Kun näin ns.suurten ikäluokkien yhtenä edustajana katson aikaa kun olin nuori ja vertaan sitä nykynuorten aikaan, niin kyllä täytyy sanoa että oli meillä helppoa…( henkisesti )
No, miksi näin sanon, sanon sen kokemuksen syvällä rintaäänellä monestakin syystä.
Lähdetään nyt ensiksi siitä, että kolunpenkiltä polku työelämään oli hyvin matala. Kansakolusta/kansalaiskoulusta kun pääsi 15-16 vuotiaana, niin töihin mentiin ja sitä riitti eikä varmasti kieltäydytty tarjotusta työstä sitä paskaduuniksi nimittelemällä.
Ja kyllä se silloin oli vähän kuin pakko tehdä pitkää päivää, kun ei ollut Kelan tapaisia ottoautomaatteja vaihtoehtona työnteolle kuten nykyään on.
Työstä saadulla palkalla elettiin ja vaikka ei ollutkaan muuta kolutusta kuin se kansakoulun päästötodistus, niin hyvin tultiin toimeen kunhan muistettiin, että ensin työ ja sitten huvit.
En tiedä sitten olisiko itselläni ollut ”lukupäätä”, mutta vaikka olisikin ollut, niin en yhtään kyllä kadu sitä että lopetin kolun penkin hinkkaamisen kansakouluun ja olen SAANUT olla ja tehdä työtä monen moisissa yrityksissä ja monenlaisten työkavereiden kanssa. Ja vaikka itse sanonkin, niin yhteiskunta olisi minussa menettänyt helvetin hyvän sekatyömiehen minut kouluttamalla.
Ja jos nyt taloudellisesti asiaa ajattelee, että kun on lähtenyt palkkatyöhön suoraan kansakoulusta ja toiset jotka koulutusta jatkoivat aina tuonne yli parkymppiseksi asti, niin kauan saa koulutettukin puurtaa ennenkuin saavutti minun viivan alle jäävän summan.
Mutta on se nykyään toista nuorilla, kun ei edes akateeminen saatikka ammatillinen koulutus takaa työpaikkaa kenellekkään automaattina, vaan kilpailu on kovaa paikoista yhteiskunnan hierarkiseen oravanpyörään. Siinä on henkinen kestävyys koetuksella ja kuten nähdään ja vaikka minulla ei olekkaan mitään kättäpidempää väitteelleni eikä muutakaan dataa esittää, niin entisajan nuoret olivat henkiseltä kapasiteetiltaan, taloudellisista puutteista huolimatta nykyisiä nuoria terveempiä.
Saattaa olla että blogini väitteet eivät vastaa todellisuutta silloin eikä vastaa sitä nyt ja varmasti nämäkin pystyy monet kumoamaan omiin kokemuksiinsa peilaten.
Tietoyhteiskunta helvetinkoneineen ja masiinoineen sekä automatisointeineen on helpottanut fyysistä kuormaa työnteosta, mutta sitä mukaa kun se on helpottunut, niin henkin kantokyky on romahtanut ja kun näin tapahtuu, niin nuppineulankin nostaminen maasta on ylivoimainen tehtävä.
