteen operaatioon niin paljon resursseja että siellä todella saadaan positiivisia tuloksia.
Kun kirjoitin sanan kokonaisvaltaisen, niin se tarkoittaa, että rauhanturvajoukkojen lisäksi Suomen on mielestäni lähetettävä Afganistaniin sille samalle alueelle siviiliasiantuntijoita:
- oikeuslaitoksesta neuvomaan tuomioistuinten toimintaa
- rajavartiolaitoksesta kouluttamaan rajavartioita
- vankeinhoitolaitoksesta neuvomaan vankiloiden rakentamista ja toimintaa
- poliiseja neuvomaan miten poliisien tulee toimia rikostutkinnassa, järjestyksenpidossa, …
- terveydenhoitoalan ammattilaisia auttamaan sikäläisiin sairaaloihin, puhumattakaan sairaaloiden rakentamisesta, …
- sosiaalialan ammattilaisia
- opetusalan ammattilasia eri tasoilta alakoulusta yliopistoon
- rakennusalan ammattilaisia (arkkitehtejä, kaavoittajia, rakennusinsinöörejä, rakennusmestareita, …)
- jne.
Infrastruktuuria on rakennettava alusta alkaen. Tarvitaan sähkövoimalaitoksia, vedenpuhdistamoja, vesijohtoverkkoja, viemäröintiä, jätevedenpuhdistusta, maanteitä, … Mutta ei niin, että ulkomaiset spesialistit tulevat ja rakentavat kaiken – vaan siten, että paikalliset rakentavat itse (saavat neuvoja – kannattaa käyttää ”oppisopimuskoulutusta” ja materiaalista apua).
Tämä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että Suomen kehitysapumäärärahojakin on kohdennettava, eikä ripoteltava sinne sun tänne.
Lisäksi Suomen on hankittava tähän projektiinsa rahaa EU:lta, YK:lta, Maailmanpankilta, jne.