Suomen tie jatkosotaan – äsken tv1:llä.
Eipä ole enää monia jotka sen tuntevat.
Näin Suomi 100 teemaan hyvin sopiva.
Ellei tiedä historiaa ei voi suunnitella tulevaisuutta.
Väinö Tanner oli sen aikakauden yksi vaikuttaja.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Suomen tie jatkosotaan – äsken tv1:llä.
Eipä ole enää monia jotka sen tuntevat.
Näin Suomi 100 teemaan hyvin sopiva.
Ellei tiedä historiaa ei voi suunnitella tulevaisuutta.
Väinö Tanner oli sen aikakauden yksi vaikuttaja.
”Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mielestä poliitikot syyllistyvät jatkuvasti tahalliseen väärinymmärrykseen ja sanovat näin väärän todistuksen lähimmäisestä, eli arkikielellä sanottuna valehtelevat.” Lainaus Ylen verkkosivujen uutisista.
Tämähän on asia, joka ei ole uusi. Olen joskus kirjoittanutkin tästä ja todennut mm., että poliitikkojen sanakirjassa ei ole sanaa ”valhe” lainkaan. Se on korvattu sanalla ”itsepuolustus”.
Kun nyt pääministeri Sipilä, joka tunnetaan hurskaana miehenä myöntää tämän synnin, niin hän samalla myöntää itsekin syyllistyneen syntiin.
Miten tähän pitäisi suhtautua kansalaisten? Osoittamalla sormella ja heittämällä kiviä vai vaikenemalla ja siten hyväksymällä sen, että poliitikot saavat valehdella.
Katolinen Timo Soini voi ripittäytyä ja kaikki synnit on anteeksiannettu. Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.
Haliitus ja sen kaikki ministerit vannovat usein hallitusohjelman nimiin. Hallitusohjelma on hallitukselle, kuin raamattu, jota on noudatettava kirjaimellisesti.
Olisiko parempi, jos hallitus alkaisi useammin vilkaista kymmentä käskyä ja toimisi niiden mukaan.
Pääministerin ulostulo tässä asiassa on hyvä asia, jos se on tehty vilpittömin mielin. Jos sillä taas haetaan kansalta vain säälipisteitä, on se halveksittavaa.
Ei montaakaan kuukautta, kun meillä on ilo taas äänestää uutta presidenttiä oman makumme mukaan.
Onhan niitä jo liuta ehdokkaitakin, Vanhanen ja Haavisto ja muutama muu, jotka nyt sivuutan olan kohautuksella. Tiettävästi tulossa on joku SDP:n muutamasta ehdokkaasta valitsema paras, entinen presidenti Halonen mukaan lukien. Varmasti asettunee ehdolle myös nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö kannatusyhdistyksen kautta. Varmaankin häntä lähtee myös Kokoomus kannattamaan.
Mutta paras aina pohjalla, tänään jysäytti, jälleen kerran Paavo Väyrynen. Siis ei kerran, vaan jo neljännen pyrkimyksensä presidentiksi. Hänkin kannattajayhdistyksen saattelemana. Nyt on sitten kova kiire saada ne 20 000 kannatuskorttia kasaan, mutta se ei kuulemma ole mikään ongelma. Kyllähän ne nyt Paavolle saadaan jos kerran Saulillekin. Paavon mukaan suurin jännite onkin hänen ja nykyisen presidentin välillä, muut ovat pelkkää ilmaa ja nimiä paperilla.
Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta Paavolta ei todellakaan puutu, ehkä nyt maalataan taas edelliskerran hittituotteeksi syntynyttä vaalimukia, jota myytiin muutamalla eurolla. Mennään kauas ajassa taaksepäin, aikaan Kekkosen, silloin jo sanottiin Paavon olevan presidenttikoulussa, kun kulki aina hänen mukanaan. Hitaasti vaan syttyy Suomen kansa, kun edelleen on Paavo vaan ehdolla noin 70 vuotaana. Virtaa hänellä tuntuu riittävän, ihmisellä jota monesti vanhukseksi julkisesti tituleerataan.
Mitä vaalien jälkeen, sitähän ei tiedä kukaan. Pahimmassa, tai parhaimmassa tapauksessa Paavo perustaa uuden, no mikä se nyt oli ”perustoivoa täynnä”, tms tapaisen yhdistyksen ja asettuu pääministeriksi ehdolle. Siis ei mitään pientä, vain taivas on rajana.
Ihan hyvä periaate, ottakaa opiksi.
Kuten tunnettua Venäjä ei tunnustanut Vapaussodan (ja Talvisodan) aikana Suomen laillista hallitusta. Suomen nukkehallituksen kanssa, jota kutsuttiin myös Terijoen hallitukseksi Venäjä teki Talvisodan aikana valtiosopimuksen laajentaen Suomen aluetta. Myös Vapaussodan aikana Venäjä teki valtiosopimuksen Suomen ”nukkehallituksen” kanssa – silloinkin laajentaen Suomen aluetta. Toki Venäjän tarkoituksena oli nielaista Suomi karvoineen kaikkineen ja liittää Suomi Venäjään, mutta tällaistakin teatteria pidettiin.
”Suomalais-venäläinen sekakomitea sai suomalaisten laatiman luonnoksen pohjalta nopeasti valmiiksi sopimusehdotuksen, jonka kansanvaltuuskunta hyväksyi omasta puolestaan 23. helmikuuta. Tämän jälkeen komitea siirtyi Pietariin, jossa suomalaiset joutuivat käymään tiukkoja neuvotteluja eräistä periaatteellisista kysymyksistä sekä rajojen määräämisestä. Lenin halusi kuitenkin saada sopimuksen aikaan, joten hän saattoi arvovallallaan osapuolet kompromissein yhteisymmärrykseen.
Sopimus tehtiin ”Venäjän ja Suomen sosialististen tasavallan välillä”. Edvard Gylling ja Oskari Tokoi, jotka olivat taipuneet hyväksymään Leninin vaatimuksen suomalaisen sopijapuolen luonnehtimisesta sosialistiseksi valtioksi, saivat tästä myöhemmin kansanvaltuuskunnalta moitteita. Toinen merkittävä periaatteellinen myönnytys oli se, että Suomea ei kutsuttu kansanvaltuuskunnan tekemän ehdotuksen mukaisesti ”itsenäiseksi ja riippumattomaksi tasavallaksi”, vaan ”riippumattomaksi Suomen Sosialistiseksi Työväentasavallaksi”. Sananmuodon tarkistus oli neuvostohallituksen kannalta merkitsevä, sillä se jätti avoimeksi mahdollisuuden Suomen liittymisestä Venäjän tasavaltojen federaatioon.
Suurin kansanvaltuuskuntaa askarruttanut ongelma syntyi Leninin vaatimuksesta myöntää kummankin maan kansalaisille täydelliset poliittiset oikeudet toisessa maassa, mikä vaatimus itse asiassa liittyi kysymykseen federaatiosta. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen neuvostohallitus myöntyi siihen, että sopimukseen tuli lupaus poliittisten oikeuksien myöntämisestä neuvostokansalaisille Suomessa ”mahdollisimman helpoin ehdoin”.
Neuvosto-Venäjä luovutti sopimuksella Suomelle Petsamon, jonka Venäjän keisari oli luvannut jo vuonna 1864 korvaukseksi Kannaksella sijainneesta Siestarjoen kivääritehtaan alueesta. Petsamon Muotkavuono oli erittäin kalaisa, joten rajan vetämisestä vuonossa käytiin pitkälliset neuvottelut. Lenin ratkaisi asian lopulta suomalaisten eduksi. Sen sijaan Edvard Gyllingin ja muiden kansanvaltuuskunnan jäsenten tärkeänä pitämää Itä-Karjalan liittämistä Suomeen ei saatu toteutetuksi. Gyllingin kertoman mukaan neuvostohallitus vetosi siihen, että kysymys vaati Muurmannin radan vuoksi perusteellisempaa tutkimista.
Neuvosto-Venäjä sai sopimuksen nojalla määräajaksi käyttöönsä neljä Suomen halki kulkevaa lennätinlinjaa eksterritoriaalioikeuksin. Kolme niistä oli rakennettu Pietarista Uudenkaupungin kautta Ruotsiin, Tanskaan ja Englantiin sekä yksi Suomen halki Murmanskiin. Sopijapuolet vaihtoivat keskenään toistensa alueella olleen valtioiden omistaman kiinteän omaisuuden. Tämä merkitsi muun muassa venäläisten varuskuntien ja linnoitusalueiden siirtymistä Suomen valtiolle ja Pietarin radan ja Suomen aseman siirtymistä Venäjän valtiolle. Vaihdoista aiheutuvat sekä muut taloudelliset kysymykset piti ratkaistaman työtään jatkavassa selvityskomiteassa.
Punainen valtiosopimus allekirjoitettiin 1. maaliskuuta ja ratifioitiin kahdeksan päivää myöhemmin. Jälkimmäisessä tilaisuudessa tehtiin venäjänkielisen kappaleen Muotkavuonoa koskevaan kohtaan suomalaisten vaatimuksesta korjaus. Edvard Gylling vahvisti allekirjoituksensa sinettisormuksella ja Oskari Tokoi korkista vuolemallaan sinetillä.”[i]
Huomattakoon vielä, että Suomessa oli vapailla vaaleilla valittu eduskunta ja laillinen hallitus – jota Venäjä ei tunnustanut, mutta teki valtiosopimuksen kapinallisten (nukkehallituksen) kanssa. Aivan kuten parikymmentä vuotta myöhemmin Talvisodan aikana.
No, onneksi Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vastaan, joten oikea valtiosopimus Suomen laillisen hallituksen ja Venäjän välillä solmittiin aikoinaan Tartossa.
[i] Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivut 166-167
Kansanedustajat voivat osallistua veronmaksajien piikkiin kahdelle ulkomaiselle kielikurssille vaalikauden aikana.
Lähde: Kansanedustajien kielikursseista kymppitonnien lasku veronmaksajille – katso kuka matkustaa minnekin
Sika syö ilmeisesti lähes kaikkea mitä sille syötäväksi annetaan, sikaa, ihmistä, kalaa, ruoantähteitä, viljaa, …
Paistoin erinomaisella kotimaisella Fiskarsin Hardface paistokasarilla runsaassa voissa ”viljapossun fileepihvejä”. Voisi ainakin luulla että kyseisille sioille, joiden ulkofileepihvejä paistoin olisi syötetty viljaa, eikä sitä sun tätä.
Minua kiinnostaa kuitenkin vaikuttaako sian ruokavalio sen lihan makuun. Syömäni pihvit olivat todella hyvän makuisia, mutta voiko sian ruokavalion maistaa sen lihasta?
Kukahan tekisi sokkotestin asiasta? Aivan samalla tavalla valmistettuja pihvejä, samasta kohtaa sikaa, suunnilleen saman ikäisistä sioista, mutta eri ruokavaliolla. Pihveistä leikattu saman näköisiä palasia numeroiduille lautasille ja sitten lautaset testaajien eteen syötäväksi. Testaajat eivät tietäisi mitä kyseisen numeron takaa löytyvä sika on syönyt – pitäisi kuitenkin arvioida eri numeron omaavia lihapaloja.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/yle-n-haistapaskantiedeohjalma-prisman-valhe-muistista
TV1 keskiviikkona 22.2.2017 klo 19.00 – 19.55, uusinta lauantaina 25.2. klo 8.05 ja tiistaina 28.2. klo 00.00
Muisti on avain identiteettiin. Ilman muistia olisimme tuomittuja nykyhetkeen, kykenemättömiä oppimaan aiemmista virheistämme.
Muisti määrää, miten opimme ja selviämme maailmassa. Aivoja voidaan kartoittaa yhä tarkemmin ja dokumentti kertookin, mitä uusin tiede kertoo muistin toiminnasta.
Tutkijat ovat tehneet yllättäviä havaintoja siitä, että muisti ei olekaan niin tarkka kuin olemme luulleet ja yksittäistä muistoja voi peukaloida ja pelkoja häivyttää. Voiko tulevaisuudessa jopa keksiä itselleen uuden menneisyyden?
Memory Hackers. Tuotanto: PBS, Yhdysvallat, 2016. ”
Kökkönoopelisti ERIC KANDEL on pöyristyttävä HUIJARI ja NÄMÄ KYSEISET ILMIÖT kuten uusien neuronienvälisten fyysisten kytkentöjen muodostuminen SITÄ OHJAAVINE kemikaaleineen EIVÄT OLE MUISTIN mekanismi MILÄÄN SELKÄRANKAISELLA, keskushermostollisella lajilla!
Aivopierun tekijä on ”aivohakkerifirma” (joka haluaa kehittää ”aivokaapelitelepatiaa”, joka on MAHDOTONTA!)
Eric Kandel huijasi härskisti myös keskushermostottomilla selkäran- gattomilla kuten kuten banaanikärpäsillä ja merietanoilla tekemissään valekokeissa, joissa hän mm. ”simuloi aistiärsykkeitä” kohdistamalla sähköisiä ”neurosignaaleita” suoraan vaikka banaanikärpäsen alkoholi- reseptorin (jolla se löytää ruokansa) neuronien viejähaarakkeeseen ak- soniin. SE OLI MUKA ”VIINASTA VIEROITTAVA AVERSIIVINEN (rankai- seva) ÄRSYKE (se EI ollut lainkaan ärsyke, sellaiset tulevat AISTIMIIN), joka saa banaanikärpäsen hetkeksi ”raitistumaan pahan tunteen taki- a”!!! Se lakkaa ainakin joksikin aikaa kokonaan syömästä, ja kuolee, ellei lillu jossakin hedelmämehussa. Jos se kuitenkin lilluu sellaisessa ja syö, palautuu myös alkoholintunnistus ja liikkuva ruoanetsintäkyky, koska alempien olioiden neuronit uudistuvat ja palauttavat geneettisen mal- lin. Näin Kandel tulkitsee drosophilan viina- ja ruokalakon ”PAVLOVI- LAISEKSI EHDOLLISTUMISEKSI” KOSKA SE ON MUKA ”PALAUTU- VAA, VÄLIAIKAISTA OPPIMISTA (mikä on ydintuntomerkki)! Pavlovi- laista ehdollistumista,joka perustuu palkitseville ja rankaiseville KOKE- MUKSILLE, ja jolle IHMISEN MUISTI YKSINOMAAN PERUSTUU, ESIIN- TYY VAIN AIVOKUORELLISILLA LAJEILLA: nisäkkäillä ja linnuilla.
Lääketieteen väärentäminen on kansainvälinen rikos ihmiskuntaa vastaan, joka rinnastuu JOUKKOMURHAAN (massacre). Se pannan kuriin. Terveisiä WHO:lle ja suurvaltajohtajile…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/merietanalla-ja-banaani…
Merietanalla ja banaanikärpäsellä ei voida tutkia ihmisen PSYYKEÄ
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/alykkyyden-paivan-1-10-…
”Älykkyyden päivän” 1.10. ”kunniaksi”: ”psykologiantutkimuksen” heritabiliteettihuijaus!
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/09/aivokaapelitelepatia-on…
Aivokaapelitelepatia on edelleen huijausta!
”Aivokaapelitelepatia” on edelleen humpuukia, kuten ”kaapelitonkin”:
Mutta YLE taas riehaantui!
Telepatiaa toteutettiin käytännössä – aivoista-aivoihin -viesti kulki Intiasta Ranskaan
Ajatus välittyi internetin välityksellä. Tutkijat uskovat aivoista-aivoihin siirtyvän kommunikoinnin yleistyvän lähitulevaisuudessa.
http://www.tiede.fi/keskustelu/42967/ketju/tanaan_tulee_prisma_muis…
Muistot sellaisinaan eivät ole ”tallessa” missään silloin, kun niitä ei muistellaan, vaan ne palautetaan, uudellenrakennetaan tuossa ominaisuudessa muista ominaisuuksista,
Tähän samaan perseilyyn tuon kanssa on saatu tottua, mikään tieteellinen todiste ei näytä tepsivän…
Julkaistu perjantaina 04.12.2009 9 411
Kuinka muistot tallentuvat aivoihin? Itävallassa vuonna 1929 syntynyt, Nobel-palkittu neuropsykiatri Eric Kandel on tutkinut aivojen molekyylibiologiaa. Hänen oman lapsuutensa muistoja leimasivat juutalaisvainot.
RJK: Juutalaisvainoista pelastuminen EI ”OIKEUTA” HUIJAAMAAN TIETEESSÄ.
Eric Kandelin omaelämäkerta Muistia etsimässä ilmestyi maaliskuus- sa 2006, ja se sai ristiriitaisen vastaanoton. Kandel oli Wienin juuta- laisia, mutta hänen täytyi muuttaa 9- vuotiaana Yhdysvaltoihin. New Yorkissa hän opiskeli Itävallan historiaa ja kirjallisuutta, mutta kiinnos- tui myöhemmin lääketieteestä ja opiskeli psykoanalyytikoksi. Tämän jälkeen hän toimi viisikymmentä vuotta neurotieteilijänä. Hänen tut- kimusalaansa oli muisti. Muistin tutkiminen liittyi oleellisesti Kandelin lapsuuden traumaattisiin muistoihin natsi-Itävallassa holokaustin aikana.
Tässä ohjelmassa perehdytään Kandelin elämäntarinaan ja viimeisim- piin neurotieteiden saavutuksiin. Erikoista on se, että muistia tarkas- tellaan tutkija itse aineistona. Matka on hyvin henkilökohtainen, kun kameran matkassa käydään niin fyysisillä kuin henkisillä Kandelin lapsuuden näyttämöillä. Pääsemme kurkistamaan myös laboratorion jokapäiväiseen elämään sekä tietenkin aivoihin, joihin muistot ovat varastoituneet. Ohjelman jälkeen jää vain ihmettelemään, kuinka tämäkin ohjelma asettuu osaksi omia muistojamme. ”
Oikeaa tietoa neurofysiologian historiasta ja nykytilasta ja TIETEELLISESTÄ AJATTELUSTA YLEISEMMINKIN löytyy mm. täältä.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/ivan-pavlov-ja-tieteell…
Ajit Varki
Sitä on neurofysiologi R.Douglas Fiedsin teos
”The Other Brain: From Dementia to Schizophrenia, How New Discoveries…”.
Tämän otsikon nähdessään moni varmaan kysyy,että ”onko siis MYÖS PSYKOLOGIASSA tapahtunut tieteellinen vallankumous? Oikea vastaus tähän on, että EI OLE:
Fieldsin mullistava teos osoittaa nimenomaan ehdollistumisen neu-rofysiologisen biokemiallisfysikaalisen toiminta…, jolle psykologian jo pian sata vuotta vallinnut Pavlovin-Vygotskin, ja nyt siis myös Fieldsin TIETEELLINEN IHMISKUVA rakentuu.
Fields itse toteaa tästä sivulla 296 seuraavaa:
” On perussääntö, joka on saanut alkunsa Pavlovin kokeista koirilla, jotka saatiin erittämään sylkeä ruokakellon soitolla, että ”neuronit, jotka syttyvät (purkavat sisäisen sähkövarauksensa, fire) yhtä aikaa, kaapeloituvat (wire) yhteen”. Pavlov pystyi ”kaapeloimaan” ääneen reagoivia neuroneita syljen eritystä stimuloivien neuronien kanssa yhteen tarjoamalla koiralle ruokaa samanaikaisesti ruokakellon soiton kanssa. Kun nämä toistuvasti yhtä aikaa aktivoituneet neuronit olivat kaapeloituneet yhteen, Pavlov sai koiransa erittämään sylkeä ilman mitään ruokaa vain kelloa soittamalla. Oppimisen soluperustasta kiin- nostuneet neurotieteilijät ovat intensiivisesti tutkineet neuroneja yhteen kaapeloivia molekyylimekanismeja enimmäkseen synapseissa, mutta he ovat tällöin täydellisesti sivuuttaneet erään peruskysymyksen: Mikä määrää sen, kytkeytyvätkö neuronit yhteen vai eivät?
Ajastus on kaikki.Informaatiovirran ajastuksen koordinoiminen on absoluuttisen kriittinen minkä tahansa kommunikaatioverkoston toiminnan kannalta. … Aivot eivät tee poikkeusta.
…Emme ymmärrä, miten informaatiovirtaa aksonien läpi säädellään, jotta saadaan aikaan tarvittavan informaation yhtäaikainen saapumi- nen tiettyyn neuroniin. Ehdottoman selvää kuitenkin on, että tällaisen tarkan ajoituksen aikaansaaminen on absoluuttisen olennaista aivoille, jotta ne voisivat toimia. Loogisesti meidän siis tulee kääntää huomi- omme niihin soluihin, jotka säätelevät impulssien johtumisnopeutta aksoneita pitkin: myelinisoiviin gliasoluihin. ”
Tässä on kyse ehdollisten refleksien refleksikaarten muodostumises- ta, jotka Pavlovin mukaan ovat ehdollisten refleksien olemassaolo- muoto aivokuorella ja välittömästi sen alapuolella eli ns. valkeassa aineessa. Aksonien myelinisoituminen nostaa parhaimmillaan niiden signaalinjohtavuuden 100-kertaiseksi myelisoitumattomaan verrattuna. Gliasolut (astrosyytit) säätelevät pitkälle myös synapsien signaalinvälitystä.
Kansan ääni on ollut ainoana suomalaisena lehtenä ajan tasalla tieteen kehityksessä
Kansan Ääni on seurannut tämänkin tieteenalan kehitystä ja ongelmia dialektisen ja historiallisen materialismin tieteenfilosofian ja jopa sen kehittämisenkin näkökulmasta, mitä aina tapahtuu suurten erityistie- teellisten löytöjen yhteydessä. Kansan Äänessä 1/2006 päätoimittaja Reijo Katajaranta kirjoittaa artikkeliin ”Ihminen ajattelee, tahtoo ja tuntee kielellisesti” laatimassaan ingressissä seuraavasti:
” Kansan Ääni 5/04 on käsitellyt ”peilisoluteoriaa” otsikolla ”Europuos-karitiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä”, ja Kansan Ääni 6/05 otsikolla ”Peilisolu on ehdollistumisteoriassa turha ja vahingollinen oletus”, jonka artikkelin jälkimmäinen osa oheinen kirjoitus on. Artik- kelissa peilisoluteoria arvioitiin sosiobiologistiseksi teoriaksi, jonka kuvaus psyykkisten prosessien materiaalisesta perustasta katsottiin virheelliseksi. Tässä artikkelin loppuosassa paino on sillä, miten ihmis- persoonan psyyke eroaa korkeimpien eläinten tai vaikkapa yhteiskun- nan ulkopuolella kasvaneen ”susilapsen” psyykestä. Onko syynä työ (ja kieli) ja sen ohjaama ehdollistumisjärjestelmän evoluutio, vai ”Keenistä paremmat peilisolut”? ”
Entä tarkoittaako siis tämä tieteellinen vallankumous nyt sitten sitä, että Fieldsin teoria olisi ”kumonnut peilisoluteorian”, tai muun sosiobiologistisen humpuukiteorian?
Toki se on kumonnut nekin, lopullisesti!
Noilla pseudoteorioilla ei ole ollut kuitenkaan missään vaiheessa mitään tekemistä todellisen tieteellisen psykologian eikä neurofysiologian kanssa.
Ennen kuin Fields julkaisi Scientific Americanin ”vaalinumerossa” 3/2008 artikkelinsa ”White Matter Matters” ehdollistumisen mekanis- mista (josta Kansan Äänessä 4/2008 oli kirjoitus ”Ajattelun ja muun ehdollistumisen biokemiallinen mekanismi selviämässä”), oli silloisessa tieteellisessä ihmiskuvassa vallalla kaksi tai kolmekin väärää dogmia, joita noin viisi (5) tunnettua tutkijaa Fields mukaan lukien oli tohtinut aktiivisesti epäillä, kuten:
– ehdollistumimekanismi ”sijaitsisi vain neuroneissa”,
– tallennusmekanismi ”olisi kemiallinen”, ja ehkä, jos välttämättä halutaan viljellä tietokoneanalogiaa,
– informaation talletus olisi jotenkin ”digitaalista”, puhuttiin usein ”koodautumisesta”.
Tällä tietoa nämä kaikki julki- ja piilo-olettamukset, joilla myös ”todisteltiin” omaa kantaa, ovat vääriä.
Tieteellisen vallankumouksen tiennäyttäjät
Mutta palataan vieläkin vähän kauemmaksi sen ”tuhannesti kirotun” tieteen ideologisen arvioimisen ja ohjaamisen asioihin. Vieläkin kauemmaksi, kuin Bolshaja Sovjetskaja entsiklopedijaan, josta minä tämän tietoni kuitenkin lainaan.
Ensimmäinen tiedemies, joka esitti aivojen valkean aineen olevan tietoisten psyykkisten prosessien paikka ja aivojen muotoutuvan kielen omaksumisen ansiosta inhimilliseen muotoonsa, oli englantilainen psy- kiatri ja neurofysologi David Hartley, 1705–57. Hän oli assosiationismin kannattaja. Ajatuksen kielestä tahdon mekanismina oli esittänyt John Locke korjauksena Thomas Hobbesin assosiationismiin. Locke piti kui- tenkin kieltä ”POIKKEUKSENA luonnollisesta” inhimillisestä psyykki- sestä toiminnasta, mutta Hartley katsoi sen olevan tämän EMERGENTTI OLEMUS. Tämä löytö jäi myöhemmin yksityiskohtaisesti todistettavaksi luonnontieteellisesti.
Fysiologi ja psykiatri David Hartley on asiallisesti ja terminologisesti EMERGENTIN MATERIALISMIN isä, vaikka hän ei välttämättä pitä- nytkään ontologisena filosofina eikä kategorisena materialistinakaan.
Friedrich Engels totesi, että 1800-luvun suurimmat luonnontieteelliset löydöt olivat Darwinin evoluutioteoria, energian sälymisen ”universaali- laki” ja biologian solurakenneteoria, jonka mukaan kaikki elollinen materia koostuu soluista.
Tuon solurakenneteorian esittäjä oli Berliinin anatomisen museon vir- kailija, ja sittemmin myös Louvainin ja Liégen yliopistojen anatomian professori nimeltään Theodor Schwann (1810 – 1882). Hän sattuu olemaan myös ensimmäisten hermosolujen löytäjä, ja nuo solut olivat keskushermoston ulkopuolisia gliasoluja, joita nykyään nimitetään Schwannin soluiksi. Niitä on kolmea tyyppiä: myelinisoivia, myelinisoi- mattomia, ja lihaksiin liittyviä hermon päätegliasoluja, jotka säätelevät hermon ja lihaksen informaatioliikennettä. Hän totesi eläin- ja kasviso- lujen periaatteellisen rakenteellisen samanlaisuuden, ja löysi myös ensimmäisen ruoansulatusentsyymin, pepsiinin.
Neuronin ja sen rakenteen keksivät italialainen Camillo Golgi (1844 – 1926) ja espanjalainen Santiago Ramon y Cajal (1852 – 1934), jotka jakoivat aiheesta vuoden 1906 lääketieteen Nobelin palkinnon paljolti edellisen kehittämän värjäysmenetelmän ansiosta, jolla neuronit saatiin näkyviksi. Mutta gliasoluja ei.
Tämä tapahtui kaksi vuotta Ivan Pavlovin Nobel-palkinnon jälkeen, jo- ten yhtä ja toista tiedettiin jo siitäkin, mitä ja miten hermosolut tekevät. (Mutta niitähän on siis kahdenlaisia. Sen Pavlov ottikin huomioon: hän käyttää pääteoksessaan ”Ehdolliset refleksit” sanaa ”neuroni” tasan yhden kerran, tuon alussa mainitun Fieldsin USA:ssa ”Hebbin lakina” tunnetusta Pavloville priorisoiman yhteenkytkeytymisen yhteydessä, joka tapahtuu aina kahden neuronin välisinä ”askelina”.)
Kuitenkin kohta ”repesi riita” kolmannen tutkijan kanssa, joka otti aiheeseen silloin modernin metodisen evoluutionäkökulman ja tutki ihmisen sijasta mahdollisimman yksinkertaisen selkärankaisen, poh- jamutien yököttävän valonaran raadonsyöjän limanahkiaisen (Myxine) hermostoa eläintieteen väitöskirjassaan Gamillo Golgin johdolla ja oli yhteistyössä myös Ramon y Cajalin kanssa. Tämä Bergenin luonnontie- teellisen museon konservaattori esitti, että gliasolut ovat myös hermo- soluja ja samaa alkuperää kuin neuronit, ja että tuo alkuperäpaikka on selkäydin, koska elinten neuronien muodostamat hermot aina jakautu- vat selkäytimeen tullessaan kahteen haaraan,joista toinen lähtee kohti aivoja ja toinen kohti häntää. Tämän hän tulkitsi aivan oikein merkitse- vän, että neuronit ja gliat eivät ole syntyneet lihaksissa, vaan kulkeutu- neet paikoilleen. Koska neuronit ovat samanlaisia kastemadosta alka- en, mutta gliat ovat kokeneet evoluutiossa suunnattomia muutoksia, tämä ”museorotta” väitti, että gliat ovat todellinen toimija hermostos- sa, joka ”käyttää” neuroneja, jotka olisivat hermosignaalien toisistaan erillisiä ”pikakiitoratoja”.
Väitöskirjan ohjaaja ja tarkastaja Golgi ei hyväksynyt sen johtopäätök- siä glioista, mutta hän hyväksyi kuitenkin väitöksen tieteelle uuden asian nahkiaisen hermoston tutkimuksena. Väitöskirja oli ”visiona” us- komattoman nerokas, mutta sen oikeista johtopäätöksistä on viimei- set todistettu vasta viimeisen viiden vuoden aikana. Neuronien ja gliojen yhteisen alkuperän, johon siihenkään Golgi ei uskonut, todisti Ross G. Harrison (1870 – 1959) kudosviljelytekniikalla 1930-luvulla.
Bergenin ”museorotta”, ”Lännen Pavlov”, oli Fridtjof Nansen (1861 – 1930), sama mies, naparetkeilijä, maantieteilijä ja Kansainliiton pako- laiskomissaari,vuoden 1922 rauhannobelisti Venäjän pakolaiskysymyk- sen järjestämisestä.Hän järjesteli pakolaisten asemaa mm.vuonna 1915 Turkissa tapahtuneen armenialaisten kansamurhan jäljiltä. NL:ssa hän oli Tiedeakatemian eläintieteen kunnia-akateemikko, koska sen edeltä- jä Pietarin Tiedeakatemia oli v. 1898 kutsunut hänet ulkomaalaiseksi jäsenekseen, mikä NL:ssa suuresti auttoi hänen diplomaatin toimiaan.
Naparetkelle hän joutui vahingossa, kun hänen tutkimusaluksensa, jolla hänen oli tarkoitus todistaa luoteinen merivirta ajelehtimalla laivalla sitä pitkin Lena-joelta Kanadaan, juuttui talveksi jäihin Huippuvuorten pohjoispuolella. Kapteeni Nansen arveli tilanteen olevan sopiva poiketa pohjoisnavalla. Hän hiihti sittemmin myös Roald Amundsenin eteläna- paretkeen osallistuneen Hjalmar Johanssenin kanssa 200 km:n päähän navasta ja osoitti, että napa-alue on merta eikä kiinteää maata. Miesten palatessa jäät olivat taas naksahtaneet liikkeelle,ja vieneet Fram-purkin mukanaan. Sekin teoria tuli todistettua.Äijät hiihtivät Grönlantiin,ja vielä sen halki asutulle länsirannikolle, jossa elivät talven yli eskimokylässä. Puolentoista vuoden päästä palasivat Bergeniin kaikkien totaaliseksi yllätykseksi. Museo sai vielä perkeleesti näyttelytavaraakin.
Louis Antoine Ranvier (1835 – 1922) havaitsi aksonien myeliinipeitteen katkosten ns. Ranvierin solmujen tärkeän merkityksen aksonin signaa-linjohtavuudelle. Signaali ”hyppii” solmulta solmulle, joilla tapahtuu ionien vaihtoa aksonin ja ympäristön kanssa.
Myeliinin säätelemää aksonien signaalinjohtavuutta tutki ja esitti siitä Fieldsin todistaman hypoteesin biologi Ichiji Tasaki (1910 – 2009), joka siirtyi roistobiologi Hirohiton Japanista sodan jälkeen Englantiin ja sieltä USA:an, jossa toimi Fieldsinkin ”kotiluolan” NIH:n tutkijana kuolemaansa asti.
Vuoden 1976 nobelisti Daniel Carleton Gajdusek, joka kuvasi tieteelle ensimmäisen keskushermoston prionitaudin kurun (Papualla, se johtui ihmissyönnistä), totesi taudin vaikuttavan glia-soluihin eikä neuronei- hin. Itse asiassa monet neurologiset taudit, mm. syöpä, eivät koskaan lähde liikkeelle neuroneista, jotka ovat vakaita eivätkä jakaudu eivätkä muuntele kuten gliat.
Ns. temporaalisen summautumisen mekanismin, jota Fields yllä kuvaa ehdollisen refleksikaaren muodostumismekanismina, ja että se toimii myeliinieristeen paksuuden säätämänä, osoitti ensimmäisenä Michael V.L.Bennett sähkömonneilla (1971).Niillä ilmiö ei ole vielä ehdollistumis- ta, vaan aistimusten tarkentumista ehdottomin refleksein, sillä siihen ei liity ehdolliselle refleksille olemuksellista kahden aivojen kannalta ”sa- tunnaisesti” ts. ulkoisista syistä samanaikaisesti aktiivisen aivopisteen uuden yhteyden ja siten uuden käyttäytymisilmiön muodostumista.
Fieldsin mekanimi on siis laajempi kuin ehdollistumismekanismi aivo- kuorella, joka edellyttää myös mm. tiettyjä ”palkintokemikaaleja” endorfiineja, ja ehdollistumismekanismi on syntynyt tuosta ”muusta Fieldsin mekanismista”. Myelinisoituvia aksoneita on selkärankaisilla, mutta ei selkärangattomilla eikä selkäjänteisillä.
Vuonna 1970 neuvostoliittolainen gliasolujen tukija Aleksandr Iljitš Roitbak esitti tasan Fieldsin kanssa yhtäpitävän teorian pavlovilaisen ehdollistumismekanismin toiminnasta, mutta pitävään kokeelliseen toteennäyttämiseen ei tuolloin ollut vielä välineitä.
” He has proposed a hypothesis on the role of neuroglia in the formation of the temporary connections that are the basis of conditioned reflexes. ”
Roitbak itse siirtää kunnian tästä hypoteesista toiselle gruusialaiselle akateemikolle Ivan Solomonovitš Beritašvilille (Beritov”) vuodelle 1932:
” Conditioned reflex mechanism
” Examining the possible mechanism of formation of temporary con- nections Beritov (1932) attached some importance to the electrotonic spread of biocurrents along the neural circuits of the cortex and to the development of myelin sheaths of the nerve fibres;as we shall see be- low, these latter ideas are of special interest in connection with the pro- posed new hypothesis of the mechanism of formation of conditioned connections. ”
” BERITOV, I.S. 1932. Individualno priobretennaya deyatelnost’ tsentralnoi nervnoi sistemy. (Keskushermoston yksilöllisesti hankittu toiminta.) Izd. Gosisdat, Tbilisi.”
” CONCLUSION
A new hypothesis of the mechanism of formation of conditioned con- nections is proposed.It is postulated that depolarization of the oligo- dendrocyte membrane is a signal for myelination and this process requires that at the moment of depolarization of the oligodendrocyte there should be in the intercellular clefts between its processes and the presynaptic terminals a physico-chemical ”trace” of the preceding excitation of these terminals. The enclosure in the glial process and the myelin encasement of the presynaptic region of the terminal create fa- vourable conditions for the electrotonic spread of the action potential, and the nervous impulse thus releases more mediator: The synapse in the cerebral cortex changes form a ”potential” to an ”actual” synapse. I am indebted to prof. I. Beritašvili and to prof. J. Konorski for much helpful discussion and criticism. ”
Beritašvilin ansioluettelo ehdollisten refeksien teoriassa on mittava. Hän osoitti refleksikaarten välttämättömän olemassaolon refleksien edustumina (representation, predstavlenie) keskushermostossa, eh- dollisten refleksien kahdensuuntaisuuden (sic!) ainakin niiden muo- dostumisprosessissa, hän erotti ehdollistumisen tarkoittamaan vain pitkäaikaista muistia (joka siis hänenkin mukaansa toimii myelinisoitu- misen myötävaikutuksella,kun taas muu muisti olisi synapsien kemi- kaaleissa),hän osoitti aivokuorellisten psyykkisen kuvanmuodostuk- sen monimutkaisessa ehdollistumisessa (mutta piti sitä synapsioppi- misena erotukseksi ehdollistumisesta), ja hän osoitti ”käänteisklassi- sen” ehdollisen refleksityypin, jossa ehdoton ärsyke liittyy alkuperäisen ehdottoman reaktion sijasta toiseen, ehdollistuneeseen reaktioon.
” Beritašvili has established that for every reflex movement of an extremity there exists a coordinating apparatus in those segments of the spinal column into which the sensory nerve fibers from that extremity enter.
He determined that during coordinated movement central inhibition operates just as rhythmically as does excitation. He discovered general central inhibition during every reflex action, effected in the spinal column by the so-called Rolando’s gelatinous substance, in the central portions of the brain by the reticular formation, and in the neocortex by the dendrite plexus of the first layer.
Beritašvili established the appearance of two-way temporary con- nections during the formation of every conditioned reflex and also the formation of conditioned reflexes with the reverse order of combi- nation, when the unconditioned stimulus precedes the conditioned one.
In studying the behavior of vertebrate animals by the methodology of free movements, Beritasvili revealed in them an image-forming psychoneural activity, the chief regulator of the behavior of highly organized vertebrates. ”
Roitbak ja Tengiz Oniani esittivät 1967 myös LTP:n mekanismin perus- tuvan kalium-, kalsium- ja magnesiumioneille, vuosi sen jälkeen, kun Terje Lømo oli julkaissut itse ilmiön. (Huom! Kestopotentiaatio LTP on venäläisessä terminologiassa LYHYTAIKAISEN muistin, sekunneista tunteihin ilman toistoa, mekanismi, ja myeliiniehdollistuminen pitkäai- kaisen muistin. Ns. synapsi(”työ”)muistia nimitetään ultralyhytaikaiseksi.
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=352517
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=353205
Erityisesti lepakkojen navigointimekanismin neurofysiologisen mekanismin löytäjä, amerikkalainen Robert Galambos (1914-2010) kirjoittaa Fieldsin kirjassaan lainaamassa artikkelissa seuraavaa:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC285256/
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC285256/pdf/pnas00217-01…
” If, in any event, someone has developed the suggestion Nansen advanced in 1863 when he said neuroglia was ”the seat of intelligence, as it increases in size from the lower to the higher forms of animal”, his message has thus far had no impact whatever upon the main stream of western – or eastern – research on the brain.
In order to provoke some experiments, then, let me put Nansen’s thought in strong modern words. The glia cells act in some unknown manner to organize neurons. They provide the basis for the ”fields,” ”cell assemblies,” and similar conceptions so many biologists – experimen- tal and ”theoretical” have been forced to postulate. The electron micro- scope shows glia to invest, surround, and attach itself to nerve soma, axons, and dendrites – out to the finest terminals in the neuropil of C. Judson Herrick – and this may be so because that arrangement is pre- cisely what enables neurons to transmit coherent, organized messages. Glia could receive afferent impulses, organize them somehow before permitting efferent outflow, and in still other ways yet to be discovered intervene so as to give order to neural events. A brain without glia would, in this conception, be a giant computer operating at random for lack of a program. ”
Galambos käyttää Beritašvilin tempaisemaa terminologiaa, kuten ”neuropil”.
Kyllä tuo maailman tieteen varsinaisissa ytimissä tiedettiin.
” Neurophysiology, dominated by the neuron theory of Cajal, has gene- rated over the past 50 years a mountain of data without being able to formulate a convincing explanation for even such a commonplace be- havioral event as remembering a name. Its data, furthermore, repea- tedly imply that something else besides mere neuronal activity is at work. Could the ”something else” needed to pull together disparate facts, harmonize apparent contradictions, and put an end to our journeys down blind alleys just be the physiological properties of that other cell population of the brain, the glia? ”
Galambosin ihmettelemä seikka, miten ihmisen aivojen pahakaan pai- kallinen vaurioituminen ei muuta juurikaan käyttäytymistä, johtuu sei- kasta, jonka A.G. Ivanov-Smolenski, I. P. Pavlov (1932) ja L.S. Vygotski osoittivat: Ihmisen (ali)tajunnallisen kokemuksen tallentumisen KIELELLISYYDESTÄ.
Fields ja ”sosiobiologia”
Fields toteaa (sivu 297, jatkoa alun lainaukseen hänen ja Pavlovin teorioiden suhteesta):
” Synapsin tuottama jännitteen muutos on äärimmäisen lyhytaikainen: vain muutama sekunnin tuhannesosa. Tämä nopeus vaatii impulssien saapumisaikojen erittäin korkeaa täsmällisyyttä (eri neuronien akso- neilta tietylle neuronille, jotta tapahtuisi sen varauksenpurku (firing), ja signaali näin etenisi kyseistä reittiä).Voiko olla mahdollista,että signaa- lin johtumisen optimaalinen nopeus aksonien läpi muodostuisi täysin geneettisen kaavan mukaan aivojen kehityksessä jokaisella aksonilla päässäsi? Vai onko mahdollista, että johtumisen nopeutta sääntelee toiminnallinen kokemus optimoidakseen piirin toimintakyvyn?
Ottaen huomioon kaikki tekijät, jotka vaikuttavat johtumisen viivytyk- siin huomattavan kaukana toisistaan olevien neuronien välillä esimer- kiksi yli aivokurkiaisen, joka yhdistää aivopuoliskojamme, näyttää uskomattomalta, että vain genetiikka voisi ottaa huomioon kaikki muuttujat.
Tekijöihin, joitka vaikuttavat impulssin läpikulkuaikaan aksonissa, kuu- luvat se nimenomainen reitti, jota pitkin aksonin kasvukärki on kulkenut kasvaessaan alkionkehityksen aikana, aksonin poikkipinta-ala, Ranvie- rin solmuja sen pituudelle muodostavien gliasolujen määrä, myeliinitu- pen paksuus, hermoimpulssin muodostamisesta vastaavien ionikanavien tyyppi ja määrä ja monet muut seikat.
Paljon todennäköisempi mahdollisuus aksonikaapeloinnin nopeuden sovittamiseksi kunkin aivo(virta)piirin (circuit) vaatimuksiin sopivaksi on, että johtumisnopeuden säätää jotenkin toiminnallinen kokemus. ”
Fieldsin teoksessa on noin 30 sivua lähdeteoksia. Suomalaisesta neu- rologiasta tuohon valittujen, etenevän tieteen linjalla olevien tutkimus- ten joukkoon mahtuu vain yksi ainoa tuotos: Riikonen, J., Jaatinen, P., Rintala, J., Porsti, I., Karjala, K. ja Hervonen, A. (2002): Intermittent etanol exposure increases the number of cerebral micro…. Alcohol and alcoholism 37.
Antti Hervonen on tamperelainen psykiatrian professori ja Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu.
Fieldsin kirjassa ei ole tavuakaan ”peilisoluista”, ”kielielimestä”, ”kieli- geenistä”, ”evoluutiopsykologiasta”, ”sosiobiologiasta”, ”neurotalous- tieteestä”, ”synnynnäisestä tiedosta”, ”DNA:sta ajattelun koodina”, ”aivokaapelitelepatiasta” eikä muista ns. ”eurotieteen” lallatuksista…
HIirelle on istutettu ihmisen astrosyytti.gliasoluja:
Human Brain Cells Make Mice Smart
PS. EDELLINEN (AJIT VARKI) JA UUSI TIETEELLINEN IHMISKUVA (R. DOUGLAS FIELDS) YHDSTYMÄSSÄ!
Hermosignaalien tarkan ajoituksen ongelma Fieldsin ehdollistumis-mekanismimallissa aivokuorella näyttää saaneen yllättävän ratkaisun: edellinen Ajit Varkin, Kevin Foxin ja Bruce Catersonin glykosaminogly-kaanihermotuppimalli ei olekaan ”väärä häly”, vaan erityisesti tajunnan kannalta tärkeimmissä neuroneissa aivokuoren pinnan 2. kerroksella (6:sta) aksoneilla on vuoroin myeliini-, vuoroin taas sähköä (myös takai- sin päin) johtava glykosaminoglykaanipinta. Signaali voi pintakerrok- sessa kulkea vaikka toiseen suuntaan, mutta vain siellä, missä ei ole myeliinituppea! Vähemmän tärkeissä kerroksissa on aksonin pituudella tasainen (lukuun ottamatta Ranvierin solmuja) myeliinipeite, joka ajalli- sesti paksunee tai ohenee käytön funktiona (sillä on optimipaksuus, jolloin signaalinopeus on suurin).
White matter might matter much more than we thought
Changes in the brain’s myelin distribution might be an unrecognised form of neuronal plasticity.
Computer-generated image of three cortical neurons showing differences in the distribution of myelin (shown in white). Image: Daniel Berger and Giulio Tomassy/Harvard University.
Täältä löytyy viimeisin tieto glia-solujen muodostaman valkean aineen monimutkaisesta rakenteesta:
http://www.cell.com/neuron/pdf/S0896-6273(15)00040-9.pdf
” Glial Regulation of the Neuronal Connectome through Local and Long-Distant Communication
… vaikka aina puoli yhdeksältä illalla Suomen aikaa…
Gazpromin Jamburgin kaasumiestenkylä Ob-joen suistossa Jäämeren rannalla. Rakentaja YIT 1987, keskellä kulttuuritalo, korkein osa on oopperahalli, kirkko myöhempää tuotantoa. Taustalla siintää Obin lahti. Kylä sijaitsee iki-roudalle perustettuna alueella, jota outo luonnonilmiö uhkaa. (Kuva: Gazprom).
Tiedän että tarkistatte tärkeimmät uutisenne yhtä taitavasti ja perus- teellisesti kuin tuon tönön suunnitelmat, ennen kuin kaupat ratkesivat kenellekään muustakaan kohteesta. Periaatteellisen kulttuurimyön- teisyytenne ohella kohteeseen oli keskitetty olennaiset tekniset ongelmat ja niiden ratkaisut, jotka sitten toistuivat muuallakin joskin yksinkertaisempina kyseisessä kaupungissa. Ei niitä muita tarvinnut sitten sillä tavalla enää syynätäkään. Vaarallisimmat kinostamisvaih- toehdotkin monikloniselle katolle NL:n kyseisen alueen kuormitusnormien mukaan piti antaa korkeuskäyrinä. Muistan aina joskus tiedeympyröissä sellaisenkin luottamuksellisen kysymyksen, että ”Mitä perkelettä siellä Suomessa oikein tapahtuu…”
”Tiedeuutisissa” täällä prutkutellaan pelkkää ”rotumurhapierupeilineu- roonia” ja ”koneälysingulariteettia”, totaalista hourua ja skitsollallatusta kaikki!
Lättyyn tekisi mieli vetää joka puoskarihourua ja hölynpölytoimittajaa ja pyrokraatinnilkkiä ja tekotaiteilijaa joka tuolla töllössä mullistelee ja mällistelee.
PS: Minä osaan kyllä venäjää ja näen uutisianne niin netistä kuin töllöstäkin… mutta nuo toiset… ja monet tärkeät asiathan ovat venäjänkielisellä puolella muualla kuin uutisissa.
http://ristokoivula1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173850-metaani-kuplii…
” http://eng.yamburg.ru/production/yamburg/
” The Finnish experience in laying out northern settlements was used in the layout of Yamburg. They have built hotel type residential houses and dormitories. Most employees live in so-called modules. A module is a three-story building of four dormitories connected by heated passages with the public building. There are seven such modules. They have one-room residential sections for two persons, and two-room sections for five persons. Each section is provided with amenities. In the public block there are winter gardens, canteens, stores, cookeries, playing areas, gyms. Cosmonauts who visited Yamburg compared the gasmens’ houses with orbital modules, because people can stay inside for a whole year, with no need to go outside.
The employees are especially proud of the cultural sport complex. It is a multifunctional community center. There is a library with a several thousand book collection. And in the 500-seat cinema and concert hall, noted Russian and foreign singers often perform.
In Yamburg around 5-6 thousand employees work at the same time, but none of them lives here permanently – it is either rotational team personnel of «Gazprom dobycha Yamburg» or its contracting companies. The employees work in the Yamburgskoye field during one or two months, then they have a rotational leave which usually lasts around one month. ”
Jos noiden kolmen kraatterin kautta piirretään ympyrän kaari, niin Jamburgin kaasumiestenkylä sijaitsee lähes tuolla kaarella, syvänä lahtena näkyvän Ob-joen suiston itärannalla Tazin niemimaalla, ”ongenkoukkuna” näkyvän Taz-joen eteläpuolella.
Kaarelle on ilmestynyt vielä kaksi uuttakin kraatteria, Obin lahden molemmin puolin, toinen just Taz-joen pohjoispuolelle!
****
YLE vaatii olla hölynpölytoimittajien IKUINEN PERSKOHTAINEN LÄÄNITYS KAIKEN VALVONNAN, ARVOSTELUN JA JOHTAMISEN YLÄPUOLELLA!
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705282200167620_u0.shtml
JSN antoi maaliskuussa Ylelle langettavan päätöksen journalistisen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle Terrafame-uutisoinnissa.
Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen vilauttaa Helsingin Sanomien haastatte- lussa mahdollisuutta, jossa Yle perustaisi oman elimen valvomaan journalismin etiikkaa.
Jääskeläinen sanoo lehdelle, ettei Julkisen sanan neuvosto tai ulkopuolinen selvitysmies päätä Ylen journalistisesta linjasta ja organisaatiosta.
– Ylehän on vapaaehtoisesti JSN:n jäsen. Jos JSN ryhtyy liikaa määrittelemään Yleisra- dion journalistista linjaa, Yleisradion täytyy varmaan perustaa oma elin sitä varten, Jääskeläinen sanoo.
JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström pitää Jääskeläisen kommenttia poikkeuksellisena. Grundström muistuttaa lehden mukaan, että journalismin itsesääntely on toiminut Suomessa kansainvälisesti verrattuna harvinaisen hyvin juuri siksi, että tiedotusvälineet ovat niin laajasti sitoutuneet siihen.
JSN vastaa Suomessa journalismin itsesääntelystä.
JSN antoi maaliskuussa Ylelle langettavan päätöksen journalistisen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle Terrafame-uutisoinnissa.
Helsingin Sanomat haastatteli Jääskeläistä viime viikolla sen jälkeen, kun kriittinen Ylegate-kirja ja selvitysmies Olli Mäenpään raportti oli julkaistu.
.
STT ”
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/asiantunteva-romahdusmies-miika-vanhapiha
Aamulehdessä esitellyn perinneartesaani Miika Vanhapihan johtama Karhu-kultti rituaaliasuineen ja mursunhampaineen on yhtä pykälää vanhempaa perua kuin hänen tutkimansa ja hallitsemansa kivikauden käsityöteknologiat. Kielitiede todistaa, että Vanhapiha on aivan var- masti ainakin jälkimmäisessä oikeilla jäljillä. Vanhapiha ei ole muinais- hörhö, vaan hän kehittää ja pitää yllä perinteiden pohjalta tämän päivän kaiken varalta -teknologiaa, ns, romahdusteknologiaa.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/nain-minusta-tuli-noita-miika-vanha…
Eriika Ahopelto
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175773-suomessa-puhuttiin-mon…
” Mää muuten suosittelen sullekin Jaska [Häkkinen] käydä bloggaaja Miika Vanhapihan muinaisten selviytymistaitojen kurssilla. Se avartaa.
http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175580-havaintoja-fo…
Siellä tehdään uskomattoman helposti (kun on oikeat aineet) mm. kivikirveitä ja nuolenkärkiä, joilla voi partansakin ajaa. Ja sytytetään yhtä helposti tuli kuivalla tulikukan tai takiaisen (liettuassa dagys = tulikukka, ”**tulis”) varren pätkällä ja tuohenpalalla (sitä ei voi aavistaakaan funtsimalla, miten se tapahtuu), tehdään taulaa (dagla, josta tulee muuten takavokaalisena myös täplä) jne. Takiainen tule takertumisesta vaan päinvastoin (kur. *dageris, -e = takiaisenkaltainen). Hän on virallinen ammattilainen Mynämäeltä. Ja sitten pohdit siltä pohjalta tätä sanastoa:
Tuo sana ”takiainen”, liettuan dagys [dagiis], mon. dagiai = ”tuliruoho, paloruho, tulikukka”, ”tulis”, saattaa tulla siitä opettamastasi tulensytyttämisestä kyseisellä kasvilla, eikä siitä, että se erityisesti kasvaisi palopaikoilla. Sehän kasvaa kuivilla, soraisilla paikoilla.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaist…
” Lithuanian: dègti = palaa, polttaa, sytyttää, kirveltää, tislata
Etymology: ’brennen = palaa, kirveltää’ (intr.) und tr. ’anzünden = sytyttää, in Brand stecken = panna palamaan’
Frequ. deginėti = polte(ske)lla
Intens. degióti, dagióti = polttaa poroksi; dėgis ’Brandmal = poltinmerkki’
dẽgis ’abgebrannte Stelle = palanut paikka, paloaukea, polttama’
degesiaĩ, degėsiai ’Brandstätte = palopaikka’
degèsis ’Augustmonat = elokuu (= ”palokuu”)’ usw.
dãgtis (dagtìs) ’Docht = lampun-, kynttilänsydän, eiserne Nadel um Löcher ins Holz zu brennen = poltin: rautainen piikki reikien polttamiseksi puuhun’
degtìnė = poln. gorzaška ’Branntwein = paloviina’
dãgas, dagà ’(Sommer)hitze = helle, (auringon)paahde, schwüle Ernte = sadonkorjuusää, heinäpouta’
atúodogiai ’Sommerweizen = ”poltonjälkeinen”, kevätvehnä’ Nebenform atúod(a)ugiai (Angleichung an daũg ’viel = paljon’?)
dagỹs ’Distel = > takiainen, ohdake’, dagìlis dass emt. (”tulikasvi”, viron takjas)
RJK: Tämä tulee kuivan takiaisen (sekä vartta että seittiä käytetään, vanha maahan tuotu viljelyskasvi) tai tulikukan (tuontiviljelyskasvi) käytöstä nopeassa kivikauden tulen teossa, jonka jätän tässä Miikan ammattisalaisuudeksi. Sitä ei voi tietää funtsimalla, ellei ole käynyt kurssilla tai nähnyt videolla. Etymologisten sanakirjojen tekijät eivät ole tähän asti tienneet sitä, vaikka ovat selvillä sanojen balttilaisuusesta. Sen on Miika Vanhapiha selvittänyt. Baltian tulenpalvojilla on digitalis-heimoon kuuluva pyhäntulenkukka (rusnė).
dagìlis 2 ’Distelfink = tikli (< *deglis (mliett), sanan PITÄISI taipua tiklen, onkohan tuo nimi Tikli vai Tiklen?) = ”palo(paikka)lintu”? tai ”kirjava lintu”? (ohdake/takiaispeippo), Stieglitz = tikli, Zeisig = vihervarpunen’. Tikli tulee sanasta Stieglitz, jos se todella taipuu ”tiklin”.
dagìsiai ’Spitzklette = sappiruoho, dreiteiliger Zweizahn = tummarusokki (”takkuruoho”: siemenet takertuvat kovasti vaatteisiin, kuten takiaisillakin; takertuminen tulee takiaisesta EIKÄ päinvastoin!)
dagùs ’entzündlich = palonarka, (helposti) syttyvä, brennbar, brennend = (helposti) palava, bissig = pureva, purema-altis (vihainen koira), ätzend = syövyttävä, jähzornig = äkkipikainen, feurig = tulinen’
lett. (latvia) degt ’brennen = palaa, polttaa’ (tr. und intr.)
dagla (dęgla), daglis (deglis) ’Birkling, Birkenschwamm und der aus diesem bereitete Feuerschwamm = koivuntaulakääpä, Zunder = > taula, sytyke’
(Kääpä, ja myös pesusieni, on liettuaksi kempė [kämpee], latviaksi pempe [pämpe], Kempele = ”Kääpäkylä, Kääpälä”]
(Jopa pankermanisti Kaisa Häkkinen toteaa ’taulan’ balttilainaksi tästä sanasta, joten asiasta ei liene väisintäkään epäselvyyttä.)
daglus ’Brandflecken = sytykkeet’
lit. dẽglas, dãglas ’schwarzgescheckt (von Schweinen) = mustatäpläinen’ > täplä
deglė, – ỹs, dẽglis ’schwarzscheckiges Schwein = mustatäpläinen sika (tai muu eläin)’
lett. dęgls ’brandfleckig = palolaikkuinen, feuerfarbig = tulenvärinen’
dagl(aῑn)s ’weiss- und schwarzbunt = > täpläinen, mustavalkoinen (”op”) brandfarben = palonväri(nen)’
(Sana on vasarakirvesmuotoinen, taula ja täplä voivat olla siltäkin.
dagle ’brandfarbene Sau = täplikäs, palonvärinen sika (emakko)’
daglis ’bunter Hund = täplikäs koira’
preuss. dagis ’Sommer = kesä (”(auringon)paiste”)’
dagoaugis ’somirlatte = yksivuotinen, kesäkasvi, odelma’ (d.i. ’Spross- wie er in einem Sommerwächst’, zweiter Tl. zu preuss. auginnons ’gezogen = vedetty (? niitetty?) odelma (lit. áugti ’wachsen = kasva(tta)a’)
cf. ai. (muinaintia) dáhati ’brennt = palaa, verbrennt = polttaa (vahingossa)’
av. (avesta) dažaiti dass. = palaa, (tuho)polttaa
ai. (muinaisintia) nideghá- ’Hitze = helle, Sommer = kesä’ deha- ’Brand = palo, Hitze’
toch. B teki ’Krankheit = sairaus = ”poltto(tauti)” ’, tsak-, tsäk– (AB) ’brennen’, tsek- ’glänzen = läikehtiä, leuchten = valaista, brennen = palaa (intr.)’, tšera ’Asche = tuhka’
alb. djek ’verbrennen = tuhopolttaa’
lat. favilla ’glühende Asche = hehkuva tuhka’, fovēre ’erwärmen = lämmittää’
mir. (muinaisirlanti) daig ’Feuer = tuli’
bret. devi ’brennen = palaa’
got. dags ’Tag = päivä’, fidurdogs ’viertägig = nelipäiväinen’ usw.
(Balttilainoja germaanikielissä, day, kantakermaani on tässä puppua)
Zubatý erwähnt auch
lett. dzedzieda, dzedzieds ’Dreschland = kesanto, ausgearbeitetes Land = muokattu maa, nachgelassener Acker = tilapäisesti viljelemätön pelto’
(cf. slav. ugor’ ’Brachfeld = kesantopelto’: goréti (pr. gorit) ’brennen = palaa’).
Falls dieses hierher gehört könnte der Anlaut mit dz für d an den Inlaut assimiliert sein. Schwierig ist die Beurteilung des Verhältnisses von lit. dègti zu der slav. Sippe
aksl. (kantaslaavi) žeṥti, žegą, russ. žeč’ (pr. 1. žgu. 3. žžët) = sytyttää etc. ”
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneettiset-ja-kielliset-juuret
.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/fin-land-hakoteill-ja-putin
.
On vanha hyvä sanonta, jonka mukaan Venäjän ja venäläisten kanssa tehdyt sopimukset eivät ole edes sen paperin arvoisia, mille kyseinen sopimus on tehty.
Kun kuitenkaan hyvilläkään sanonnoilla ei ole todistusarvoa, niin tarkastellaan asiaa esimerkkien avulla.
Bolshevikkien kaapattua vallan Venäjällä Ensimmäisen Maailmansodan aikana Venäjä teki Saksan kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuksen aikomattakaan noudattaa kyseistä sopimusta.
”Leninillä itsellään ei ollut illuusioita päätöksensä seuraamuksista. Keskuskomitean sihteeri E. D. Stasova on tallentanut elävän tuokiokuvan Sokolnikovin delegaation paluusta Smolnaan. »Valtuuskunnan jäsen L. M. Karahan toi rauhansopimusasiakirjan Vladimir Iljitsin kabinettiin. Karahan alkoi selvittää dokumentin sisältää ja pyysi lukemaan lävitse, mitä hän oli allekirjoittanut. Äkkiä Vladimir Iljits kiukustui: ’Eikö teille riitä se, että minä allekirjoitin tämän haisevan rauhan, vai pitäisikö minun se vielä lukeakin. En tule lukemaan sopimusta enkä täyttämään sitä niin pitkälle kun se vain on minulle mahdollista.’ Karahanraukka hämmentyi ja taitettuaan paperin kokoon sijoitti sen johonkin nurkkaan.»”[i]
Lenin 3.3.1918 Brest-Litovskin rauhansopimuksesta Saksan kanssa: ”Tämä häpeällinen rauha on allekirjoitettava maailmanvallankumouksen pelastamiseksi säilyttämällä sen tärkein ja toistaiseksi ainoa tukikohta Neuvostotasavalta. — Meidän on mitä pikimmin demobilisoitava armeija, tuo sairas orgaani ja samanaikaisesti autamme Suomen vallankumousta. Tietysti me rikomme sopimusta, mutta olemme rikkoneet sitä jo kolmekymmentä – neljäkymmentä kertaa.» — »Mutta kuvitelkaa millainen onnettomuus tapahtui eilen Suomen rautateillä. Muutamia asevaunuja joutui rautatievirkamiesten ’huomaamattomuudesta’ ei etelään, vaan suoraan Suomeen lähtevään junaan. Tällaiset ’valitettavat’ erehdykset rajalla ovat aina mahdollisia.»”[ii]
Urbaani legenda kertoo, että Venäjä antoi Suomelle itsenäisyyden. Toinen versio samasta legendasta kertoo, että Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden.
Todellisuus on tässäkin asiassa ihan toinen. Toki Venäjältä saatiin 31.12.1917 paperi, jossa Venäjän johto tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta sitäkään lupausta ei ollut suinkaan tarkoitus pitää – ei, vaan Suomesta oli tarkoitus tehdä Venäjän federaation osavaltio. Onneksi Suomi kuitenkin voitti Vapaussodan Venäjää vastaan, joten Venäjän aikomus ei toteutunut.
Leninin mielestä: ”»Irtautumisoikeus on paras ja ainoa poliittinen keino idioottimaista pikkuvaltiosysteemiä ja kansallista eristäytymistä vastaan — Eroaminen ei suinkaan ole meidän ohjelmamme. Me emme lainkaan kannata eroamista.»”[iii]
Huomattakoon myös jo alkuperäinen venäläistämisaikomus.
”Leninin kansallisuuspolitiikan ytimen Stalin katsoi sisältyvän nerokkaaseen paradoksiin »eroamisesta yhdistymistä varten». »Kansallisten kulttuurien on annettava kehittyä ja päästä täyteen laajuuteensa, tuoda esiin kaikki mahdollisuutensa, jotta sosialismin voitettua koko maailmassa voitaisiin luoda edellytykset niiden sulautumiselle yhdeksi yhteiseksi kulttuuriksi, jolla on yksi yhteinen kieli.»”[iv]
Leninin mielestä Suomen piti antaa erota, koska hänen mielestään Suomessa kansan enemmistö oli sosialismin kannalla. Lenin halusi tukea Suomesta.[v]
Stalinille eroaminen oli vain työkalu. Sitä piti kannattaa tai vastustaa sen mukaan kuin proletariaatin vallankumouksen edut vaativat.[vi]
Stalin yllytti Helsingissä 27.11.1917 punikkeja kapinaan, luvaten Venäjän avun. Kaikkien Venäjän kansojen (myös suomalaisten) piti liittyä yhteen yhdeksi armeijaksi.[vii] ”»Toverit! — Jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille käden. Tästä voitte olla varmat.»”[viii] Lisää yllyttämisestä täällä.
”Irtautumisoikeus” koski vain tapauksia, joissa irtautuminen tapahtui kommarien johdolla yhdistymiseksi Venäjään.[ix] Siten kun porvarillinen Ukraina julistautui itsenäiseksi, niin Venäjä alkoi heti taistelemaan sitä vastaan – kuin myös Suomessa.
Suomi julistautui itsenäiseksi 4.12.1917 hallituksen ilmoituksena. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917 äänin 100/88 sosialistien vastustaessa.[x]
Lenin ja Venäjän ulkoministeri Trotski yllyttivät 27.12.1917 punikkeja nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.[xi]
Stalin esitteli Keskuskomitealle Suomen tunnustamisen, samalla hän puhui jälleen siitä, että punikkien on otettava valta Suomessa.[xii]
Venäjä oli kyllä sanallisesti tunnustanut Suomen, mutta ei tehnyt mitään miehitysjoukkojensa vetämiseksi Suomesta. Suomi nimitti maiden välisen sekakomission jäsenet, mutta Venäjä ei.[xiii]
”Leninin kansallisuusohjelma taas ei tähdännyt, kuten olemme nähneet, suinkaan pienten, itsenäisten ja kaikkein vähiten porvarillisten kansallisvaltioiden muodostamiseen – vaan vähemmistökansallisuuksien myötätunnon hankkimiseen irtautumisoikeutta hyväksi käyttäen bolsevikkien puolelle.”[xiv]
Itsenäisyyden tunnustaminen oli vain välikappale vallankumouksen helpottamiseksi. Suomalaiset demarit Leninin mukaan: ”ovat pettureita kun eivät tahdo tehdä vallankumousta, vaikka se on heidän velvollisuutensa.”[xv]
”Trotski — lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15 000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.”[xvi]
”Todella merkittäviin tuloksiin päästiin vasta tammikuun puolivälissä 1918 Jukka Rahjan hankittua suoraan Leniniltä lupauksen 10 000 kiväärin patruunoineen ja 10 kolmituumaisen tykin ammuksineen lähettämisestä Pietarista Suomen punakaartin käyttöön. Podvoiski sai ohjeet huolehtia erityisesti siitä, ettei lukumääriä vähennetty. Lisää annettaisiin sitä mukaa kuin varastoista löytyi ja maksusta puhuttaisiin sitten, kun Suomen työväki olisi noussut valtaan. Kapinan puhjettua Lenin käski lähettää vielä täydennykseksi 25 000 kivääriä ja 30 konekivääriä.”[xvii]
Helsingin punakaarti aseistettiin kokonaan venäläisten varastoista Viaporissa. Tarvittavien kiväärien ja ampumatarvikkeiden lisäksi Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga lupasi punakapinallisille 100 konekivääriä. Trotskin sähke luettiin punikkien kokouksessa ja kapina alkoi.[xviii] Siitä kuinka Venäjä aseisti kapinalliset on lisää täällä.
Venäjän puolustusministeri Podvoiski määräsi Venäjän armeijakunnan Viipurissa riisumaan suojeluskunnat, eli Suomen laillisen armeijan, aseista ja luovuttamaan ne punakaartille.[xix]
Podvoiski korosti Suomen suurlähettiläälle Venäjällä Enckellille 26.1.1918, että Venäjä aina tulisi tukemaan sosialisteja, eikä minkäänlainen puolueettomuus voinut tulla kysymykseen. Ohjesäännössä sanottiin, että armeijan tehtävänä oli tukea taistelua porvaristoa vastaan kaikkialla Euroopassa.[xx]
”Enckellin pyrkiessä kapinan puhjettua neuvostohallituksen puheille häntä ei enää otettu vastaan.”[xxi]
Viipurin armeijakomitea julisti 42. AK:n joukkojen olevan 29. 1. 1918 lähtien »sotatilassa Suomen porvarillisen valkokaartin [Suomen laillisen armeijan – jp] kanssa», minkä vuoksi oli ryhdyttävä kaikkiin asian vaatimiin toimenpiteisiin.[xxii]
Podvoiski sähkötti 4.2.1918 Glazunoville — on välttämätöntä aivan lähipäivinä lyödä porvarillinen valkokaarti [Suomen armeija] hajalle.[xxiii]
Pietarin punakaarti lähetti joukkoja Suomeen. Pietarin sotilaspiirin esikunta käski 1.2.1918 irrottamaan varuskunnasta niin paljon joukkoja kuin mahdollista Suomea varten. 4.2.1918 Pietarista lähti panssarijuna, yms. Savon rintamalle, valtasivat 7.2.1918 Mäntyharjun.[xxiv]
Maaliskuun lopussa 1918 Stalin mainitsi esimerkkeinä Venäjän federaatioon muodostettavista osavaltioista Puolan, Ukrainan, Suomen, Krimin ja Kaukasian. Stalin toimi Leninin ohjeita seuraten.[xxv]
Stalin pohti asiaa vielä mm. Leninille 12.6.1920 kirjoittamassaan kansallisuuskysymyksiä käsittelevässä kirjeessä, jossa hän esitti konfederaatiota eräänä välivaiheena kansojen siirtyessä Neuvosto-Venäjän kanssa federatiiviseen yhteyteen: ”Esimerkkejä ovat Neuvosto-Saksa, Puola, Unkari ja Suomi. Tuskinpa nämä kansallisuudet, joilla on oma valtiollisuus, omat sotavoimat ja omat raha-asiat, tuskinpa ne muuttuessaan neuvostolaisiksi suostuvat heti menemään Neuvosto-Venäjän kanssa baskirialais- tai ukrainalaistyyppiseen federatiiviseen yhteyteen.”[xxvi]
Venäläisille bolshevikkijohtajille, jotka itse asiassa pitivät käsissään punakaartia, oli Suomessa toteutettavaksi suunniteltu yhteiskunnallinen kumous ainoastaan välikappale Venäjän poliittisen rajan siirtämiseksi takaisin Tornionjoelle.[xxvii]
Niinpä – Venäjä muka tunnusti Suomen, mutta käytännössä yritti kukistaa Suomen laillisen hallituksen ja tehdä Suomesta Venäjän federaation osavaltio – ja venäläistää suomalaiset venäjänkielisiksi. Onneksi Suomi kuitenkin voitti Vapaussodan Venäjää vastaan. Venäjä ja Suomi tekivät tämän Vapaussodan rauhansopimuksen Tartossa 14.10.1920.
Tarton rauhansopimuksessa Suomi ja Venäjä sopivat ensimmäisen kerran itsenäisinä, tasa-arvoisina valtioina mm. Suomen itärajan sijainnista. Rauhansopimuksen 1. artiklassa sovittiin myös, että rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä, ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta. Jos joku kuvittelee, ettei Venäjä rikkonut Tarton rauhansopimusta vastaan, niin hän erehtyy ihan perusteellisesti.
Sopimusta solmittaessa Venäjä mm. lupasi Itä-Karjalan karjalaisväestölle itsehallinnon sekä oikeuden käyttää kansankieltä hallinnon lainsäädännön ja kansanvalistuksen kielenä. Myös Pietarin kuvernementin suomalaiselle väestölle annettiin oikeus valtakunnan yleisten lakien ja asetusten rajoissa vapaasti järjestää kansanvalistustoimi, kunnallinen ja kuntainvälinen hallinto sekä paikallinen oikeudenkäyttö, ja oikeus käyttää vapaasti kaikissa sisäisissä asioissa paikallisen väestön kieltä. Arvannette, että luvattuja oikeuksia ei koskaan toteutettu.
Mainittakoon, että myös Venäjän hyökkäys Suomen kimppuun 30.11.1939 rikkoi Tarton rauhansopimusta. Samalla Venäjä rikkoi myös allekirjoittamaansa YK:n edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa, sekä sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä.
Venäjän ja Suomen välille solmittiin hyökkäämättömyyssopimus vuonna 1932 ja vuonna 1934 sopimus sen hyökkäämättömyyssopimuksen jatkamisesta. Kun vuoden 1932 sopimuksen 8 artiklassa olleet määräykset sopimuksen voimassaoloajasta ja sen lakkaamisesta muutettiin siten, että sopimus oli pysyvä voimassa 31 päivään joulukuuta 1945, niin sopimusta ei ollut mahdollista irtisanoa ennen siihen merkityn voimassaoloajan päättymistä.
Venäjä rikkoi tätäkin sopimusta törkeästi hyökkäämällä Suomen kimppuun 30.11.1939 aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Talvisodan.
Talvisota päättyi 13.3.1940 Moskovan pakkorauhaan. Suomalaiset olisivat halunneet nyt viimeinkin rakentaa rauhassa maataan, vaan Venäjä painosti törkeästi Suomea järjestäen kaikenlaisia provokaatioita Välirauhan aikana.
”Kun rauhansopimuksen ehdot tulivat julkisuuteen surureunaisissa sanomalehtien erikoispainoksissa, liput laskeutuivat puolitankoon koko maassa siitä huolimatta, että enää ei tarvinnut odottaa pommittajia yläpuolelle – ja että oli saavutettu torjuntavoitto, edetty pitkälle joulukuun 4. päivästä, jolloin Pravda oli kirjoittanut: Puna-armeija menee Suomeen Suomen kansan avuksi.”[xxviii]
Jo kesäkuussa 1940 rauhansopimuksen solmimisen jälkeen suomalaiset saivat huomata, että Venäjä ei aikonut noudattaa sopimusta, vaan alkoi esittää sopimukseen kuulumattomia vaatimuksia ja puuttua Suomen sisäisiin asioihin tavalla, joka rikkoi sopimusta. Lyhyeksi jäänyttä rauhansopimuksen jälkeistä ajanjaksoa aikalaiset kutsuivat lopulta vain pitkäksi odotukseksi kuolemansellissä.
Venäjä myös de facto rikkoi rauhansopimusta esittämällä siitä kestämättömiä tulkintoja ja mm. ryöstämällä Suomelta Enson tehtaat ja Vallinkosken voimalaitoksen.
Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.
Sodan jälkeen 10.2.1947 solmittiin maailmassa nykyisin enää vain Suomen valtiota voimassaolevana koskeva Pariisin rauhansopimus, joka pitää sisällään suomalaisia syyllistävät kansainvälisen sotarikosoikeuden viralliset pääsotarikokset, joihin suomalaiset eivät koskaan syyllistyneet. Katso myös tätä artikkelia ja tätä.
Rauhansopimuksen 27. artikla edellyttää myös, että Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.
Suomalaisten oikeuksia tai omaisuutta koskevan artiklan toimeenpano laiminlyötiin, ja toisaalta pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden oikeus omaisuuteensa evättiin vailla näyttöä omistusoikeuden päättymisestä.
Parhaillaan Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet kuuluvat Suomelle ja niillä alueilla oleva omaisuus niiden oikeille omistajille suomalaisille – Suomen maarekisterin mukaisesti sen mukaan kuin tilanne oli Jatkosodan päättyessä.
Omaisuusasiaa selvitetään parhaillaan (marraskuu 2007) Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa mm. Suomen Karjalan pakolaiset ry.:n toimesta.
Pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeuden selvittämättä jättäminen rikkoo myös 1992 solmitun sopimuksen periaatteita. Omistusoikeus kuuluu ihmisoikeuksiin, ja myös Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää sen selvittämistä.
Suomen on vaadittava Tarton rauhan rajojen palauttamista ja omaisuuden saattamista oikeiden omistajiensa – suomalaisten – haltuun, tai vähintäänkin täyden korvauksen saamista menetetystä omaisuudesta laillisille omistajille.
On käsittämätöntä, että hyökkäyksen uhri – Suomi – pantiin maksamaan sotakorvaukset hyökkääjällä – Venäjälle. On oikeudenmukaista vaatia sotakorvaukset takaisin korkojen kanssa.
Venäjä ja Japani solmivat keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen, mutta Venäjä rikkoi luonnollisesti tämänkin sopimuksensa ja hyökkäsi Japanin kimppuun ryöstäen Japanilta sen alueita.
Venäjä ja Saksa liittoutuivat keskenään ja hyökkäsivät yhdessä Puolan kimppuun jakaen Puolan keskenään ja pitäen yhteisen voitonparaatin ja voitonjuhlan Puolan kukistumisen kunniaksi.
Venäjä oli kuitenkin jo pettänyt liittolaistaan Saksaa. Ja rikkoi tätäkin liittosopimusta – jolloin Saksassa viimein soivat hälytyskellot.
Tshetshenia jälleenitsenäistyi vuonna 1991, kuten mm. Viro ja Tshetshenian naapuri Georgia. Venäjä ja Tshetshenia sopivat keskenään, että Venäjä vetää miehitysjoukkonsa Tshetshenian alueelta – ja yllätys, yllätys, Venäjä myös veti miehitysjoukkonsa Tshetshenian alueelta sovitusti heinäkuussa 1992.[xxix]
No, sitä riemua ei kestänyt kauan. Venäjä yritti kaataa Tshetshenian vapailla vaaleilla valitun laillisen presidentti Dzhohar Dudajevin ensin vanhalla ”oppositiokonstilla” – jossa ”opposition” joukot olivat todellisuudessa venäläisiä, panssarit ja lentokoneetkin tietysti venäläisiä (miehistöineen). Kun se konsti meni mönkään, niin Venäjä sitten hyökkäsi Tshetsheniaan aloittaen Ensimmäisen Tshetshenian sodan vuonna 1994.
Venäjä hävisi sen sodan ja joutui tekemään Tshetshenian kanssa ensin Hasavjurtin rauhansopimuksen ja sitten vielä presidentti Boris Jeltsin ja Tshetshenian vapailla vaaleilla valittu laillinen presidentti Aslan Mashadov allekirjoittivat rauhan ja yhteistyön sopimuksen 12.5.1997.[xxx]
No, Venäjälle häviö oli melkoinen nöyryytys, joten Venäjä alkoi järjestämään erilaisia provokaatioita. Ja viimein hyökkäsi uudelleen Tshetsheniaan aloittaen Toisen Tshetshenian sodan, joka jatkuu edelleen.
Tshetshenian vapailla vaaleilla valitut lailliset presidentit Dudajev ja Mashadov olisivat halunneet neuvotella ja sopia Venäjän kanssa – vaan Venäjä halusi sotia.
Sotimisen lisäksi Venäjä on murhannut nämäkin Tshetshenian lailliset presidentit.
Huokaus! Tästäkin olisi kirjoitettavissa lukuisia esimerkkejä sopimusrikkomuksista, mutta säästetään painomustetta ja otetaan lyhyesti.
Venäjä vaati saada perustaa Viron alueelle sotilastukikohtia luvaten pyhästi, ettei loukkaa Viron suvereenisuutta. Kuitenkin Venäjä miehitti Viron.
Ikivanha valtio Georgia erehtyi liittoutumaan Venäjän kanssa vuonna 1783 ja päästämään Venäjän joukkoja maahansa – no, se oli menoa. Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 1801 ja miehitti Georgian.
Georgia jälleenitsenäistyi samassa rytäkässä kun mm. Suomi itsenäistyi. Venäjä hyökkäsi kuitenkin jälleen Georgiaan ja Georgia hävisi vapaussotansa, joutuen uudelleen Venäjän miehittämäksi.
Georgia palautti jälleen itsenäisyytensä samalla kun mm. Viro vuonna 1991. Georgialle valittiin vapailla vaaleilla presidentiksi Zviad Gamsahurdia. Venäjän ”turvallisuuspalvelu” kuitenkin kaatoi Georgian laillisen hallinnon ja pisti nukkehallitsijaksi KGB-kenraali Shevardnadzen.
Venäjä yrittää kaapata itselleen Georgian Abhasian ja Etelä-Ossetian.
ETYJin Istanbulin kokouksessa marraskuussa 1999 Venäjä sitoutui vetämään ”viipymättä” miehitysjoukkonsa Georgian alueelta, mutta ei ole edelleenkään marraskuussa 2007 niitä vetänyt, vaikka länsimaat ovat sitä jo vuosikausia vaatineet. Eli Venäjä rikkoi ja rikkoo sitäkin sopimustaan.
Suora lainaus Turun Sanomista 26.11.2007: ”[Europarlamentaarikko Tunne] Kelam on ollut Viron politiikassa mukana jo laulavasta vallankumouksesta lähtien. Hän muistutti, että jo viime vuosikymmenellä, kun Venäjä halusi Euroopan neuvoston jäseneksi, se sitoutui liittymisneuvotteluissa ehtoihin, joita se ei ole täyttänyt.
– Venäjä lupasi muun muassa, että se poistaa oman armeijansa Moldovasta, ja antoi useita muita täyttämättä jääneitä lupauksia, Kelam sanoi.
– Venäjän nykyinen kehitysvaihe ei ole paluuta kommunismiin, kuten monet lännessä ajattelevat, vaan se muistuttaa pikemminkin tilannetta autoritaarisessa Saksassa muutama vuosi ennen toisen maailmansodan alkua, kun osa lännestä toivoi, että asiat kääntyisivät vielä parempaan suuntaan, Kelam arvioi.”[xxxi]
Tästä tulisi aivan liian pitkä artikkeli, jos yrittäisi käsitellä useampia esimerkkejä Venäjän tekemistä sopimusrikkomuksista. Palataan artikkelin alkuun ja todetaan vain, että Venäjän kanssa tehdyllä sopimuksella ei ole sen enempää arvoa kuin sillä paperinpalalla, jolle se on kirjoitettu – eli jätepaperin arvo.
—————
[i] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 265
[ii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 266-267
[iii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 54
[iv] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 55
[v] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 56-57
[vi] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 64-65
[vii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 130-131
[viii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 131
[ix] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 157-158
[x] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 164-165
[xi] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 180-181
[xii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 187-188
[xiii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 190-191
[xiv] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 191
[xv] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 192-193
[xvi] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 200
[xvii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 205
[xviii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 209
[xix] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 219
[xx] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 221
[xxi] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 228
[xxii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 232
[xxiii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 237
[xxiv] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 237-238
[xxv] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 242-243
[xxvi] Lebedeva-Rentola-Saarela, ”Kallis toveri Stalin” – Komintern ja Suomi, s.112-113
[xxvii] Pekka Peitsi [Urho Kekkonen], Eheytynyt kansa taistelee elämästään, 1943, s.11
[xxviii] Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 222
[xxix] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 471
[xxx] Alla Dudajeva, Miljoni esimene, 2004, sivu 474
[xxxi] http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2007-11-26,104:3:500936,1:0:0:0:0:0: