Ja Pietarista parissa tunnissa?
Niin mitä mietti Orpo noin turvallisuutemme kannalta
kun aihetta käynnisti?
Onneksi EUlta tuli täystyrmäys:
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tunnin-junalle-taystyrmays-eulta-taloudellisesti-kestamaton-nyt-puhuu-liikenneministeri-lulu-ranne/e536830c-0980-40da-b5ce-54b684150154
Eikö päämiestemme tulis oman kotiinpäin vedon sijaan ajatella myös turvallisuutta?
– Raideleveyden muuttaminen olisi ensisijainen?
Kuumaa on, mutta niin pitää ollakin.
Erämökillä on lämmintä edelleen kuten heinäkuussa kuuluukin, ei ole mitään lämpökupoleita ja muita inferonoja, kyseessä on normaali kesä.
Hyvää päivänjatkoa laiturin nokasta.
Kokeilin valmissalaattia ja levitettä (tuorejuusto)
En yleensä osta mitään valmisruokia.
Valmissalaattejakin erittäin harvoin. Ostin kuitenkin kokeeksi Saarioisten Punajuuri-Piparjuurisalaattia – se ei ole ollenkaan hullumman makuista – pirtsakka kirpeys piparjuuresta. Saatampa ostaa uudestaankin ennen kuolemaa.
Sattuneesta syystä kaappeihini on kertynyt taistelumuonapakkauksista voileipäkeksin tapaisia keksejä, jotka metalloiduissa muovipakkauksessa säilyisivät varmaankin ”ikuisesti”. Kun minulla on varastoituna hyvää kotimaista ruisnäkkileipää Koulunäkki Maukas varsin mukava määrä, niin ajattelin vähentää niiden ”voileipäkeksien” määrää varastoistani. Olen niitä silloin tällöin syönyt nimenomaan voin kanssa, mutta nyt päätin kokeilla ”maustetun tuorejuuston” kera, ehkä olisi parempaa.
Silmiini sattui Ruohosipulituorejuusto. Nimi sai aikaan miellyttävän makumielikuvan. Tuotemerkki näyttäisi olevan Creme Bonjour. Väitetään olevan kirnupiimäpohjainen. Valitettavasti ruohosipulia ei ollut juuri muualla kuin nimessä, joten se ostos oli pettymys. Kun kerran ostin, niin olen tietysti sen avulla vähentänyt ”voileipäkeksivarastojani”. Tuskin ostan toista kertaa. Minä opin yleensä virheistäni.
Orpo ei vasemmiston valheita osta, niin tiukkaa paikkaa ei tulekkaan.
Osa IV Kok.
Kokoomuksen politiikka tänä päivänä perustuu hyvin pitkälle Orpon näköiseksi. Toki kokoomuksessa kuten kaikissa muissakin puolueissa on oma sisäinen oppostionsa, mutta ruiskukkapuolueessa se on ollut hissukseen menestyksen myötä.
Kokoomus on Orpon johdalla saavuttanut värisuodan ja ei ole väärin sanoa, että Orpon ansiosta.
Presidentin tekijäksikin häntä voidaan sanoa, sillä voimakkaasta vastustuksestakin huolimatta Orpo houkutteli Stubbin mukaan, vaikka oli se joka hänet syrjäytti aikaisemmin kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja siitäkin huolimatta, että Stubbin valtioneuvoston ura ei ollutkaan kovin hohdokas ollut.
Sanoisin, että jos joku muu kuin Stubb olisi ollut kokoomuksen presidenttiehdokkaana, niin nyt Mäntyniemen pesänjakajana olisi ”Koijärven kahlekuningas”.
Mutta väitän, että viime kaudella kun kokoomus oli kuten myös perussuomalaiset oppositiossa, niin silloin jo kylvettiin ensi siemenet nykyisen hallituksen muodostamiseksi. Sillä Orpo varmasti näki kuinka mustavalkoinen oli Marinin maailmankuva ja johtamistyyli demareissa, jossa viholliset vilisivät silmissä ja kansaa jaettiin hyviksiin ja pahiksiin, eli jos et ole meidän puolella, niin olet meitä vastaan.
Varmasti kokoomuksessa oli osa vastustamassa yhteistyötä perussuomalaisten kanssa hallitusvastuussa ja olihan sitä Orpokin aikaisemmin vuonna 2017, kun perussuomalaisten johtamalle Halla-aholle näytettiin ulko ovea ja otettiin Soini sisään.
Mutta Orpo näki hallitustyön mahdottomaksi sellaisen demaripolitiikan kanssa jota Marin edusti.
Orpo on suoraselkäisesti puolustanut hallitusohjelmaansa ja myös perussuomalaisia, vaikka rasisti ja fasisti kortteja on piisannut vasemmiston pakassa hallituksen syntymästä asti.
Kun vielä ajatellaan, että Orpo sai hallitukseensa mukaan myös Ruotsalaiset, joiden nyt viimeiseksi olisi odottanut osallistuvan sellaiseen hallitukseen, joka tekee perussuomalaista politiikkaa, mutta siitäkin Orpo sai sulan hattuunsa.
En nyt tähän hätään löydä nyky- Orposta mitään suurempaa moitetta ja lillukanvarsiin en takerru, kun suuri kuva johtajasta on sellainen, jossa sana pitää ja päämäärään mennään sivulle vilkuilematta, vaikka talouskäppyrät eivät vielä ensimmäisen ”sotavuoden” jälkeen tykkääkkään, sillä niin pahoin poltetun maan Orpon hallitus sai edeltäjältään.
Mikä on sitten kokoomuksen tulevaisuus, sillä politiikka on aaltoliikettä ja kaikkien sauna palaa vurollaan. Jos nyt yhden toivomuksen saisin esittää hyvälle haltijalle niin toivoisin, että Suomen kansa äänestäisi nykyisen hallituksen jatkamaan myös seuraavankin nelivuotis- kauden, sillä jos vasemmisto pääsisi kuskin paikalle, niin tämä nykyinen työ hyvinvointivaltion pelastamiseksi valuisi kuin vesi hanhen selästä.
Yksi toivomus minulla olisi myös Orpolle, että älä nyt vasemmiston jokaiseen rasisti ja vihapuheeseen perusta työryhmiä, jossa syyllinen (ps ) on jo tiedossa, rikos kyllä keksitään.
Minua ja suurinta osaa Suomalaisista ei huoleta hallituksen toimet hyvinvointivaltion pelastustalkoissa, sillä vaihtoehtona olisi paluu entiseen jossa mottona oli että, ”ajetaan me tytöt kyydillä, kyllä valtio kyydin maksaa”.
Varmasti Orpolla on ollut nielemistä myös niissä tavoitteissa joita perussuomalaiset ovat hallitusohjelmaan saaneet, mutta niin on ollut myös perussuomalaisilla kokoomuksen tavoitteissa. Mutta koko kuva on kuitenkin molemmilla puolueilla yhteinen, eli Suomen velkasuhteen pysäyttäminen takaisin terveelle taloudelliselle pohjalle, jolloin kyetään huolehtimaan myös niistä kaikista heikompiosaisistakin, joille vasemmisto antaisi ainoastaan kuten on nähty, niin sosiaalihuollon täysjäsenyyden loppu iäkseen.
Onkohan synti näin kehua Orpoa, mutta silloin kun on kiitoksen paikka, niin silloin kiitetään.
Koira on aina ihmisen paras ystävä
Koira ei epäröi isäntäänsä eikä emäntäänsä vaan on aina hänen paras ystävä eikä ne asiat kovin helpolla muutu
Mutta sitten onkin kysyttävä onko ihminen aina koiran paras ystävä siitä en aina ole samaa mieltä
Siitä selvin merkki on koiran karkailu kun sillä on huonot olot
Kun on näitä kulkukoiria nähnyt en Suomessa monasti ne on jätetty jonnekkin suurin piirtein tuu toimeen tai kuole
Varsinkin silloin kun koiralla on joku sairaus ei hoideta vaan hänestä tulee kulkukoira liiankin usein
Pitäkää omista karvakorvistanne hyvä huoli saatte siltä paljon enemmän jonka uskollisuutta ei tarvii epäillä seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Autoveron tuotto
Kaikki on verolle pantava,
mutta ilmastosyistä
sähköauto ovat vapaat verosta!
Millä valtio aikoo paikata miljoonien menetyksen?
Ne pääsöt pannaan kuriin ja se maksaa veromenetyksinä.
Sähköautojen akkujen valmistus tuottaa päästöjä
ja jotkut akunvalmistustyössä jopa kuolevat, mutta se onkin sitten sivuseikka.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/lahes-700-miljoonan-euron-romahdus-autoveron-tuotto-sukeltaa-yllattavasta-syysta/cd10a9ed-1123-4da1-a30d-4315c83684e6
– Ajattelin ajaa vanhalla paljon verotettavalla autolla,
kun ei ole varaa ostaa uutta sähköautoa.
– Uuden autonkin valmistus tuottaa päästöjä , mutta sekin on sivuseikka?
Kepu pettää….itseään, kerta toisensa jälkeen.
Olen päässyt demareiden ja perussuomalaisten pintaraapaisun jälkeen seuraavaksi kepuun.
En mene kepunkaan käsittelyssä Sipilää pidemmälle historiassa, vaikka siellä olisi koijareita aina Ahosta Jäätteenmäkeen.
Osa III kepu.
Itselleni ei ole mikään yllätys se kun on kepun taaperrusta seurannut Sipilän huippulukemista aina tähän päivään. Kannatusprosentit huitelivat Sipilän aikana parhaimmillaan yli 26% ja nyt siitä ollaan tultu persmäkee välillä aina 10% alapuolellekkin.
Mutta kun tähän ovat kepulaiset syitä etsineet keskuudessaan, niin se tärkein syyllisen etsinnästä on puuttunut kerta toisensa jälkeen, eli vilkaisemalla omaan peiliin, siellä se ”jallu luuraa”.
Ei kannata ollenkaan ihmetellä kepulaisten, että kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään, kun persut täytti tyhjän tilan. Mutta kun yhä vaan haluttiin olla city kepulaisia maaseudun kustannuksella, jossa monensortin haja-asutusalueiden ruoskinnat esim. paskalakeineen vei monilta mökin mummoilta eläkerahat kalliisiin jätevesijärjestelmineen ja tiestöt rapautuivat kaikkialla muualla kuin ministereiden mökkiteiden varsilta.
Sipilä sen aloitti ja jatkuu näköjään vielä tänäkin päivänä kepussa, eli kaikki voimavarat satsataan vain persujen vastustamiseen.
Sipilä oletti silloin kun heitti Halla-ahon ulos hallituksestaan ja otti tilalle Juudas Soinin koplan, että tämä temppu tulisi merkitsemään perussuomalaisen puolueen loppua. Mutta kun näin oletti, niin tekikin omasta puolueestaan sen missä se on tänäkin päivänä täyden kympin puolueena.
Sipilän jälkeen puolueensa tuhoamista jatkoi Saarikko, joka vallanhimossaan haastoi ja syrjäytti Kulmunin nuijanvarresta, vaikka hän ei ollut mittauttanut kepukannatusta vielä yksissäkään vaaleissa. Lopulta sitten Saarikkokin alistui toteamaan, että hyvät puhelahjat ei elätä, sillä kukaan muu ei hänen puhumisistaan pyörtynyt kuin oma körttiläis ja lestaadiolaiskööri tupailloissa.
En ole vielä kertaakaan, enkä minkään muun puolueen sodanjälkeisessä historiassamme tiedä kieltäytyneen tarjotusta hallituspaikasta, mutta Saarikon keskusta sen teki viime keväänä ja lienee ennätys omien äänestäjien potkimisessa.
Neljä vuotta olivat vasemmistohallituksessa kynnysmattona ja nyt sitten yrittävät pestä itsestään irti punaväriä oppositiossa. Nauramatta ei voi olla, kun hallituksen toimet ovat heille validit, mutta kun persut ovat niitä tekemässä, niin sehän ei sovi että persupolitiikalle taputettaisiin käsiä, vaan ne pistetään taskunpohjalle nyrkkiin.
Eivät sitten hätäänsä löytäneet Saarikon jatkajaksi muuta kuin vankilatuomion saaneen ”nuorisosäätiöläisen”, joka Vanhasen ohjauksessa ja Vanhasta suojellakseen uhrautui mestarinsa puolesta pääkonnaksi.
Eli, jos kepu ajatteli oppositoissa saavansa rivinsä suoriksi kansalaisten silmissä niin toisin on käynyt, entistä sekavampaa on. Kun Orpon hallitus tekee perussuomalaista, heillekkin mieluisaa politiikkaa, niin vastustaa pitää vastustuksen vuoksi, muuten he tekevät itsensä tarpeettomiksi.
Jos puolueella ei ole muuta tarjota äänestäjille kuin vastustaa perussuomalaisia, niin tällainen puolue on työnsä tehnyt, puolue saa mennä pois silmistä pois mielestä kansalaisten katsannossa.
Kepu tosiaan vaihto puppugeneraattorin ”kanki” Kaikkoseen ja hän nyt ei ole vielä saanut kertaakaan suutaan auki eduskunnassa valintansa jälkeen, ainoastaan silloin hän aukaisee suunsa kun muistelee loistavaa menneisyyttään puolustusministerinä. Mutta ei se kepun kannatus sillä tule nousemaan, että puolustus,-ja turvallisuuspolitiikasta paasataan, josta kuitenkin eduskunnassa vallitsee yhteinen konsensus puolueiden kesken. Erottautua pitäisi, mutta ei se riitä äänestäjille että vastustaa perussuomalaisia, sitähän ne muutkin näyttävät tekevän ja tulos on nähtävissä.
Demujen uho näkyy jo – kannatus tippuu, kuin marinin sakin saavutukset
Demujen hetkellinen kannatuksen piikki on sitten romahtanut ja kannatus laskee.
Punademua kirveltää silti,että persujen kannatus on alkanut nousta.
Marinin punavirheiden ja kepulin sakin katastrofaalisten ”saavutusten” seuraukset ja niiden maksaminen näkyvät nyt ja valitettavasti alkavat tuntua kansalaisten elämässä.
Holtiton rahan jakaminen sekä menojen lisääminen ilman hajuakaan vastaavista tuloista ja massiivisen hallintohimmelin sote epätoivoisessa tilanteessa näyttävät nyt, mihin vasurivetoisuus johtaa.
Toki edelleen löytyy punauskovaisia, jotka suu vaahdossa hypettävät edelleen Marinin sakkia ja syyttävät nykyhallitusta kaikesta siitäkin, mikä johtuu edellisen hallituksen päätöksistä.
Amerikka ensin
Tulemme näkemään vaalit ja jos toteen käy
joudumme eurooppanan todella pulaan?
Euroopan tila on Suomenkin tila.
Olemme uhossa käyttäneet vähemmän diplomaattisia sanoja
rajalakeineen ja meidän lait ovat
tietyllä taholla vain paperia?
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010566845.html
– Toivoa sopii että olen väärässä.
Sparraajat vai riippakivet?
Mikä yhdistää SAK:ta, EK:ta, Yrittäjiä, Kulturfondenia, PAMia, Wahlroosin klaania, Tradekaa ja monia muita vakiintuneita järjestötoimijoita? Se, että nämä ovat kaikki suomalaisen yhteiskunnan riippakiviä, entisiä sparraajia. Vasemmisto tai oikeisto, demarit tai kokkarit, kaikilla on niskassaan tusinoittain riippakiviä.
Haukkuminen riittää jo
Minun ei tarvitse käyttää blogista tilaa haukkumaan edellistä tai nykyistä hallitusta, sitä tekee jo joka toinen blogisti, kolumnisti, päätoimittaja ja moni muu. Oli hallitusta vetämässä kuka vaan, em. riippakivet pitävät huolen siitä, että suuria muutoksia ei tapahdu. Tämän vuoksi niin vasemmisto- kuin oikeistohallituksetkin estävät kriittisen tarpeellisia muutoksia mm. maahanmuutossa, työllisyydesssä, sosiaaliturvassa, sote-palveluissa, yrittämisessä ja kasvussa. Joka toinen kerta toinen osapuoli törsää kun pitäisi säästää, joka toinen kerta toinen pihtailee kun pitäisi sijoittaa. Muu maailma muuttuu kovaa vauhtia, mutta riippakivet tekevät kaikkensa ettei Suomi pysy menossa mukana.
Ei liene hirveästi liioiteltua sanoa, että ongelma on noin puoli vuosisataa vanha – vähintään. On ollut nousuja, mutta ne ovat tapahtuneet maamme päättäjistä huolimatta, ei heidän ansiosta. Loppu on meidän omaa typeryyttä. Ihailtavaa tai pelottavaa on, että monissa näistä asioista vasemmisto ja oikeisto ovat ihailtavan samaa mieltä. Hiljaiset sopimukset ylläpitävät kauhun tasapainoa. Esimerkiksi vasemmisto lupaa olla puuttumatta suuryritysten mielipuolisiin tukiaisiin ja erivapauksiin, samalla kun oikeisto lupaa olla koskematta yleissitovuuteen. Molemmat näkevät vaikkapa laajemman kielten osaamisen, vapaan yrittämisen, rohkaisevan sosiaaliturvan sekä onnistuneen työperäisen maahanmuuton merkittäviksi uhkatekijöiksi perinteisille vaalirahoittajilleen.
Muutos. Se on se yksi sana, mitä riippakivet pelkäävät. Muutoksen pelko ellei peräti fobia, muutosvastarinta ja -haluttomuus löytyvät lähes jokaisen yhteiskuntamme epäonnistumisen taustalta. Isoin osa edellä mainituista toimijoista ei vieläkään ole kuullut neuvostoliiton kaatuneen. Ei heidän tarvitse. Niin kauan kun velkarahaa saa, konjakki virtaa, verovapaudet pysyvät ja sijoitustuottoja voi kerätä ulkomailta, ei ole mitään hätää. Kyllä rotat sitten uppoavan laivan jättävät viime hetkellä.
Itseään ruokkiva ongelma
Pääosa keskustelua tietää syyksi aina joko oikeiston tai vasemmiston. Minä en jaksa. Minä en jukolauta vain jaksa olla ottamassa puoliani siitä, koska molemmilla on täysin samat synnit niskassaan. Persut ovat tehneet parhaansa hypätäkseen samaan maan tavan kelkkaan, täyttäen kepulta jääneen absoluuttisen korruption nurkkauksen.
Euroopan maissa menestystä niittävät ne, jotka haastavat vanhan ja kehittävät uutta. Usein uudet toimijat nousevat sieltä, missä vanha raha ei enää virtaa. Ongelma on, että Suomesta puuttuu uusi raha, pitkälti juuri edellä kuvailemani ongelman vuoksi. Suomen yrityskenttä on ollut saman näköinen vuosikymmeniä. Yrityskenttä ei muutu koska tila muutokselle ja kehitykselle puuttuu – ja puoluekenttä ei muutu, koska ei ole uusia yrityksiä ja toimijoita sparraamassa uusia tuulia.
Suomalainen on selviytyjä. Suomalainen on osaava. Suomalainen ansaitsee tilaisuuden käyttää taitojaan. Mistäköhän sellainen saataisiin?