Tänään 15.5.2018 Yle uutisoi ”valkoisten valloittaneen Inon linnoituksen” ja ”sisällissodan” päättyneen siihen.
Todellisuudessa Venäjän valtiovalta ja Venäjän armeija yrittivät ryöstää Suomelta Inon linnoituksen. Linnoituksessa oli nimenomaan Venäjän joukkoja suuri määrä ja Venäjä vei vielä toukokuun puolellakin lisää joukkojaan linnoitukseen meritse laivastonsa laivoilla. Linnoituksesta ammuttiin linnoitusta piirittäviä Suomen armeijan joukkoja.
Toukokuun 13. päivänä 1918 kapteeni Kai Donner esitti Inon linnoituksessa uhkavaatimuksen Venäjän asevoimien edustajille (mm. komendantti Artamonov ja yleisesikunnan kenraalimajuri Fedotov), että jos linnoituksesta vielä ammutaan yksikin laukaus, niin suomalaiset avaavat tulen linnoitusta vastaan mm. raskaalla tykistöllä. Venäläiset yrittivät selittää, että rannikkotykistölinnoitus ”on Suomelle arvoton, mutta erinomaisen suuriarvoinen Venäjälle.
Ennen kuin suomalaiset upseerit (myös majuri Österman, joka oli saartojoukkojen päällikkö) ”erosivat venäläisistä toistettiin vielä aivan peittelemättä, että pienimmänkin aiheen sattuessa linnoitusta hetimiten ryhdyttäisiin pommittamaan.”
Tästä seurasi, että Venäjä rupesi evakuoimaan joukkojaan ja materiaalia Inosta meritse 14.5.1918. Komendantti lupasi (valehteli), että linnoitus jätetään vahingoittumattomana Suomen armeijalle. Venäläiset kuitenkin räjäyttivät linnoituksen poistuttuaan sieltä. Toukokuun 15. 1918 suomalaiset joukot tunkeutuivat varovaisesti venäläisten joukkojen hylkäämään linnoitukseen. Sotasaalis oli tavattoman runsas.
(Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 434-436)
Siten kyseessä ei ollut mikään ”sisällissota”, vaan sota Suomen ja Venäjän välillä.