Kuluva viikko on ns. työntäytyinen. Joka päivälle on kalenteri täyttynyt. Mikäs tässä syytinkivaarin, mennään kun on mennäkseen. Pyhänä kävin syksyn ensimmäisessä vesijumpassa. Oli kesän jäljiltä paikat jumissa, vartalorengas saanut lisää ilmaa, joten pisti hieman puuskuttamaan ja lihaksia kramppaamaan.
Maanantaina sitten istuin neljä tuntia valtuustoseminaaria, jossa käytiin läpi vaikka mitä. Tulivatko valtuutetut hullua hurskaammiksi, sen aika näyttää. Kuka muuten on tutkinut, tuliko se hullu hurskaammaksi? No, joka tapauksessa eilen oli sitten pankkiasioita mielenterveysyhdistyksemme asioissa. Siellä vierähti peräti puolitoistatuntia. Onneksi ihana sihteerimme ja rahastonhoitaja Sari oli mukana ja saatiin asioihin tolkku.
Kello on nyt minuutin yli aamuviiden ja vettä ropisee taivaan täydeltä. Ennen seitsemää on riennettävä matkaan. Haen kirkolta ystäväni Tainan, siitä Mirjamin hakuun ja ei kun Virtatuvalle. On tupamme ja Karhun askeleen avoimet ovet päivä. Virtain kaupunginjohtaja Juha Viitasaari poikkeaa heti aamukahdeksalta tutustumaan uusiin tiloihimme. Lupasi piipahtaa myös aamupäivällä pikaisesti kokousten välissä, haluaa tutustua myös asiakkaisiin. Virtolaisilla on mahtava kaupunginjohtaja.
Huomenna taas on Mirjamilla röntgen ja lääkäri heti aamusta. Hän kun kaatui muutama viikko sitten yöllä vessassa käynnin yhteydessä yöpaitaansa ja ranteeseen tuli hiusmurtuma ja kipsiähän se tiesi ja vähän mustelmia. Olen aina kuvitellut, että naisen yöpaita on miesten ongelma, mutta näyttää naiset itsekin sekoavan yöpaitaan.
Perjantaina on vielä yhdistyksen hallituksen kokous, joten vasta lauantaina voi huokaista, huh huh. Lauantaina kyllä tartun moottorisahaan ja rentoudun puiden teon parissa. Saunoa ja viettää iltaa armaani seurassa.
Koronakuulumisia:
- hallitus laatii budjettiriihessä toimia miten taloudessa edetään niin, että selviäisimme ”saappaat jotakuinkin kuivina” koronan tuomista taloudellisista vaikeuksista. En sitä lähde enempää perkaamaan, mutta 10 miljardin hävittäjähankinnat kyllä edelleen hiertävät, kun tuntuu, että ilman hankintaakin olemme kovilla.
- oliko korona sittenkään niin vaarallinen kun on annettu ymmärtää vai onko matkalla taantunut? Eilen THL: n Mika Salminen kertoi, ettei ehkä olisi. Hinkataan nyt kuitenkin käsiämme edelleen.
- tiedä sitten sulkisiko koronapäiväkirjan kohta. Yhä vähemmän ihmisiä enää kiinnostaa korona. Olemme vain ehkä lopen väsyneitä koko aiheeseen. Katsotaan nyt, pitäisihän periaatteessa käydä päiväkirjassani koko koronan ajan kaari läpi.
Parkanon Kihniön kotiseutu lehti ilmestyy taas joulukuussa. Ovat pyytäneet kirjoitusta ja runoa, joten lähiaikoina täytyy virittäytyä jouluisiin tunnelmiin. Korona pitäisi olla aiheena. Mikäs siinä, eiköhän Korvatunturilta löydy aihe, sillä kait joulupukillakin on ollut yhtä sun toista mietittävää koronan tähden.
Huumoria: Näin syksyllä on mukava iltaisin katsella kuuta. Mietin silloin miksi emme ole asuttaneet kuuta vaikka siellä on jo viisikymmentä vuotta sitten käyty, kun meillä täällä maapallolla alkaa olla tungosta? Yksi ilta sitten hoksasin, ettemme voi asuttaa kuuta. Voisi meinaan olla ahdasta aina puolikuun aikaan.
