Jääkäripataljoona 27 lipunnaulaus Libaussa.
”Evl. Thesleff saapui kaupunkiin 9. 2. seurassaan ratsumestari M. Gripenberg ja maisteri E. Välikangas. Seuraavana päivänä pataljoonalla oli viimeinen niistä jääkärien laskelmien mukaan neljästätoista paraatista, joissa se oli Saksan kamaralla esiintynyt. Thesleff esitti pataljoonalle Suomen armeijan ylipäällikön tervehdyksen, kuvasi kotimaassa vallitsevaa tilannetta, ilmoitti Jacobsonin kaatumisen ja lausui pataljoonalle kehotuksen sanoja. Vapaalle isänmaalle kohotettiin eläköönhuuto. Toisen eläköönhuudon sai Thesleffin esityksestä »sen toivo, vähälukuinen, mutta raudanluja suomalainen jääkäripataljoonamme».
Saman päivän iltana suoritettiin toinenkin seremonia – pataljoonan lipun naulaaminen. Tämän suomalais-saksalaista aseveljeyttä symboloivan lipun Berliinissä asuva professorinrouva Hedwig Hahl oli valmistuttanut ja lahjoittanut pataljoonalle jo keväällä 1916. Syystä tai toisesta majuri Bauer oli pitänyt sen piilossa jääkäreiltä ja samoin olivat tehneet hänen seuraajansakin. Naulaustilaisuudessa kapt. Ausfeld piti lyhyen, ytimekkään ja mieliinjääneen puheen. Jääkärien enemmistö sai nähdä lippunsa vasta pataljoonan hajottamisen jälkeen, helmikuun 13. päivän valatilaisuudessa. Se liehui Arcturuksen komentosillalla jääkärien saapuessa Vaskiluotoon ja vihreätakkisen rivistön kärjessä heidän marssiessaan Vaasaan.” (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivu 821)