Suomen suurimpiin järviin liittyy mysteeri, joka ei välttämättä ratkea ikinä
Julkaistu: 12.5. 17:58
Paikannimet
Suomi tunnetaan järvistään, mutta kaikkia järviin liittyviä yksityiskohtia ei tunneta.
Ihmiset ovat kautta aikojen jäsentäneet elinympäristöään merkityksellisiksi koettujen maantieteellisten kohteiden kautta. Kaikille elämän kannalta tärkeille paikoille on annettu nimi, joista osan tausta saattaa yltää jopa tuhansien vuosien taakse.
Tuotaessa esille Suomen maantieteeseen liittyviä erityispiirteitä, on maamme totuttu esittelemään tuhansien järvien maana. Nimitys on oikeutettu, sillä Suomessa on noin 188 000 pinta-alaltaan yli 500 neliömetrin kokoista järveä. Vesistöttömät pitäjät, joilla yksikään järvi ei kimaltelisi tai lampi loiskahtelisi, ovat Suomessa harvalukuisia.
Jo pikainen kartan vilkaisu osoittaa, että Suomesta löytyy sadoittain vesistöjä, joilla on sama nimi. Järvistä yleisimpiä ovat Saarijärvi, Särkijärvi ja Pitkäjärvi. Lammista runsaslukuisimpia ovat puolestaan Mustalampi, Ahvenlampi ja Haukilampi.
Vaikka nimet tuntuvat mielikuvituksettomilta, on niiden nimeämisen taustalla usein loo- ginen selitys. Esimerkiksi Saarijärvi ja Pitkäjärvi ovat mitä todennäköisimmin saaneet nimensä vesistöjen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Ahvenlampi ja Haukilampi taasen kertonevat kyseisten vesialueiden historiallisesta merkityksestä sen lähellä asuneiden ihmisten elannon kannalta.
Suomesta löytyy useita selittämättömiä paikannimiä
Vähemmän tunnettu piirre maamme kulttuuriperinnössä on, että Suomesta löytyy runsaasti paikannimiä, joiden taustat ovat jääneet hämärän peittoon. Etymologialtaan selvittämättömiin nimiin kuuluvat esimerkiksi kaikista vanhimmat vesistöjen nimet, jotka yllättäen ovat myös Suomen suurimpia järviä – Saimaa, Päijänne ja Inari.
.
RJK:Kaikki nuo nimet ovat aivan ilmeisesti balttiperäisiä:Saimaa,joka on samaa ”maata” tarkoittavaa lähtöä kuin Häme, saame ja Suomi, sekä Inari, joka on todennäköisesti samaa Inmantra/is = ”silmiinpistävä, erikoinen paikka”, liettuan įmatras, henkilöstä įmatrùs, –ì. vikrus = taitava, etevä, mitrus = em., sumanus = nokkela, hoksaavainen, guvus = eloisa: Kurs visaip susimeta, kad šoka, bus įmatrùs. Įmatrùs vyras, nekreivarankis. įmatriaĩ = taitavasti.
.
.
Mikko Vesa: ” Kielitieteilijä, professori emerita Kaisa Häkkinen Turun yliopistosta kertoo, että taustaltaan epämääräisiksi jääneiden paikannimien etymologian selittämiseksi on vuosien saatossa tehty lukuisia yrityksiä. Arvoituksellisille maantieteellisille nimille on etsitty selitystä esimerkiksi nykysuomesta hävinneistä suomalaisista sanoista sekä muista Pohjolassa puhuttavista kielistä.
– Sopivia alkuperiä tietyille paikannimille on etsitty viime aikoina erityisesti saamenkielestä. Esimerkiksi Päijänteelle on esitetty saamelaisia etymologioita.
Yrityksistä huolimatta paikannimiin liittyvät mysteerit eivät ole ratkenneet.
– Saamen kieleen perustuvissa selitysyrityksissä on aina ollut jotain vikaa eikä niitä ole voitu hyväksyä. ”
RJK: Latvian, kuurini beigini (jura) = ääri, pää(te), itä-Suomessa on monia Pääjärviä, joka tarkoittaa jonkin reitin kauimmaista järveä tai rantaa. Sana tulee kantabaltin sanasta *benga = aalto, lt. banga. Sansata tulee sellainen indoeurooppalainen kaukomaa kuin Bengali.
Saksan johtava fennougristi ja yksi maailman johtavista virolaisten ja unkarilaisten ohella Ralf-Peter Ritter pitää ”Turu-tiärett” edusrtavaa Kaisa Häkkistä hölynpölymaakarina:
Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Handbücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Er- ganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.). In Finnland dürfte das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte ”vorgermanischer” Lohnschichten umfasst, über den 6. Band des ”Nykysuomen sanakirja” (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.
.
Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó- ‘gezahmt = kesytetty’ eine ”sehr archaistische indo- europäische Lehnschicht” repräsentiert und damit ”alter als die Von alters her bekannten baltischen und germanischen Entlehnungen” sein soll, ferner daran die Weiterung geknüpft wird, dass ”die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheblich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Siedlungsgebieten gewohnt haben müssen” (op. cit. 339 f.), andererseits dieser folgenträchtigen Etymologie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitgehend akzeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw. s-, *š [> h] u.a.), mit drei Zeilen ”der Boden entzogen” werden kann (KATZ 1988), ist es SKÖLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die ”Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen” beklagt (1988, 214).
.
… s. 26
.
Pannaan tässä balttilainen punaisella ja nelä eri sävyllä: vasarakirves, muinaisliettua/ -latgalli, preussi, kuuri, ruteeni (slaavin kautta) Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.
Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germanischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des ”Nykysuomen sanakirja” lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.
Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehenen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Lexeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegen- heit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertreten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’ tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.
.
27.
Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichungen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca. 10). Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Etymologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorgermanischen ”germanischer Prägung” mitgerechnet): suuri ‘gross’, asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’, sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung, Speise’, tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’.
Damit hätte sich das im Verlauf von zweihundert Jahren Von einer Legion Von Forschern zusammengetragene Material innerhalb zweier Jahrzehnte nahezu verdreifacht. Wenn man jetzt noch in Rechnung setzt, dass in der Haufigkeitsliste Ableitungen jeweils als gesonderte Eintragungen fungieren, erscheint der germanische Anteil im – zumindest synchron – wichtigsten finnischen Wortschatz noch erstaunlicher.
Ein solcher Vergleich wird durch eine Reihe von Arbeiten ermöglicht, deren Material den jeweiligen Forschungsstand repréisentiert. Mit SETÄLÄs ”Bibliographischem Verzeichnis” (1912/13), LIIMOLAs ”Forschungen” (1928), KARSTENs ”Finnar och Germaner” (1943/ 44) und HOFSTRAs Forschungsbericht diirfte die Gesamtmenge der bisher eruierten diskutablen Gleichungen hinreichend angenahert sein.
…s. 64
34. Weder HOFSTRA noch HÄKKINEN nennen für die finnische Entsprechung vahinko das germanische Etymon. Interessant ist bei dem Wort vor allem das Suffix. Das Finnische verfügt über ein Formans -nka, das aus einer Kombination der Formantien -nka und -i erklärt wird. Hierbei wird eine Lautentwicklung *ai > oi > o vorausgesetzt. Das rückläufige Wörterbuch von TUOMI weist die folgenden Bildungen mit dem in Rede stehenden For- mans auf: iljanko ‘glatte Stelle’, ojanko ‘Graben, Vertiefung’, alanko ‘Ebene, Niederung’, karanko ‘Stab, trockener Ast’, tasanko ‘Ebene’, ahdinko ‘Enge, Gedränge, Bedrängnis’, vahinko ‘Schaden’, lepinko ‘Aussteuer’, tasinko ‘Ausgleich, Besserung’, osinko ‘Anteil’, morsinko ´Färberwaid’, aurinko ‘Sonne’. SKRK nennt noch etsinko ‘Suche, Untersu- chung’, salanko ‘Stift, Dübel’ (?), tulinko ‘Fackel’ (I § 53.39, S.147 f. bzw. § 55.17, S.185). Die hochvokalische Variante ist nur spärlich Vertreten: ylänkö ‘Erhebung, bergige Gegend’, syvänkö ‘unter dem Meeresspiegel gelegener Landstrich’. Von den aufgeführten Bildungen sind etsinko, lepinko, tasinko als deverbal zu bestimmen: etsiä ‘suchen’, leppiä (dial.) aus germanischen Formans *-ingo-vorliegt, das sowohl denominal als auch deverbal verwendet wurde und zur Bildung von Abstrakta diente. Der Vorgang wäre als eine Art Attraktion anzusehen; das denominale Formans -nko wäre – möglicherweise gestützt durch Bildungen von Nomina auf -i (vgl. tulinko) – bei den Verben verwendet worden, bei denen das Ergebnis der Wortbildung im Ausgang an funktionell entsprechende germanische Ableitungen anklang. Die Verbreitung der -nko-Bildungen innerhalb des Ostseefinnischen wiese auf einen Einfluß des Altnordischen. Diese Quelle würde auch verständlich machen, warum es zu keiner Beeinflussung durch die germanische Variante *-ungo‘– gekommen ist, die bei finnischen u-stämmigen Verben das gleiche Ergebnis gezeitigt haben müßte. Im Altnordischen überwiegen die -ing- Bildungen bei weitem und die ung-Variante ist deverbal zumindest extrem selten (vgl. § 69; im übrigen s. MUNSKE)
[HM: Kuurin kielen adjektiivin johtopääte ”johonkin liittyvä” on –ing-, es vastaa mm. vasarakirveskielen ja jotvingin päätettä -ain-, liettuan -in-, skalvin -en/on– ja preussin –un-. Kielet lainaavat toistaan johdannaisia eri vivahduksiin. Esimerkiksi liettuassa tuunetaan kaikki nuo johdinpäätteet ja tiedetään suurin piirtein, mitä ne merkitsevät, ammoin kadonneetkin kielet mukaan lukien.] ”
Ralf-Peter Ritter on Berliinissä 1937 syntynyt ja siellä 2011 kuollut ihka oikea germaani eikä mikään ”lantakantapersermaani”…
MV: ” Mystinen paikannimi voi olla merkki kadonneesta kielestä
Häkkinen uskoo, että monet selittämättömiksi jääneet paikannimet ovat jäänteitä nyky-Suomen alueella aikoinaan puhutuista muinaiskielistä.
– Se on aika yleisesti hyväksytty käsitys nykyisin. Maailman kielten määrä on vähentynyt ja pieniä kieliyhteisöjä on kokonaan hävinnyt.
Suomesta on löytynyt asutuksen merkkejä esikeraamiselta eli mesoliittiselta kivikaudelta (8600–5100 eaa.) lähtien, mutta suomalaisten kielelliset esi-isät asuttivat seudun vasta myöhemmin.
– Siitä on pakko päätellä, että alueella oleskelleet ovat olleet joitain muita kuin suomalaisten esi-isiä. ”
RJK: KAISA HÄKKINEN EI TIEDÄ NÄISTÄ ASIOISTA MITÄÄN – JA JOS TIETÄÄ, EI PUHU SITÄ MITÄ TIETÄÄ – VAAN JAUHAA RAHOITTAJANSA PÖLHÖJARGOONIA!!!!
Tuntemattomia kieliä oletetaan sitten, kun sellaisille löytyy todellista tarvetta. Hesari-yhtymän ”tarpeet” siihen eivät riitä, mitä ne sitten lienevätkin.
MV:
Maisema Sulkavan Linnavuorelta Saimaalta. (KUVA: Ismo Pekkarinen)
Häkkinen pitää yhteyttä tuntematonta alkuperää olevien paikannimien ja jääkauden jälkeen Pohjolaa asuttaneiden ryhmien välillä uskottavana. Teorian aukoton todistaminen on kuitenkin mahdotonta ja selittämättömien paikannimien syntyhistoria voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.
– Todisteiden saamiseen kivikauden aikana Suomen alueella puhutuista kielistä ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa mitään konstia.
Saimaa, Päijänne, Inari?
Suomalaisten vesistöjen nimistöön liittyvää problematiikkaa on käsitelty myös vuonna 2007 ilmestyneessä teoksessa Suomalainen paikannimikirja, joka kertoo noin 4700 pai- kannimen taustoista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Karttakeskuksen yhteis- työnä syntynyt hakuteos kertoo seikkaperäisiä yksityiskohtia tuhansista paikannimistä, mutta Saimaan, Päijänteen ja Inarin kohdalla myös se lukijalle tulkinnanvaraa.
Saimaa:Nimiä ei voi selittää luontevasti minkään tunnetun suomenkielisen sanan pohjalta. Koska keskiajalla ja aikaisemmin Saimaankin alueella on asunut lappalaisiksi sanottua väestöä, josta osa puhui saamelaista kieltä, nimen voi arvella tulevan tästä väestöstä tai tämän väestön kielestä. ”
.
RJK: Juu kyllä voi aivan epäilemättömästi.
Saame on kuitenkin tasan samoin kuin suomikin jonkin kampakeraamisen SU-kielen ja jonkin itäbalttilaisen vasarakierveskielen seosta (jälkimmäisiä lienee ollut kaksi, ne ovat poikenneet äänteellisesti jonkin verran, niitä voisi nimittää vaikka itäisempiperäiseksi akaa-kieleksi ja hiemn myöhemmäksi eteläisempiperäiseksi aava-kieleksi ( < *akwa).
Kadonneella latvia-kieliin kuuluneella vsarakirvepeäisellä seelin kielellä heimo on Saima, liett.
šeima, itäisellä vasarakirveskileiellä ehkä *kaima, liett. kaimas = kylä, ja maa on Zaime, liett. žeme, joka jälkimmäinen lienee Saimaan originaali.
MV:
Päijänne:Nimen Päijänne alkuperästä on esitetty erilaisia tulkintoja, joista yksikään ei ole kovin uskottava. Aivan epäuskottavia ovat mm. arvelut, että kyseessä olisi alun perin henkilönimeen pohjautuva nimi. Mahdollisesti myös Päijänteen nimi on syntynyt jossakin tuntemattomassa muinaiskielessä, josta se on saamen kautta lainautunut Suomen kieleen.
MV: Inari:Nimen alkuperä jää useista selitysyrityksistä huolimatta tuntemattomaksi. Ison Inarin nimenä se on voinut periytyä seudulla aiemmin puhutusta, kadonneesta muinaiskielestä samoin kuin monet muut suurten vesistöjen nimet.
RJK: Se on samaa vasakirveskieltä kuin yksi monista Euroopan *dweina (<*gweina?) = ”hiljaa virtaa” l. tyynijoista l- vienojoista, Teno. (Muita ovat mm. Viena/Dvina-, Väinä/Dvina-, Tonava-, Don– ja Wien-joet.) Muutenkäsitelty yllä.
.
MV: ” Moni nimen syntyhistorialta arvailujen varaan jääneistä maantieteellisistä kohteista Suomessa on suuri vesialue. Tämä perustuu vesistöjen arkiseen merkitykseen menneinä vuosisatoina ja -tuhansina.
– Vedet ovat aikoinaan olleet niin tärkeitä, että niitä on ensisijaisesti nimetty kun teitä ei ole ollut. Ne ovat tarjonneet elannon ja toimineet tärkeinä kulkureitteinä. Niiden rannoille on kokoontunut ihmisiä eri paikoista ja siellä on ollut helppo lainata nimiä, kun on opittu toisilta, mikä tämän paikan nimi on, Häkkinen selittää.
– Kun ei ole ollut karttoja eikä tienviittoja on ollut pakko lukea itse maastoa ja yrittää etsiä sieltä kiintopisteitä.
Koitere, Pälkäne?
Saimaan, Päijänteen ja Inarin lisäksi muista Suomen vesistöistä myös Koitereen ja Pälkäneen taustat ovat lähinnä arvailujen varassa. Varmuudella jälkimmäisestä tiedetään kuitenkin se, että alun perin vesialueelle annettu nimi on sittemmin siirtynyt kunnan nimeksi.
Koitere:Koitere on nimenä ainutlaatuinen, mutta Koita-nimiä on muuallakin. (…) Koita-kannan alkuperä ei ole varma. Kaikki Koita-nimet ovat kuitenkin vesistönimiä.
MV: Pälkäne:Nimen alkuperä on hämärä. Viljo Nissilä on pitänyt todennäköisenä, että nimen pohjana olisi san pälki, pälkki, pälkä, pälkkä, joka merkitsisi ’liistekatiskaa’. Selitys on kuitenkin epäuskottava. Pälkäneveden nimi on ilmeisen vanha, ja todennäköisimmin se juontuukin Sisä-Suomessa puhutuista saamen kielistä, kuten monet muutkin suurten vesistöjen nimet.
RJK: Pelkė [pälkee] on liettuksi suo. Soinen on pelkinė.
MV: Suurten vesistöjen ohella myös maantieteellisesti ympäristöstään erottuvia korkeita paikkoja on aikoinaan nimetty tavalla, jota ei ole pystytty selittämään järkevästi. Esimerkkinä tällaisesta toimii Ylitorniolla sijaitseva Aavasaksa.
Se jää tässä nyt auki. Sen varaan yksin ei kannata ruveta muinaiskieltä kyhäämään. Yhtä petollisia ovat tässä suhteessä jänikset (länsibalttia: ”pomppis”) ilvekset (liiviä: ilbõks = yläpiru, latvapiru), saaret (seeliä), Kymit (preussia: vaatenahka kymis) ja Kemit (irania: iso joki: khem, ollut ehkä alaanien karavaanireitillä).
. https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalai…
Nostan nyt esille kaksi taannoista uutista, somalijärjestöjen avustuksiin ja ministeri Lindströmiin liittyvä tapaus, sekä kysely kehitysyhteistyöstä. Molemmissa tapauksissa puhutaan rahan antamisesta hyväntekeväisyyteen, vaan mielestäni kovin kritiikittömästi. Vaan kukapa sitä nyt kehtaisi hyvyyttä vastustaa? Kiintiökyynikkonne ilmoittautuu.
Tuloksia vai huumeaddiktioita?
Lähes kiistämätön yleisen mielipiteen ja poliitikkojen lausumien väite on, että kehitysyhteistyöllä nostetaan maita köyhyydestä ja etenkin viime aikoina korostetaan sen vähentävän turvapaikanhakijoiden määrää. Globaali kehitysavun rahoitus on ollut kasvussa, mutta sen paremmin kehitysmaiden väestönkasvua kuin rajua maahanmuuttoaaltoakaan ei ole lainkaan hidastettu – päinvastoin. Rohkenen kysyä, toimivatko kehitysyhteistyön tekijät maahanmuuton jarruna vaiko kaasupolkimena, kehuessaan laajoille kansanjoukoille mahdollisuuksia Euroopassa? En tietenkään kiistä etteikö monia maita olisi saatu köyhyydestä ulos, mutta näkemättä on tutkittu syy-seuraussuhde kehitysavun suhteen.
Esille sopii nostaa myös referoimani tutkimus, jossa yhä useampi epäili kehitysavun tehoa. Epäilemättä tietoisuus on lisääntynyt, esimerkiksi Eero Paloheimon tai Matti Kääriäisen kirjojen johdosta. Kyse ei ole mistään kehitysapuänkyröistä, vaan molemmat ovat antaneet lukuisia, konkreettisia ideoita Afrikan auttamiseen tehokkaammilla tavoilla. Silti heidät leimataan vihapuhujiksi. Totisesti kysynkin: onko kehitysavusta saatava mielihyvä tullut meille niin tärkeäksi kehon sisäiseksi huumeeksi, että se estää ajattelemasta edes kehitysavun kohteiden parasta? Ajatus vaikkapa joidenkin Afrikan maiden auttamisesta on jalo ja tuettava, mutta sitä ei saa tehdä laput silmillä. Mikä on avun tarkoitus? Onko se hyvän olon tunne meille, vai apu heille?
Järjestöille on käyttöä
En missään nimessä lähde kiistämään tarvetta monenlaisille kansalaisjärjestöille. Näin kohta 20 vuoden järjestökokemuksella ehdotan kuitenkin että pelkkä laitoksen kutsuminen järjestöksi ei takaa mitään, vaan joukossa on monenlaista toimijaa. Mennään vaikka suoraan asiaan ja kysytään, miten näin jättimäisiä tukia saaneet somalijärjestöt ovat voineet hoitaa asiansa näin katastrofaalisen huonosti? Somalit ovat tasan samoja ihmisiä siinä missä muutkin maahanmuuttajat, mutta jostain syystä heidän työllisyysaste ja muut integroitumisen luvut ovat surkeita. Näin hirveiden lukujen äärellä on jo tarpeen etsiä syitä. Ehkäpä avustustoiminta onkin kääntynyt itseään vastaan ja ne korkeaan arvoon nostetut avustusjärjestöt ovatkin osaltaan syyllisiä tilanteeseen? Ehkä näin, ehkä ei – mutta kun asiaa ei näy saavan tutkia, kaikkea voi spekuloida.
Luulisi olevan helppoa pistää avulle ehdot. Jos järjestö auttaa vaikkapa 100 kpl työikäistä ja -kykyistä työtöntä henkilöä, pitäisi vuoden päästä heistä puolen olla vakituisessa yksityisen sektorin työssä ja toisen puolen jatko-opinnoissa. Jos määrä alittuu tästä hurjasti, järjestö ei selvästikään ole tehtäviensä tasalla ja sitä on turha tukea. Järjestöt ovat yhteisöjä missä firmatkin – jotkut onnistuvat, jotkut kaatuvat.
Tase töihin
Sipilän yksi suosikkifraaseja on vaatia että pistetään tase töihin. Lähtökohtaisesti lausahdus on varsin pätevä, joskaan en ole vielä nähnyt Sipilän itse tuota noudattavan. Tässä kohtaa se kuitenkin pätee. Rahaa on kaikesta huolimatta rajallinen määrä, oli se sitten kehitysavun 900 miljoonaa tai somalijärjestöjen muutama miljoona. Veronmaksajien rahaa on käytettävä vastuullisesti ja tehokkaasti. Jos menee metsään, sitten vihelletään peli poikki. Jos menee hyvin, koitetaan laajentaa.
Hyvyys on kaunis ajatus, mutta ontot sanat eivät ole minkään asteen peruste vastuuttomaan rahankäyttöön. Kas, kun kriittisellä suhtautumisella sitä ihan aitoa, varmaa hyvääkin saa paljon, paljon enemmän.
Suomella sen sijaan oli täsmälleen oikea vihollinen jo 30.11.1939, kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Talvisodan. Epäonnistuttuaan yrityksessään valloittaa koko Suomi, Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.
Englannin pääministeri Winston Churchill esitti kirjeessään marsalkka Mannerheimille pahoittelunsa, että hän joutuu kohta julistamaan Suomelle sodan. Se oli täysin turha ja vahingollinen sota – mutta onneksi vain paperisota ilman tappioita. Churchillin Englanti oli silloin todella kusessa ja joutui myöntymään Stalinin vaatimaan sodanjulistukseen vastoin tahtoaan.
Sitten kuluikin vain yksi päivä kun Saksan liittolainen Japani hyökkäsi täysin väärin USAn kimppuun, kun olisi pitänyt hyökätä imperialistisen Venäjän kimppuun.
Saksa ei olisi suurin surminkaan halunnut maailman vahvinta taloutta jenkkilää vihollisekseen, mutta kun jenkkilä oli sairaan idiootin Rooseveltin vuoksi jo käytännössä sodassa Saksaa vastaan ja Japanin liittolainen oli jo sodassa jenkkilää vastaan, niin Saksa joutui julistamaan sodan jenkkilälle.
Nyt olikin sitten maailmankirjat sekaisin ihan perusteellisesti.
Saksan, Englannin ja USAn olisi pitänyt taistella yhdessä imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan – toki mielellään Japanin avulla.
Nyt sentään näyttäisi että Saksa, Englanti, USA, Japani, jne. ovat samalla puolella imperialistista roistovaltiota Venäjää vastassa.
Uusi kirosana on täällä. Se on: ”energiatodistus”. Mitähän vielä keksitään. Vanhoja rumia sanojahan ovat mm. mitäänsanomaton kuntotarkastus, mummonmökin paskakaivo, hulevesimaksu, kiinteistövero…
Lehdissä on ollut juttuja tasaisin väliajoin puretuista talokaupoista. Parhaimmillaan ostaja on saanut talokaupan purettua seitsemän vuoden kuluttua kaupasta. Välillä tuntuu siltä, ettei tässäkään hommassa ole mitään järkeä.
Jos talon myyjä on vastuussa siitä, miten ostaja osaa tai osaamatta aiheuttaa vahinkoa talossa, pitää hänellä olla myös oikeus valvoa vastuullaan olevaa kohdetta. Tarkka kuvaus talon kunnosta myyntihetkellä kun ei riitä. Jos uusi asukas homehduttaa ostamansa talon, voi hän vaatia kaupan purkua ja rahojen palauttamista. Missä on myyjän oikeudet?
Jos itse joskus myyn taloni, pitää kauppakirjaan varmaan laittaa kohta, missä säilytän itselläni oikeuden valvontakäynteihin kunnes vastuu extalosta on poistunut. Nykyisenlainen kuntotarkastus ei siis vapauta myyjää mistään seurauksista ja pöytäkirjan voi rullata huussin seinälle odottamaan seuraavaa asiakasta. Onneksi nyt on tuotu kaikkien ulottuville energiatodistus, mikä pitää kutinsa ja on pakko ostaa. Paperi on säilytettävä kassakaapissa vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Satukirjoista poiketen energiatodistuksen arvo, edes hyväkuntoisena, ei kasvaa vanhetessaan.
Voisin taloa myydessä sioittaa vaikka tonnin paperiin, joka pätee vuosienkin päästä oikeudessa ja vapauttaa myyjävastuusta. Luulisi, että talon kunto myyntihetkellä ratkaisee sen arvon.
Firma myös valehtelee härskisti: mm. ”KIIPEÄVÄNSÄ YLÖSPÄIN QS-RANKING-LISTALLA, VAIKKA ON JUURI (2017) PUDONNUT SILLÄ KOKONAISTA 60 PONGOA (Tampereen ”yliopoisto” 50 pongoa!)!!
QS-lista ei ole tiedeyliopistoja tiedesaavutusten mukaan listaava Shanghain lista, vaan tällä listalla on myös ammattikorkeakouluiksi kat- sottavia, jopa kärkipäässä. Tällä listalla TTY nimenomaan haluaisi pärjä- tä. Listaa ”johtaa” hölynpölytiede”yliopisto” Massachusetts Institute of Technology, Donald Trumpin tiedemies- ja sotasankarisedän John G. Trumpin II maailmansodan aikana sotateollisen tutkimuksen lippulai- vaksi nostama teknillinen opisto, jonka tie on sen jälkeen ollut huijausta ja alamäkeä.)
The year’s highlights
Tampere University of Technology had many reasons to celebrate on 2016.TUT ranked higher than before in international university rankings. We also raised €4.5 million in donations during our fundraising cam- paign.TUTLab,our new workshop for digital manufacturing,was opened in the Sähkötalo building to encourage students in practical work and quick experiments.
” TUT continues to climb in international rankings ”
In 2016, TUT improved its standing in many key fields in international university rankings.In the 2016 QS World University Rankings, the University ranked 319th. TUT climbed up 37 spots from the previous year and as many as 112 spots from 2013.
A new learning environment, called TUTLab, was opened on campus to provide a place where tech students can give concrete form to their ideas. TUTLab features state-of-the-art equipment: 3D printers and scanners, CNC routers, laser cutters, a vinyl cutter, an embroidery machine, electronics desktops, and various hand tools.
…
YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN TARKASTI OLTAVA KIELI KESKELLÄ SUUTA, ETTEI YLIOPISTO SYÖTÄ NIILLE ”TIETEENÄ” PASKAA ”UNOHTAESSAAN” TIETEEN TEKNOLOGIASTA (MITÄ TIEDEYLIOPISTO MISSÄÄN TAPAUKSESSA EI SAA TEHDÄ.
Ettei kävisi kuin Nokialle! Vaikka TTY kieltämättä onkin Suomen ainoa yliopisto, joka on väitöksissään sanonut poikkipuolisen sanan olemattomista ”peilineuroneista” (Osmo Eerola, Porin Ammattikorkeakoulun lääketieteellisen teknologian yliopettaja).
Tampereen jättiyliopistohanke etenee – yliopistosäätiö perustetaan huhtikuussa
Kotimaa 10.04.
Jukka Ritola
Yliopistohankkeen strategisen ohjausryhmän puheenjohtaja Kari Neilimo.
.
Enni MansikkamäkiAamulehti
.
Tampereen teknillisen yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistämishankkeessa syntyvä uusi yliopisto ottaa ensi viikolla askeleen eteenpäin, kun tulevan yliopistoyhteisön taustaorganisaationa toimiva yliopistosäätiö perustetaan.
Yliopistosäätiön perustamistilaisuus järjestetään 20. huhtikuuta Tampereen Raatihuoneella.
Yliopistohankkeen strategisen ohjausryhmän puheenjohtaja Kari Neili- mo iloitsee, että säätiön perustajiin on saatu monipuolisesti mukaan eri toimijoita kuten teollisuutta ja kauppaa, julkista alaa ja kolmatta sektoria, tutkimussäätiöitä sekä terveysalan organisaatioita ja työmarkkinajärjestöjä.
– Monialaisella yliopistolla tulee olla myös monipuolinen perustajajouk- ko. Olemme perustajista aidosti ylpeitä ja uskomme yhteistyön perus- tajien ja uuden yliopiston välillä olevan hedelmällistä, sanoo Neilimo.
Neilimo kertoi aiemmin Aamulehden haastattelussa, että yksityisiltä yrityksiltä on tavoitteena saada 50 miljoonaa euroa säätiön peruspääomaan.
Yliopistosäätiön perustajajäseniin kuuluvat
Suomen valtio (50 000 euroa)
Jane ja Aatos Erkon säätiö (1 000 000)
Kaupan liitto (50 000)
Kauppias K. P. Ruuskasen säätiö (50 000)
Kunnallisneuvos C. V. Åkerlundin säätiö (50 000)
Mannerheimin lastensuojeluliiton tukisäätiö (10 000)
Pirkanmaan liitto (50 000)
PSHP/Tampereen yliopistollisen sairaalan opetus- ja tutkimussäätiö (250 000)
Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK (50 000)
.Noista perustajista Suomen valtio sekä Erkon ja Tannerin säätiöt ovat entuudestaan hyvin tunnettuja tieteen tuholaisia, hölynpölytieteen ra- hoittajia. ”Rotumurhapeilineuronia” pukkaa. Kosmopolitismia ja kansal- lista nihilismiä edustava Koneen säätiö näyttää (sentään) puuttuvan. Myös EK puuttuu, lienee edustettuna jäsentensä kautta. EK:n kilpailija Metsäteollisuusliitto ei ole mukana. Hatunnosto. SAK touhuaa asiassa, josta se ei ymmärrä: tieteen saattamisesta kansaa palvelemaan 70-luvun iskulauseella ei nyt ole kysymys, vaan päinvastaisesta.
.
Ongelma ei ole korkeakoulukompleksi sellaisenaan, jossa mm. niin opis- kelijat kuin henkilökuntakin ja jopa oppialat pääsisivät joustavasti siirtyi- lemään ammattikuvapohjaisen ammattikorkeakoulun ja tieteenalapoh- jaisen tiedeyliopiston välillä: sellaista kyllä nimenomaan tarvittaisiin, ja joku siihen aivan varmasti vielä keksiin toimivankin mallin, joku muu kuin Tampere.
.
Ongelma on nimenomaan bisneselämästä lainattu yksityinen SÄÄTIÖ- HALLINTOMALLI, joka yhdistää julkishallinnon ja liike-elämän HUO- NOIMMAT PUOLET, ja heittää hyvät puolet kaivoon. (Joillekin PUOLU- EILLE tämä on tietysti selkäytimestä tuttua ja kotoista…) Ne hyvät puolet taas olisivat ELINVÄLTTÄMÄTTÖMYYKSIÄ ainakin TIETEELLE.
.
Säätiön ongelma tässä asiassa on, että sen perusfunktio EI OLE TIEDE, vaan bisnes. Osa koulutuksesta voidaan käsitellä hallinnollisesti ”bisnek- senä” (mitä se ei kuitenkaan todellisuudessa ole), mutta ITSE TIEDETTÄ EI: Tieteessä ei voida tehdä bisnesdiiliä jonkin sellaisen ongelman ratkai- semisesta, jota kukaan ei tähän mennessä ole onnistunut ratkaisemaan, ”tietyssä ajassa ja tietyllä rahasummalla”. Jos sellaisia valediilejä teh- dään, niin varmasti kusetetaan, kaikkia! Tiedän kyllä kokemuksestakin että sellaisiin yritetään jopa pakottaa.
.
Koska tieteessä ongelman ratkaisua ei tiedetä ennakkoon (ja itse on- gelmakin ”elää”), ei tiedetä myöskään siitä koituvista hyödyistä (”HYÖ- TY-YLIOPISTO”, jota pöyhkeää ääliömäisyyttä TTY:n Säätiö viljelee…) muuta, kuin että OIKEAN ETENEVÄN TIETEEN TAPAUKSESSA NIITÄ AINA VARMASTI ON, ja ne voivat olla vaikka kuinka suuria ottaen huomioon, että kaikki uusi etenevä paikkansapitävä tiede rakentuu aina EDELLISELLE OIKEALLE TIETEELLE, eikä hölynpölytieteelle rakennu koskaan muuta kuin huijausta!
” Vitsi on siinä, että menestyksellistä perustutkimusta voivat johtaa vain henkilöt,jotka ovat sellaista joskus itsekin tehneet.Tämä on ollut periaate kautta tieteen historian: tieteelliset asemat on jaettu tieteel- listen ansioiden perustella, ja jos näin ei olisi tehty, ei olisi koskaan saatu kunnon tuloksia. Sama kuin olisi kapellimestareiksi valittu henkilöitä, jotka eivät osaa soittaa, eivätkä myöskään tunnistaa, meneekö oikein vai väärin.
.
Muiden johdolla syntyy jotakin muuta kuin tiedettä, esimerkiksi ”yliam-mattikorkeakoulua”, joka ei kuitenkaan sen paremmin oikea ammatti-korkeakoulu (mutta syö näiden resursseja ja ”kilpailee” näiden kanssa) kuin tirdeyliopistokaan, jonka pitäisi tuottaa ja testata ammattikorkea- kouluillekin perustutkimustietoa ja ratkoa sen tason ongelmia.
.
Kansainvälisen todellisen etenevän tieteen kärki, missä se sitten kulloin- kin lieneekin (mutta ei ole Suomessa) tunnistaa varmasti oikean tieteen ja erottaa muusta, jonka ”muun” kanssa se sitten voi olla esimerkiksi TEKNISESSÄ mutta ei tieteellisessä yhteistyössä.
Mielipide: Viimeiset mahdollisuudet vaikut- taa Tampere3:n lainmukaisuuteen ovat käsillä nyt, sillä yliopistojen yhdistymistä käsittelevä lakipaketti lähtee pian lausuntokierrokselle.
Ihmiset12.04. 17.39
Mikko Lampo, Mari Hatavara, Mikko Poutanen
.
Hanke etenee kuin juna, totesi Tampereen yliopiston hallituksen pu- heenjohtaja Kari NeilimoAamulehdelle viime viikolla viitaten Tampe- reelle muodostettavaan korkeakoulukonserniin. Kauan kaivattu Tam- pere3-yliopisto todella lähestyy pääteasemaansa, mutta raiteet ovat vinossa ja yliopiston autonomia uhkaa jäädä veturin alle.
Viimeiset mahdollisuudet vaikuttaa Tampere3:n lainmukaisuuteen ovat käsillä nyt, sillä korkeakoulujen opetusyhteistyötä ja yliopistojen yhdis- tymistä käsittelevä lakipaketti lähtee lausuntokierrokselle näinä päivinä.
Säätiötä,joka aloittaa toimintansa yliopistona vuonna 2019,ollaan lisäk- si perustamassa jo ennen vappua. Sekä lakiesityksissä että säätiön pe-rustamisasiakirjoissa on edelleen yliopiston autonomiaa vahingoittavia ja laillisesti ongelmallisia kirjauksia.
Tampereen yliopiston ylioppilaskunta on pyytänyt perustuslakiasian- tuntija Kaarlo Tuorilta lausunnon sääntöluonnoksesta. Lausunnon mu- kaan erityisen ongelmallisia ovat kirjaukset säätiön ja tulevan yliopiston hallituksen valinnasta, jotka nykyisellään vievät päätösvallan pois yliopistoyhteisöltä.
Sääntöluonnokseen on myös viime metreillä lisätty kapea listaus sää- tiön aloista, mikä rikkoo yliopistojen itsehallintoa. Kun korostetaan lää- ketiedettä, taloustiedettä, tekniikkaa ja yhteiskuntatieteitä laajasti eri aloja edustavan uuden yliopiston kontekstissa, annetaan väärä viesti uuden yliopiston suunnasta.
Muun muassa humanistiset tieteet, terveystieteet, kasvatustieteet ja taide ovat yhteiskunnan kannalta olennaisia aloja uuden monialayli- opiston profiilissa ja monitieteisen tutkimuksen edistämisessä.
Hyvät säätiön sääntöluonnosta käsittelevät tahot, älkää viekö edelly- tyksiä Tampere3-yliopiston menestymiseltä. Yliopiston laatu, vaikut- tavuus ja tuloksellisuus rakentuvat yliopiston autonomian sekä tutkimuksen ja opetuksen vapauden periaatteille.
Vain monitieteinen, riippumaton perustutkimus tuottaa uusia innovaatioita.
Tampere3-hanke itsessään on kannatettava, sillä hanke luo ainutlaatui- sen mahdollisuuden uudenlaiselle monialaiselle tutkimus- ja opetusyh- teistyölle, ja sen takana seisovat niin korkeakoulujen opiskelijat kuin henkilöstökin.
Yliopiston itsehallinnon ja yliopistoyhteisön itsemääräämisvallan kunni- oittamiseksi on sääntöluonnoksessa oleellista ensinnäkin muuttaa en-simmäisen hallituksen nimitysprosessi nimityskomiteasta lähtien sellai- seksi, että se on yhdistyvien yliopistojen monijäsenisten hallintoelinten päätettävissä ja noudattaa kolmikannan periaatetta sekä toiseksi ko- konaan poistaa yliopiston autonomiaa rajoittava listaus tulevan säätiön aloista.
Monialaisuus, autonomia ja yliopistoyhteisön osallistaminen ovat peruskiviä, joilla Tampere3 rakennetaan.
Kirjoittajista Mikko Lampo on Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja, Mari Hatavara Professoriliiton Tampereen yliopiston osaston puheenjohtaja ja Mikko Poutanen Tampereen yliopiston Tieteentekijät ry:n varapuheenjohtaja.
Tampere3
Valinnat
Hallituksen jäseniä esittävä nimityskomitea koostuu sääntöluonnoksen mu-kaan kuudesta jäsenestä, joista kolme olisi yliopistoyhteisön ulkopuolisten perustajien asettamia.
Äänestyksissä ratkaiseva puheenjohtajan tehtävä on perustajien asettamalla jäsenellä.
Tämän nimityskomitean ja lopulta sen ehdottaman hallituksen vahvistavat luonnoksen mukaan nykyisten yliopistojen hallitukset.
Yliopistolaissa hallituksen valinta on kirjattu yksiselitteisesti monijäsenisen, yliopistoyhteisöä edustavan hallintoelimen tehtäväksi.
Tampereen Uuden Yliopiston (Tampere New University) papereiden al- lekirjoitus katsottu.Siilasmaa lupasi informaatioteknologiassa ”ekspo- nentiaalista kasvua”.Hankkeen ”keksijäksi” ja primus motoriksi mainittu vuorineuvos Stig Gustafsson ei esiintynyt,vaikka epäilemättä olikin pai- kalla. Yliopisto on valinnut alat, joilla se yrittää ”maailmankärkeen”, ja muut ilmeisesti helkkariin. Sen verran selvisi,että niihin aloihin kuuluu ku- dosteknologia. Toinen olisi epäilemättä ATK, jonka ”osuus tieteestä” on Siilasmaan mukaan puolet.Heitä tarvitaan kuitenkin fisiossa minun saa- mani ”maallikon” perstuntuman mukaan aivan erityisesti kudosteknolo- gien apuna: nämä joka tapauksessa tarvitsevat muita aloja, se tuli sel- väksi.Tampereen Uudesta Yliopistosta alkaa Tampereen ”Uusi Aikakau- si” (johon esimerkiksi minä en kuulu, en kuulu kyllä sen puoleen oikein ”vanhaankaan”, olen koko ajan ollut sitä ”epäkeskeistä painolastia”, jos sitäkään). Aallon surffariopiston vaatimaton menestys on huomattu, siitä ei pihahdettukaan mitään. Tässä taitaa ollakin säätiöhallintomallin (kokonaan) toinen yritys… Mulla ei ole mitään ideaa tähän pataan.
****
”Psykologiasitaatti” paljastaa haistapaskantieteilijän:
” In his blog in the New York Times, psychologist *** Steven Pinker*** argues that new cultural phenomena nurture technology. According to him, access to the Internet, search machines and social media is not ma- king humans more stupid, but rather extending their intellectual capabili- ties – exactly what is necessary in a world flooded with information. ”
Engineering is the art that lies behind technology. It’s the skill of solving problems connected with both domestic life and the infrastructure of complex societies.
Engineering hasn’t always been considered a branch of science; its roots are in military support functions such as road-building and bridge construction. After the Industrial Revolution, engineering was merely regarded as something that somehow emerged from a dusty factory workshop. By the end of the 19th century, however, it was clear that technology-based manufacturing required a deeper understanding of both mathematics and the basic sciences.And that running a success- ful industrial enterprise also required managerial and financial skills.
In 1977, in The Visible Hand: The Managerial Revolution in American Business,his Pulitzer Prize-winning book,Alfred D. Chandler, late Pro- fessor of Business History at Harvard, demonstrated how investments in transportation (railroads and shipping) combined with coordinated and efficient administration, advanced the formation of large compa- nies such as Du Pont, General Motors and US Steel. These companies were in many senses self-sufficient; raw material arrived at one end and products rolled out at the other.
In recent decades, mostly due to the information revolution, develop- ments have taken an opposite direction. The real capital now lies in knowledge and controlling flows of information. The widespread use of subcontractors comes from the desire to minimise both costs and risks and to refine specialist skills in highly-competitive environments.
The cross-disciplinary character of engineering is best demonstrated by the mobile phone.
Following technological breakthroughs in wireless data transmission, electronic packaging and signal processing, product design and usa- bility became the most important sales arguments. Engineering has had to become part of human behaviour patterns, aesthetics and social trends, factors that not only change and develop over time but also provide continuous feedback.
The cognitive mode “flow” refers to an individual and personal expe- rience of euphoric attention while handling a specific task or problem. Time becomes irrelevant, as do food and sleep, the mind is focused on the mission. Flying and mountaineering are common examples. Most scientific achievements are the result of a flow-like engagement.
The flow process also works collectively: after a few initial innovations a chain of actions leads to new insights and eventually to new technology.
This is what happened after Alexander Graham Bell made his first phone call. Information technology has advanced like the DNA double helix – one strand hardware and the other software, with interconnec- ting links consisting of computer architecture, increasingly-sophisticated software and a huge variety of new applications.
It’s an interesting paradox that while laptop and mobile phone opera- ting systems now compete to be considered the most user-friendly, developments in administrative software are pushing new heights in complexity. Instead of being freed up for intellectual tasks, people spend increasing amounts of time filling in complex office forms.
There were once great expectations that savings made possible by IT systems would benefit public health systems. Development has actu- ally proceeded steadily in the opposite direction.Even so,the potential still exists – provided that data systems can become less averse to modification and/or exchange of software modules.Such development would increase competition between suppliers.Where is the “flow gear” in management software?
There are, of course, many areas in which physical phenomena invites new innovations, but the path to success is a lot thornier than in the IT case. Utilisation of new discoveries often requires both theoretical insight and robust belief.
A typical example is superconductivity,a discovery that is now one cen- tury old. In spite of its great promise, superconductivity has so far only been used in fringe applications such as MRI tomography and pure phy- sics research.In the field of medicine,many problems such as the need for an artificial heart are waiting for technological solutions. Even more urgent are perhaps procedures to restore pancreas islets in people suffering from Type 1 diabetes. Environmental issues involve a wide variety of problems for which technological solutions are required, with replacements for combusting fossil hydrocarbons topping the list.
In his blog in the New York Times, psychologist Steven Pinker argues that new cultural phenomena nurture technology. According to him, access to the Internet, search machines and social media is not making humans more stupid, but rather extending their intellectual capabilities – exactly what is necessary in a world flooded with information.
On the other hand, no matter how good the supply of data, the proces- ses of creative thought and mature reflection demand contemplation and the rewiring of neural connections. This is why education is of such vital importance and why universities should be encouraged to foster the types of exploration which lead to new insight.
Progress in well-being and global stability is built on knowledge and innovation. Some innovations become indispensable tools in society.
This is how new technology emerges, while technologies that appear to have little or no value for individuals decline. In the final analysis, human beings, their penchants and social needs determine technological di- rections.The Millennium Technology Prize encourages creative minds to contribute to this evolutionary process for the benefit of all humankind.
Jarl-Thure Eriksson
Chancellor, Åbo Akademi University
Chairman of the Millennium Technology Prize International Selection Committee 2011–2014
Technology Academypromotes technology by supporting scientific research that develops innovations and new technologies and contri- butes to the improvement of people’s living conditions while building on humane values. We promote Finland as a high-tech country by strengthening and bringing together domestic and international networks. Technology Academy awards the international Millennium Technology Prize every two years. The prize was established in 2002.
Oulun yliopiston dosentti plagioi gradua ”tutkimuksessaan”
Perjantai 16.6.2017 klo 20.02
Tapausta alettiin tutkia muun muassa gradun tekijän ja Jyväskylän yliopiston professorin Roope Uusitalon plagiaattiepäilyjen perusteella.
Tiedevilppiä tutkinut ryhmä katsoo Oulun yliopiston dosentin Edward Duttonin syyllistyneen plagiointiin.Tutkimuseettisen neuvottelukunnan raportissa todetaan, että tutkimukseen oli kopioitu osia Jyväskylän yliopistossa tehdystä pro gradu -työstä. Dutton ei ole työsuhteessa yliopistoon.
Tapausta alettiin tutkia muun muassa gradun tekijän ja Jyväskylän yli- opiston professorin Roope Uusitalon plagiaattiepäilyjen perusteella.
Plagioinnista oli epäiltynä myös toinen tutkimuksen tekijöistä, tutkija Richard Lynn. Hänellä ei ollut siteitä Oulun yliopistoon, eikä tutkintaryhmällä ollut toimivaltaa tutkia hänen rooliaan.
Duttonin ja Lynnin artikkeli tarkasteli varusmiesten älykkyystestejä. Tutkintaryhmän päätelmien mukaan artikkelista jää lukijalle kuva, että tutkijat ovat itse saaneet Puolustusvoimien alkuperäisaineiston käyt- töönsä ja että he olisivat analysoineet aineiston. Aineiston on kuitenkin koostanut Jyväskylän yliopiston opiskelija pro gradu -työtään varten.
Suunnittelupäällikkö Pertti Tikkanen Oulun yliopistolta kertoo, että yli- opistot eivät tarkasta tieteellisissä julkaisuissa julkaistavia tutkimuksia.
– Lehti tekee normaalia vertaisarviontia, jossa kaksi tai kolme alan tut- kijaa antavat lausunnon, että julkaistaanko tutkimusta vai ei. Siinä vai- heessa tapahtuu jonkinlaista laadunvalvontaa, mutta se, että gradun plagioinnista jäisi kiinni, on epätodennäköistä, Tikkanen kertoo.
Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo, että plagiaattiepäilyt otetaan aina vakavasti.
– Tutkinnat käynnistyvät lähes aina ilmoittajien havaintojen perusteella. Muunlaisiin tapauksiin en ole koskaan törmännyt. Kaikki ilmoitukset tutkitaan.
Kiisti toimivallan vilppitutkintaan
Dutton myönsi käyttäneensä pro gradu -työtä tutkimuksensa lähtee- nä. Hän totesi antamassaan lausunnossa, että hänen toimittamassaan versiossa oli tarvittavat lähdeviittaukset pro gradu -työhön, mutta Lynn poisti ne editointivaiheessa.
Duttonin mukaan tutkijakaksikko oli myös luullut, että taulukon laskel- mat oli tehnyt Puolustusvoimat eikä pro gradun tehnyt opiskelija. Hän kiistää plagioinnin tarkoituksellisuuden.
Professori Uusitalon mukaan tämä on kuitenkin epäuskottavaa.
– Gradun tulosten kopiointia on vaikea pitää epäpätevyydestä tai huolimattomuudesta johtuvana virheenä, sanoo professori Roope Uusitalo loppulausunnossaan.
Raportin mukaan toinen tutkijoista, Richard Lynn, on ottanut vastuun tapahtuneesta.
Oulun yliopisto toimittaa loppuraportin Lynnin kustantajalle. Lisäksi tutkijakaksikon artikkelin julkaisseelle Intelligence-lehdelle tehdään korjauspyyntö.
MIKA-MATTI TASKINEN, OLLI-PEKKA PAAJANEN
.
Kyseessä eivät ole ketkä tahansa hörönlöröttäjät,
.
vaan sellaiset maailmankuulut puoskarit, joita ei olisi koskaan pitänyt päästääkään yliopison ovien sisäpuolelle, jos yliopistona meinaa pysyä.
.
Richard Lynn on Tatu ”Matin isä” Vanhasen julkaisijakumppani:
Vanhanen on yhdessä Richard Lynnin kanssa julkaissut kaksi kirjaa IQ and the Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality, joissa esitetään erojen eri valtioiden vauraudessa selittyvän valtioiden väestöjen välisillä älykkyysosamäärän eroilla. … Vanhanen viittaa tässä Richard Lynnin kanssa kirjoittamaansa kirjaan Intelligence: A Unifying Construct for the social Sciences jonka mukaan Espanjan, Italian, Kreikan, Kyproksen ja Portugalin, ja 11 muun euromaan välillä on 3.7 pisteen ero.
Nuo ”empiriat” ovat pseudotiedettä.Testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joiden- kin muiden ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein matalimmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. Tämä kos- kee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia. Olenkin kuullut sa- nottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyk- siä on, että se menee joiltakuilta kuulijoilta fiu, joillekuille kolahtaa, ja joitakuita kolmansia se ärsyttää. Tässä yhteydessä sivuutan kiistan älykkyyden perinnöllisyydestä. Se olisi yksi korrelaatio, mutta ns. heritabiliteettihuijaukset sellaisen osoittamiseen eivät kelpaa.
Jatkuva kitinä, että muka ”ei saa testata” ja ”lahjakkaita ei huomioida”, on huijausta sen peittämiseksi,että juuri siten on koko ajan tehty noiden sellaisenaan äärimmäisen kyseenalaisten testien kanssa (joita muuten alun perin USA:n armeijassa kehitteli mm. muuan Lafayette Ronald Hubbard, ”scientologia”-uskonnon perustanut fantasiakirjailija ja huijari, koulutukseltaan mutasarjan laivastoupseeri (joskin amiraalin poika).
Hölynpälytieteisiin narahtaminen EI OSOITA ”SUURTA VIISAUTTA”!
Oulun ”Juha Sippilä -yliopiston” (jossa tehdään hyvääkin tutkimusta esimerkiksi arkeologiassa) piereskelyä ahmavaara-vanhas-pseudotieteen alalla vuonna 2016:
Nyt se on tutkittu: Suomea äidinkielenään puhuvilla korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla
” Julkaistu: 16.3. 9:43
Tutkimus
Tutkimus: Suomenkieliset ovat kuitenkin tutkimuksen mukaan ruotsinkielisiä epäsosiaalisempia. SUOMENSUOMALAISILLA on uuden tutkimuksen mukaan 3,9 pistettä korkeampi älykkyysosa- määrä kuin suomenruotsalaisilla. Suomenruotsalaisilla taas on riikin- ruotsalaisia korkeampi älykkyysosamäärä. Kyseessä on hyvin pienet erot.
Persoonallisuudessa suomalaisilla on tutkimuksen valossa parantami- sen varaa päästäkseen suomenruotsalaisten tasolle. Tutkimuksessa selvisi, että suomenruotsalaiset saivat huomattavasti paremmat pis- teet tunnollisuudessa, ulospäin suuntautuneisuudessa ja tunne-elämän tasapainossa.
Eli suomensuomalaiset ovat suomenruotsalaisia epätasapainoisempia persoonallisuudeltaan.
– Korostan sitä, että suomalaiset ovat persoonallisuutta mittaavalla asteikolla kuitenkin todella korkealla, suunnilleen britannialaisten ja eteläeurooppalaisten tasolla, sanoo tutkija, dosentti Edward Dutton Oulun yliopistosta.
BRITTILÄISEEN luokkayhteiskuntaan verrattuna Suomessa ei vaikuta olevan vastaavanlaisia luokkaeroja. Yli kymmenen vuotta sitten Eng- lannista Suomeen muuttanut Dutton kuuli monen suomalaisen sanovan kuuluvansa ”keskiluokkaan”, mutta sitten monet mainitsivat suomen- ruotsalaiset. Heitä pidettiin ylempiluokkaisina, kauneudentajuisempina ja itsevarmempina. Tämä herätti Duttonin mielenkiinnon.
Kati Saarnilahti kehuu ruotsinkielisten yhteistyökykyä.
– Halusin tietää, onko suomenruotsalaisilla todella keskimääräisesti korkeampi sosiaalinen status kuin suomensuomalaisilla. Selvisi, että kyllä on. Seuraavaksi halusin tietää, miksi. Yksilöllisellä tasolla kaksi tekijää määrittävät sosiaalisen statuksen: älykkyys ja persoonallisuus, kertoo Dutton.
NIINPÄ Dutton tutkimusryhmineen otti tarkasteluun älykkyysosamää- rän kanssa vahvassa vastaavuussuhteessa olevat Pisa-tutkimukset vuosilta 2000–2012 sekä Finn-Kin persoonallisuustutkimukset. Ryhmä tutki, onko suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten älykkyydessä ja persoonallisuudessa eroavaisuuksia, mikä selittäisi suomenruotsalais- ten keskimääräisesti vahvemman aseman yhteiskunnassa.
– Pisa-testit ja etenkin sen ongelmanratkaisutestit ovat erinomaisia älykkyysosamäärän mittareita. Pisa-tulokset ja kansallinen älykkyys- osamäärä ovat vahvassa vastaavuussuhteessa keskenään. Älykkyys- testit ja Pisa mittaavat vahvasti samaa asiaa, sanoo Dutton.
Älykkyysosamäärän osalta tutkimus nojaakin vahvasti siihen, että Pisa-tulosten ja kiistanalaisena pidetyn Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin Lynnin määrittelemän kansallisen älykkyysosamäärän välillä on yhteys.
KÄVI ILMI, että suomensuomalaiset menestyivät suomenruotsalaisia paremmin kaikissa Pisa-testeissä, kaikissa sen osa-alueissa. Mutta ainoastaan hieman paremmin – suuria eroja ei ollut.
– Jotkut tutkijat väittävät, että suomenruotsalaisten huonommat Pisa-tulokset johtuvat siitä, että ruotsinkieliset koulut ovat todennäköisem- min kaksikielisiä. Tässä ei ole järkeä, koska suomenruotsalaiset saavat huonommat pisteet myös luovan ongelmanratkaisun tehtävissä, joka on paras älykkyyden mittari, ja siinä ei ole kielellistä elementtiä, sanoo Dutton.
– Ja yleisesti, kaksikielisyys on hyväksi älykkyysosamäärälle, joten suo-mensuomalaiset ovat tässä heikommalla, mutta heidän pisteensä ovat silti korkeammat, lisää Dutton.
Tutkimus julkaistaan Personality and Individual Differences -lehdessä, joka arvostetun tiedekustantaja Elsevierin julkaisu.
Menestysmittarit tikittävät suomenruotsalaisille
PERSOONALLISUUTTA koskevasta datasta selvisi, että suomenruot- salaiset pärjäävät kaikilla menestystä ennakoivilla mittareilla suomensuomalaisia paremmin.
Suomenruotsalaisilla on parempi terveys, pidempi elinajanodote, pa- rempi koulutus sekä suhteellisesti suurempi edustus yhteiskunnan ”eliitin” parissa ja taidepalkintojen saajissa.
Tuloero suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä sen sijaan ei ollut merkittävä.
–Suomensuomalaisten persoonallisuus on hyvin erilainen suomenruot- salaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset ovat yhteistyökykyisempiä, ulospäin suuntautuneempia ja tunne-elämältään tasapainoisempia, kertoo Edward Dutton tuloksista.
Suomenruotsalaisilla on aktiivisempi sosiaalinen elämä, johon kuuluu erilaisiin ryhmiin, kuten urheiluseurantoimintaan, osallistuminen vapaa-ajalla.
Tutkijat päättelivät, että suomenruotsalaisten sosioekonomisen menes- tyksen salaisuus lieneekin enemmän persoonallisuudesta kuin älykkyydestä johtuvaa.
Kyllä nyt kelpaa – tutkijat: Suomalaisilla Euroopan korkein älykkyysosamäärä
Julkaistu: 27.6.2014 20:43
Oululaiset tutkijat tekivät yllättävän havainnon.
Suomessa asuvat Euroopan älykkäimmät ihmiset.
Tätä mieltä on oululainen tutkijaryhmä.
– Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein, suomalaisilla on Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä, Oulun yliopistossa dosenttina vaikuttava Edward Dutton.
Duttonin mukaan monessa tieteellisessä tutkimuksessa suomalaisille on mitattu poikkeuksellisen korkea älykkyysosamäärä.Dutton viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jossa suomalaisten älykkyysosamääräksi on laskettu yli 105.
Luku on Euroopan korkein ja edustaa myös maailman huippua. Vain joissakin Aasian maissa, kuten Kiinassa, Koreassa ja Japanissa, äly säkenöi terävämmin.
Missä tieteen Nobelit?
Vaikka suomalaisella riittää älyä vaikka muille jakaa, omituista on, etteivät hengen lahjat näy esimerkiksi tieteen Nobeleita jaettaessa.
Tieteen Nobelin on saanut virallisesti kaksi suomalaista: Artturi Virta- nen ja Ragnar Granit. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset ovat No- belin saajatilastossa 22.sijalla.Granit on kiistanalainen henkilö. Suomes- sa syntynyt Granit hankki ennen Nobelia Ruotsin kansalaisuuden. – Kun Granitia ei lasketa, Suomen sijoitus on 28. Edellä on sellaisia maita kuin Kroatia ja Saint Lucia, Dutton sanoo. Dutton uskoo, että suomalainen luonne selvittää outoa arvoitusta.
.
Suomalainen on luonteeltaan ahkera ja sovitteleva. Hän hillitsee hyvin itsensä, on epäitsekäs, ei räiskähtele.
Duttonin mielestä suomalainen kurinalainen luonne auttaa menestymään keskittymistä vaativissa tehtävissä, kuten pisa-testissä.
Samat ominaisuudet kääntyvät suomalaisia vastaan tiedemaailmassa.
– Itsehillintä ja ahkeruus voivat tukahduttaa luovuutta ja neroutta, Dutton viittaa suomalaisten heikkoon Nobel-menestymiseen.
Jos aikoo keksiä jotain mullistavaa, pitäisi olla luova ja ulospäin suuntautunut persoona.
Kylmä ilmasto muovannut luonnetta
Suomalaisten erikoinen luonteenlaatu johtuu Duttonin mukaan paljolti asuinympäristöstä. Hän muistuttaa, että ihmisen luonteenpiirteistä 66 prosenttia on perinnöllisiä.
– Erittäin kylmä ympäristö on kehittänyt suomalaista.
Luonto on karaissut suomalaista jääkaudesta lähtien. Suomalaisesta on kehittynyt sisäänpäin kääntynyt ja hillitty.
Duttonin, Jan te Nijenhuisin ja Eka Roivaisen tutkimus
”The puzzle of why Finns have the highest IQ, but one of the lowest number of Nobel prizes in Europe” julkaistaan Intelligence -lehdessä.Heidi Vaalisto ”
(Suomenkielisten suomen kielellä koulutttujen menestys PISAssa ja joissakin kiellispohjaisissa kuten MENSAn testeissä johtuu suomen kielen ja sen kirjoitusjärjetelmän omonaisuuksista.)
Abstract: The average IQs of approximately 25,000 18–20year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade. ”
The IQs of conscripts in Finland increased 1988–1997
•
The IQs of conscripts in Finland declined 1997–2009
•
IQ increases and declines were greatest in non-verbal ability.
Abstract
The average IQs of approximately 25,000 18–20 year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade.
Keywords
Flynn effect;
Negative Flynn effect;
Finland
Figures and tables from this article:
”
Todellisuusdessa nuo ”älykkyyden perinnöllisyystutkimukset” ovat tieteelliseltä kannalta aidosti tieteellisen ihmiskuvan vastaista antipavlovistipropagandaa ja täyttä puutaheinää:
Mitään tuollaista korrelaatiota ”korkeissa saavutuksisa” ei ole. Vaikutukset ovat vain kärän alapäässä.
Maan asukkaiden keskimääräinen älykkyystaso on mittari, josta voi päätellä monia asioita. Tutkijoita Vanhanen ja Lynn haukuttiin aikoinaan rasisteiksi, kun he esittivät, että maiden asukkaiden keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi bruttokansantuotteen kanssa. Rasisteja tai ei, mutta niin se tekee.
Todella upeaa dataa siitä miten ydinvoimalapäästöjen jo peräti 10- kertaistuneet taustasäteilyt vaikuttavat ihmiskuntaan. Mitä vähemmän älyä kansalla on . Sitä enemmän se himoaa ydinvoimaa.
Maataloustieteellisen heritabiliteetin eli jonkin maataloustuotteen esimerkiksi teknisen ominaisuuden JALOSTETTAVUUDEN käsitteen sovellutusalaa on Helsingin ylipoiston ”psykologiantutkimuksessa” (ja muuallakin) laajennettu ihmistieteisiin, erityisesti ”älykkyystutkimuk- seen”, joihin se ei lainkaan sovellu, koska siinä tutkittavana eivät ole en- sisijaisesti biologiset vaan muut, kielellisrakenteiset yhteiskunnallisen emergenssitason ilmiöt. Eikä kielellä ole varsinaisesti olemuksellista tekemistä biologian, varsinkaan geenien kanssa.
Heritabiliteetti tarkoittaa geneettisen eli (rodun)jalostettavissa olevan osan osuutta tutkittavan ominaisuuden varianssista, joka on ominai- suuden keskiarvosta mitattujen poikkeamien neliöllinen keskiarvo. He- ritabiliteetti määritellään tarkasti ottaen aina jossakin POPULAATIOS- SA (= keskinäisen lisääntymismahdollisuuden omaavassa lajin yksilöi- den joukossa) ja myös aina viime kädessä jossakin rajatussa ympäris- tössä: saman männynsiemenkannan (tuottaman) selluloosakuidun pituuden heritabiliteetille saadaan varmasti eri arvo Rovaniemellä ja Latviassa.
Heritabiliteetti EI nimittäin väitä, että KESKIARVO OLISI TÄYSIN GEE- NISTÄ, eikä se väitä myöskään, että keskiarvo ”jakautuisi geenien ja ympäristön vaikutuksiin” samassa suhteessa kuin varianssi. Herita- biliteetti ei väitä tuosta asiasta eli keskiarvosta mitään ehdotonta yli- päätään. Eikä se silloin väitä myöskään juuri enempää ”geenien osuu- desta” tutkitun ominaisuuden kokonaisuuden muodostumisessa (paitsi jos heritabiliteetti on 100% tai hyvin lähellä ja/tai jos varianssi on hyvin suuri eli varioitumaton osa ominaisuutta hyvin pieni, jolloin oin taas kysyttävä, onko kyseisessä ilmiössä yhtenäisen ´ominaisuuden´ ominaisuudessa mitään tieteellistä tolkkua).
Jokin ominaisuus voi myös olla täysin geneettinen, mutta sen heritabi- liteetti voi silti olla = 0, jos siinä ei ole lainkaan geneettistä vaihtelua ky- seisessä populaatiossa, eikä sitä siksi voida siinä jalostaa. Tuolloin voi tapahtua, että jos populaatioon tuodaan yksi (1) sellainen yksilö, jolla onkin erilaisen kyseisen ominaisuuden antava geeni, niin sen ominaisuu- den heritabiliteetti hyppää laakista 0%:sta 100%:in, jos ominaisuus on vielä sellainen ettei ympäristökään siihen vaikuta. Tällainen ominaisuus on esimerkiksi yhden geenin määräämä banaanikärpäsen silmän väri. (kts. keskustelu) Ihmisillä on ajattelussaan suunnattomasti aivan samoja ominaisuuksia (myös) aivan riippumatta mistään ”biologiasta” (ja siellä varsinkaan geeneistä) mm. koska kaikki ihmiset konkreettisesta kieles- tä riippumatta mm. ovat omaksuneet yhteiskunnalta jonkin symboli- kielen kommunikaationsa ja myös ajattelunsa välineeksi, ja testeillä mi- tattava ja niillä määritelty ”älykkyys” on sen AJATTELUN (eikä suoraan esimerkiksi ”aivojen”!) ominaisuus!
Joku saattaa katsoa, että minä vain ”jauhan paskaa” ja ”omia luulojani muiden luulemisista”, miten he muka ”saattaisivat käsittää väärin” kak- sostutkimuksia. Siksi otankin tämän aiheen käsittelytavaksi lainata Va- paa-ajattelijoiden poistetulta (mm. tämän takia?) keskustelupalstalta keskusteluja, jotka (linkkeineen) osoittavat eri tahojen käsityksiä, jotka kuitenkin ovat suhteellisen hyvin perehtyneet ainakin ko. tutkimusten populaariesityksiin lehdissä ja netissä. Noista tutkimuksista on myös jaettu yksi Professoriliiton ”vuoden professorin” arvokin. Ei voi kuin ky- syä, millaisia arkkimänttejä ja poropeukaloita ne TAVALLISET RI- VIPROFESSORIT sitten ollenkaan ovatkaan, jos fanaattinen lasten julkisen päivähoidon vastustaja, haistapaskantieteilijä Liisa Keltikangas-Järvinen on jokin ”huippu”…!
Mutta asiaan: ohessa keskustellaan oppimisen neurofysiologiasta niillä tiedoilla kuin kunkin keskustelijan saatavissa netissä ja esimerkiksi omassa kirjahyllyssä löytyy. Olen koonnut keskustelun niin, että olen ottanut siihen kaikki ne viestit, jossa esiintyy sana ”heritabiliteetti” eri muodoissaan, ja sitä tai sillä kommentoidaan jotakin. Muilta osin olen saattanut lyhentää viestejä. Viestien otsikoissa esiintyviä ehkä oudoh- koja termejä kuten emergenssi ja jaettu intentio, keskustelun alku- peräisiä aiheita, käsittelen muissa kirjoituksessani tuon saman sivuston aineistojen pohjalta.
Edelleen haluan todeta, että testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joidenkin mui- den ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein mata- limmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. (Tämä koskee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia.) Keskellä on epäilemättä mukavinta tai ainakin laajinta ymmärrystä… Olenkin kuullut sanottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyksiä on, että se menee joiltakin kuulijoilta fiu ja joitakin kolmansia raivostuttaa.
Yksi asia johon huomioni kiinnittyi, kun eilisestä ”Älykkyyden päivästä” viime yön yöradiossa ohi mennen kerran tiedotettiin, oli, että siellä mai- nittiin Mensan senhetkinen jäseneksipääsypistemäärä.En tiedä, ovatko skaalat muuttuneet entistä ajoista. Vaatimustaso tiettyyn pistemää- rään nousee koko ajan siinä mielessä, että jos nykyisten vastausten joukkoon skaalataan vaikkapa 50-luvun vastauksia, niillä saa nykyään noin 10 pongoa vähemmän kuin niillä on saanut silloin (Flynnin efekti). Sikäli kuin olen oikein käsittänyt, se pistemäärä on laskenut vaikkapa 60-70-luvuilla edellytetystä.
Paljon aikaa ja tupakkaa uhrataan täysin tarkoituksettomiin asioihin. IQ testit ovat harhaanjohtavia,koska ihmisissä on kovin paljon erilaisia ”Vii- saita omalla tavallaan”. Kaikkia ei voida ”karsinoida samoin perustein”. Monet ÄLYKKÄÄT ovat hypänneet silloilta alas.Monet tyhmät ovat muuttaneet mielensä ja viisastuneet pelkästään kävelyyn ”kaiteella”. Kummalla on enemmän älyä ???
Tällaiset avaukset ovat tärkeitä. että pääsee edes keskustelemaan oi- kean etenevän tieteen kanssa, eikä pelkästään soveltamaan ja tekni- seen yhteistyöhön maailman johtavien tutkimuslaitosten kanssa, mikä on ollut Suomen yliopistojen, varsinkin entisten teknillisten korkeakoulujen ”strategia” ja tyyli.
Suomalaistutkijat ratkaisivat 100 vuotta askarruttaneen valoparadok- sin – ”laajenevan maailmankaikkeu- den hypoteesi ei enää tarpeellinen”
Jyrki Hokkanen
Kiteen läpi etenevän valon optinen voima synnyttää atomisen massatiheysaallon.
Aalto-yliopiston tutkijat kehittivät valon massa-aaltoteorian, joka ratkaisee satavuotisen valon liikemäärään liittyvän paradoksin.
Tuoreessa tutkimuksessa he osoittivat, miten valo etenee läpinäkyväs- sä väliaineessa. Jokaista läpinäkyvässä väliaineessa kulkevaa fotonia seuraa atomitiheysaalto. Atomien liike aiheutuu fotonin optisesta voimasta, joka saa esimerkiksi piin atomit kuljettamaan 92 prosenttia valon kokonaisliikemäärästä.
Valon liikemäärälle läpinäkyvässä väliaineessa on aiemmin johdettu teo-reettisesti kaksi tulosta, joilla on piin tapauksessa kymmenkertainen ero. Tämä ero johtuu siitä, ettei atomitiheysaaltoon liittyvää massan siirtymää ole otettu huomioon.
Tutkijat ratkaisivat paradoksin käyttämällä kahta riippumatonta, mutta toisiaan täydentävää menetelmää.Molemmat lähestymistavat osoitta- vat, että kenttäenergian siirtymiseen läpinäkyvässä väliaineessa liittyy väistämättä massan siirtyminen. Siirtyvä massa muodostuu atomien tihentymästä, joka liikkuu fotonin kanssa väliaineen läpi.
”Koska työmme on teoreettinen ja laskennallinen, se täytyy yhä todis- taa kokeellisesti ennen kuin siitä voi tulla standardimalli valolle läpinä- kyvässä väliaineessa. Valopulssin kokonaisliikemäärän mittaaminen ei riitä, vaan on mitattava myös massasiirtymä”, tutkija Mikko Partanen Aalto-yliopistosta sanoo tiedotteessa.
Uusi teoria kuvaa valon liikettä paitsi läpinäkyvissä nesteissä ja kiinteis- sä aineissa, myös tähtienvälisessä harvassa kaasussa. Yksinkertaisella kinemaattisella tarkastelulla voidaan osoittaa, että energiahäviö, joka syntyy atomitiheysaallosta, on suoraan verrannollinen fotonin energiaan ja sen kulkemaan matkaan.
”Tällä hetkellä Hubblen lakia selitetään Dopplerin ilmiöllä. Etäisten täh- tien osalta punasiirtymä näyttää kasvavan,mikä puolestaan tukee laa- jenevan maailmankaikkeuden hypoteesia. Uuden valon etenemistä koskevan teoriamme pohjalta tämä hypoteesi ei ole enää tarpeellinen, koska teoria tuottaa automaattisesti punasiirtymän, joka on suoraan verrannollinen havainnoijan ja tähden väliseen etäisyyteen”, kertoo professori Jukka Tulkki.
Photon mass drag and the momentum of light in a medium
Mikko Partanen, Teppo Häyrynen, Jani Oksanen, and Jukka Tulkki
Phys. Rev. A 95, 063850 – Published 29 June 2017
Abstract
Conventional theories of electromagnetic waves in a medium assume that the energy propagating with the light pulse in the medium is entire- ly carried by the field. Thus, the possibility that the optical force field of the light pulse would drive forward an atomic mass density wave (MDW) and the related kinetic and elastic energies is neglected. In this work,we present foundations of a covariant theory of light propagation in a medium by considering a light wave simultaneously with the dynamics of the medium atoms driven by optoelastic forces between the induced dipoles and the electromagnetic field. We show that a light pulse having a total electromagnetic energy ℏω propagating in a nondispersive medium transfers a mass equal to
δm=(n2−1)ℏω/c2,
where n is the refractive index.MDW,which carries this mass,consists of atoms, which are more densely spaced inside the light pulse as a result of the field-dipole interaction. We also prove that the transfer of mass with the light pulse, the photon mass drag effect, gives an essential contribution to the total momentum of the light pulse, which becomes equal to the Minkowski momentum
pM=nℏω/c.
The field’s share of the momentum is the Abraham momentum
pA=ℏω/(nc),
while the difference pM−pA is carried by MDW.
Due to the coupling of the field and matter, only the total momentum of the light pulse and the transferred mass δm can be directly mea- sured . Thus, our theory gives an unambiguous physical meaning to the Abraham and Minkowski momenta.We also show that to solve the cen- tenary Abraham-Minkowski controversy of the momentum of light in a nondispersive medium in a way that is consistent with Newton’s first law, one must account for the mass transfer effect. We derive the photon mass drag effect using two independent but complementary covariant models. In the mass-polariton (MP) quasiparticle approach, we consider the light pulse as a coupled state between the photon and matter, isolated from the rest of the medium. The momentum and the transferred mass of MP follow unambiguously from the Lorentz inva- riance and the fundamental conservation laws of nature. To enable the calculation of the mass and momentum distribution of a light pulse, we have also generalized the electrodynamics of continuous media to ac- count for the space- and time-dependent optoelastic dynamics of the medium driven by the field-dipole forces. In this optoelastic continuum dynamics (OCD) approach, we obtain with an appropriate space-time discretization a numerically accurate solution of the Newtonian conti- nuum dynamics of the medium when the light pulse is propagating in it. The OCD simulations of a Gaussian light pulse propagating in a dia- mond crystal give the same momentum pM and the transferred mass δm for the light pulse as the MP quasiparticle approach. Our simu- lations also show that,after photon transmission,some nonequilibrium of the mass distribution is left in the medium. Since the elastic forces are included in our simulations on equal footing with the optical forces, our simulations also depict how the mass and thermal equilibria are re- established by elastic waves. In the relaxation process,a small amount of photon energy is dissipated into lattice heat. We finally discuss a possibility of an optical waveguide setup for experimental measure- ment of the transferred mass of the light pulse. Our main result that a light pulse is inevitably associated with an experimentally measurable mass is a fundamental change in our understanding of light propagation in a medium.
Fysiikan Nobel universumin kiihtyvän laajenemisen tutkijoille
Nobelin palkinnon fysiikasta jakoivat kolme maailmankaikkeuden tutki- jaa, joiden havaintojen perusteella universumi laajenee kiihtyvää vauh- tia. Se selvisi kaukaisia supernovia tutkimalla.Ja kuten Nobel-komitea totesi, universumin kiihtyvä laajeneminen oli yllättävä havainto – myös tutkijoille.
Palkinnon jakoivat yhdysvaltalaiset Saul Perlmutter, ja Adam Riess sekä australialainen Brian Schmidt.
Palkinnon arvo on kymmenen miljoonaa kruunua eli noin miljoona euroa.
Maailmankaikkeuden laajeneminen havaittiin ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla. Universumin kiihtyvä laajeneminen selvisi kuitenkin vasta 1990-luvulla. Tutkijat vertasivat miljardien valovuosien päässä olevien supernovien kirkkautta läheisempiin supernoviin. Supernovat ovat erit- täin kirkkaita kohteita, loppuun palaneita ja sitten räjähtäneitä tähtiä. ”Tämä on kosmologian mullistanut tieto. Kiihtyvä laajeneminen havait- tiin vasta 1990- luvun loppupuolelta. Maailmankaikkeudella ei ole reu- naa. Kaikkein kauimmat kohteet etääntyvät valon nopeudella. Tule- vaisuudessa jopa yli valon nopeudella”, professori Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopistosta sanoo.
Tutkijat eivät varmasti tiedä,miksi maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia. Syyksi on kehitetty teoria niin sanotusta pimeästä energiasta, joka saa aikaan laajenemisen.Kukaan ei tiedä,mitä pimeä energia tarkal- leen on. Se tiedetään, että maailmankaikkeuden energiasta vain neljä viisi prosenttia selittyy meidän tuntemallamme aineella.
Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu vajaat 14 miljardia vuotta. Universumin laajuus on kuitenkin moninkertainen. ”
RK: ”Kappas vaan, tähän ainakin tartuttiin päättäväisesti, vaikka ha- vainto on myös kyseenalaistettu. Halutaan välttää tilanne, joka vallitsi valon nopeuden kanssa v. 1887 Michelson-Morleyn kokeen jälkeen, sekoiluineen, joissa päällimmäisenä heilui pitkään muuan äänifysiikan tutkija Ernst Mach, ”sosialidemokraattisen luonnontieteenfilosofian” perustaja …
****
Tämä tapaus jo sai taas pelkän ”newtoninmekaanikonkin” höristämään korviaan…:
Myös Leena Tähtinen sekoittaa juuri voimien suhteen, ja sitä kautta myös energioiden… Hän ja eurofyysikot, joiden laskuihin vedoten hän ”kumoaa” Jakov Borisovitš Zeldovitšin teorian avaruuden olemassa- olon ja kosmologisen vakion luonteesta, ovat ilmeisimmin käsittäneet tämän teorian päin mäntyä, ja tuon zeldovitšilaisen suhteellisen avaruuden ”takana” hänellä, on TOINEN, ”ABSOLUUTTINEN” (eli se ”TÄYSIN AINEETON TOSIOLEVAINEN”, eli, istu ja pala! Se JUMALA…!
Noh, vitsit sikseen, itse asiassa ajatus ”sipulinkuoriversumistakaan” ei ole ehdottoman mahdoton, kts. Scientific American 3/2008, ””Obinan” vaalinumero”…
Aamulehden 22.12.02 kirjoituksessa ”Kaikkien aikojen alkuräjähdys” todetaan alkuräjähdyksen olevan yksi varmimmista maailmankaikkeudessa toteutuneista tapahtumista
3K:n taustasäteilyssä uusimman tutkimuksen mukaan ilmenevä hienoi- nen epähomogeenisuus ja polarisaatio vahvistavat alkupaukkuteoriaa siltä osin, mitä olisi tapahtunut sähkömagneettisen säteilyn muusta ai- neesta irtautumisen jälkeen, mutta sitä ne eivät mitenkään ehdottoman varmasti kerro,miten siihen tilanteeseen oli alun perin tultu,eikä kauhean paljon siitäkään, mitä kaikkea muuta mahdollisesti on tapahtunut.
On olemassa kaksi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, nimittäin erityinen (1905), joka on teoria kappaleiden suhteellisista nopeuksista, ja yleinen (1916) suhteellisuusteoria, joka selittää gravitaation avaruuden kaareu- tumisella massan vaikutuksesta. Big bang -teoria edellyttää yleisen suhteellisuusteorian voimassaoloa tarkalleen nykyisessä muodossaan. Tunnettu massaenergian kaava E = mc^2 seuraa nimenomaan erityi- sestä suhteellisuusteoriasta edellyttäen, että valon nopeus on vakio. Massa (m) ja energia (E) ovat aineen ominaisuuksia aika-avaruudessa, jotka voivat tietyissä olosuhteissa muuttua toisikseen, ja nuo muuttu- missäännöt riippuvat siitä, onko valon nopeus (c) universumivakio vai ei. Erityisestä suhteellisuusteoriasta seuraa, että aikaa ja avaruutta ei ole olemassa ilman ainetta, ja tämä ei riipu siitä, onko e.s.t. universaalilaki vai erikoistapaus.
Alkuräjähdysteoriaan sisältyy eräitä kovia olettamuksia, joita ei kirjoi- tuksessa sen kummemmin problematisoitu. Ennen kaikkea tällaisia ovat olettamukset, että valon nopeus olisi absoluuttinen universumi- vakio (vaikkei olisi ollut vielä fotoneitakaan), samoin fotonin energiasi- sällön yhdessä aallonpituuden kanssa määräävä Planckin vakio h ja elektronin varaus e. Näille olettamuksille perustuvat myös laskelmat maailmankaikkeuden laajenemisnopeudesta, etäisyyksistä ja mm. maailmankaikkeuden iästä.
Mutta on saatu myös havaintoja, jotka eivät kaikin puolin tue big bang -teoriaa:
1. Paul Wesley Griggsin kirjoitus ”Blinding Flash” New Scientist -tiede- lehdessä 11.05.02 kertoo, että kosmisen valon absorboitumisen mit- taustulokset näyttäisivät osoittavan,että ns.hienorakennevakioα, joka riippuu valon nopeudesta c,alkeisvarauksesta e ja Planckin vakiosta h, ei välttämättä olisikaan vakio. Hienorakennevakio näyttäisi maailman- kaikkeuden oletettuina ”alkuaikoina” olleen vain murto-osa nykyisestä arvostaan n. 1/135.Ja siitä riippuu myös tuo sähkömagneettisen taus- tasäteilyn muusta aineesta irtautumisen ajankohta. (On tainnut tulla valokuvaajan nimi artikkelin kirjoittajan paikalle…)
[HM: Tämä oli väärä häly. Kirjoittaja toimii todellakin valokuvaajana.]
2. Aurinkokunnan ulkopuolella seikkailevan Pioneer-luotaimen liikkeet näyttäisivät osoittavan, että gravitaatio yksin ei sen koko liikettä selit- täisi. Asia saattaisi olla vaikkapa yhteydessä edellisen kohdan ilmiöihin (Tiede ja avaruus 5 ja 6/2002).
[HM: Myös tässä on kyse ollut ainakin pääasiassa mittausongelmista.]
3. Näyttää siltä,että oletettua Higgsin bosonia,joka nykyisessä hiukkas- teorian standardimallissa selittäisi hiukkasten ns. hitaan massan, ei ehkä löydykään (New Scientist 08.12.01, pääkirjoitus: ”No Sign of the God Particle”). Vielä on pieni mahdollisuus, että Higgs löytyy aivan mahdolli- sen alueen ylänurkasta 130 GeV:n massalla, johon nykyisillä laitteilla CERNissä ei päästä.
[Nykyisen tiedon mukaan ainakinn jonkinlainen Higgs löytyy ja just sieltä yläkulmasta, 125 GeV.]
4.Vaikka kvanttimekaniikka ja erityinen suhteellisuusteoria ovat molem- mat noin kahdellatoista desimaalilla kokeellisesti meidän olosuhteis- samme todistettuja teorioita, ne eivät ole aivan sellaisenaan loogisesti yhteensopivia, kun kyse on pienimmistä etäisyyksistä, ja suurimmista nopeuksista: kvanttimekaniikka ja absoluuttisesti vakio valonnopeus ennustavat yhdessä tietyn pienimmän mahdollisen etäisyyden ns. kyn- nysarvon, joka olisi kaikille havaitsijoille sama näiden liiketilasta riippu- matta, eikä siis suhteellinen, niin kuin muut pituudet. Nyt on kuitenkin esitetty uusi ”kaksivakioinen erityinen suhteellisuusteoria” (Doubly Special Theory of Relativity, New Scientist 08.02. 2003), jossa on paitsi kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio valonopeus,myös kaikkien havait- sijoiden suhteen vakio pienin etäisyys (tai vaihtoehtoisesti energia). Jos tämä kaksiparametrisuus on oikea korjaus erityiseen suhteellisuusteo- riaan, niin big bang -teoria on nykyisessä muodossaan pielessä ainakin sitä varsinaista ”alkua” koskien.
5. Tämä teoria edelleen yleistettynä yleisen suhteellisuusteorian (geo- metrisen gravitaatioteorian) tapaan antaa yllättävän ratkaisun big bang -teorian ennustaman ”pimeän aineen” ongelmalle, jota ei ole löy- detty, ja jota koskevat hypoteesit ovat joutuneet vaikeuksiin kokeiden kanssa muiden ennustamiensa seikkojen osalta (The new dark age, Still in the dark, New Scientist 25.01.2003): ongelmallista pimeää ainetta, tai vieläkin ongelmallisempaa ”pimeää energiaa”, ei tämän uuden teorian mukaan tarvitse lainkaan olettaa.
Yhtenä big bang -teorian vankkana todisteena on pidetty sen ”tarkkaa ennustetta” yksinkertaisten alkuaineiden määrällisille suhteille universu- missa. Tuo ennuste perustuu kuitenkin ns. ”surfailulle” sen ”pimeän aineen” ja ”pimeän energian” eri teorioiden välillä. Olettamalla sopivat tavallisen ja ”pimeän” aineen sekä ”pimeän energian” keskinäissuhteet saataisiin tietyissä rajoissa aina ”oikea ennuste”…
Aine on sellaista materiaa, tosiolevaista, jolla on staattinen massa, ja jo- hon siis myös gravitaatio vaikuttaa. Energia (massaenergia) on lasken- nallinen parametri, invariantti, jonka pitää pysyä vakiona, jos luonnon- lait (ja mm. valon nopeus c pysyvät vakioina, samoin kuin impulssi säi- lyy laskennallisena vakiona, jos avaruus on joka suuntaan homogeeni- nen. Jos (massa)energian säilyvyyden laki (tai jos tämä on erikoistapaus, niin jokin muu vastaava säilymislaki) ei olisi voimassa, niin fysikaalisten laskelmien lopputulos riippuisi sellaisesta seikasta, mikä nimenomainen ajanhetki on valittu ajan nollakohdaksi. Kosmologisista laskelmista voi- taisiin saada mikä tahansa tulos valitsemalla juuri sopiva ajan ”alkuhet- ki”! (Kts. vaikkapa S.T. Meljuhin: Filosofskie problemy jestestvoznanyj, Luontotieteiden filosofisia ongelmia)
Meidän tyhjiömme reaalisessa avaruudessa (joka on mm. virtuaalisten fotonien täyttämä, ja jossa valokin liikkuu) on aivan muuta, kuin sellai- nen ”absoluuttinen tyhjiö” ilman aikaa ja avaruuttakin, johon mahdolli- sen alkuräjähdyksen oletetaan ”pamahtaneen”. Noiden asioiden se- koittaminen on ns. kreationististen ja vulgaarien alkuräjähdysteoriakä- sitysten perusvika: silloin ajatellaan, niin kuin big bang ja yleinen suh- teellisuusteoria olisivat voimassa, mutta erityinen suhteellisuusteoria ei olisi voimassa, mikä on aivan mahdotonta! Päinvastoin voi kyllä olla asian laita.
Yhdysvallat (suuren porun säestämänä mm. Scientific American -leh- dessä), Venäjä ja Kiina ovat noin kymmenen vuotta sitten keskeyttä- neet omat projektinsa mainitun Higgsin bosonin löytämiseksi. Nekin il- meisimmin odottavat EU:n CERNin tuloksia päättääkseen, minne suun- taan jatkaa. Onkin seurattava tilannetta, ja pidettävä huolta siitä, että ne tulokset sitten aikanaan todella varmasti saadaan julkisuksi siitä riip- pumatta, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan: Higgsin bosonin todista- minen olemattomaksi olisi sekin paljon paljon parempi tulos kuin ei mi- tään, mutta varsinainen järisyttävä jymypaukku olisi,jos sellainen todel- la löydettäisiin, ei nykyisellään niinkään se päinvastainen mahdollisuus esimerkiksi juuri ottaen huomioon tuo uusi kaksiparametrinen erityinen suhteellisuusteoria. ”
Tuo yllätyspaukku on aika varmasti toteutunut ja monta lupaavaa teoriaa on nostettu hyllylle kuten Lawrence M. Kraussin ”sipuliver- sumiteoria”, jonka mukaan gravitaatio olisi peräisin aikaisemmasta eri alkupaukusta kuin muut perusvoimat. ”
Ideologisesti kyseessä olisi uusi fysikaalinen maailmankuva uusien hiuk- kasten ja muiden fysikaalisten olioiden etsimisen ohjenuoraksi. Kirja on ajalta ennen EU:n CERNin uusimpia tietoja sen etsimästä hiukkasille hitaan massan (mutta ei raskasta!) antavasta Higgsin bosonista, johon Hawking ei tuolloin uskonut. (Jos minkäänlaista Higgsin bosonia kuiten- kaan ei löydy, hiukkasfysiikanstandardimalli menee täysin uusiksi; malli ei kuitenkaan edellytä, että niitä olisi vain yhdenlaisia muiltakin ominaisuuksiltaan kuin energiatasoltaan.)
Sellaisten hiukkasten mahdollinen olemassaolon ei tarvitse kuitenkaan kumota tätä uutta ideaa. Uuden teorian mukaan pitäisi vain olla erik- seen ”positiivinen ja negatiivinen Higgsin bosoni/varaus”, joista toinen selittäisi massan ja toinen gravitaation! Positiivinen Higgsin varaus olisi jakautunut avaruuteen Higgsin kentäksi ja negatiivinen kiinnittynyt massallisiin materiahiukkasiin. Positiivinen ja negatiivinen Higgsin hiuk- kanen syntyisivät ja katoaisivat aina pareittain kuin fotonit. Analogia olisi vahva fotonien käyttäytymiselle sähkökentässä ja elektronikon- densaatissa. Higgsin bosonien ominaisuuksien täsmäkartoitus pääsee vasta alkuun kunnolla, kun ensin on selvitetty, millä energiatasolla jotakin hiukkasvipinää esiintyy.
Uusi teoria selittäisi sekä hitaan että raskaan massan ja vielä näiden yhtäsuuruisuudenkin.
Gravitaatio-, sähkö- tai ydinvoimakentässä sen liikuttaman massapis- teen (partikkelin) potentiaalienergian muutos on aina samansuuruinen mutta vastakkaismerkkinen kuin sen liike-energian muutos. Voimaken- tän potentiaalin (negatiiviset) derivaatat tässä suunnassa ovat sen ai- heuttamia voimia tähän suuntaan. Hawkingin mukaan gravitaatiopo- tentiaali ei olisikaan vain laskennallinen, vaan materiaalinen suhteellinen suure, materian yleismääre (attribuutti) kuten avaruus ja aika,ja yleises- sä suhteellisuusteoriassa myös gravitaatio avaruuden ominaisuutena.
Hawkingin idea ei ole ainakaan sen huonommin yhteensopiva aikaisem- man todistetun tieteen kanssa kuin energetistisen fysikalismin (mm. Ka- ri Enqvist ja Esko Valtaoja) perusaksiooma energiasta kaiken olevaisen alkusubstanssina, jota olisi alkuräjähdyksessä (big bang) pöllähtänyt tietty määrä ”ilmoille”, ja se olisi sen jälkeen muodostanut energeetti- sesti suljetun systeemin, joka mm. kulkisi termodynamikan 2. pääsään- nön entropian lain mukaisesti kohti Rudolf Clausiuksen lämpökuole- maa. Aineen aaltoliikepuolen osoittajan (Nobel tästä 1929) Louis de Broglien (1892 – 1987) energetismi on pohjimmiltaan idealistinen filosofia.
Fysikalismi olettaa implisiittisesti, että vaikkapa ”energiasubstanssin” kautta myös muodollinen logiikka on ”sisäänrakennettuna materiaan”: kunkin ”energiapisteen” tasolla mikä tahansa ”todellinen perusomi- naisuus” tuollaisessa oliossa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan.
Energian säilyvyyden laille nykyisessä mallissa on olemassa todistus (Emmy Noether), joka perustuu luonnonlakien säilymiselle muuttumat- tomina siten, etteivät fysikaalisten laskelmien tulokset saa riippua siitä, mikä hetki valitaan ajan alkupisteeksi (ajanalkupisteinvarianssin periaa- te). Uudessa mallissa massaenergia säilyy, vaikka muut luonnonlait muuttuisivatkin. Todistus pätee Newtonin, EST:n ja YST:n mekaniikassa.
Kosminen evoluutio jytää…
Kirja kannattaa Lee Smolinin tyyppistä multiversumiteoriaa, jossa tois- tuvissa versumien alkuräjähdyksissä valikoituu mahdollisimman stabiili versumi. Luonnonvakiot kuten valonnopeus olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat joka ”poksahduksessa”. Hawkingin mukaan vieläpä luonnonlait asettuvat vasta pitkien aikojen kuluessa kohdalleen, ikään kuin tämän päivän tila vaikuttaisi menneisyyteen. Se tulkinta on on- gelmallista syyn ja seurauksen käsitteiden kannalta. Sen sijaan lakikin voi kehittyä. Eri versumien hiukkaset eri vakioineen eivät vuorovaikut- taisi ainakaan tavallisilla fysiikan laeilla. Uudessa teoriassa alkupaukussa ei synny eikä katoa energiaa. Kokonaisenergia päin vastoin säilyisi aina aksiomaattisesti muidenkin luonnonlakien muutoksissa.
Hiukkasten vuorovaikutukset lasketaan kaikkia tuossa yhteydessä mahdollisia ns. Feynmanin polkuja myöten, mistä saadaan tapauksen vuorovaikutusten todennäköisyydet. Feynmanin polut eivät ole kui- tenkaan mitään fysikaalisia olioita. Kirjassa esitetään useassa kohdas- sa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi otetaan, että Tshe- renkovin valonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä,että ”elektronit liikku- vat vedessä valoa nopeammin”, mutta se on eri asia. Minkään fysikaa- listen olioiden, tai informaatio-olioidenkaan (signaalien) nopeus ei voi (tehollisesti, keskimäärin) ylittää valonnopeutta tyhjiössä, minkä mah- dollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kieltää. Hugh Everettin kvantti- mekaniikan ”monimaailmatulkintaa” tai John Wheelerin ”aika-avaruuden madonreikiä” tai ”aikamatkailua” teoksessa ei mainita.
Kaikki fysikalismi suhtautuu kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnon- lakien kehitykseen, objektiivisen dialektiikan viimekätiseen tutkimus- kohteeseen maailmassa.Alkeishiukkastason alapuolella voisi olla alempi (emergenssi)taso, jolla kaikkien nykyisten fysiikan lakien kuten tietyn maksiminopeuden ei tarvitsisi olla voimassa.
Hawking esittää mielestään uutta ”malliriippuvaisen realismin” tieteen-filosofiaa, jonka mukaan ”ei ole olemassa kuvasta tai teoriasta riippu- matonta käsitystä todellisuudesta”. Fysikaalinen teoria on sen mukaan matemaattinen malli ja joukko lauseita, jotka yhdistävät mallin osat todellisuuteen/ havaintoihin. Mallin (teorian) tehtävä on ennustaa uusia havaintoja oikein. Ilmiöt ovat ”todellisia/tosia mallissa”, jos malli ennus- taa oikein uusia havaintoja. Ristiriitainen havainto osoittaa mallin vää- räksi. Yhtä hyvin ennustavista malleista yksinkertaisempi on parempi (Occamin partaveitsi). Mallit voivat sisältää toistaiseksi erillisinä todistamattomia elementtejä, kuten mm. juuri Higgsin bosoni!
Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”Älykäs Luominen” (Intelli- gent Design): sellaista ei voi olla, eikä myöskään ”tarvita”. En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan.
Joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta,jossa toisessa perus-tavimmat luonnonlait ovat muuttumattomia, mutta menneisyys voi ”todella muuttua” kauaksikin ajassa taaksepäin kuten malliriippuvaises- sa realismissa, ja toisessa taas menneisyys on täysin lukkoonlyötyä objektiivista, mutta luonnonlaitkin evoluoituvat (aito emergenssi) kuten dialektisessa materialismissa, valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!
Leninoikaisi mestarillisesti v. 1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itse- näisesti johtanut huomattavan osan erityisen suhteellisuuteorian mate- matiikkaa Hendrick Lorentzin muunnoksen ja Michelson-Morleyn va- lonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuodostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhanpäiväistä”, kun eivät itse osaa sitä!
1. Valon nopeus teoriassa voidaan ylittää, vaikka fysikaalinen vakiokaava sanoo, että ei:
Valonnopeus on fysikaalinen vakio, jota merkitään kirjaimella c (lat.celeritas [1], ’nopeus’). [2] Sen arvo on 299 792 458 m/s eli 1079252848,8 km/h. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan yksikään kappale, jolla on massa, ei voi saavuttaa valonnopeutta. Valonnopeus on myös kaiken informaation, myös massattomien hiukkasten, nopeuden yläraja. [3])
2. …miten:pistemäinen pyörivä keskiö lähettää laser-säteen avaruuteen, jolloin saavutetaan valon nopeus kehällä helpostikin: Säde x kehänopeus = valon nopeus esim. 1000 krs/sek säteellä 100 km, antaa kehänopeudeksi (säde x pii 3.16 ) valon nopeuden yli 300 000 km/ sek.
3. Väite: jos lisätään kierrosnopeutta edellisen kaavan mukaisesti tai sä- dettä suuremmaksi, mitä tapahtuu valon säteelle etäpäässä. Taipuuko se siten, että se ei voi ylittää tuota 300 000 km/ sek arvoa ? Onko valolla massaa, jotta tuo valon kaava fysikaalinen vakio pitäisi paikkansa ?
4. Valo mustan aukon lävistettyä muuttuu negatiiviseksi samoin aika. Mustan aukon tämä puoli ja sen takana oleva toinen puoli neutraloivat ajan ja valon.
3. Tuo ns. VALOPISTE siellä varjostimella EI OLE FYSIKAALINEN OLIO kuten esimerkiksi alkeishiukkanen on. Kuitenkin yksttäinen fotonikin voi ylittää ja alittaa satunnaisesti valonnopeuden, mutta FOTONEILLA VÄLITETTY SIGNAALI ei voi ylittää valonnopeutta tyhjiössä c.
Francis Bacon jo ainakaan oivalsi,että ”ollakseen olio pitää omata sekä sisältö että muoto”, Aristoteleella englanniksi ”matter and shape”, Baconilla uudissanat ”content and form (muotti)” (näitä anotaan Shakespearen keksimiksi jo ”ennen”.
Tuo valopiste koostuu KOKO AJAN VAIHTUVISSTA FYSIKAALISISTA OLIOISTA ja on siten PUHTAASTI MATEMAATTINEN (VALE)”OLIO”. Se- hän voi liikkua vaikka kuinka vopeasti, ja sellaisia voidaan kontruioida monella muullakin tavalla. ”Varjostimelle osuva” uusi fotoni ei kanna mitään informaatiota siitä, mitä edelliset fotonit siinä ovat ”tehneet”. Jos kyseessä olisi TODELLINEN, oikea aineellinen varjostin, sellainen tieto tuli varjostinta pitkin jälkikäteen edelliseen fotoniin nähden.
Mustan aukon sisäisistä asioista on vain hypoteeseja (koko aukot itsekin ovat osin yhä sitä). Aikä ei mene negatiiviseksi, siihen minä ainakaan en usko.
Tuossa Surffariopiston jutussa justiin tarkastellaan sitä valon massakysymystä.
Säteet painavat suoraan, mutta jos olisi kiertokeskiössä ”äärettömän nopealla signaalilla tarkastelija”, lähtevät säteet NÄYTTÄISIVÄT ”taipu- van”, mitä ei siis todellisuudessa tapahdu: Hän ”näkee äärettömän nopealla signaalillaan” eri paikan varjostimessa kuin äärellisen nopeuden omaava valonsäde.
Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näyttää olevan mat- kalla kohti loppuaan. Nyt tehdyt mittaukset vahvistavat sen, mitä aiemmin on aavistettu.
10.8.2015 klo 23:00päivitetty 11.8.2015 klo 14:43
Kuvakompositiossa näkyy miten tyypillinen galaksi näkyy eri aallonpituuksilla.ICRAR/GAMA, ESO
Yli 200 000 galaksia tutkinut kansainvälinen tähtitieteilijöiden tiimi on mitannut avaruudessa kehittynyttä energiaa tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Heidän mukaansa lähiavaruudessa nykyään tuotettu energia on vain puolet siitä mitä se oli kaksi miljardia vuotta sitten. Hiipumista tapahtuu kaikilla aallonpituuksilla ultravioletista infrapunaan. Se tarkoittaa tieteilijöiden mukaan sitä, että universumi on pikku hiljaa kuolemassa.
– Tämä on vahvistava uusi tieto sille mitä on jo pitkään tiedetty tai aa- vistettu. Tällä kertaa tämä on paljon laajempi ja tarkempi mittaus kuin mihin aiemmin on pystytty, sanoo Turun yliopiston professori ja Suomen ESO-keskuksen johtaja Jari Kotilainen.
Universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja meinaa uinahtaa ikuisille torkuille.
Simon Driver
Se että universumi on hiljalleen hiipumassa, on tiedetty jo 1990-luvulta lähtien, mutta tämä tutkimus osoittaa, että se on tapahtumassa kaikilla aallonpituuksilla.
– Universumi heikkenee tästä eteenpäin ja siirtyy hiljalleen vanhuuteen. Universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja meinaa nu- kahtaa ikuisille torkuille, sanoo Länsi-Australian yliopiston Simon Driver, joka johtaa GAMA-tutkimusta.
Galaksillamme on vielä toivoa
Tutkimus kartoitti tietyn alueen taivaasta. Sen mukaan universumin energiamäärä vähenee kaiken aikaa. Kun maailmankaikkeuden ikä oli puolet nykyisestä 14 miljardista vuodesta, energiamäärä saavutti maksiminsa. Silloin syntyi eniten uusia tähtiä. Seitsemän miljardia vuotta sitten alkoi energiatasojen hiipuminen.
– Ellei synny uutta energiaa, niin kaikki mitä on, on tässä, ja maailman- kaikkeus hiipuu pikku hiljaa, pikku hiljaa valot himmenee, Kotilainen sanoo.
Hiipuminen tapahtuu asteittain miljardien vuosien aikana. Myös oma galaksimme tulee pikku hiljaa himmeämmäksi ja himmeämmäksi. Vallit- sevan teorian mukaan omalla galaksillamme on kuitenkin myös yksi jatkomahdollisuus – kohdata toinen galaksi.
Silloin syntyy suunnattomia määriä uusia tähtiä,kun kaksi galak- si yhdistyy. Lopputuloksena on yksi aiempaa isompi galaksi.
Jari Kotilainen
Tutkijoiden mukaan Linnunradan ja Andromedan kanssa on tulossa noin neljän miljardin vuoden päästä yhteensulautuma.
– Silloin syntyy suunnattomia määriä uusia tähtiä, kun kaksi galaksia yhdistyy. Lopputuloksena on yksi aiempaa isompi galaksi, Kotilainen sanoo.
Maailmankaikkeuden mittakaavassa galaksien todennäköisyys tavata toisiaan, on entistä harvinaisempaa, kun maailmankaikkeus laajenee. ”
Yllä uutinen, melko tuorekkin, kyseessä pääasiassa särkikalat. Olen joskus ihan itse tituleerannut itseäni ”roskakala-apostoliksi”. Kalastan nimenomaan särkikalaa, sekä lemmikkien herkuksi, että myöskin omaan pöytään. Tätä särkikalaa kun tulee muikun kalastuksen oheissaaliina.
Uutisessa oli muikku, ihan oikeasti arvokala, jota itsekkin kalastan, mutta ne särkikalat.
Oletko koskaan maistanut savustettua salakkaa, pikkusärkeä, tai purkitettua särkikalaa? Aivan uskomattoman herkullista, oikein alkukäsiteltynä. Purkkisärjen teko on maailman yksinkertaisinta valmistukseltaan. Särkikaloja ”rexa-purkkiin”, öljyä (esim oliivi) mausteet, merisuola, pippuri, sokeri, tilli…maun mukaan. Kalat suolistettuna purkkiin, purkit illalla kylmään uuniin (110 astetta), aamulla on valmista, nyt vain jäähdytys ja säilytys jääkaapissa. Peittoaa mennen tullen kaikenlaiset tonnikalat yms. Ei tule edes kalliiksikaan.
Mielenkiintoisinta…taas kerran on tämä hypetys särkikalasta. Valmistajat innostuvat aivan siihen asti kun tukiaiset loppuvat, sitten loppuu kiinnostuskin.
Edelleenkin, korvaan liharuokaa kalalla ja erityisesti tällä ns ”roskakalalla”, joka ei itse asiassa millään tavoin tuota nimikettä ansaitse.
Sote valinnan vapaus ei koske 1,8 miljoonaa suomalaista jotka käyttävät työterveyshoitoa.
Kirjoittaa Iltalehti:
Sotetohinassa vähälle huomiolle on jäänyt, että uudistus ei koske 1,8 miljoonaa suomalaista, jotka käyttävät työterveyshuoltoa. Heitä varten terveysyhtiöt räätälöivät vakuutuspohjaista terveyshoitoa. Se on tulevaisuuden isoa bisnestä. Lainaus lehdestä.
– Onko niin että jollakin aikajanalla kaikkien on siirryttävä vakuutuspohjaiseen terveyshuoltoon kuten Amerikassa?
Oulun ”Juha Sippilä -yliopiston” (jossa tehdään hyvääkin tutkimusta esimerkiksi arkeologiassa) piereskelyä ahmavaara-vanhas-pseudotieteen alalla vuonna 2016:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001139149.html
Nyt se on tutkittu: Suomea äidinkielenään puhuvilla korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla
” Julkaistu: 16.3. 9:43
Tutkimus
Tutkimus: Suomenkieliset ovat kuitenkin tutkimuksen mukaan ruotsinkielisiä epäsosiaalisempia. SUOMENSUOMALAISILLA on uuden tutkimuksen mukaan 3,9 pistettä korkeampi älykkyysosa- määrä kuin suomenruotsalaisilla. Suomenruotsalaisilla taas on riikin- ruotsalaisia korkeampi älykkyysosamäärä. Kyseessä on hyvin pienet erot.
Persoonallisuudessa suomalaisilla on tutkimuksen valossa parantami- sen varaa päästäkseen suomenruotsalaisten tasolle. Tutkimuksessa selvisi, että suomenruotsalaiset saivat huomattavasti paremmat pis- teet tunnollisuudessa, ulospäin suuntautuneisuudessa ja tunne-elämän tasapainossa.
Eli suomensuomalaiset ovat suomenruotsalaisia epätasapainoisempia persoonallisuudeltaan.
– Korostan sitä, että suomalaiset ovat persoonallisuutta mittaavalla asteikolla kuitenkin todella korkealla, suunnilleen britannialaisten ja eteläeurooppalaisten tasolla, sanoo tutkija, dosentti Edward Dutton Oulun yliopistosta.
BRITTILÄISEEN luokkayhteiskuntaan verrattuna Suomessa ei vaikuta olevan vastaavanlaisia luokkaeroja. Yli kymmenen vuotta sitten Eng- lannista Suomeen muuttanut Dutton kuuli monen suomalaisen sanovan kuuluvansa ”keskiluokkaan”, mutta sitten monet mainitsivat suomen- ruotsalaiset. Heitä pidettiin ylempiluokkaisina, kauneudentajuisempina ja itsevarmempina. Tämä herätti Duttonin mielenkiinnon.
Kati Saarnilahti kehuu ruotsinkielisten yhteistyökykyä.
– Halusin tietää, onko suomenruotsalaisilla todella keskimääräisesti korkeampi sosiaalinen status kuin suomensuomalaisilla. Selvisi, että kyllä on. Seuraavaksi halusin tietää, miksi. Yksilöllisellä tasolla kaksi tekijää määrittävät sosiaalisen statuksen: älykkyys ja persoonallisuus, kertoo Dutton.
NIINPÄ Dutton tutkimusryhmineen otti tarkasteluun älykkyysosamää- rän kanssa vahvassa vastaavuussuhteessa olevat Pisa-tutkimukset vuosilta 2000–2012 sekä Finn-Kin persoonallisuustutkimukset. Ryhmä tutki, onko suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten älykkyydessä ja persoonallisuudessa eroavaisuuksia, mikä selittäisi suomenruotsalais- ten keskimääräisesti vahvemman aseman yhteiskunnassa.
– Pisa-testit ja etenkin sen ongelmanratkaisutestit ovat erinomaisia älykkyysosamäärän mittareita. Pisa-tulokset ja kansallinen älykkyys- osamäärä ovat vahvassa vastaavuussuhteessa keskenään. Älykkyys- testit ja Pisa mittaavat vahvasti samaa asiaa, sanoo Dutton.
Älykkyysosamäärän osalta tutkimus nojaakin vahvasti siihen, että Pisa-tulosten ja kiistanalaisena pidetyn Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin Lynnin määrittelemän kansallisen älykkyysosamäärän välillä on yhteys.
KÄVI ILMI, että suomensuomalaiset menestyivät suomenruotsalaisia paremmin kaikissa Pisa-testeissä, kaikissa sen osa-alueissa. Mutta ainoastaan hieman paremmin – suuria eroja ei ollut.
– Jotkut tutkijat väittävät, että suomenruotsalaisten huonommat Pisa-tulokset johtuvat siitä, että ruotsinkieliset koulut ovat todennäköisem- min kaksikielisiä. Tässä ei ole järkeä, koska suomenruotsalaiset saavat huonommat pisteet myös luovan ongelmanratkaisun tehtävissä, joka on paras älykkyyden mittari, ja siinä ei ole kielellistä elementtiä, sanoo Dutton.
– Ja yleisesti, kaksikielisyys on hyväksi älykkyysosamäärälle, joten suo-mensuomalaiset ovat tässä heikommalla, mutta heidän pisteensä ovat silti korkeammat, lisää Dutton.
Tutkimus julkaistaan Personality and Individual Differences -lehdessä, joka arvostetun tiedekustantaja Elsevierin julkaisu.
Menestysmittarit tikittävät suomenruotsalaisille
PERSOONALLISUUTTA koskevasta datasta selvisi, että suomenruot- salaiset pärjäävät kaikilla menestystä ennakoivilla mittareilla suomensuomalaisia paremmin.
Suomenruotsalaisilla on parempi terveys, pidempi elinajanodote, pa- rempi koulutus sekä suhteellisesti suurempi edustus yhteiskunnan ”eliitin” parissa ja taidepalkintojen saajissa.
Tuloero suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä sen sijaan ei ollut merkittävä.
–Suomensuomalaisten persoonallisuus on hyvin erilainen suomenruot- salaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset ovat yhteistyökykyisempiä, ulospäin suuntautuneempia ja tunne-elämältään tasapainoisempia, kertoo Edward Dutton tuloksista.
Suomenruotsalaisilla on aktiivisempi sosiaalinen elämä, johon kuuluu erilaisiin ryhmiin, kuten urheiluseurantoimintaan, osallistuminen vapaa-ajalla.
Tutkijat päättelivät, että suomenruotsalaisten sosioekonomisen menes- tyksen salaisuus lieneekin enemmän persoonallisuudesta kuin älykkyydestä johtuvaa.
Minna-Riikka Härkönen ”
”Missä ovat noopelit?”…
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-2000000774832.html
Kyllä nyt kelpaa – tutkijat: Suomalaisilla Euroopan korkein älykkyysosamäärä
Julkaistu: 27.6.2014 20:43
Oululaiset tutkijat tekivät yllättävän havainnon.
Suomessa asuvat Euroopan älykkäimmät ihmiset.
Tätä mieltä on oululainen tutkijaryhmä.
– Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein, suomalaisilla on Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä, Oulun yliopistossa dosenttina vaikuttava Edward Dutton.
Duttonin mukaan monessa tieteellisessä tutkimuksessa suomalaisille on mitattu poikkeuksellisen korkea älykkyysosamäärä.Dutton viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jossa suomalaisten älykkyysosamääräksi on laskettu yli 105.
Luku on Euroopan korkein ja edustaa myös maailman huippua. Vain joissakin Aasian maissa, kuten Kiinassa, Koreassa ja Japanissa, äly säkenöi terävämmin.
Missä tieteen Nobelit?
Vaikka suomalaisella riittää älyä vaikka muille jakaa, omituista on, etteivät hengen lahjat näy esimerkiksi tieteen Nobeleita jaettaessa.
Suomalainen on luonteeltaan ahkera ja sovitteleva. Hän hillitsee hyvin itsensä, on epäitsekäs, ei räiskähtele.
Duttonin mielestä suomalainen kurinalainen luonne auttaa menestymään keskittymistä vaativissa tehtävissä, kuten pisa-testissä.
Samat ominaisuudet kääntyvät suomalaisia vastaan tiedemaailmassa.
– Itsehillintä ja ahkeruus voivat tukahduttaa luovuutta ja neroutta, Dutton viittaa suomalaisten heikkoon Nobel-menestymiseen.
Jos aikoo keksiä jotain mullistavaa, pitäisi olla luova ja ulospäin suuntautunut persoona.
Kylmä ilmasto muovannut luonnetta
Suomalaisten erikoinen luonteenlaatu johtuu Duttonin mukaan paljolti asuinympäristöstä. Hän muistuttaa, että ihmisen luonteenpiirteistä 66 prosenttia on perinnöllisiä.
– Erittäin kylmä ympäristö on kehittänyt suomalaista.
Luonto on karaissut suomalaista jääkaudesta lähtien. Suomalaisesta on kehittynyt sisäänpäin kääntynyt ja hillitty.
Duttonin, Jan te Nijenhuisin ja Eka Roivaisen tutkimus
”The puzzle of why Finns have the highest IQ, but one of the lowest number of Nobel prizes in Europe” julkaistaan Intelligence -lehdessä.Heidi Vaalisto ”
(Suomenkielisten suomen kielellä koulutttujen menestys PISAssa ja joissakin kiellispohjaisissa kuten MENSAn testeissä johtuu suomen kielen ja sen kirjoitusjärjetelmän omonaisuuksista.)
Suomalaiset ”keenistä tyhmenemässä”?
… kirjoittaa haistapaskantieteellinen Intelligence-aikauslehti:
” A negative Flynn effect in Finland, 1997–2009
Available online 30 June 2013
Edward Dutton | Richard Lynn
Abstract: The average IQs of approximately 25,000 18–20year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade. ”
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160289613000706
” A negative Flynn effect in Finland, 1997–2009
Highlights
The IQs of conscripts in Finland increased 1988–1997
The IQs of conscripts in Finland declined 1997–2009
IQ increases and declines were greatest in non-verbal ability.
Abstract
The average IQs of approximately 25,000 18–20 year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade.
Keywords
Figures and tables from this article:
Todellisuusdessa nuo ”älykkyyden perinnöllisyystutkimukset” ovat tieteelliseltä kannalta aidosti tieteellisen ihmiskuvan vastaista antipavlovistipropagandaa ja täyttä puutaheinää:
Mitään tuollaista korrelaatiota ”korkeissa saavutuksisa” ei ole. Vaikutukset ovat vain kärän alapäässä.
Maan asukkaiden keskimääräinen älykkyystaso on mittari, josta voi päätellä monia asioita. Tutkijoita Vanhanen ja Lynn haukuttiin aikoinaan rasisteiksi, kun he esittivät, että maiden asukkaiden keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi bruttokansantuotteen kanssa. Rasisteja tai ei, mutta niin se tekee.
Keskustelua viimeisestä:
arvo supi kommentoi_ 12. heinäkuu 2013 12:08
Todella upeaa dataa siitä miten ydinvoimalapäästöjen jo peräti 10- kertaistuneet taustasäteilyt vaikuttavat ihmiskuntaan. Mitä vähemmän älyä kansalla on . Sitä enemmän se himoaa ydinvoimaa.
Spammiro Botti kommentoi_ 12. heinäkuu 2013 17:37
.
”psykologiantutkimuksen” heritabiliteettihuijaus!
Maataloustieteellisen heritabiliteetin eli jonkin maataloustuotteen esimerkiksi teknisen ominaisuuden JALOSTETTAVUUDEN käsitteen sovellutusalaa on Helsingin ylipoiston ”psykologiantutkimuksessa” (ja muuallakin) laajennettu ihmistieteisiin, erityisesti ”älykkyystutkimuk- seen”, joihin se ei lainkaan sovellu, koska siinä tutkittavana eivät ole en- sisijaisesti biologiset vaan muut, kielellisrakenteiset yhteiskunnallisen emergenssitason ilmiöt. Eikä kielellä ole varsinaisesti olemuksellista tekemistä biologian, varsinkaan geenien kanssa.
Heritabiliteetti tarkoittaa geneettisen eli (rodun)jalostettavissa olevan osan osuutta tutkittavan ominaisuuden varianssista, joka on ominai- suuden keskiarvosta mitattujen poikkeamien neliöllinen keskiarvo. He- ritabiliteetti määritellään tarkasti ottaen aina jossakin POPULAATIOS- SA (= keskinäisen lisääntymismahdollisuuden omaavassa lajin yksilöi- den joukossa) ja myös aina viime kädessä jossakin rajatussa ympäris- tössä: saman männynsiemenkannan (tuottaman) selluloosakuidun pituuden heritabiliteetille saadaan varmasti eri arvo Rovaniemellä ja Latviassa.
Heritabiliteetti EI nimittäin väitä, että KESKIARVO OLISI TÄYSIN GEE- NISTÄ, eikä se väitä myöskään, että keskiarvo ”jakautuisi geenien ja ympäristön vaikutuksiin” samassa suhteessa kuin varianssi. Herita- biliteetti ei väitä tuosta asiasta eli keskiarvosta mitään ehdotonta yli- päätään. Eikä se silloin väitä myöskään juuri enempää ”geenien osuu- desta” tutkitun ominaisuuden kokonaisuuden muodostumisessa (paitsi jos heritabiliteetti on 100% tai hyvin lähellä ja/tai jos varianssi on hyvin suuri eli varioitumaton osa ominaisuutta hyvin pieni, jolloin oin taas kysyttävä, onko kyseisessä ilmiössä yhtenäisen ´ominaisuuden´ ominaisuudessa mitään tieteellistä tolkkua).
Jokin ominaisuus voi myös olla täysin geneettinen, mutta sen heritabi- liteetti voi silti olla = 0, jos siinä ei ole lainkaan geneettistä vaihtelua ky- seisessä populaatiossa, eikä sitä siksi voida siinä jalostaa. Tuolloin voi tapahtua, että jos populaatioon tuodaan yksi (1) sellainen yksilö, jolla onkin erilaisen kyseisen ominaisuuden antava geeni, niin sen ominaisuu- den heritabiliteetti hyppää laakista 0%:sta 100%:in, jos ominaisuus on vielä sellainen ettei ympäristökään siihen vaikuta. Tällainen ominaisuus on esimerkiksi yhden geenin määräämä banaanikärpäsen silmän väri. (kts. keskustelu) Ihmisillä on ajattelussaan suunnattomasti aivan samoja ominaisuuksia (myös) aivan riippumatta mistään ”biologiasta” (ja siellä varsinkaan geeneistä) mm. koska kaikki ihmiset konkreettisesta kieles- tä riippumatta mm. ovat omaksuneet yhteiskunnalta jonkin symboli- kielen kommunikaationsa ja myös ajattelunsa välineeksi, ja testeillä mi- tattava ja niillä määritelty ”älykkyys” on sen AJATTELUN (eikä suoraan esimerkiksi ”aivojen”!) ominaisuus!
Joku saattaa katsoa, että minä vain ”jauhan paskaa” ja ”omia luulojani muiden luulemisista”, miten he muka ”saattaisivat käsittää väärin” kak- sostutkimuksia. Siksi otankin tämän aiheen käsittelytavaksi lainata Va- paa-ajattelijoiden poistetulta (mm. tämän takia?) keskustelupalstalta keskusteluja, jotka (linkkeineen) osoittavat eri tahojen käsityksiä, jotka kuitenkin ovat suhteellisen hyvin perehtyneet ainakin ko. tutkimusten populaariesityksiin lehdissä ja netissä. Noista tutkimuksista on myös jaettu yksi Professoriliiton ”vuoden professorin” arvokin. Ei voi kuin ky- syä, millaisia arkkimänttejä ja poropeukaloita ne TAVALLISET RI- VIPROFESSORIT sitten ollenkaan ovatkaan, jos fanaattinen lasten julkisen päivähoidon vastustaja, haistapaskantieteilijä Liisa Keltikangas-Järvinen on jokin ”huippu”…!
Mutta asiaan: ohessa keskustellaan oppimisen neurofysiologiasta niillä tiedoilla kuin kunkin keskustelijan saatavissa netissä ja esimerkiksi omassa kirjahyllyssä löytyy. Olen koonnut keskustelun niin, että olen ottanut siihen kaikki ne viestit, jossa esiintyy sana ”heritabiliteetti” eri muodoissaan, ja sitä tai sillä kommentoidaan jotakin. Muilta osin olen saattanut lyhentää viestejä. Viestien otsikoissa esiintyviä ehkä oudoh- koja termejä kuten emergenssi ja jaettu intentio, keskustelun alku- peräisiä aiheita, käsittelen muissa kirjoituksessani tuon saman sivuston aineistojen pohjalta.
Edelleen haluan todeta, että testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joidenkin mui- den ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein mata- limmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. (Tämä koskee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia.) Keskellä on epäilemättä mukavinta tai ainakin laajinta ymmärrystä… Olenkin kuullut sanottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyksiä on, että se menee joiltakin kuulijoilta fiu ja joitakin kolmansia raivostuttaa.
Yksi asia johon huomioni kiinnittyi, kun eilisestä ”Älykkyyden päivästä” viime yön yöradiossa ohi mennen kerran tiedotettiin, oli, että siellä mai- nittiin Mensan senhetkinen jäseneksipääsypistemäärä.En tiedä, ovatko skaalat muuttuneet entistä ajoista. Vaatimustaso tiettyyn pistemää- rään nousee koko ajan siinä mielessä, että jos nykyisten vastausten joukkoon skaalataan vaikkapa 50-luvun vastauksia, niillä saa nykyään noin 10 pongoa vähemmän kuin niillä on saanut silloin (Flynnin efekti). Sikäli kuin olen oikein käsittänyt, se pistemäärä on laskenut vaikkapa 60-70-luvuilla edellytetystä.
K.Tuomari kommentoi_ 12. heinäkuu 2013 18:42
Paljon aikaa ja tupakkaa uhrataan täysin tarkoituksettomiin asioihin. IQ testit ovat harhaanjohtavia,koska ihmisissä on kovin paljon erilaisia ”Vii- saita omalla tavallaan”. Kaikkia ei voida ”karsinoida samoin perustein”. Monet ÄLYKKÄÄT ovat hypänneet silloilta alas.Monet tyhmät ovat muuttaneet mielensä ja viisastuneet pelkästään kävelyyn ”kaiteella”. Kummalla on enemmän älyä ???
Spammiro Botti kommentoi_ 13. heinäkuu 2013 01:58
Tuohon piereskelyyn on haskattu miljardeja, jotka olisivat kelvanneet oikeallekin tieteelle…