Hallitus on vasta roheen vuoden ollut toteuttamassa sitä ohjelmaansa joka Säätytalolla synnytettiin ja siitä päivästä asti kun pulla tuli uunista ulos, niin parku on ollut kovaa ja jatkuvaa, ei hallituksen vaan opposition ja median mukuloiden suunnalta. Hallituksen kehdossa lapsi voi sitä vastoin hyvin ja voimistuu päivä päivältä ja kun hän neljä vuotta täyttää, niin kansalaiset saavat ihailla kuinka hyvin hoidettu ja kasvatettu lapsesta on tullut, eikä jäänyt vasemmiston ja median toiveesta huolimatta huutolaiseksi heidän markkinoilleen.
Näin urheilua itsekkin nuorempana aktiivisesti harrastaneena sanon, että eihän maratonjuoksussakaan palkintoja jaeta vielä 35 kilometrin juoksun jälkeen.
Kansan poliittisen muistin sanotaan olevan lyhyt, mutta en minäkään olisi kuuna päivänä voinut sitä näin lyhyeksi uskoa. Nimittäin, kun on vasta vuosi kulunut siitä kun katastrofaalinen vasemmistohallitus päätti virkakautensa täydelliseen mahalaskuun, niin nyt jo suuri osa kansata haluaa, että otetaan ja laitetaan taas uutta punaväriä pintaan, sillä se vanhakin saadaan näyttämään nuoremmalta.
Vasemmistolla ei ole mitään niin suurta pelkoa olemassa kuin se, että odotettavissa oleva hallitustikkari kolmen vuoden kuluttua otetaan heiltä pois, jota jo ovat mielikuvissaan liponeet, housut etupuolelta keltaisena ja takaa ruskeana.
Kun tänä päivänä seuraa tuota demarien kujanjuoksua, niin lähempänä näyttäisi olevan heidän oman korttitalonsa kaatuminen kuin hallituksen konsanaan.
Sehän on selvää, että sitä mukaan kun hallitus onnistuu tavoitteissaan, niin sitä viuhemmin kierretään tahkoa vasemmiston sylttytehtaissa sirppejä teroittaen ja takoen uusia vasaroita, iskeäkseen niillä sitten……..omaan sormeensa.